Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi tyrkyttää leipomuksia juhliini
Onko muilla kokemuksia sellaisesta, että jonkun tutun naishenkilön on aina pakko tarjoutua leipomaan sinun juhliisi, vaikket sitä edes haluaisi?
Olen niin kyllästynyt siihen, että anopin pitäisi aina saada osallistua kaikkiin perhejuhliemme järjestelyihin ja tehdä sinne erilaisia leipomuksia jne... Pidän tietyntyyppisistä leivonnaisista ja tykkään leipomisesta, teen siis sen mielelläni itse enkä koe siitä mitään vaivaa. Anopin taas on aina pakko päästävä mukaan leipomaan, ja hänen on pakko tuoda edes muutama kuivakakku, kun leipomisesta on muka minulle niin kovaa vaivaa.
Nyt on tulossa pojan syntymäpäivät ja anoppi on jo etukäteen ilmoittanut, että hän mielellään hoitaa leipomisen, kun juhlien järjestämisestä on minulle muka liian kovaa vaivaa. Sanoin, etten tarvitse apua ja siitä hän loukkaantui. eivätkö minun kakkuni kelpaa. Sinä varmaan teet paljon parempia.
Olen alkanut miettiä, että onko anoppi jotenkin kateellinen siitä, että saan järjestettyä juhlat ja ihmiset pitävät leipomuksistani (eikä hän saa kehuja)... Joka juhlia ennen saa käydä tappelun siitä, miksi häntä ei huolita juhlia järjestämään.
Kommentit (1683)
Tykkään leipoa ja laittaa ruokaa ja aivan kevollinenkin olen tekemään, teen tilauksesta kakkuja ja suolaisia, anoppi tuo meidän joka juhliin kaupasta ostettuja kakkuja, pullaa, leivoksia yms, samalla heh heh toin valmista, nämä on aivan hyviä ja te kun olette niin kiireisiä tekemään. Olemme aina sanoneet etukäteen, että ei mitään leipomuksia me teemme itse, kumminkin tulee noita valmiita ja paljon kera naureskelun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä varmaan ehdottaisin jotain mitä anoppi voisi keipoa, esim kuivakakut ja mitä itse leivon, esim täyte- ja voileipäkakut. Sopu on mukavampaa.
Miljoonannen kerran: ei lastenkutsuilla syödä kuivakakkkuja ja se sopu ei tarkoita sitä että toisen yli saa kävellä, ettei vaan tule vieraalle paha mieli, sopu on molemminpuolista kunnioitusta.
Ei syödä jos ei ole tarjolla. Muuten kyllä syötäisi, ne on hyviä.
Tyrkyttääkö anoppi vain kuivaa känttyä vaiko kosteaa torttua?
Kyllä tuossa on vähän sellaista energiaa, että hän haluaisi sinun paikallesi ja elää sinun elämääsi. Ja on hyvä, ettet suostu siihen. Hän voi järjestää omia juhlia niin paljon kuin haluaa ja tehdä tarjoilut sinne. Ei ole tervettä, että hänellä on suuri tarve kaapata sinulta oman lapsesi juhlien järjestämisen ilo, kun sinä haluat ne itse järjestää.
Anopin täytyy hankkia elämä, ettei yritä viedä toisen paikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mulle kelpaisi jos olisivat herkullisia. Miksi pitää naisten riidellä tollasesta.
Koska siinä tekemisessä voi olla hyvinkin vahva vallankäyttötunnelma anopin puolelta.
Minä tykkään myös leipoa ja järjestää juhlia, muttei ole koskaan haitannut, jos anoppi tai oma äiti on tarjoutunut tuomaan jotain lisäksi. Olen voinut itse keskittyä niihin itselle mieluisimpiin leipomuksiin ja jättää heille piirakat, pikkuleivät tai pullat. Tarjolla on ollut enemmän herkkuja ja kaikki ovat olleet tyytyväisiä. Eikä tulisi mieleenkään vähätellä tai hävetä jonkun muun leipomuksia, vaikka osaisin itse paremmin. Suurin osa ihmisistä on hyvin tyytyväisiä siihen, että ylipäänsä joku on itse leiponut ja makuja on monenlaisia. Toiselle kuivakakut ja vanhanaikaiset pikkuleivät kuuluvat juhliin. (Sen kirjoittajan harmituksen ymmärrän paremmin, jonka anoppi tuo kaupasta ostettua, mutta ehkä siinäkin täytyy vain yrittää ajatella, että hänen tarkoitusperänsä ovat varmasti hyvät ja hänelle on hirveän tärkeää tuoda jotain.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi haluaa näyttää valtaansa miniän/vävyn suhteen. Ei normaali ihminen pyytämättä tyrkytä jatkuvasti "apuaan".
Oma anoppini, edesmennyt ja rauha hänen sielulleen, lakkasi kutsumasta minua etunimellä, kun en suostunut alistumaan ja kehtasin väittää vastaan. Olin vävy kolmannessa persoonassa. Tytärtään, vaimoani tyrannisoi ja pilkkasi. Ei tarjonnut leipomuksia mutta pyysi leipomaan vierailleen. Kun tytär vei, eivät kuulemma olleet sellaista kuin piti. Itse ei osannut kuin lettivehnästä tehdä. Vaimo rohkaistui ja katkaisi välit. Se oli yksi parhaista päätöksistämme. Aikalailla kouluesimerkki narsistista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä varmaan ehdottaisin jotain mitä anoppi voisi keipoa, esim kuivakakut ja mitä itse leivon, esim täyte- ja voileipäkakut. Sopu on mukavampaa.
Miljoonannen kerran: ei lastenkutsuilla syödä kuivakakkkuja ja se sopu ei tarkoita sitä että toisen yli saa kävellä, ettei vaan tule vieraalle paha mieli, sopu on molemminpuolista kunnioitusta.
Ei syödä jos ei ole tarjolla. Muuten kyllä syötäisi, ne on hyviä.
Lapsen herkkua oli mummon (anopin) leipoma tiikerikakku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä varmaan ehdottaisin jotain mitä anoppi voisi keipoa, esim kuivakakut ja mitä itse leivon, esim täyte- ja voileipäkakut. Sopu on mukavampaa.
Miljoonannen kerran: ei lastenkutsuilla syödä kuivakakkkuja ja se sopu ei tarkoita sitä että toisen yli saa kävellä, ettei vaan tule vieraalle paha mieli, sopu on molemminpuolista kunnioitusta.
Ei syödä jos ei ole tarjolla. Muuten kyllä syötäisi, ne on hyviä.
Lapsen herkkua oli mummon (anopin) leipoma tiikerikakku.
Meilläkin 2000-luvulla syntuneet lapset söivät tiikerikakkua ja muita kuivakakkuja ihan innoissaan. Ja kelpaa ne edelleen, kun aloin sitten itsekin leipoa niitä.
Minua myös puhutettiin 3. persoonassa. Menepä Maija hakemaan jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua myös puhutettiin 3. persoonassa. Menepä Maija hakemaan jne.
3. persoona: Maija menee hakemaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on samanlainen anoppi. "Bravuureja" kuivakakut, jotka ei maistu nykyään kenellekään sekä kuivat ja mauttomat täytekakut. Tykkään leipoa ja kokeilen mielellään uusia reseptejä mutta siihen on harvoin tilaisuus kun anoppi leipoo pyytämättä vähänkin isompiin juhliin.
No miksi sinne ei mahdu molempien kakut ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua myös puhutettiin 3. persoonassa. Menepä Maija hakemaan jne.
Sinuttelua 😌
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin tässä on kyse pelkistä kakuista vaan enemmänkin teidän välisestä valtataistelusta.
Ehdotan, että teet asennemuutoksen. Riitelyn sijaan pyydä joku kerta ennen juhlia, että voisiko anoppi leipoa sen yhden ihanan kakun. Anoppi tuntee itsensä tärkeäksi ja vältytte riitelyltä. Mitä väliä on yhdellä kakulla juhlapöydässä. Jos kukaan ei syö sitä, älä ota mitään stressiä. Kakku se vaan on. Syötä se juhlien jälkeen puluille tai vie työpaikan kahvipöytään tai anna miehesi syödä se.
Eiköhän se ole anopin syytä tehdä asennemuutos, ja lakata tyrkyttämästä väkisin apuaan aikuisille ihmisille. Anoppi on tarjonnut apuaan, ja siitä on kieltäydytty kohteliaasti. Ap haluaa järjestää mielensä mukaiset juhlat, anoppi järjestäköön omansa. Ei voi olla niin, että miniän pitää kohteliaisuudesta ottaa vastaan leipomuksia joita ei halua, ettei vaan aikuinen ihminen pahoittaisi mieltään!
Minulle juhlien kokonaisilme on tärkeä koristeluineen ja tarjoiluineen. Ei ole pöydässä tilaa ylimääräisille, ei toivotuille leivonnaisille.
Nykyaikana ongelmana on juurikin ihmisten suuri tarve kontrolloida kaikkea. Kaikkea visioidaan, kaikki tehdään täydellisen suunnitelman ja yleisilmeen mukaan. Kaiken pitää olla täydellistä, kaunista ja viimeisen päälle. Siitä sitten kärsii sosiaaliset suhteet, koska ei osata tehdä kompromisseja. Ei osata asettua toisen asemaan eikä ymmärtää toista. Kaikesta tulee valtataistelu ja kaikki ajattelevat että minä haluan.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi haluaa näyttää valtaansa miniän/vävyn suhteen. Ei normaali ihminen pyytämättä tyrkytä jatkuvasti "apuaan".
Oma anoppini, edesmennyt ja rauha hänen sielulleen, lakkasi kutsumasta minua etunimellä, kun en suostunut alistumaan ja kehtasin väittää vastaan. Olin vävy kolmannessa persoonassa. Tytärtään, vaimoani tyrannisoi ja pilkkasi. Ei tarjonnut leipomuksia mutta pyysi leipomaan vierailleen. Kun tytär vei, eivät kuulemma olleet sellaista kuin piti. Itse ei osannut kuin lettivehnästä tehdä. Vaimo rohkaistui ja katkaisi välit. Se oli yksi parhaista päätöksistämme. Aikalailla kouluesimerkki narsistista.
Tai sitten kyse on jostain muusta asiasta. Mummoni näytti rakkauttaa ruoan kautta. Aina piti syödä, kun vieraili mummon luona. Ja aina mummo valitti, että söin liian vähän. Hän oli elänyt pula-aikana ja kokenut sen, kun ruoasta oli pula. Joten siitä tuli korostetun tärkeä osa hänen elämäänsä ja tapaansa näyttää välittämistä. Että ainakaan hänen eläessään hänelle rakkaat ihmiset eivät näe nälkää ja puutetta.
Vanhemmat ihmiset ovat nähneet ja kokeneet paljon ja joskus jonkun hyvin erikoisen päähänpinttymän taustalla saattaa olla hyvin traumaattisia tapahtumia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin tässä on kyse pelkistä kakuista vaan enemmänkin teidän välisestä valtataistelusta.
Ehdotan, että teet asennemuutoksen. Riitelyn sijaan pyydä joku kerta ennen juhlia, että voisiko anoppi leipoa sen yhden ihanan kakun. Anoppi tuntee itsensä tärkeäksi ja vältytte riitelyltä. Mitä väliä on yhdellä kakulla juhlapöydässä. Jos kukaan ei syö sitä, älä ota mitään stressiä. Kakku se vaan on. Syötä se juhlien jälkeen puluille tai vie työpaikan kahvipöytään tai anna miehesi syödä se.
Eiköhän se ole anopin syytä tehdä asennemuutos, ja lakata tyrkyttämästä väkisin apuaan aikuisille ihmisille. Anoppi on tarjonnut apuaan, ja siitä on kieltäydytty kohteliaasti. Ap haluaa järjestää mielensä mukaiset juhlat, anoppi järjestäköön omansa. Ei voi olla niin, että miniän pitää kohteliaisuudesta ottaa vastaan leipomuksia joita ei halua, ettei vaan aikuinen ihminen pahoittaisi mieltään!
Minulle juhlien kokonaisilme on tärkeä koristeluineen ja tarjoiluineen. Ei ole pöydässä tilaa ylimääräisille, ei toivotuille leivonnaisille.
Nykyaikana ongelmana on juurikin ihmisten suuri tarve kontrolloida kaikkea. Kaikkea visioidaan, kaikki tehdään täydellisen suunnitelman ja yleisilmeen mukaan. Kaiken pitää olla täydellistä, kaunista ja viimeisen päälle. Siitä sitten kärsii sosiaaliset suhteet, koska ei osata tehdä kompromisseja. Ei osata asettua toisen asemaan eikä ymmärtää toista. Kaikesta tulee valtataistelu ja kaikki ajattelevat että minä haluan.
Kai nyt sentään omat juhlansa saa järjestää kuten haluaa???
Alue: Aihe vapaa
Nuo kaikki on kokeiltu ja tulos on että mitään ei tarvi viedä eikä käydä, kuolemaan on kehotettu.