Kotityöt tympii
Ja rankasti tympiikin. Olisi niin hienoa tulla joskus töistä kotiin ja huomata, että täällähän onkin jo siivottu. Tai kuulla joskus miehen suusta sanat "taidan vaihtaa tänään lakanat" tai "lauantaina voitaisiin siivota yhdessä" tai "nuo ikkunat on kyllä sen näköiset, että taidan pestä ne". Eipä kuulu. Eikä kyllä mitään tapahdukaan ellen itse tee tai ohjeista miestä tekemään. Silloin on kyllä pyykit levitetty kuivumaan, mutta kuivia pyykkejä ei ole kerätty alta pois eikä niitä märkiä ole lyöty kunnolla auki, joten ovat ihan ryppyisiä. Jos pyytää imuroimaan, hoitaa homman kahdessa minuutissa. Siinä ajassahan tuleekin todella huolellista jälkeä. Auto saa olla kuralla ja hiekalla kuorrutettu ja nurmikko metrin pituinen, ei pistä mitenkään miehen silmään. Kotityöt on siis jotain, joissa vähän auttelee, minkäänlaista vastuuta ei niistä ei ota eikä viitsi käyttää aikaa saati hikoilla niiden vuoksi.
Ennen lapsia tilanne oli ihan erilainen. Mies siivosi, pesi ikkunoita, järjesti kaappeja, vaihtoi lakanoita. Kun olin jonkin aikaa kotiäitinä, tilanne muuttui täysin. Töihin palattuani olen monta kertaa ottanut asiaa esille ja selittänyt, että en jaksa yksinään vastata kodista, kun työt väsyttävät yhtälailla minua kuin miestäkin. En ymmärrä, miksi kahden aikuisen taloudessa toinen edes kehtaa olla kuin käskytettävä teinipoika. Lisäksi lasten koulunkäynti- ja harrastuskuviotkin jäävät suurimmaksi osaksi minun hoidettavakseni. Mikään ei silti muutu. Yritän opettaa lapsille omien jälkien korjaamista ja samalla naputan miehelle, että hoida edes omat roskasi roskikseen. Järki lähtee.
Keväällä katsoin asunnon valmiiksi, otin selvää avioeroprosessista ja kerroin miehelle, että nyt on viimeinen hetki muuttaa asioita. Silloin juteltiin pitkään ja vakavasti ja mietittiin, miten voitaisiin jakaa töitä. Ajattelin, että lopultakin tapahtuu jotain muutosta. Hetken sitä kesti ja nyt ollaan taas samassa jamassa. Täytyy ilmeisesti vain pakata tavarat ja lähteä.
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Mies huomasi miten mukavaa on kun joku muu tekee kaiken ja tottui siihen.
Varmaan niin. Mutta miten ei tajua, että siitä, joka yleensä tekee kaiken voisi myös tuntua mukavalta päästä joskus ns. valmiiseen pöytään. Ei muka tajua vaikka kuinka vääntäisi rautalangasta. Vaikka ero ja perheen hajoaminen häämöttää jo edessä.
Osta jokaiseen työhön sopiva kone. Ostin Lidlistä eilen höyrysilitysraudan, ja täytyy sanoa, että silittäminen on kivaa. Vähän niinkuin maalaisi, kun asettaa paidan hengarissa naulakkoon ja alkaa silittää. Teen samalla myös kyykkäyksiä, kun silitän. Ympäri leviävä höyry tekee ihon myös ihanan pehmeäksi. Heräsin aamulla jo kahdeksalta silittämään.
En ole kahteenkymmeneen vuoteen silittänyt vaatteita.
Ap, sano miehellesi, että jollei ala auttamaan kotitöissä palkkaat siivoojan ja alat viemään lakanat ym. isommat pyykit pesulaan. Ruoat voit tilata valmiina tai kauppakassin. Teet näin kuukauden, ja miehesi huomaa, mikä lovi budjettiin tulee, jos kotitöitä ulkoistetaan. Tämä maksaa noin tuhat euroa, mutta kannattaa, jos miehesi tajuaa, että hänen pitää myös osallistua. Avioero tulee kalliiksi.
Onko teillä teini-ikäisiä lapsia, joille voisi maksaa taskurahaa siivoamisesta? Siis sopia jonkin tietyn siivouspäivän, ja tietyt työt ja siitä vaikkapa 30 €. Motivoi ihmeesti.
Minua ärsyttää se, ettei emäntä voi olla edes yhtä päivää touhuamatta. En jaksaisi krapuloissani kuunnella imurin ääntä. Voi helevetti.
Tai kolmas vaihtoehto: jätät siivoamatta. Katsotaan kenellä menee hermot ensin roskakasojen yli hyppimiseen.
Teet töiden jälkeen samaa kuin miehesi, ei elettäkään, että tekisit kotitöitä. Koti hukkuu paskaan, mutta ei siihen kuole.
Viimeinen ikinä, mitä ei kannata tehdä, on nalkuttaminen.
Eronneena miehenä voin vain todeta, että eron jälkeen on helpompaa, koska voi tehdä kotityöt omalla tavalla. Ei ole kukaan kertomassa, koska pitää imuroida, pestä pyykkiä, tehdä ruokaa jne. Teen niitä todennäköisesti harvemmin kuin eksäni, mutta hyvin tämä elämä tuntuu minunkin tavallani sujuvan.
Kotitöistä riiteleminen tuntuu turhanpäiväiseltä, mutta oikeasti se on valtava taakka, joka hiertää mielessä joka päivä. Sen lisäksi työstressi, lasten asiat ja muut hoidettavat velvollisuudet, niin ei todellakaan kannata tuhlata elämäänsä kotitöistä riitelyyn.
Mitä se mies komentaa sua tekemään?
Vai oletko se sinä, joka vain käskee?
Menen maanantaina työpaikalle. Mukavat pari kk.
Mies huomasi miten mukavaa on kun joku muu tekee kaiken ja tottui siihen.