Anoppi tyrkyttää leipomuksia juhliini

Vierailija kirjoitti:

Meillä on toisinpäin eli anoppi on loistava leipoja, tekee kaikenlaisia fantasiakakkuja. Kaikille muille paitsi meidän perheelle.Kertaakaan ei ole edes ehdottanut, että leipoisi jotain eikä ymmärrä, että leipomattomuutensa loukkaa meitä aika lailla. Viime viikolla oli anopin siskon 60-v synttärit (miehen kummi) ja siellä oli taivaalliset tarjoilut. Kaikki kehui anoppia ja minä ihmetelin ääneen, että miksi ei leivo meidän lapsen 2v synttäreille, miksi minun piti kaupasta hakea. Anoppi vain hymyili vinosti ja sanoi, että "kyllä sinä teet paljon parempaa".

Syynä se, että anoppi ei oikeasti siedä sinua. Näyttää tuolla tavalla, että ei arvosta sinua. Miten suhtautuu jälkikasvuusi? Onko muut lapset tärkeämpiä hänelle? Tuokin kertoo jotain, jos ei halua leipoa pikkuiselle synttärikakkua. Lapsi ei ole tärkeä hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette te kaikki vastaajat voi vaan ottaa niitä niiden leipomuksia vastaan ja laittaa tarjolle. Kivahan se on, että on paljon tarjottavaa. Mä olen aina kiittänyt anoppia ja sanonut, että mäkin kyllä leovon ja teen, mutta toki hänkin voi tehdä. Mikä siinä on oikeesti ongelma?

Kyse on valtataistelusta. On se kumma, jos varsinkaan naispuolinen ei tuota tajua mistä oikeasti kiikastaa. 

Ratkaisu on selvä. Anoppi voi leipoa niitä kakkuja hyväntekeväisyyteen. Anoppi saa järjestää joka viikko ilmaiset kahvitarjoilut (kahvi, kuivakakku, täytekakku) lähiseudun köyhille eläkeläisille ja työttömille. 

Anoppi menettää mielenkiintonsa nopeasti kun joutuu itse (omalla rahalla, omalla vaivalla, omalla ajalla) ylläpitämään noita "kahvitarjoiluita" täysin ventovieraille ihmisille. Ja koskaan ei voi tietää miten monta ihmistä tulee kahvitarjoiluun juuri tällä viikolla. Kymmenen? Sata? Yksi? Ei ketään?

Anoppi tajuaa, että se leipominen ei enää olekaan kivaa kun joutuu palvelemaan vieraita ihmisiä. Anoppi haluaisi "auttaa" vain tiettyjä ihmisiä (AP) ja viis veisaa niistä, jotka oikeasti kärsivät aliravitsemuksesta. Siis köyhät vanhukset, pitkäaikaistyöttömät, yms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin tässä on kyse pelkistä kakuista vaan enemmänkin teidän välisestä valtataistelusta.

Ehdotan, että teet asennemuutoksen. Riitelyn sijaan pyydä joku kerta ennen juhlia, että voisiko anoppi leipoa sen yhden ihanan kakun. Anoppi tuntee itsensä tärkeäksi ja vältytte riitelyltä. Mitä väliä on yhdellä kakulla juhlapöydässä. Jos kukaan ei syö sitä, älä ota mitään stressiä. Kakku se vaan on. Syötä se juhlien jälkeen puluille tai vie työpaikan kahvipöytään tai anna miehesi syödä se.

Eiköhän se ole anopin syytä tehdä asennemuutos, ja lakata tyrkyttämästä väkisin apuaan aikuisille ihmisille. Anoppi on tarjonnut apuaan, ja siitä on kieltäydytty kohteliaasti. Ap haluaa järjestää mielensä mukaiset juhlat, anoppi järjestäköön omansa. Ei voi olla niin, että miniän pitää kohteliaisuudesta ottaa vastaan leipomuksia joita ei halua, ettei vaan aikuinen ihminen pahoittaisi mieltään!

Minulle juhlien kokonaisilme on tärkeä koristeluineen ja tarjoiluineen. Ei ole pöydässä tilaa ylimääräisille, ei toivotuille leivonnaisille.

Nykyaikana ongelmana on juurikin ihmisten suuri tarve kontrolloida kaikkea. Kaikkea visioidaan, kaikki tehdään täydellisen suunnitelman ja yleisilmeen mukaan. Kaiken pitää olla täydellistä, kaunista ja viimeisen päälle. Siitä sitten kärsii sosiaaliset suhteet, koska ei osata tehdä kompromisseja. Ei osata asettua toisen asemaan eikä ymmärtää toista. Kaikesta tulee valtataistelu ja kaikki ajattelevat että minä haluan. 

Kai nyt sentään omat juhlansa saa järjestää kuten haluaa???

Kyseessähän oli lapsen juhlat, ei ap:n omat? Äiti ei omista lasta yksinvaltiaana, kyseessä ei ole äidin juhlat vaan lapsen.T. Äiti itsekin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin tässä on kyse pelkistä kakuista vaan enemmänkin teidän välisestä valtataistelusta.

Ehdotan, että teet asennemuutoksen. Riitelyn sijaan pyydä joku kerta ennen juhlia, että voisiko anoppi leipoa sen yhden ihanan kakun. Anoppi tuntee itsensä tärkeäksi ja vältytte riitelyltä. Mitä väliä on yhdellä kakulla juhlapöydässä. Jos kukaan ei syö sitä, älä ota mitään stressiä. Kakku se vaan on. Syötä se juhlien jälkeen puluille tai vie työpaikan kahvipöytään tai anna miehesi syödä se.

Eiköhän se ole anopin syytä tehdä asennemuutos, ja lakata tyrkyttämästä väkisin apuaan aikuisille ihmisille. Anoppi on tarjonnut apuaan, ja siitä on kieltäydytty kohteliaasti. Ap haluaa järjestää mielensä mukaiset juhlat, anoppi järjestäköön omansa. Ei voi olla niin, että miniän pitää kohteliaisuudesta ottaa vastaan leipomuksia joita ei halua, ettei vaan aikuinen ihminen pahoittaisi mieltään!

Minulle juhlien kokonaisilme on tärkeä koristeluineen ja tarjoiluineen. Ei ole pöydässä tilaa ylimääräisille, ei toivotuille leivonnaisille.

Nykyaikana ongelmana on juurikin ihmisten suuri tarve kontrolloida kaikkea. Kaikkea visioidaan, kaikki tehdään täydellisen suunnitelman ja yleisilmeen mukaan. Kaiken pitää olla täydellistä, kaunista ja viimeisen päälle. Siitä sitten kärsii sosiaaliset suhteet, koska ei osata tehdä kompromisseja. Ei osata asettua toisen asemaan eikä ymmärtää toista. Kaikesta tulee valtataistelu ja kaikki ajattelevat että minä haluan. 

Kai nyt sentään omat juhlansa saa järjestää kuten haluaa???

Kyseessähän oli lapsen juhlat, ei ap:n omat? Äiti ei omista lasta yksinvaltiaana, kyseessä ei ole äidin juhlat vaan lapsen.T. Äiti itsekin

Öh. Ei ne juhlajärjestelyt kyllä sukulaisille kuulu! 

Millainen on äiti itsekin, kun pläjäyttää toista äitiä päin pläsiä, hänen mielipiteelleen on myös oikeus.  Enemmän kannustusta.  Mikäli ei ole mitään hyvää sanottavaa niin olisiko parempi olla hiljaa ja vaihtaa itseä enemmän motivoivaan aihe-keskusteluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin tässä on kyse pelkistä kakuista vaan enemmänkin teidän välisestä valtataistelusta.

Ehdotan, että teet asennemuutoksen. Riitelyn sijaan pyydä joku kerta ennen juhlia, että voisiko anoppi leipoa sen yhden ihanan kakun. Anoppi tuntee itsensä tärkeäksi ja vältytte riitelyltä. Mitä väliä on yhdellä kakulla juhlapöydässä. Jos kukaan ei syö sitä, älä ota mitään stressiä. Kakku se vaan on. Syötä se juhlien jälkeen puluille tai vie työpaikan kahvipöytään tai anna miehesi syödä se.

Eiköhän se ole anopin syytä tehdä asennemuutos, ja lakata tyrkyttämästä väkisin apuaan aikuisille ihmisille. Anoppi on tarjonnut apuaan, ja siitä on kieltäydytty kohteliaasti. Ap haluaa järjestää mielensä mukaiset juhlat, anoppi järjestäköön omansa. Ei voi olla niin, että miniän pitää kohteliaisuudesta ottaa vastaan leipomuksia joita ei halua, ettei vaan aikuinen ihminen pahoittaisi mieltään!

Minulle juhlien kokonaisilme on tärkeä koristeluineen ja tarjoiluineen. Ei ole pöydässä tilaa ylimääräisille, ei toivotuille leivonnaisille.

Nykyaikana ongelmana on juurikin ihmisten suuri tarve kontrolloida kaikkea. Kaikkea visioidaan, kaikki tehdään täydellisen suunnitelman ja yleisilmeen mukaan. Kaiken pitää olla täydellistä, kaunista ja viimeisen päälle. Siitä sitten kärsii sosiaaliset suhteet, koska ei osata tehdä kompromisseja. Ei osata asettua toisen asemaan eikä ymmärtää toista. Kaikesta tulee valtataistelu ja kaikki ajattelevat että minä haluan. 

Kai nyt sentään omat juhlansa saa järjestää kuten haluaa???

Kyseessähän oli lapsen juhlat, ei ap:n omat? Äiti ei omista lasta yksinvaltiaana, kyseessä ei ole äidin juhlat vaan lapsen.T. Äiti itsekin

Öh. Ei ne juhlajärjestelyt kyllä sukulaisille kuulu! 

Ilmeisesti lapsen isäkin kuuluu näihin ulkopuolisiin sukulaisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi haluaa näyttää valtaansa miniän/vävyn suhteen. Ei normaali ihminen pyytämättä tyrkytä jatkuvasti "apuaan". 

Oma anoppini, edesmennyt ja rauha hänen sielulleen, lakkasi kutsumasta minua etunimellä, kun en suostunut alistumaan ja kehtasin väittää vastaan. Olin vävy kolmannessa persoonassa. Tytärtään, vaimoani tyrannisoi ja pilkkasi. Ei tarjonnut leipomuksia mutta pyysi leipomaan vierailleen. Kun tytär vei, eivät kuulemma olleet sellaista kuin piti. Itse ei osannut kuin lettivehnästä tehdä. Vaimo rohkaistui ja katkaisi välit. Se oli yksi parhaista päätöksistämme. Aikalailla kouluesimerkki narsistista. 

Tai sitten kyse on jostain muusta asiasta. Mummoni näytti rakkauttaa ruoan kautta. Aina piti syödä, kun vieraili mummon luona. Ja aina mummo valitti, että söin liian vähän. Hän oli elänyt pula-aikana ja kokenut sen, kun ruoasta oli pula. Joten siitä tuli korostetun tärkeä osa hänen elämäänsä ja tapaansa näyttää välittämistä. Että ainakaan hänen eläessään hänelle rakkaat ihmiset eivät näe nälkää ja puutetta. 

Vanhemmat ihmiset ovat nähneet ja kokeneet paljon ja joskus jonkun hyvin erikoisen päähänpinttymän taustalla saattaa olla hyvin traumaattisia tapahtumia.

Mitäs sitten, kun ensin tyrkytetään syömistä ja vähän myöhemmin moititaan lihomisesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin tässä on kyse pelkistä kakuista vaan enemmänkin teidän välisestä valtataistelusta.

Ehdotan, että teet asennemuutoksen. Riitelyn sijaan pyydä joku kerta ennen juhlia, että voisiko anoppi leipoa sen yhden ihanan kakun. Anoppi tuntee itsensä tärkeäksi ja vältytte riitelyltä. Mitä väliä on yhdellä kakulla juhlapöydässä. Jos kukaan ei syö sitä, älä ota mitään stressiä. Kakku se vaan on. Syötä se juhlien jälkeen puluille tai vie työpaikan kahvipöytään tai anna miehesi syödä se.

Eiköhän se ole anopin syytä tehdä asennemuutos, ja lakata tyrkyttämästä väkisin apuaan aikuisille ihmisille. Anoppi on tarjonnut apuaan, ja siitä on kieltäydytty kohteliaasti. Ap haluaa järjestää mielensä mukaiset juhlat, anoppi järjestäköön omansa. Ei voi olla niin, että miniän pitää kohteliaisuudesta ottaa vastaan leipomuksia joita ei halua, ettei vaan aikuinen ihminen pahoittaisi mieltään!

Minulle juhlien kokonaisilme on tärkeä koristeluineen ja tarjoiluineen. Ei ole pöydässä tilaa ylimääräisille, ei toivotuille leivonnaisille.

Nykyaikana ongelmana on juurikin ihmisten suuri tarve kontrolloida kaikkea. Kaikkea visioidaan, kaikki tehdään täydellisen suunnitelman ja yleisilmeen mukaan. Kaiken pitää olla täydellistä, kaunista ja viimeisen päälle. Siitä sitten kärsii sosiaaliset suhteet, koska ei osata tehdä kompromisseja. Ei osata asettua toisen asemaan eikä ymmärtää toista. Kaikesta tulee valtataistelu ja kaikki ajattelevat että minä haluan. 

Kai nyt sentään omat juhlansa saa järjestää kuten haluaa???

Kyseessähän oli lapsen juhlat, ei ap:n omat? Äiti ei omista lasta yksinvaltiaana, kyseessä ei ole äidin juhlat vaan lapsen.T. Äiti itsekin

Öh. Ei ne juhlajärjestelyt kyllä sukulaisille kuulu! 

Ilmeisesti lapsen isäkin kuuluu näihin ulkopuolisiin sukulaisiin?

Onko anoppi isä?

Vierailija kirjoitti:

Millainen on äiti itsekin, kun pläjäyttää toista äitiä päin pläsiä, hänen mielipiteelleen on myös oikeus.  Enemmän kannustusta.  Mikäli ei ole mitään hyvää sanottavaa niin olisiko parempi olla hiljaa ja vaihtaa itseä enemmän motivoivaan aihe-keskusteluun.

Mistä puhut?

Kaikesta tekin teette ongelman. Pöytään varmaan mahtuu monenlaista. Mulla sekä äiti että anoppi tuo aina jotain pöytään. Sanon kiitos ja laitan otettavaksi. Itse teen sitten mitä haluan laittaa tarjolle. Muitten tuomat on ylimääräisiä. Onpahan sitten montaa sorttia.

Vierailija kirjoitti:

Kaikesta tekin teette ongelman. Pöytään varmaan mahtuu monenlaista. Mulla sekä äiti että anoppi tuo aina jotain pöytään. Sanon kiitos ja laitan otettavaksi. Itse teen sitten mitä haluan laittaa tarjolle. Muitten tuomat on ylimääräisiä. Onpahan sitten montaa sorttia.

Jos joku pyytämättä tuo mun järjestämiin juhliin tarjoiluja, niin koen sen megaluokan varpaille astumisena.

Vierailija kirjoitti:

Kaikesta tekin teette ongelman. Pöytään varmaan mahtuu monenlaista. Mulla sekä äiti että anoppi tuo aina jotain pöytään. Sanon kiitos ja laitan otettavaksi. Itse teen sitten mitä haluan laittaa tarjolle. Muitten tuomat on ylimääräisiä. Onpahan sitten montaa sorttia.

No sinä haluat olla kynnysmatto. Kaikki ei halua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin tässä on kyse pelkistä kakuista vaan enemmänkin teidän välisestä valtataistelusta.

Ehdotan, että teet asennemuutoksen. Riitelyn sijaan pyydä joku kerta ennen juhlia, että voisiko anoppi leipoa sen yhden ihanan kakun. Anoppi tuntee itsensä tärkeäksi ja vältytte riitelyltä. Mitä väliä on yhdellä kakulla juhlapöydässä. Jos kukaan ei syö sitä, älä ota mitään stressiä. Kakku se vaan on. Syötä se juhlien jälkeen puluille tai vie työpaikan kahvipöytään tai anna miehesi syödä se.

Eiköhän se ole anopin syytä tehdä asennemuutos, ja lakata tyrkyttämästä väkisin apuaan aikuisille ihmisille. Anoppi on tarjonnut apuaan, ja siitä on kieltäydytty kohteliaasti. Ap haluaa järjestää mielensä mukaiset juhlat, anoppi järjestäköön omansa. Ei voi olla niin, että miniän pitää kohteliaisuudesta ottaa vastaan leipomuksia joita ei halua, ettei vaan aikuinen ihminen pahoittaisi mieltään!

Minulle juhlien kokonaisilme on tärkeä koristeluineen ja tarjoiluineen. Ei ole pöydässä tilaa ylimääräisille, ei toivotuille leivonnaisille.

Nykyaikana ongelmana on juurikin ihmisten suuri tarve kontrolloida kaikkea. Kaikkea visioidaan, kaikki tehdään täydellisen suunnitelman ja yleisilmeen mukaan. Kaiken pitää olla täydellistä, kaunista ja viimeisen päälle. Siitä sitten kärsii sosiaaliset suhteet, koska ei osata tehdä kompromisseja. Ei osata asettua toisen asemaan eikä ymmärtää toista. Kaikesta tulee valtataistelu ja kaikki ajattelevat että minä haluan. 

Kai nyt sentään omat juhlansa saa järjestää kuten haluaa???

Kyseessähän oli lapsen juhlat, ei ap:n omat? Äiti ei omista lasta yksinvaltiaana, kyseessä ei ole äidin juhlat vaan lapsen.T. Äiti itsekin

Öh. Ei ne juhlajärjestelyt kyllä sukulaisille kuulu! 

Ilmeisesti lapsen isäkin kuuluu näihin ulkopuolisiin sukulaisiin?

Meillä mies siivoaa, hakee lisää huonekaluja varastosta, keittää kahvia.... kyllä hän osallistuu, mutta ei leivo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin tässä on kyse pelkistä kakuista vaan enemmänkin teidän välisestä valtataistelusta.

Ehdotan, että teet asennemuutoksen. Riitelyn sijaan pyydä joku kerta ennen juhlia, että voisiko anoppi leipoa sen yhden ihanan kakun. Anoppi tuntee itsensä tärkeäksi ja vältytte riitelyltä. Mitä väliä on yhdellä kakulla juhlapöydässä. Jos kukaan ei syö sitä, älä ota mitään stressiä. Kakku se vaan on. Syötä se juhlien jälkeen puluille tai vie työpaikan kahvipöytään tai anna miehesi syödä se.

Eiköhän se ole anopin syytä tehdä asennemuutos, ja lakata tyrkyttämästä väkisin apuaan aikuisille ihmisille. Anoppi on tarjonnut apuaan, ja siitä on kieltäydytty kohteliaasti. Ap haluaa järjestää mielensä mukaiset juhlat, anoppi järjestäköön omansa. Ei voi olla niin, että miniän pitää kohteliaisuudesta ottaa vastaan leipomuksia joita ei halua, ettei vaan aikuinen ihminen pahoittaisi mieltään!

Minulle juhlien kokonaisilme on tärkeä koristeluineen ja tarjoiluineen. Ei ole pöydässä tilaa ylimääräisille, ei toivotuille leivonnaisille.

Nykyaikana ongelmana on juurikin ihmisten suuri tarve kontrolloida kaikkea. Kaikkea visioidaan, kaikki tehdään täydellisen suunnitelman ja yleisilmeen mukaan. Kaiken pitää olla täydellistä, kaunista ja viimeisen päälle. Siitä sitten kärsii sosiaaliset suhteet, koska ei osata tehdä kompromisseja. Ei osata asettua toisen asemaan eikä ymmärtää toista. Kaikesta tulee valtataistelu ja kaikki ajattelevat että minä haluan. 

Kai nyt sentään omat juhlansa saa järjestää kuten haluaa???

Kyseessähän oli lapsen juhlat, ei ap:n omat? Äiti ei omista lasta yksinvaltiaana, kyseessä ei ole äidin juhlat vaan lapsen.T. Äiti itsekin

Äitinä olen päävastuullinen lasteni synttäreiden järjestelystä. JOS tarvitsen perheen ulkopuolelta apua, pyydän sitä. Ei tarvitse mummojen hyppiä silmille.

Kaffebulla kirjoitti:

Minusta on ihanaa, jos joku tarjoutuu leipomaan. Olen itse surkea leipoja, enkä jaksa stressata siitä, mikä kakku taas lätsähtää ja mistä raosta kermavaahdot taas valuvat ympäriinsä.

Keskityn ydinosaamiseeni eli ruuanlaittoon ja yleiseen organisoimiseen. Nakitan tosi mielellään leipomiset muille! Ole iloinen, että sinulla on läheinen, joka tarjoaa apuaan. Monella ei ole.

Mutta ap ei ole surkea leipoja. Hän nauttii siitä ja haluaa tehdä itse. Miksi peilaat tilannetta itseesi? 

Ohitan. x

Minä en ainakaan halua ketään ulkopuolisia häärimään, vaan lasten kanssa suunnitellaan ja järjestetään. Ja kuivakakkuja tykkään itse syödä ja leivon koulun myyjäisiin, mutta ei niitä lastensynttäreille tule.

Minä olen kiitollinen äitini osallistumisesta. Hän aina kysyy että mitä voisi leipoa. Sitten valitsen jonkin leipomuksen ja hän tuo sen. Itselle vapautuu aikaa muuhun. 

Mutta siivoamisen haluan hoitaa itse. Jos vanhempani olisivat hygienisempiä ja tuntisivat meidän talon järjestyksen niin sitten apu kelpaisi. Siivoustarjouksiin vastaan aina ei kiitos 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen on äiti itsekin, kun pläjäyttää toista äitiä päin pläsiä, hänen mielipiteelleen on myös oikeus.  Enemmän kannustusta.  Mikäli ei ole mitään hyvää sanottavaa niin olisiko parempi olla hiljaa ja vaihtaa itseä enemmän motivoivaan aihe-keskusteluun.

Mistä puhut?

Lainaus ei onnistunut, liian pitkä keskustelu ilmeisesti takana. T:  äiti itsekin, nimimerkillä kirjoittaneen kommentista.