Mies haluaa rakennuttaa talon vanhempiensa tontille

Jos sinä et sitä tahdo, sinun ei tietenkään tarvitse siihen suostua. Miehen ei myöskään tarvitse luopua unelmastaan. Joten ero tai omat asunnot on ainoa vaihtoehto.

En suostuisi missään nimessä. Voisin asua appivanhempien naapurissa, mutta tontti pitäisi olla puoliksi minun omistuksessa. Toisen maalle on niin typerää rakentaa, käytännössä oman omaisuuden arvo olisi nolla, kun en ikinä pääsisi osuudestani eroon oli tilanne mikä tahansa.

Itse en muuttaisi appivanhempieni naapuriksi. Ei heissä mitään vakituista vikaa ole, hyvissä väleissä on oltu jo yli 20 vuotta, mutta pieni etäisyys takaa paremmin sen, että välit pysyvät hyvinä jatkossakin.

En tokikaan tiedä, millaiset vanhemmat miehelläsi on, mutta vähän pahalta kuulostaa. Onko napanuoraa vielä katkaistu?

Onko kyseessä esimerkiksi maatila tai vastaava, vai pelkästään isompi omakotitalotontti? Onko tarkoitus lohkoa tontista teille oma osuus, vai pysyykö tontii vanhempien omistuksessa?

Jos psikka on asuinpaikkana sopiva en näkisi mitään ongelmaa siinä onko se appivanhempen tontilla vai esim. viiden kilometrin päässä siitä.

En suosittele, ero teille tulee kuitenkin jos appivanhemmat vähänkään tunkeutuvaa sorttia. 

Onko se niin upea paikka vai eikö mies pysty olemaan erossa vanhemmistaan?

Kannattaa harkita tarkkaan. Voisitteko mieluummin ostaa sen tontin? Voi vaan kuvitella, kun teet puutarhaa, ja anoppi tulee "minä omistan tämän maan, tähänhän ei puuta laiteta kasvamaan!"

Toisaalta en myös jatkaisi suhdetta tuollaisen miehen kanssa, joka suorastaan kiristää sinua. Ota ero, vielä kun voit.

Jos mies alkaa ajamaan mielipidettään uhkailemalla erolla, niin aika tavalla homma olisi siinä. 

Kiinnostaisi kuitenkin kuulla vähän yksityiskohtia. Yksi tuttava perhe lohkaisi tontin miehen vanhempien tontista, mutta kyseessä oli Espoon merenrantakohde, eli vastaavia tontteja (ainakaan mihinkään järkevään hintaan) ei olisi voinut edes saada. Tässä tapauksessa ymmärsin täysin. 

Jos mies vain haluaa muuttaa vanhempiensa naapuriin, niin ihmettelen vähän - eli siis, jos tontteja on normihintaan saatavilla muutenkin. 

Miksi ihmeessä mies haluaa rakentaa talon vanhempiensa viereen? Onko kyseessä pääkaupunki, jolloin tontti on kallis, eli osittain ymmärrän että miehen vanhempien suuri tontti jaetaan kahtia ja toiselle rakennetaan. Mutta en silti muuttaisi noin lähellä omia enkä puolisoni vanhempia.

Jos tontti ei sijaitse kalliilla alueella, niin asiassa on vielä vähemmän järkeä. Maaseutukunnista saa omakotitontteja eurolla kunhan vain rakentaa sille talon.

Jos kuvitellaan että appivanhemmat on tunkeilevia mitä etäisyys auttaisi?

Me asumme käytännössä vanhempiemme tontilla ja matkana etäisyys vanhemmilleni ei ole sataa metriä. Välit on toki läheiset mutta ei me tekemisissä ole aina edes viikottain. Appivanhemmat asuu hiukan kauempana mutta tekemisissä olemme vähintään yhtä usein. Ja kieltämättä välillä ärsyttää se miten anoppi yrittää puuttua tekemisiimme.

Se olisi sitten eri suuntiin.

Riippuu tilanteesta. Jos molemmat haluatte omakotitalon pääkaupunkiseudulta mutta siihen ei ole varaa, on aikamoinen onnenpotku saada appivanhemmilta 100.000 euron arvoinen tontti. Tontti tulisi toki lohkoa ja laittaa teidän nimiin.

Miten sinä haluaisit asua?

Onko appivanhemmat mukavia?

Onko teillä varaa ostaa tontti itse?

Me rakennettiin talo appivanhempien "maille", eikä ole ollut mitään ongelmaa. Välimatkaa appivanhempiin on noin 50 kilometriä :-)

Me teimme juuri noin - rakensimme miehen vanhempien naapuriin.

Hyvin on mennyt ja meistä on iloa ja apua toisillemme puolin ja toisin. Esim. lapsille on aina hoitaja minuutin matkan päässä ja yleensä myös minuutin varoitusajalla. Me puolestaan hoidamme pihatyöt ym. molemmille.

Toki meidän tapauksessa on kaikilla keskenään hyvät välit, se on tärkeää.

Olen kiitollinen että saan asua tällä kauniilla alueella ihanassa talossa, johon meillä ei ilman lahjaksi saatua tonttia olisi ollut mitään mahdollisuuksia päästä.

Onko siihen joku erityinen syy? Vai onko mies vielä kiinni äidissään? Jos jälkimmäinen, niin lähtisin eri suuntaan. Haluan miehen, joka viettää aikaansa minun ja oman perheen kanssa. Mies, joka on mieluummin äitinsä kuin minun kanssa, saa pysyä äitinsä helmoissa jatkossakin.

Ei ole aivan pääkaupunkiseutua, noin puolen tunnin ajomatka Helsinkiin. Halpuudella mies tätä perustelee, ja sillä, että tahtoo ehdottomasti asua omakotitalossa - ja juurikin korvessa, kaukana hälystä.

Minä en ole vielä ajatellut niin pitkälle. Appivanhemmat ovat todella mukavia, tolkun ihmisiä, mutta haluanko heitä silti naapureikseni?

Olemme molemmat nuoria, alle kolmekymppisiä. Itseäni kieltämättä loukkasi, että mies valitsee ennemmin talon kuin minut, mutta toisaalta - se on hänen unelmansa. Jos kyse olisi vaikkapa siitä, että toinen tahtoo lapsia ja toinen taas ei, olisi silloinkin varmaan järkevintä erota.

Kai tällainen järjestely sopii joillekin, niin kuin tästäkin ketjusta jo muutamille. Itse en ikinä voisi ajatella asuvani omien vanhempieni tai appivanhempien mailla. Ei ole riitoja tms, mutta liika ois liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole aivan pääkaupunkiseutua, noin puolen tunnin ajomatka Helsinkiin. Halpuudella mies tätä perustelee, ja sillä, että tahtoo ehdottomasti asua omakotitalossa - ja juurikin korvessa, kaukana hälystä.

Minä en ole vielä ajatellut niin pitkälle. Appivanhemmat ovat todella mukavia, tolkun ihmisiä, mutta haluanko heitä silti naapureikseni?

Olemme molemmat nuoria, alle kolmekymppisiä. Itseäni kieltämättä loukkasi, että mies valitsee ennemmin talon kuin minut, mutta toisaalta - se on hänen unelmansa. Jos kyse olisi vaikkapa siitä, että toinen tahtoo lapsia ja toinen taas ei, olisi silloinkin varmaan järkevintä erota.

Selvitä nyt ekaksi, miten sen tontin omistussuhteet menee. Jos se on appivanhempien tai miehen nimissä, niin unohda koko juttu. Sinun pitää omistaa puolet tontista ennen kuin se on sinulle järkevää.

Ainakin tiedät millaisia naapurit ovat. Jos rakennat ruututontille et voi naapureitasi valita.