Miten jaksaa vauvan kanssa?
Vauva on 4 kk ja on ollut alusta saakka sellainen, että ei viihdy yhtään yksin. Päiväunia nukkuu vartin pätkissä, yleensä sylissä (herää heti kun laskee sylistä pois, muualle ei oikein nukahda). Ei viihdy ollenkaan yksin lattialla, viihtyy lattialla vain, jos olen siinä aivan vieressä mukana. Tukiverkkoja ei ole ja mies työmatkoilla ison osan viikosta. Miten jaksaa vauvan kanssa kun ei saa hetkeäkään taukoa? Päiväkahvikin pitää juoda vauvan vieressä leikkimatolla vauvalle jutustelemassa (muuten alkaa heti itkeä, eikä kahvinjuonnista tule mitään.
Kommentit (66)
Mulla esikoinen onneks oli helppo vauva, koska jos olis ollut tällainen takiainen kuin tämä kuopus, niin ainoaksi olis jäänyt!
Tsemppiä! Ei se tässä tilanteessa auta, mutta usko, se menee ohi! Ja heti maanantaina soitat neuvolaan ja pyydät perheapua. Sieltä tulee joku vaikka kärryttelemään vauvasi kanssa pariksi tunniksi, niin saat hetken hengähtää.
Meidän esikoinen oli tuollainen, ei nukkunut öisinkään. Se oli yötä päivää unet 20-60min pätkissä. Jos kuopus, maailman helpoin vauva, olisi syntynyt ensin olisin pitänyt itseäni loistavana äitinä joka ”opettaa vauvan heti siihen että äiti tekee pakolliset asiat ihan rauhassa”, kuten sen aamukahvin, vessakäynnin, suihkun. Otti silloin ja edelleen päähän nämä av-palstan kaltaiset nälvijät jotka oli sitä mieltä että olen vain opettanut vauvan sellaiseksi. Kun vauvoja on erilaisia tarpeineen, sille ei mahda mitään. Muistan tuon esikoisen vauva-ajan vain mustana pisteenä elämässä, oli rankkaa. Puolivuotiaana alkoi helpottaa vauvan päästessä jo vähän liikkeelle ja kiinnostui leluista, siihen asti oli täysin ”viihdytettävä”. Sitten viihtyi jo sitterissä/matolla lelukaaren kanssa ja suihkuunkin pääsi vauva sitterissä. Ikäerohan meillä on iso lapsilla, tästä syystä. Eikä mulla ap ole tarjota liiemmin apuja tai neuvoja, kunhan tulin tsemppiä toivottamaan. Kyllä se menee ohi. Mutta unohda nämä vinkit vauvan huudattamisesta ja pelottelut että viihdytät kouluikään saakka, ei pidä paikkaansa!
Symppaan sua, ap, meillä oli samanlaista. Vauva ei viihtynyt _missään_ muualla kuin sylissä, ei hetkeäkään. Vessanpöntölläkin piti käydä vauva sylissä, koska muuten alkoi heti aivan mieletön huuto (ei siis mikään kitinä, vaan naama sinisenä vedetty happi loppuu -karjuminen). Suihkussa oli kuitenkin pakko käydä niin, että vauva oli kylppärissä sitterissä ja minä lauloin hänelle koko ajan. Vauva tuskin tosin edes kuuli mitään, koska huusi kuin syötävä...
Tuo oli todella rankkaa aikaa, mutta jossain vaiheessa (en enää muista, milloin) se vain loppui. En siis osaa auttaa muuten kuin sanomalla että tuo on onneksi vain väliaikaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kyllä huomaa, miten äiti on toiselle äidille susi!
Meillä kuopus on ollut elämästään ekat 1-4,5kk todella tyytymätön. Päivisin vain kitisi, missään ei ollut hyvä olla, ei vaunuissa, sylissä, lattialla, sängyssä -ei missään! Käytiin jo kaikki maailman allergiatestit teettämässä ja olin ties millä dieetillä - syytä ei löytynyt. En saanut päivisin tehtyä MITÄÄN! Esikoinenkin siinä kärsi osansa, kun olin vauvassa kiinni koko ajan. Manduca auttoi hieman, mutta ei se autuaaksi tehnyt. Sitten vaan tapahtui jotain.
Nyt 6 kk vauva nukkuu päiväunia ja viihtyy yksinkin. Yöt on nukkunut melkolailla koko ajan.
Voimia sulle jaksamiseen! Vaikka yöt saisikin nukkua, tarvitsee äiti aikaa muutenki esimerkiksi ruoan laittoon ja vaikka sen SYÖMISEEN! Ylipäätäään aikaa omillekin ajatuksille, eikä se tee kenestäkään itsekästä!
Hävetä saa, kun osaa kommenteista lukee! Menkää te ”superäidit” tekemään jotain rakentavaa ja lakatkaa haukkumista ja arvostelemasta muita! Jos ei kerran ole neuvoja kysyjälle antaa, voi pitää sormet pois näppikseltä.
Minäkin olen käyttänyt vauvaa lääkärissä kysymässä että voiko olla allergiaa tai refluksia tms, mutta ei ole, vauva on terve, on vain ns. suuritarpeinen.
En uskalla syödä kuumaa ruokaa vauva sylissä, koska vauva usein yllättäen alkaa riuhtomaan. Joudun syömään ruokani kylmänä, ettei haittaisi jos sitä putoisi vahingossa vauvan päälle.
Ja haluaisin ihan oikeasti olla joskus edes viisi minuuttia YKSIN. Käydä edes joskus pissalla YKSIN. Suurin osa äideistä pääsee vessaan yksin kuitenkin muutaman kerran päivässä jos vauva nukkuu parvekkeella tai mies on kotona. Minä en välttämättä pääse viikkoon kertaakaan vessaan yksin. Yöllä kun yritän mennä niin ennen kuin pääsen vessan asti niin vauva jo itkee perääni. Ap
Ei se vauva rikki mene, vaikka on sitterissä (vaikka sitten huutaen) kylppärissä, kun käyt suihkussa. Vessa-asioinnit voit vallan hyvin tehdä, annat sen vauvan huutaa sen hetken. Vauva sitteriin niin, että näkee sinut, ja voit syödä ihan lämpimän ruoan, vaikka sitten huutokonsertin säestämänä.
Kun se hetken siinä on ollut, huomaatkin, että ehtiihän tässä kaikenlaista vauvasta huolimatta.
niin ne tekevätkin, mutta sitten vasta puolivuotiaasta lähtien. Kuten moni muukin on sanonut suosittelen kantovälineträ, liinaa, reppua, mitä vaan. Siinä vauva pysyy todennäköisesti tyytyväisenä ja sulla on kädet vapaana.