miksi aina kysytään " oliko teillä lapset mukana" ?
Kun tapaa jonkun tutun, ja kertoo käyneenä risteilyllä, ulkomaanmatkalla, jossain toisessa kaupungissa tai ihan vaikka keittiöremonttitarvikkeita hankkimassa, aina seuraa kysymys, että olitteko lasten kanssa vai ilman?
Itseäni tietysti harmittaa mokoma kysymys, kun lapsia ei ole koskaan huolittu mihinkään mummoille tai kummeille hoitoon. Nykyisin vaan niin paljon puhutaan, että useilla on sukulaiset kaukana, eikös se pidäkään paikkaansa kuitenkaan?
Kommentit (21)
Oppivatpa, että sellaisiakin perheitä on!
T: se perhe joka matkustaa aina koko perhe tai sitten lapsi+aikuinen.
Miehen kanssa lasketaan (valitettavasti vielä vuosia), että päästää A-luokan matkalle : )
pakkohan ne on mukaan ottaa joka paikkaan.
Me käydään joskus risteilyllä tai kaupoilla ilman muksuja ja joskus muksujen kanssa. Etelään ei vielä olla päästy kummallakaan tavalla.
ei meidän tuttavapiirissä ainakaan kukaan tuollaista kysele, kun ei tulisi mileleenkään, että se olisi edes mahdollista.
Lapset voivat olla kylässä ja me voidaan olla silloin vaikka matkalla. Tai sitten matkustetaan koko perhe. Minulta ainakin saa kysyä " oliko lapset mukana?"
Ensimmäiset kerrat olivat silti tosi hämmentäviä, koska en voisi kuvitellakaan, että jättäisimme lapset kotiin ja matkustaisimme johonkin. Ehkä sitten, kun nuorinkin on jo muuttanut pois kotona.
Kyllä monilla perheillä on kuitenkin mummoloita ja muita läheisiä ihmisiä jotka pitävät lapsia yökylässäkin. Noloahan sekin olisi jos alkaisi heti selittämään että oli varmaan kiva perhematka jos lapset olisikin ollut hoidossa :)
Ja kyllä minulle ainakin tulee mieleen lähteä mieheni kanssa viikonlopuksi kahdestaan kylpylään tai risteilylle kerran tai pari vuodessa. Joskus on kiva olla ihan kahdestaan.
Minusta se on kummallista että joillain lapsilla ei ole muita läheisiä aikuisia kuin omat vanhemmat.
Jos nyt lähtisimme vaikka Pariisiin mieheni kanssa pitkäksi viikonlopuksi niin 2-v lapsi jäisi taatusti mummolleen. Hän ei tosiaankaan nauttisi museoista ja näyttelyistä vaan pitkästyisi siellä aivan näännyksiin asti.
Minä olen ihminen joka saatan kysyä etelänmatkaa suunnittelevalta kaverilta että otatteko lapset mukaan? Koska se reissu on ihan erilainen kun silloin kun lapset ovat hoidossa. Ihanaa on lastenkin kanssa reissata ja viettää aikaa lastenaltaalla, mutta kieltämättä on myös kivaa välillä olla vain miehen kanssa, nukkua pitkään, rakastella usein, käydä näyttelyissä, museoissa, kirkoissa ym kohteissa ja illalla kävellä käsikädessä kaupungin kujilla. Lataa akkuja suhteessa. ;)
Kun tapaa jonkun tutun, ja kertoo käyneenä risteilyllä, ulkomaanmatkalla, jossain toisessa kaupungissa tai ihan vaikka keittiöremonttitarvikkeita hankkimassa, aina seuraa kysymys, että olitteko lasten kanssa vai ilman?
että tiedetään oltiinko oikeasti lomalla vai vahdittiinko vekaroita vaan eri ympyröissä?
Me matkustellaan jonkin verran kahestaankin. Ei mitään pitkiä matkoja mutta, esim. viime vuonna oltiin ilman lapsia, viikonlopun mökkireissulla kavereiden kanssa, kaksi tallinan risteilyä ja yksi kylpylämatka.
Käytiin lasten kanssa sitten myös tallinnassa, kylpylässä ja viikonmatkalla Kreikassa + mökkireissut.
Eli ei ne lapsukaiset aina mukaan pääse, vaikka rakkaita ja ihania ovatkin.
Ei kai siinä mitään pahaa tarkoiteta. Ihmiset ehkä haluavat vain kertoa, että olipa kivaa, kun pääsitte koko perhe reissuun, tai olipa mukava, että pääsitte ihan kahdestaan rentoutumaan. Onhan matkan luonne kuitenkin hieman erilainen, jos on lapset mukana. Sitten voi seuraavaksi kysyä, vaikka, että mitäs lapset tykkäsivät matkasta.
enemmänkin siksi, että onhan se itsestään selvyys, että lapset on mukana. Niin meillä oli, kun itse olin pieni ja niin tulee olemaan omien lapsienkin kohdalla.
Käsitys " oma aika" ei vaan mene mun jakeluun.. jos lapsia tehdään, silloin ne ovat mukana tämmöisissä isommissa " tapahtumissa" , kunnes eivät itse enää halua ja ovat tarpeeksi vanhoja jäädäkseen kotiin keskenään.
itse en kuitenkaan koskaan ole kuullut kenestäkään perheellisestä, joka olisi voinut matkustaa jonnekin ilman lapsiaan.
joo, ollaan me. Yksi naapuri oli huvittava kun kerroin että lähdetään (yhteen suureen kaupunkiin Euroopassa). Rupesi narisee, että kyllä mekin mutta ei se tämän lapsen kanssa niin helppoa ole (1 lapsi). En viitsinyt sille sanoa, että niin mekin meinataa ihan näiden 2 kanssa lähteä (toinen oli 5kk).
Ongelmia onsiellä missä niitä näkee.
Me metkustetaaan aina koko porukalla (joskus tosin olen reissussa koululaisen kanssa kahden). Tätäkään ei ymmärretä muuten..
Koska silloinhan ei voi ryypätä ja rällästää miten haluaa, eikä muutenkaan mennä täysin huolettomasti.
Mutta ihan hyvin tuo voi olla vain tavallisessa smalltalkissa sopiva seuraava kysymys, joka tulee mieleen.
tätä juuri tarkoitin: julkisuudessa koko ajan toitotetaan suureen ääneen, kuinka perheet ovat yksin ja tukiverkot kaukana. Todellisuudessa meidän perhe kuuluu kuitenkin johonkin aivan olemattomaan prosenttiosuuteen, koska meillä ei ole mitään sukulaisten apuvoimia olemassa. Meistä kysymys on aivan kummallinen, koska emme koskaan voi mennä minnekään ilman lapsia, joillekin toisille taas on ihan arkipäivää, että voi itse valita, ottaako lapset reissulle mukaan tällä kertaa vai ei.
Ollaan miehen kanssa mietitty ulkomaanreissua, kera taaperon. Saattaisin siis kysyä vinkkiä, jos olitte jossakin samalla suunnalla mihin me aikoisimme.
Oudompaa minusta on loukkaantua tuollaisesta kysymyksestä.
mutta tottahan se joskus väsyneena harmittaa, että onko KAIKILLA muilla todellakin mahdollisuus laittaa lapsensa hoitoon silloin kun siltä tuntuu, kun kerran moisia kyselevät. Itse emme koskaan voi sitä tehdä. ap
koska meillä ei ole mitään mahdollisuutta saada lapsia koskaan hoitoon edes yhdeksi yöksi, niin kuulostaa kuin toiselta planeetalta koko kysymys jostain matkoista.