Huh mikä karkkinatsi-äiti kaupassa, lapset saivat valita 100g irtokarkkeja

Vierailija kirjoitti:

Mun typerä vaimo antaa lasten ostaa aina hirveät 400 gramman säkit, joista puolet tosin kovettuu karkkikaapin perukoille. Sitten joskus puolen vuoden välein niitä heitetään ruokakassillinen roskiin.

Miksi ostetaan lisää kun edellisetkin ovat syömättä? Nyt sanot vaimollesi, että tuollainen typeryys saa riittää.

Sokeri oli ensimmäinen asia, johon jäin lapsena koukkuun. Ihan järkevää sitä on rajoittaa. Vielä parempi olisi, jos saisi lapsen itsensä jotenkin sitä rajoittamaan. Kyky lykätä nautintoa on tarkimpia tulevan menestyksen indikaattoreita elämässä. En tosin tiedä onko se synnynnäistä vai opittua.

Luulin, että joku näki meidät kaupassa, mutta ottivatkin tänään suklaapatukat ja tikkarit. :D

Meillä myös sama 100g raja irtokarkeissa. Ei sitä nyt orjallisesti punnita, mutta lapset on tosi tarkkoja että kaikille tulee sama määrä niin tuo on selvä raja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohtuus kaikessa. Irtokarkit on myös ihan sikakalliita.

Olen samaa mieltä että kohtuus kaikessa, mutta millä logiikalla irttarit ovat kalliita? Meillä usein 6-8e/kg, kun taas karkkipussit ja suklaalevyt 9-15e/kg. Toki sitä hintaa tulee, jos lappaa puoli kiloa pussiin (näin helposti käy, kun ottaa vielä vähän sitä ja tätä ja vauhtisokeus iskee), mutta niin tulisi myös jos ostaisi saman määrän mitä tahansa karkkeja.

Pussin pohja hämää ihmisiä. Tavalliset pussit näyttävät täysiltä samalla määrällä karkkia kuin irtokarkkipussin pohja hädin tuskin peittyy

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohtuus kaikessa. Irtokarkit on myös ihan sikakalliita.

Olen samaa mieltä että kohtuus kaikessa, mutta millä logiikalla irttarit ovat kalliita? Meillä usein 6-8e/kg, kun taas karkkipussit ja suklaalevyt 9-15e/kg. Toki sitä hintaa tulee, jos lappaa puoli kiloa pussiin (näin helposti käy, kun ottaa vielä vähän sitä ja tätä ja vauhtisokeus iskee), mutta niin tulisi myös jos ostaisi saman määrän mitä tahansa karkkeja.

Pussin pohja hämää ihmisiä. Tavalliset pussit näyttävät täysiltä samalla määrällä karkkia kuin irtokarkkipussin pohja hädin tuskin peittyy

Irttarit kyllä myös vähentävät hävikkiä, kun ei tarvitse heittää kolmea ei-tykättyä laatua menemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun typerä vaimo antaa lasten ostaa aina hirveät 400 gramman säkit, joista puolet tosin kovettuu karkkikaapin perukoille. Sitten joskus puolen vuoden välein niitä heitetään ruokakassillinen roskiin.

Miksi ostetaan lisää kun edellisetkin ovat syömättä? Nyt sanot vaimollesi, että tuollainen typeryys saa riittää.

Olen sanonut jo vuosia, mutta ei auta. Siksihän se typerä onkin.

Olisin voinut olla minä. Pojan ei tarvitsisi diabeteksen takia syödä karkkia lainkaan, mutta pyrimme kohtuuteen ja maltillinen määrä herkkua ei vielä sotke sokeritasapainoa mahdottomasti. Irttareita meillä ostetaan ehkä kerran vuoteen, muuten herkkupäivinä voi olla pähkinöitä, poppareita, karkkirasia ja tikkari tai sit punnitsen karkkipussista esim . 50g.

100g raja noin pienille kuulostaa todellakin fiksulta. Miksi pirnten ( tai kenenkään) pitäisi kauhoa sokeria ja lisäaineita kilokaupalla??

Minä sain vaikka puoli kiloa, jos halusin. Ja usein halusinkin. Semmonen karkkipussi tyhjeni puolessa tunnissa. :))))))

T. Pullero

Ihan ok raja mielestäni, kunhan äidille pätee samat säännöt

Mulla oli lapsena tosi tarkkaa etten saanut syödä sokeria tai karkkia. Ehkä n 10 vuotiaana sain joskus vähän jotain karkkia mutta todella harvoin ja todella vähän. Kävi niin että teininä kun oli vähän omaa rahaa ja nuorena aikuisena kun muutin kotoa pois aloin mättämään sitä karkkia ja makeaa ihan hirveästi. Vuosikaudet ahmin kaiken aina viimeiseen muruun asti vaikka olis ollu jo paha olo koska karkkia oli nyt kerrankin saatavilla.

Oman lapseni kanssa oon pitänyt hyvin paljon löysempää linjaa enkä oo punninnu koskaan pusseja jne. Välillä söi enemmän ja välillä vähemmän. Nyt on 14 v eikä syö karkkia ollenkaan eikä juurikaan muuta makeaa (keksejä, jäätelöä), itse leipomiami marjapiirakoita kyllä syö mielellään eli makeasta tykkää kyllä. Hän on nyt tyypillinen nykyteini ja haluaa itse elää terveellisesti. Reikiä ei ole hampaissa ja hoikka on aina ollut vaikka karkkeja en hirveästi rajoittanutkaan.

Jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee mutta liian tiukka rajoittaminen saattaa johtaa myös muuhun kuin kohtuuden oppimiseen.