Mikä on menneisyytesi häpeätahra?
Mikä tapahtuma/asia on sellainen jota kannat mukanasi, mutta kukaan ei tiedä? Voin aloittaa. Olen alateemisesti koulutettu, mutta lukio jäi kesken ja menin amispapereilla yliopistoon
Kommentit (77)
Teini-iässä kohtelin ihmisiä, varsinkin omia ystäviä ja seurustelukumppaneita, todella julmasti. Vaikka tiedän, ettei silloin 13-14-vuotiaana aivot ole samalla tasolla kuin nyt, ja monet ihmiset sanovatkin, että teinit muistuttavat suuresti psykopaatteja, niin silti vieläkin kaduttaa oma käytös.
Olin väkivaltainen, vihainen ja sekakäytin viinaa ja pillereitä. Nykyään olen akateemisesti koulutettu perheenäiti, aktiivi harrastuksissa ja lasten koulu-ja päiväkotitoiminnassa. Mieheni on arvostettu lääkäri. Välillä aina pelkään törmääväni tuttuihin, jotka voisivat tunnistaa minut
Eipä tässä murhia ole tullut tehtyä, eli kaikki ok.
Vierailija kirjoitti:
Suhde narsistiseen sadistiin jota rakastin.
Tämä.
Amiksesta ja yliopistosta sen verran, että tunnen naisen, joka pääsi amispohjalta yliopistoon ja väittelee piakkoin. Alakaan ei ole niitä, joille pääsee helpoimmin sisään. Kyllä minulta aikanaan olisi vieraskieliset tenttikirjat jääneet lukematta ilman lukiota. Tiedän tämän, koska olen suorittanut lukion ja käynyt hyvän palan amista. Nostan hattua tälle naiselle!
Jaa niin, mitä häpeän... en tiedä. Kaikki tekoni eivät ole erityisen kunniakkaita, mutta jokaisen niistä teoista olen tehnyt sen hetkisen harkintani perusteella.
Petin ex miestäni häikäilemättömän törkeästi satunnaisten miesten kanssa,jäin toki kiinnikkkin.
Nykyään yhden miehen nainen.
Vierailija kirjoitti:
Annoin lapseni adoptioon. Luulin 17-v olevani valmis äidiksi. Poikaystäväni häipyi kuukausi ennen laskettua aikaa. Annoin lapseni synnärillä pois. Olen muuttanut kotikaupungistani poi. Edes mieheni ei tiedä
Kannattaa kertoa joskus ettei tule myöhemmin yllätyksenä. Viimeistään sitten perinnönjaossa.
Vierailija kirjoitti:
Paskansin Pasilan asemalle sisätiloihin odotushallin lattialle.
Minä haistoin sitä kasaa. Se on salaisuuteni ja häpeätahra. Tahra jäi myös nenäni kärkeen.
Vierailija kirjoitti:
Olen pannut n 200 miehen kanssa. Nykyään avioliitossa ja yhden miehen nainen
Oletko kertonut miehellesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annoin lapseni adoptioon. Luulin 17-v olevani valmis äidiksi. Poikaystäväni häipyi kuukausi ennen laskettua aikaa. Annoin lapseni synnärillä pois. Olen muuttanut kotikaupungistani poi. Edes mieheni ei tiedä
Kannattaa kertoa joskus ettei tule myöhemmin yllätyksenä. Viimeistään sitten perinnönjaossa.
Meinaat, että adoptoitavaksi jätetty lapsi saa perintöä biologiselta äidiltään.
Jäin kiinni kokeessa lunttaamisesta lukion ykkösellä. Kirjottelin maolin taulukoihin omia apuja, eli otin matikan ja fyssankirjoista tehtävien ratkaisuja. Olin kärsinyt jo ala-asteelta asti matikan oppimisvaikeuksista ja en olisi selvinnyt lukion kokeista ilman noita, sain lunttaamisesta huolimatta aina nelosia ja vitosia. Lopulta jäin kiinni kun ope ihmetteli kokeessa miksi nenäni on kiinni maolin taulukoissa.
Multa hylättiin 4 kurssia ja mun piti käydä uusimassa ne kaikki koneet, onneksi itse kursseja ei tarvinnut uusia. Koska jäin julkisesti koetilaisuudessa kiinni, luokkakverit ottivat mun tilanteesta kaiken ilon irti: koko kylän mummotkin tiesi seuraavana päivänä että "Se Martin ja Riitan kiltti tyttö jäi lunttaamisesta kiinni", ja irc-galleriaan perustettiin ryhmä jossa mua haukuttiin.
Tuo tapaus on mun riippakivenä vieläkin, ja eräs luokkalainen, nykyään aikuinen mies huusi mulle kerran kadulla että "mitäs lunttaripihtari"
Vierailija kirjoitti:
Kokeilin huúmeita lukiossa vain miellyttääkseni ja saadakseni exäni rakastamaan minua, olin hyvästä perheestä tuleva hikarityttö. Exä jätti minut vuotta myöhemmin.
20 vuotta myöhemmin olen perheenäiti onnellisessa avioliitossa ja hyvässä työpaikassa. Jälkeenpäin ajateltuna olin ídiootti, onneksi ei käynyt mitään pahempaa!
Huumékokeílut kuuluvát terveeseén nuorúuteen. Säälín heítä jotka óvat jääneet näistä kokemuksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeilin huúmeita lukiossa vain miellyttääkseni ja saadakseni exäni rakastamaan minua, olin hyvästä perheestä tuleva hikarityttö. Exä jätti minut vuotta myöhemmin.
20 vuotta myöhemmin olen perheenäiti onnellisessa avioliitossa ja hyvässä työpaikassa. Jälkeenpäin ajateltuna olin ídiootti, onneksi ei käynyt mitään pahempaa!Huumékokeílut kuuluvát terveeseén nuorúuteen. Säälín heítä jotka óvat jääneet näistä kokemuksista.
Outoa, että piti muokata jo julkaistu teksti, että sain oman vastauksen läpi.
Up