muita työpaikan kummajaisia, hiljaisia small talkin vihaajia?

Töissä pitää muutenkin olla koko ajan sosiaalinen, asiakkaiden kanssa kun on tekemisissä, niin mielellään kahvitauoilla nautin hiljaisuudesta. Jos se jotakin häiritsee niin voivoi, minua ei sinällään höpöttelijät häiritse, en vaan itse jaksa osallistua siihen jatkuvaan small talkiin. Yleensä normaalijärkinen ihminen havainnoi keskustelukumppaneita ja jos joku ei juurikaan osallistu keskusteluun niin hänet kyllä jätetään rauhaan. Tämän takia usein tauoilla luen puhelimesta esim. uutisia jolloin saan olla useimmiten rauhassa.

Meidän työpaikassa arvostetaan ulospäinsuuntautuneisuutta ja sosiaalisuutta. Hiljaisten sijaisten sopimukset eivät pitkään kestä.

Haluaisin puhua, mutta ongelmanani on änkytys joka tuntuu iskevän aina kun yritän selittää jotain ja suuni ei vaan jotenkin ole synkassa aivon kanssa. Toisena vaikka omasta mielestäni puhun normaalisti, muut on kokoajan "mitä, häh?" eivätkä kuule mitä sanon. Sitten se tuntuu rasittavalta huutamiselta kun korotan ääntäni niin että kuulevat.

Mää en kestä smalltalkia yhtään. Pitää tehdä 3x enemmän töitä kun muut ja silti pitää pelätä että saa potkut.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin puhua, mutta ongelmanani on änkytys joka tuntuu iskevän aina kun yritän selittää jotain ja suuni ei vaan jotenkin ole synkassa aivon kanssa. Toisena vaikka omasta mielestäni puhun normaalisti, muut on kokoajan "mitä, häh?" eivätkä kuule mitä sanon. Sitten se tuntuu rasittavalta huutamiselta kun korotan ääntäni niin että kuulevat.

tiedän tunteen

Minä. Sen lisäksi minulla on luonnostaan naama josta ihmiset lukee "arvosteleva narttu", joten ekstrovertit puolustautuvat etukäteen ja epävarmimmat alkavat kiusata. Olen oikeasti vain todella ujo ja pidän melkein kaikista. :(

Täällä yksi. Pahinta oli mennä pieneen yritykseen töihin uutena, olin vielä kaupungin listoilla eli en varsinaisesti samaa porukkaa. Vielä nuorinkin siellä. Loppua kohden ei enää vaan kiinnostanut edes yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Olen ulospäinsuuntautunut ainoastaan muiden introverttien joukossa.

Sama!

Taakkahan tämä ominaisuus on... ja henkisesti kuormittavaa voi olla hiljaisena oleminenkin..

Anteeksi, mutta mulle tuli sketsin aihe mieleen, ulospäinsuuntautuneet introvertit muiden introverttien seurassa.

Ovatko siis yhdessä hiljaa vai puhelevatko hiljakseen?

Vai puhkeaako armoton pälätys kun ovat kaikki introverttejä eikä ole muita joukossa?

Puhuvatko introvertit small talkia keskenään vai asiaa?

Minä olen hiljainen, en vihaa small talkia mutta en vain osaa sitä. Voisiko aiheesta käydä jotain nettikurssia tai jotain? En vain osaa kertoa omista asioistani, ihan niinkuin joku tuolla aiemminkin. Tuntuu, että ne ovat vähäpätöisiä toisten rinnalla. Minua ei yhtään haittaa kuunnella juttuja toisten arkisista asioista, kuuntelen oikein mielelläni ja yritän usein vähän osallistuakin. Mutta usein tunnen olevani vaan tylsä ja jaaritteleva.

En tiedä, onko siunaus vai kirous, että työkavereistani 95% on ulkomaalaisia. Englanniksi small talkin yrittäminen on vielä raskaampaa kuin suomeksi. Toisaalta, ehkä he ovat jo hyväksyneet, että suomalaiset nyt vaan on tällaisia :) Mutta eniten pelkään vaikuttavana tylyltä ja mököttävältä, vaikka oikeasti pidän ja olen kiinnostunut ihmisistä. Joskus toki väsyn helposti, jos pitää yrittää olla sosiaalinen.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, mutta mulle tuli sketsin aihe mieleen, ulospäinsuuntautuneet introvertit muiden introverttien seurassa.

Ovatko siis yhdessä hiljaa vai puhelevatko hiljakseen?

Vai puhkeaako armoton pälätys kun ovat kaikki introverttejä eikä ole muita joukossa?

Puhuvatko introvertit small talkia keskenään vai asiaa?

Minä olen introvertti, mutta ei se kyllä minusta syvällistä tee. Kuuntelen ihan mieluusti tarinoita työkaverin lapsista ja kerron omasta viikonlopustani, en kaipaa mitään politiikkaa tai keskustelua moraalista kahvipöytäjutusteluihin.

menkää terapiaan pösilöt

Vierailija kirjoitti:

menkää terapiaan pösilöt

mene itse pösilö

Mä olen monen mielestä varmaan tylsä ihminen, mutta se on mun strategia. Puhun mielelläni säästä. Oho, onpas ilmoja pidellyt. Olipa helteet, huh huh ja nyt on jo viileää. Saa nähdä tuleeko kylmä talvi. Jaa, koskahan sataa lunta.

Kun muut puhuvat asioista, joista en ole oikeasti kiinnostunut, kommentoin kohteliaasti ja kyselen. Voi, niinko se Pirkko-Petteri jo osasi sanoa? Jaa, osaisinpa leipoa kun kuulostaa niin hyvältä tuo piirakkareseptisi. Voi sentään miten sievät villasukat.

Suurin osa ihmisistä tykkää kertoa omista jutuistaa ja he tykkäävät sinusta kun osoitat vähän kiinnostusta. Ei sinun tarvitse olla oikeasti superinnoissaan niistä asioista, mutta sellainen peruskohteliaisuus tekee sinusta kivemman kaverin. Jos ei muuta, niin osoita kuuntelevasti: ynähtele, nyökkäile, hymyile ja naurahtele ja hymähtele.

Näin Tulet Toimeen Työkaverien kanssa, osa 1

Vierailija kirjoitti:

Minä olen hiljainen, en vihaa small talkia mutta en vain osaa sitä. Voisiko aiheesta käydä jotain nettikurssia tai jotain? En vain osaa kertoa omista asioistani, ihan niinkuin joku tuolla aiemminkin. Tuntuu, että ne ovat vähäpätöisiä toisten rinnalla. Minua ei yhtään haittaa kuunnella juttuja toisten arkisista asioista, kuuntelen oikein mielelläni ja yritän usein vähän osallistuakin. Mutta usein tunnen olevani vaan tylsä ja jaaritteleva.

En tiedä, onko siunaus vai kirous, että työkavereistani 95% on ulkomaalaisia. Englanniksi small talkin yrittäminen on vielä raskaampaa kuin suomeksi. Toisaalta, ehkä he ovat jo hyväksyneet, että suomalaiset nyt vaan on tällaisia :) Mutta eniten pelkään vaikuttavana tylyltä ja mököttävältä, vaikka oikeasti pidän ja olen kiinnostunut ihmisistä. Joskus toki väsyn helposti, jos pitää yrittää olla sosiaalinen.

Ei small talkissa tarvitse kertoa mitään tarkkoja asioita omasta itsestäsi. Voi puhua säästä, kysellä muiden asioista tai keksiä (juu, ihan valehdellakin) jotain ympäripyöreää. Jos keksit 1-3 mahdollisimman tylsää harrastusta tai asiaa itsestäsi niin pari kertaa mainitse niistä. Esim. kuinka olisi kivaa kun olisi koira. Koiraihmiset puhuvat tämän jälkeen itsekseen puoli tuntia eivätkä huomaa ettet puhu mitään. Tai kävely/juoksu tai puistot ja kasvit. Älä esitä olevasi asiantuntija, vaan että sinua vähän kiinnostaa joku. Kun kyse on tavallisesta asiasta niin aina löytyy niitä neuvojia jotka tykkäävät paasata, neuvoa sinua ja puhua. Heidän mielestään sinä olet yhtäkkiä tosi kiva ja kiinnostava (=koska kuuntelet heitä).

Asiakaspalvelussa päällikköroolissa, pakko jonkinlaista small talkia välillä pitää tiimin kanssa yllä ettei ketään ahdista kun päällikkö murjottaa hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen monen mielestä varmaan tylsä ihminen, mutta se on mun strategia. Puhun mielelläni säästä. Oho, onpas ilmoja pidellyt. Olipa helteet, huh huh ja nyt on jo viileää. Saa nähdä tuleeko kylmä talvi. Jaa, koskahan sataa lunta.

Kun muut puhuvat asioista, joista en ole oikeasti kiinnostunut, kommentoin kohteliaasti ja kyselen. Voi, niinko se Pirkko-Petteri jo osasi sanoa? Jaa, osaisinpa leipoa kun kuulostaa niin hyvältä tuo piirakkareseptisi. Voi sentään miten sievät villasukat.

Suurin osa ihmisistä tykkää kertoa omista jutuistaa ja he tykkäävät sinusta kun osoitat vähän kiinnostusta. Ei sinun tarvitse olla oikeasti superinnoissaan niistä asioista, mutta sellainen peruskohteliaisuus tekee sinusta kivemman kaverin. Jos ei muuta, niin osoita kuuntelevasti: ynähtele, nyökkäile, hymyile ja naurahtele ja hymähtele.

Näin Tulet Toimeen Työkaverien kanssa, osa 1

Juuri näin. Olen ihan varma, että pomoni ja moni työkaveri yllättyisi, kun huomaisivat, miten vähän tietävät minusta mitään. Pomo puhuu välillä miten hyviä ystäviä ollaankaan, kun voidaan puhua henkilökohtaisiakin, muttei ilmeisesti huomaa, että puhutaan vain hänen henkilökohtaisiaan, kun hän tykkää niitä kovasti töissä vatvoa ja kysyä mielipidettä.

Ihmiset pysyvät tyytyväisinä töissä, mutta omat jutut ei leviä pitkin kyliä.

Vierailija kirjoitti:

Entisessä työpaikassa pienen tiimin lähin työkaveri inhosi small talkia eikä antanut itsestään mitään. Oli _todella_ raskasta tehdä töitä, kun hän vain "mökötti". Taisin muutenkin olla sellainen, ettei hän pitänyt tyylistäni, sillä minua kohtaan hän tuntui olevan tylympi kuin muille. Asiasta puhuttiin työnohjauksessa, mutta tilanteeseen ei tullut muutosta. Hän oli suuri syy siihen, että vaihdoin työpaikkaa.

Mulla on tuollainen työpari. Jotenkin sellainen oudon ilmeetön naama ja liikkuu ja tekee työt niinkuin hidastetussa filmissä. On sellainen flegmaattisen oloinen. Joskus mietin onko sillä jotain häikkää. Hänen kanssaan päivät ovat niin tylsiä. Onneksi on muita työkavereita joiden kanssa jutella.