Onko mököttäminen väkivaltaa?

Äitini harrasti mykkäkoulua, ei edes kertonut aina mitä tein väärin.

Tuntui pahemmalta kuin se kerta kun sain isältä luunapin.

On mököttämistä ja on hiljentymistä. Mä ison riidan aikana ahdistuu, niin ei välttämättä pysty heti puhumaan mitään. Silloin saattaa haluta olla rauhassa ja HILJAA ennen kuin pystyy keskustelemaan.

Sitten taas tiedän erään mököttäjän, joka kouluikäisilleen lapsilleen saattaa suuttua jostain melko pienestä asiasta ja mököttää viikon. Mököttää siihen asti että lapsensa anelee anteeksiantoa. Se on jo henkistä väkivaltaa.

Puhuminen on monesti turhaa, koska se on vaan tyhjien sanojen ja lupausten helinää vailla mitään todellista totuuspohjaa, hiljaisuus kauneinta musiikkia on.

Vierailija kirjoitti:

Voi vain itse tehdä jotain, esimerkiksi poistua suhteesta.

Poistumismahdollisuus on minulle se ratkaiseva kriteeri.

Jos puoliso mököttää, voin sen mökötyksen aikana pistää eropaperit vireille, jos haluan.

Jos puoliso hakkaa minua, en voi kesken sen hakkaamisen pistää eropapereita vireille, vaikka haluaisin.

Ei tuo silti aukoton teoria ole. Jos puoliso puukottaa lemmikkieläimeni tai hakkaa vasaralla palasiksi minulle tärkeitä esineitä, pitäisin sitä väkivaltana kyllä.

Jos on muuten vaan huonolla tuulella, eikä jaksa keskustella, se pitää SANOA. Että "olen huonolla tuulella asioista, jotka eivät liity sinuun. En jaksa keskustella nyt."

Tuo ei edes ole mököttämistä.

Jos taas olet vihainen toiselle, ja pidät mykkäkoulua vain hänen osaltaan, se on mököttämistä. Se voi johtua siitäkin, että et vaan tiedä, miten ratkoa riitaa tai et uskalla puhua hänelle, koska pelkäät hänen tia omaasi reaktiota. Mutta aika usein mukana - varsinkin kun puhutaan päivien mököttämisestä - on sitä, että haluat rankaista toista. Ajattelet, että siinäpä mulkvisti kärvistelee nyt, kun oli mulle ilkeä.

Ja mitäpä muuta se on, kuin henkistä väkivaltaa ja vallankäyttöä. Toimii erityisesti, kun toinen on temperamentiltaan erilainen, nopeasti leppyvä, ja yrittää liennytää välejänne. Silloin mököttämiselöä pyritään kyykyttämään toinen henkisesti ja pyytelemään anteeksi asioita, joihin hän ei edes ole syypää.

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään. Ääritapauksissa voidaan ehkä kutsua henkiseksi väkivallaksi. Varmaan sitäkin tapahtuu että ollaan viikkokausia puhumatta. Mutta tuollaiset löysät heitot että "mököttäminen on väkivaltaa", tuntuvat vahingollisilta. Kuka haluaa enää lapsia sellaisessa ilmapiirissä, jossa kaikki inhimilliset reaktiot paineen alla ovat rikollisia?

Tässä tullaan siihen että kun kaikki on väkivaltaa niin ongelma on trivialisoitu ja ero oikean ja pelleväkivallan välillä hämärtyy. Sama kuin ’kiusaamisen’ kanssa. Keskustellaan niin tohinalla täysistä idioottimaisuuksista siheena mikä voisi mahdollisesti olla ’kiusaamista’ että vakavia tapauksia ei huomata ollenkaan ennen kuin on liian myöhäistä.

Pitkään jatkuva mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa. Sen sijaan ohimenevä mökötys ei. Mun mielestä on ihan normaalia että joskus joku asia harmittaa, ja sen oman harmituksen käsittely voi vaatia hiljaisuutta ja vetäytymistä vähäksi aikaa.

Meillä mies mököttää joskus tunnin tai pari kun joku asia ottaa päästä. Ei se silti mykkäkoulua tarkoita. Kunhan vaatii hetkisen päästäkseen harmituksesta yli. Annan miehelle silloin sen oman tilan, ja hetken kuluttua koko juttu on ohi.

Mököttäjä on hiljaa, koska hän haluaa rankaista toista, ei siksi, että haluaa tilanteen rauhoittuvan asialliselle keskustelutasolle. Mököttäjä on hiljaa, eikä kerro, mikä häntä vaivaa. Hänen mielestään toisen pitää ymmärtää sanomatta hänen mielenliikkeensä, mikä on mahdotonta.

Tässä ketjussa kommentoitiin, että mökötyksen syy oli, että toisen piti antaa olla marinadissaan, kun hän oli toiminut väärin. Mielestäni tyypillistä henkisen väkivallan mökötystä, jossa hiljaisuudella rankaistaan eikä edes kerrota, miten toinen on loukannut.

Jokainen saa olla joskus hiljaa, ja jos ei jaksa jutella tai haluaa rauhoittua, ja on todella ok sanoa, että haluan olla hetken rauhassa, jutellaan myöhemmin. On molempien etu, että kiukkuinen tai väsynyt henkilö rauhoittuu ja sillä vältetään monet isot riidat. En laske tällaista käytöstä mököttämiseksi. Mököttäjä ei halua rauhoittumista tai miettimisaikaa, hän haluaa vaikenemisellaan saada toiselle kurjan olon. Se ei ole ok.

Vierailija kirjoitti:

Minun pieneen päähäni ei mahdu, miten joku voi puolustaa mököttämistä. Mitä puolustettavaa on pahuudessa ja ilkeydessä?

Se on se mököttäjä, joka tässä ketjussa puolustelee itseään.

Vierailija kirjoitti:

Mököttäjä on hiljaa, koska hän haluaa rankaista toista, ei siksi, että haluaa tilanteen rauhoittuvan asialliselle keskustelutasolle. Mököttäjä on hiljaa, eikä kerro, mikä häntä vaivaa. Hänen mielestään toisen pitää ymmärtää sanomatta hänen mielenliikkeensä, mikä on mahdotonta.

Tässä ketjussa kommentoitiin, että mökötyksen syy oli, että toisen piti antaa olla marinadissaan, kun hän oli toiminut väärin. Mielestäni tyypillistä henkisen väkivallan mökötystä, jossa hiljaisuudella rankaistaan eikä edes kerrota, miten toinen on loukannut.

Näin juuri.

Vierailija kirjoitti:

Mököttäjä on hiljaa, koska hän haluaa rankaista toista, ei siksi, että haluaa tilanteen rauhoittuvan asialliselle keskustelutasolle. Mököttäjä on hiljaa, eikä kerro, mikä häntä vaivaa. Hänen mielestään toisen pitää ymmärtää sanomatta hänen mielenliikkeensä, mikä on mahdotonta.

Tässä ketjussa kommentoitiin, että mökötyksen syy oli, että toisen piti antaa olla marinadissaan, kun hän oli toiminut väärin. Mielestäni tyypillistä henkisen väkivallan mökötystä, jossa hiljaisuudella rankaistaan eikä edes kerrota, miten toinen on loukannut.

Meillä mököttäjä on hiljaa, koska ei tiedä mitä sanoa. Hän on hidas analysoimaan omia tunteitaan ja ajatuksiaan, ja tarvitsee siihen aikaa ja rauhaa. Kun on saanut vähän aikaa omassa rauhassa miettiä mikä häntä tilanteessa rassaa, sitten tulee puhumaan ja keskustellaan asia selväksi. Ei siis mökötä rangaistakseen minua, vaan ottaakseen tilaa selvittää itselleen omien tunteidensa syitä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mököttäjä on hiljaa, koska ei tiedä mitä sanoa. Hän on hidas analysoimaan omia tunteitaan ja ajatuksiaan, ja tarvitsee siihen aikaa ja rauhaa. Kun on saanut vähän aikaa omassa rauhassa miettiä mikä häntä tilanteessa rassaa, sitten tulee puhumaan ja keskustellaan asia selväksi. Ei siis mökötä rangaistakseen minua, vaan ottaakseen tilaa selvittää itselleen omien tunteidensa syitä.

Eihän tuo ole mököttämistä! Jos tarvitsee miettimisaikaa, sellaisen ottaminen on ihan suotavaa. Oma puolisoni toimii samoin. Suhteen alkuaikoina tulkitsin sen mykkökouluksi ja mököttämiseksi, kunnes kumppani sai sanottua, että ei tiedä mitä sanoa eikä osaa sanoittaa tunteitaan, ja pyysi että annan miettiä rauhassa. Hän taas koki minun kyselemiset ja kommunikointiyritykset ajatuksia sekoittavana "hiillostamisena". Mököttäjä ei olisi vaivautunut kertomaan, miksi on hiljaa, koska mököttäjä haluaa pitää toisen epätietoisena.