Miten te muut naiset joiden miehiä ei seksi kanssanne kiinnosta, kompensoitte tilanteen aiheuttamat vauriot itsetunnollenne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein väitetään, että se parisuhteessa enemmän haluava on itsekäs ja painostava. Vähintään yhtä itsekäs on se vähemmän haluava. En ymmärrä näitä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä lähteä vetämään suhteesta, jos kumppani ei kroonisesti enää haluta. Se olisi ainoastaan rehellistä ja reilua.

No miksi pitäisi lähteä, jos ei ole halujakaan? Harvoinpa se niin on, että haluaisi, mutta ei kumppaniaan. Siis miksei se vastuu lähdöstä voi olla kummalla hyvänsä? Miksi se on sinusta kaikissa tilanteissa ja aina sillä toisella?

Jos ei pysty vastaamaan kumppanin tarpeisiin, miksi tätä pitää roikuttaa suhteessa löysässä hirressä, mikä ei anna itselle tai toiselle mitään? Taloudellinen mukavuus?

Miten niin roikottaa, jos itsellä on hyvä olla? Kenenköhän vastuulla siinä olisi erota, mitä?

Ah, tässähän se tulikin. Itsellä on mukava olla, v*tut toisesta. Jos vain toisella on hyvä olla parisuhteessa, on se parisuhde kaikille p*rseestä, koska hyvässä parisuhteessa molemmilla on mukavaa. Mutta mitäpä rehellisyydestä, pääasia että itsellä on kliffaa. Vähän sama pettäjien kanssa. Itsellä on kliffaa, petetyn vastuulla on nostaa kytkintä.

Kyllä se jolla ei ole hyvä olla, tulee nostaa asia esille. Se toinen ei välttämättä edes tajua. Ja jos sinulla on huono olla nykyisessä suhteessa, voit ihan itse ilmoittaa että se oli tässä nyt. Eikä vain odottaa että toinen tajuaa erota kun sinulla on huono olla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siitä tule itselle TIETENKÄÄN minkäänlaista harmia, koska toisen seksuaalisuus ei ole osa minua. Minun halumisenihan se asiassa vaikuttaa, ei se, mitä muut haluavat. Ruma mies haluaa naida vaikka aidanseivästä, se se naisena vasta ällöttääkin, ettei ne tajua yhtään, halutaanko heitä takaisin, ja naisen olemus ei riipu miehen haluihin mitenkään, mies haluaa vaikkei edes tuntisi naista, mikä on todella loukkaavaa,, tai mies ei halua naista, vaikka tuntisi, se riippuu aivan miehestä, ei naisesta.

Jos minulla olisi mies, joka ei halua seksiä kanssani näkisin miehellä olevan ongelmia, en tajua, miten asia liittyisi mitenkään minuun. Koittaisin auttaa, ja jos haluaisin seksiä, enkä saisi, ajattelisin toisen olevan estoinen. Miten se minua loukkaisi?

Minä en halunnut mieheni kanssa enää seksiä, kun rakkaus kuoli häntä kohtaan. En enää pitänyt hänestä ja kaikki läheisyys tuntui inhottavalta. Tietenkin päätin sitten erota, vaikka mieheni ei olisi halunnut erota. 

Eli et osaa valita edes kumppaneitasi oikein etkä osaa siten ajatella toisten tunteita. Miehesi sai olla vain sitä sinulle, mitä sinulle sattui sopimaan, hän ihmisenä ei sinua kiinnostanutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Minun miehelläni se on aina mennyt kausittain, miten usein haluaa seksiä. Jos on ollut vaikka työpaikan muutos, syntynyt vauva perheeseen yms., voi mennä useampi kuukausi, että miestä ei kiinnosta. Kyllä jossain vaiheessa taas kiinnostaa. Oma itsetuntoni ei ole millään tavalla riippuvainen miehen seksihaluista. Miksi olisi?

Onko teilläkin siis seksiä aina ja vain miehen halujen mukaan? Eikö ole surullista joutua masturboimaan yksin kuukausia kun miehellä taas on sellainen vaihe ettei seksi (vaimon kanssa) kiinnosta? Eikö muka oikeasti vaikuta itsetuntoosi lainkaan? Kuinka usein itse masturboit meihen haluttomina kuukausina? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein väitetään, että se parisuhteessa enemmän haluava on itsekäs ja painostava. Vähintään yhtä itsekäs on se vähemmän haluava. En ymmärrä näitä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä lähteä vetämään suhteesta, jos kumppani ei kroonisesti enää haluta. Se olisi ainoastaan rehellistä ja reilua.

No miksi pitäisi lähteä, jos ei ole halujakaan? Harvoinpa se niin on, että haluaisi, mutta ei kumppaniaan. Siis miksei se vastuu lähdöstä voi olla kummalla hyvänsä? Miksi se on sinusta kaikissa tilanteissa ja aina sillä toisella?

Jos ei pysty vastaamaan kumppanin tarpeisiin, miksi tätä pitää roikuttaa suhteessa löysässä hirressä, mikä ei anna itselle tai toiselle mitään? Taloudellinen mukavuus?

Miten niin roikottaa, jos itsellä on hyvä olla? Kenenköhän vastuulla siinä olisi erota, mitä?

Ah, tässähän se tulikin. Itsellä on mukava olla, v*tut toisesta. Jos vain toisella on hyvä olla parisuhteessa, on se parisuhde kaikille p*rseestä, koska hyvässä parisuhteessa molemmilla on mukavaa. Mutta mitäpä rehellisyydestä, pääasia että itsellä on kliffaa. Vähän sama pettäjien kanssa. Itsellä on kliffaa, petetyn vastuulla on nostaa kytkintä.

Kyllä se jolla ei ole hyvä olla, tulee nostaa asia esille. Se toinen ei välttämättä edes tajua. Ja jos sinulla on huono olla nykyisessä suhteessa, voit ihan itse ilmoittaa että se oli tässä nyt. Eikä vain odottaa että toinen tajuaa erota kun sinulla on huono olla

Eikä pidä odottaa, että muut hoitavat sen hyvän olon sinulle. Ei se ole edes heidän tehtävänsä. Jos itse olet joku nymfo, joka lopetat sillä miesten kiinnostuksen itseesi, niin se on oma ongelmasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun miehelläni se on aina mennyt kausittain, miten usein haluaa seksiä. Jos on ollut vaikka työpaikan muutos, syntynyt vauva perheeseen yms., voi mennä useampi kuukausi, että miestä ei kiinnosta. Kyllä jossain vaiheessa taas kiinnostaa. Oma itsetuntoni ei ole millään tavalla riippuvainen miehen seksihaluista. Miksi olisi?

Onko teilläkin siis seksiä aina ja vain miehen halujen mukaan? Eikö ole surullista joutua masturboimaan yksin kuukausia kun miehellä taas on sellainen vaihe ettei seksi (vaimon kanssa) kiinnosta? Eikö muka oikeasti vaikuta itsetuntoosi lainkaan? Kuinka usein itse masturboit meihen haluttomina kuukausina? Ap

Voi kauheaa, nyyyh.

Harvoin se miehen seksihaluttomuus johtuu siitä puolisosta, jos seksielämä on siis jossain vaiheessa suhdetta ollut kunnossa molempien mielestä. Omassa suhteessa oli parin vuoden kuiva kausi (seksiä ehkä neljästi tuona aikana), ja syyksi paljastui myöhemmin miehen stressi ja omat ongelmat. Syy olisi voinut helposti olla ulkopuolisen silmiin myös minussa (olen ruma ja lihava), mutta kun kerran seksiä oli suhteen alkuvuosinakin paljon, niin miksi se olisi yhtäkkiä vuosien jälkeen alkanut niin paljon enemmän vaivaamaan?

Mitäs olet sellainen haarojasi levittelevä nymfo, ap, miestäsi on se alkanut ällöttää.

Vierailija kirjoitti:

Harvoin se miehen seksihaluttomuus johtuu siitä puolisosta, jos seksielämä on siis jossain vaiheessa suhdetta ollut kunnossa molempien mielestä. Omassa suhteessa oli parin vuoden kuiva kausi (seksiä ehkä neljästi tuona aikana), ja syyksi paljastui myöhemmin miehen stressi ja omat ongelmat. Syy olisi voinut helposti olla ulkopuolisen silmiin myös minussa (olen ruma ja lihava), mutta kun kerran seksiä oli suhteen alkuvuosinakin paljon, niin miksi se olisi yhtäkkiä vuosien jälkeen alkanut niin paljon enemmän vaivaamaan?

Koskaan kuullut coolidge-efektistä? Siinä mies vain kyllästyy panemaan samaa naista lopulta, oli nainen millainen tahansa.

Puhuttiin asiasta, nykyään saan käydä luvalla vieraissa. Harvoin sitä teen mutta on mahdollisuus on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein väitetään, että se parisuhteessa enemmän haluava on itsekäs ja painostava. Vähintään yhtä itsekäs on se vähemmän haluava. En ymmärrä näitä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä lähteä vetämään suhteesta, jos kumppani ei kroonisesti enää haluta. Se olisi ainoastaan rehellistä ja reilua.

No miksi alapeukku? Jos sanoo kumppanille, etten rakasta enää sinua, niin eikö se ole hyväksyttävä, suorastaan pakottava syy eroon? Joten miksei havainto, etten enää halua sinua ja yhteensopimaton seksielämä ole täysin hyväksyttävä syy eroon?

Ootpa naivi. Ja pelkäät ottaa eroa, ei se ole kumppanisi syy.

Woot? Minähän se lähdin lätkimään huonosta suhteesta, etten minä ole pelkuri.

No miksi sitten itket, että sut ois pitänyt jättää?

En ole tuo jolle vastaat, mutta olen jättänyt kumppanin, kun en halunnut enää seksiä hänen kanssaan. Minusta olisi ollut väärin jäädä suhteeseen ja katsoa hänen kärsivän ja lopulta ottavan eron, kun ei tilannetta enää kestä. Eli ajattelin myös hänen parastaan ottamalla eron. 

Vierailija kirjoitti:

Mitäs olet sellainen haarojasi levittelevä nymfo, ap, miestäsi on se alkanut ällöttää.

En kohta ole tehnyt aloitetta vuoteen, enkä enää koskaan aio tehdäkään. Ap

en tiedä, mutta sinulla on kakkaa perseessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein väitetään, että se parisuhteessa enemmän haluava on itsekäs ja painostava. Vähintään yhtä itsekäs on se vähemmän haluava. En ymmärrä näitä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä lähteä vetämään suhteesta, jos kumppani ei kroonisesti enää haluta. Se olisi ainoastaan rehellistä ja reilua.

No miksi alapeukku? Jos sanoo kumppanille, etten rakasta enää sinua, niin eikö se ole hyväksyttävä, suorastaan pakottava syy eroon? Joten miksei havainto, etten enää halua sinua ja yhteensopimaton seksielämä ole täysin hyväksyttävä syy eroon?

Ootpa naivi. Ja pelkäät ottaa eroa, ei se ole kumppanisi syy.

Woot? Minähän se lähdin lätkimään huonosta suhteesta, etten minä ole pelkuri.

No miksi sitten itket, että sut ois pitänyt jättää?

En ole tuo jolle vastaat, mutta olen jättänyt kumppanin, kun en halunnut enää seksiä hänen kanssaan. Minusta olisi ollut väärin jäädä suhteeseen ja katsoa hänen kärsivän ja lopulta ottavan eron, kun ei tilannetta enää kestä. Eli ajattelin myös hänen parastaan ottamalla eron. 

Oliko hän siitä ilahtunut, että jätit? Aika vähän hän sinusta ikinä välittikään, jos tuo mitä teit ei haitannut. Et ole mikään tärkeä, pelkkä panopuu.

Koskaan ei mene tasan. Itse kärvistelin ensimmäiset 15 vuotta vaimon vähäisen kiinnostuksen kanssa, nyt kun olen sopeutunut hän vinkuu ettei minua kiinnosta.

Olisi miettinyt tuota aikaisemmin.

Monikaan ei ole vastannut siihen, miten oikeasti kompensoitte vauriot itsetunnollenne.

Minä kompensoin laihduttamalla. Huomattava hoikkia on varma, ehkä varmin keino saada huomiota edes joskus joltain, olen huomannut. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein väitetään, että se parisuhteessa enemmän haluava on itsekäs ja painostava. Vähintään yhtä itsekäs on se vähemmän haluava. En ymmärrä näitä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä lähteä vetämään suhteesta, jos kumppani ei kroonisesti enää haluta. Se olisi ainoastaan rehellistä ja reilua.

No miksi alapeukku? Jos sanoo kumppanille, etten rakasta enää sinua, niin eikö se ole hyväksyttävä, suorastaan pakottava syy eroon? Joten miksei havainto, etten enää halua sinua ja yhteensopimaton seksielämä ole täysin hyväksyttävä syy eroon?

Ootpa naivi. Ja pelkäät ottaa eroa, ei se ole kumppanisi syy.

Woot? Minähän se lähdin lätkimään huonosta suhteesta, etten minä ole pelkuri.

No miksi sitten itket, että sut ois pitänyt jättää?

En ole tuo jolle vastaat, mutta olen jättänyt kumppanin, kun en halunnut enää seksiä hänen kanssaan. Minusta olisi ollut väärin jäädä suhteeseen ja katsoa hänen kärsivän ja lopulta ottavan eron, kun ei tilannetta enää kestä. Eli ajattelin myös hänen parastaan ottamalla eron. 

Et itsekään siis oikeasti välittänyt hänestä, et sä oikeasti hänen parastaan ajatellut siinä yhtään. Vaan totesit vain rehellisesti, ettet välitä hänestä. Häntä se saattoi sattua tai jos ei välittänyt sinusta, niin ehkä ei.

Miten niin itken? Ihan kokemuksesta puhun ja nimenomaan se haluton totesi itsekin että olisi pitänyt uskaltaa tehdä ratkaisu jonka minä tein. Eli ei halutonkaan välttämättä ole kovin onnellinen, se vaan oireilee sillä haluttomuudellaan, eli hänellekin oire ettei kaikki ole hyvin. Olisi vain ottanut aiemmin vastuun omasta onnettomuudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Monikaan ei ole vastannut siihen, miten oikeasti kompensoitte vauriot itsetunnollenne.

Minä kompensoin laihduttamalla. Huomattava hoikkia on varma, ehkä varmin keino saada huomiota edes joskus joltain, olen huomannut. Ap

Mitä sä varattuna sillä muiden huomiolla teet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monikaan ei ole vastannut siihen, miten oikeasti kompensoitte vauriot itsetunnollenne.

Minä kompensoin laihduttamalla. Huomattava hoikkia on varma, ehkä varmin keino saada huomiota edes joskus joltain, olen huomannut. Ap

Mitä sä varattuna sillä muiden huomiolla teet?

Saatan sitten uskoa etten ole niin ruma ettei kukaan haluaisi seksiä kanssani. Ap

Vierailija kirjoitti:

Miten niin itken? Ihan kokemuksesta puhun ja nimenomaan se haluton totesi itsekin että olisi pitänyt uskaltaa tehdä ratkaisu jonka minä tein. Eli ei halutonkaan välttämättä ole kovin onnellinen, se vaan oireilee sillä haluttomuudellaan, eli hänellekin oire ettei kaikki ole hyvin. Olisi vain ottanut aiemmin vastuun omasta onnettomuudestaan.

No onpa säälittävää. En tiennytkään, että on ihmisiä, jotka eivät halua erota, jos haluavat erota.