Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi tyrkyttää leipomuksia juhliini
Onko muilla kokemuksia sellaisesta, että jonkun tutun naishenkilön on aina pakko tarjoutua leipomaan sinun juhliisi, vaikket sitä edes haluaisi?
Olen niin kyllästynyt siihen, että anopin pitäisi aina saada osallistua kaikkiin perhejuhliemme järjestelyihin ja tehdä sinne erilaisia leipomuksia jne... Pidän tietyntyyppisistä leivonnaisista ja tykkään leipomisesta, teen siis sen mielelläni itse enkä koe siitä mitään vaivaa. Anopin taas on aina pakko päästävä mukaan leipomaan, ja hänen on pakko tuoda edes muutama kuivakakku, kun leipomisesta on muka minulle niin kovaa vaivaa.
Nyt on tulossa pojan syntymäpäivät ja anoppi on jo etukäteen ilmoittanut, että hän mielellään hoitaa leipomisen, kun juhlien järjestämisestä on minulle muka liian kovaa vaivaa. Sanoin, etten tarvitse apua ja siitä hän loukkaantui. eivätkö minun kakkuni kelpaa. Sinä varmaan teet paljon parempia.
Olen alkanut miettiä, että onko anoppi jotenkin kateellinen siitä, että saan järjestettyä juhlat ja ihmiset pitävät leipomuksistani (eikä hän saa kehuja)... Joka juhlia ennen saa käydä tappelun siitä, miksi häntä ei huolita juhlia järjestämään.
Kommentit (1683)
Miniä kadehtii kun anoppi on ollut ensimmäinen nainen poikansa elämässä eikä miniä ja ilman anoppia poikaa ei edes olisi. Sitä kun ei saa millään ilkeilyllä muuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miniä kadehtii kun anoppi on ollut ensimmäinen nainen poikansa elämässä eikä miniä ja ilman anoppia poikaa ei edes olisi. Sitä kun ei saa millään ilkeilyllä muuksi.
Juu miniä on hävinnyt jo lähdössä anopille koska anoppi on aina ensin.
Kyllä tällä foorumilla jotenkin tyhmyys tiivistyy, vai onko kyse uusavuttomuudesta, vai siitä että on kiva kirjoittaa jotain ja sitten lukea vastauksia??? Eikö siis tuolle anopille voi vain sanoa "ei kiitos, leivonnaiset ym. on hoidossa". Jos tuosta loukkaantuu, loukkaantukoot. Eipähän tarvi sen anopin jaarituksia sitten vähään aikaan kuunnella.
Eikö miniällä ole taaskaan töitä kun ehtii täällä päivystää. Jokos ne lapset ja koti hoidettu ja ruoka tehty.
Tämä anopin huomionkipeys. Ei aina eikä kaikkien anopit, mutta tämä ex-anoppini leipoi innolla ja pyytämättä kaikki ihan hyvät ja toivotut perusleipomukset karjalanpiirakoista taatelikakkujen kautta ruusu- ja helmikoristeltuihin kermakakkuihin kaikkiin miniöittensä ja muiden kylänmiesten pippaloihin - mitä suuremmat bileet ja enempi sukulaisia, sen todennäköisemmin hän lähti tarjoomuslinjalle. Emme olleet mitenkään sotajalalla hänen kanssaan, mutta asuimme senverran pitkällä koko muusta suvusta, että luulen sen tosiaan vaikuttaneen dramaattisesti hänen intoonsa nyt jo aikuisten lapsukaisteni kastajaisten jne suhteen. Kehujen määrän ja keston maksimointia - ehkä tätä voisi käyttää estokeinonakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äiti the drama queen ei voi edes tulla silloin kun kutsutaan, vaan hän temppuilee jopa siitä, milloin juhlat on. Viimeksi tuli sitten leipomosta tilatun ponikakun kanssa, koska kuulemma halusi ponikakun. Lapsi ei tiennyt siitä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Eikö miniällä ole taaskaan töitä kun ehtii täällä päivystää. Jokos ne lapset ja koti hoidettu ja ruoka tehty.
Mies löytää helposti uuden ja miellyttävämmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö miniällä ole taaskaan töitä kun ehtii täällä päivystää. Jokos ne lapset ja koti hoidettu ja ruoka tehty.
Tuota, aloitus on kahdeksan vuotta vanha. Joku näyttää näitä ikivanhoja tarinoita kaivavan ihan työkseen. Pitikö päästä vain haukkumaan, vai mikä motiivi tässä on?
Vierailija kirjoitti:
Tämä anopin huomionkipeys. Ei aina eikä kaikkien anopit, mutta tämä ex-anoppini leipoi innolla ja pyytämättä kaikki ihan hyvät ja toivotut perusleipomukset karjalanpiirakoista taatelikakkujen kautta ruusu- ja helmikoristeltuihin kermakakkuihin kaikkiin miniöittensä ja muiden kylänmiesten pippaloihin - mitä suuremmat bileet ja enempi sukulaisia, sen todennäköisemmin hän lähti tarjoomuslinjalle. Emme olleet mitenkään sotajalalla hänen kanssaan, mutta asuimme senverran pitkällä koko muusta suvusta, että luulen sen tosiaan vaikuttaneen dramaattisesti hänen intoonsa nyt jo aikuisten lapsukaisteni kastajaisten jne suhteen. Kehujen määrän ja keston maksimointia - ehkä tätä voisi käyttää estokeinonakin?
Yleensä näiden suvun taitavien annetaan tehdä mitä osaavat ja niistä ollaan kiitollisia. Osaako miniä sitten muka paremmin vai onko tämäkin taas vaan joku minä itse kysymys. Eikö miniä saanut lapsena toteuttaa itseään ja tahtoaan kotonaan vaan äitikö siellä tiesi kaikki paremmin. Syy ja seuraus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö miniällä ole taaskaan töitä kun ehtii täällä päivystää. Jokos ne lapset ja koti hoidettu ja ruoka tehty.
Tuota, aloitus on kahdeksan vuotta vanha. Joku näyttää näitä ikivanhoja tarinoita kaivavan ihan työkseen. Pitikö päästä vain haukkumaan, vai mikä motiivi tässä on?
Mitä sitten täällä olet.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on samanlainen anoppi. Aina sanon, että en tarvi apua, mutta aina niitä kakkuja ilmestyy. Annan leipoa, mutta teen myös itse just ne jutut mitä olen aikonutkin ja pistän kaikki tarjolle. En ihan ymmärrä, mutta siinähän leipoo, jos kerran välttämättä haluaa, kunhan ei nillitä siitä, että minäkin olen leiponut.
Viimeks lapsen synttäreillä oli 4 täytekakkua. Mä tein normaalin kakun ja keliaakikkoäidilleni sopivan vähän pienemmän ja anoppi toi 2 isoa kakkua. Oli ainakin riittävästi.
Montako sitten meni? Alle vai yli kaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun anoppi tunki itkua vääntärn meidän häihin veljensä tytärtä laulamaan. Pullea oman sukupolvensa pirkko pirteä keikistelemässä. Juu ei tod.
Meillä miniä tuo aina omia leipomuksiaan. MInä laitan ne tietty pöytään ja ison kyltin "Marjan erikoisruokavalio, älä ota".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä anopin huomionkipeys. Ei aina eikä kaikkien anopit, mutta tämä ex-anoppini leipoi innolla ja pyytämättä kaikki ihan hyvät ja toivotut perusleipomukset karjalanpiirakoista taatelikakkujen kautta ruusu- ja helmikoristeltuihin kermakakkuihin kaikkiin miniöittensä ja muiden kylänmiesten pippaloihin - mitä suuremmat bileet ja enempi sukulaisia, sen todennäköisemmin hän lähti tarjoomuslinjalle. Emme olleet mitenkään sotajalalla hänen kanssaan, mutta asuimme senverran pitkällä koko muusta suvusta, että luulen sen tosiaan vaikuttaneen dramaattisesti hänen intoonsa nyt jo aikuisten lapsukaisteni kastajaisten jne suhteen. Kehujen määrän ja keston maksimointia - ehkä tätä voisi käyttää estokeinonakin?
Yleensä näiden suvun taitavien annetaan tehdä mitä osaavat ja niistä ollaan kiitollisia. Osaako miniä sitten muka paremmin vai onko tämäkin taas vaan joku minä itse kysymys. Eikö miniä saanut lapsena toteuttaa itseään ja tahtoaan kotonaan vaan äitikö siellä tiesi kaikki paremmin. Syy ja seuraus.
Oltaisiin mekin oltu kiitollisia, mutta ehkä vähän kateellisiakin oltiin eikä kehdattu pyytää. Oli siinä sitten se ilo, että anoppi oli vähän pirteämpi ja jaksavampi kun tuli katsomaan pieniä lastenlapsiaan. Ei muistaakseni valittanut sitten tarjoomuksista jotka saatiin itsekin raavittua kokoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö miniällä ole taaskaan töitä kun ehtii täällä päivystää. Jokos ne lapset ja koti hoidettu ja ruoka tehty.
Tuota, aloitus on kahdeksan vuotta vanha. Joku näyttää näitä ikivanhoja tarinoita kaivavan ihan työkseen. Pitikö päästä vain haukkumaan, vai mikä motiivi tässä on?
Tämä on ikuinen helmi, siis anoppi-miniä :D Jos tämä palauttaa maan pinnalle jonkun tällaisen ihmissuhteen, niin \o/
Vierailija kirjoitti:
Poikien äidit, toivottavasti ymmärrätte ryömiä ruumisarkkuun kun poika kasvaa aikuiseksi ja alkaa seurustella. Teette kaiken varmasti väärin kuitenkin.
Siis juuri sinä jolla on nyt se pieni poikavauva tai vähän isompi rasavilli. Ei ne tulevien sukupolvien miniät kuitenkaan ymmärrä teitä eikä teidän tapojanne, olivat ne ihan millaiset hyvänsä.
Minä ainakin osaan kysyä!
Esim. kysyn haluavatko, että leivon juhliin jotain ja mitä se olisi.
En päätä ja päsmäröi, enkä kanna taloon mitään sellaista, josta ei ole sovittu.
Jos anoppi tuputtaa leipomuksiaan, niin olisiko kyse läheisriippuvasta ihmisestä, joka tavallaan tukahdutta läheisensä tuolla tyylillä, hyysäämällä. Lisäksi voi olla huono itsetunto ja odottaa kehuja leipomuksistaan.
Saisko puhelinnumeroa , täällä kaivattaisiin kenen tahansa leipomuksia, kun nivelrikko estää tekemästä. Kiitä Luojaasi Anopistasi ja Pojastansa myös. Moni vaihtaisi paikkaa kanssasi !!!
Vierailija kirjoitti:
Jos anoppi tuputtaa leipomuksiaan, niin olisiko kyse läheisriippuvasta ihmisestä, joka tavallaan tukahdutta läheisensä tuolla tyylillä, hyysäämällä. Lisäksi voi olla huono itsetunto ja odottaa kehuja leipomuksistaan.
Niin ihmisiä me kaikki vaan ollaan. Ei anopin kanssa tarvi tapella kuin oman äidin kanssa oli tahtojen taistelu.
Alue: Aihe vapaa
Omaa sukuas tietysti suosit. Älä viitti.