Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut naiset joiden miehiä ei seksi kanssanne kiinnosta, kompensoitte tilanteen aiheuttamat vauriot itsetunnollenne?
07.09.2018 |
Kertokaa keinonne välttää masennukseen sairastuminen, jos sellaisia on löytynyt.
Kommentit (57)
Ei siitä tule itselle TIETENKÄÄN minkäänlaista harmia, koska toisen seksuaalisuus ei ole osa minua. Minun halumisenihan se asiassa vaikuttaa, ei se, mitä muut haluavat. Ruma mies haluaa naida vaikka aidanseivästä, se se naisena vasta ällöttääkin, ettei ne tajua yhtään, halutaanko heitä takaisin, ja naisen olemus ei riipu miehen haluihin mitenkään, mies haluaa vaikkei edes tuntisi naista, mikä on todella loukkaavaa,, tai mies ei halua naista, vaikka tuntisi, se riippuu aivan miehestä, ei naisesta.
Jos minulla olisi mies, joka ei halua seksiä kanssani näkisin miehellä olevan ongelmia, en tajua, miten asia liittyisi mitenkään minuun. Koittaisin auttaa, ja jos haluaisin seksiä, enkä saisi, ajattelisin toisen olevan estoinen. Miten se minua loukkaisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihdoin mieheen, jota kiinnostaa seksi kanssani. Suosittelen!
Ei ole löytynyt keinoja. Seksiä olisi useammin, jos minä senkin hoitaisin. Ei silloinkaan aina. Mies ei juttele, ei katso päin, ei kosketa eikä koskaan tee aloitetta. Ei tule yhtäaikaa nukkumaan jne. Eletään omia erillisiä elämiämme. Olemme olleet yhdessä 25 vuotta. Lapset asuvat kotona, käyvät koulua.
Kaikkeen tottuu vaikka vituttaahan tämä. Itse olisin sillä saralla hyvinkin aktiivinen ja näin on ollut aina. Mies tietää tämän ja on myöntänyt aloitteen tekemisen jännittävän. En ole koskaan antanut ns pakkeja. Jos hän edes katsoisi tai koskettelisi...
Olen itse hyvännäköinen ja perusolemukseltani sellainen, että saan aina esim viihteellä käydessä (2 krt vuosi) miehiltä huomiota. Toki se imartelee. Pettänyt en ole ja tätä haluan korostaa mutta olen sortunut viestien vaihtoon ja pariin mieheen olen tutustunut lähemmin. Yritän pitää pääni kasassa liikkumalla ja juttelemalla rohkeasti ihmisten kanssa. Pidän itsestäni huolta.
Seksin puutetta ( n 6 krt/vuosi) on liittomme ns. perushyvä. Tuntuisi kauhealta lastenkin vuoksi lähteä tästä tämän syyn takia, etten saa mieheltäni huomiota. Läheisyyskin riittäisi.
Miehille kumppanin haluamattomuus on itsetunnolle vähemmän tuhoisaa (vaikka huono tai olematon seksielämä parisuhteessa onkin henkisesti näivettävää), koska vieläkin naisten odotetaankin pihtaavan tai ainkain olevan se vähemmän haluava osapuoli ilman, että syy olisi suoraan miehen haluttavuudessa. Mutta kun nainen on se puutteesta kärsivä osapuoli, syy on välittömästi naisen vastenmielisen habituksen/käytöksen, koska kaikki miehet haluavat ja aina, ellei acca ole hirveä räähkä.
Erosin, ja nyt uuden miesystävän kanssa seksi on aivan ihanaa.
Olisi pitänyt erota jo paljon aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehille kumppanin haluamattomuus on itsetunnolle vähemmän tuhoisaa (vaikka huono tai olematon seksielämä parisuhteessa onkin henkisesti näivettävää), koska vieläkin naisten odotetaankin pihtaavan tai ainkain olevan se vähemmän haluava osapuoli ilman, että syy olisi suoraan miehen haluttavuudessa. Mutta kun nainen on se puutteesta kärsivä osapuoli, syy on välittömästi naisen vastenmielisen habituksen/käytöksen, koska kaikki miehet haluavat ja aina, ellei acca ole hirveä räähkä.
Harvempi mies mitään sängyssä odottavaa nymfoa vuositolkulla haluaakaan. Me estoiset olemme enemmän miesten mieliin, saa aina kokea valloittavansa, kun saa.
Usein väitetään, että se parisuhteessa enemmän haluava on itsekäs ja painostava. Vähintään yhtä itsekäs on se vähemmän haluava. En ymmärrä näitä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä lähteä vetämään suhteesta, jos kumppani ei kroonisesti enää haluta. Se olisi ainoastaan rehellistä ja reilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Usein väitetään, että se parisuhteessa enemmän haluava on itsekäs ja painostava. Vähintään yhtä itsekäs on se vähemmän haluava. En ymmärrä näitä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä lähteä vetämään suhteesta, jos kumppani ei kroonisesti enää haluta. Se olisi ainoastaan rehellistä ja reilua.
No miksi pitäisi lähteä, jos ei ole halujakaan? Harvoinpa se niin on, että haluaisi, mutta ei kumppaniaan. Siis miksei se vastuu lähdöstä voi olla kummalla hyvänsä? Miksi se on sinusta kaikissa tilanteissa ja aina sillä toisella?
Vierailija kirjoitti:
Usein väitetään, että se parisuhteessa enemmän haluava on itsekäs ja painostava. Vähintään yhtä itsekäs on se vähemmän haluava. En ymmärrä näitä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä lähteä vetämään suhteesta, jos kumppani ei kroonisesti enää haluta. Se olisi ainoastaan rehellistä ja reilua.
No miksi alapeukku? Jos sanoo kumppanille, etten rakasta enää sinua, niin eikö se ole hyväksyttävä, suorastaan pakottava syy eroon? Joten miksei havainto, etten enää halua sinua ja yhteensopimaton seksielämä ole täysin hyväksyttävä syy eroon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein väitetään, että se parisuhteessa enemmän haluava on itsekäs ja painostava. Vähintään yhtä itsekäs on se vähemmän haluava. En ymmärrä näitä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä lähteä vetämään suhteesta, jos kumppani ei kroonisesti enää haluta. Se olisi ainoastaan rehellistä ja reilua.
No miksi pitäisi lähteä, jos ei ole halujakaan? Harvoinpa se niin on, että haluaisi, mutta ei kumppaniaan. Siis miksei se vastuu lähdöstä voi olla kummalla hyvänsä? Miksi se on sinusta kaikissa tilanteissa ja aina sillä toisella?
Jos ei pysty vastaamaan kumppanin tarpeisiin, miksi tätä pitää roikuttaa suhteessa löysässä hirressä, mikä ei anna itselle tai toiselle mitään? Taloudellinen mukavuus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein väitetään, että se parisuhteessa enemmän haluava on itsekäs ja painostava. Vähintään yhtä itsekäs on se vähemmän haluava. En ymmärrä näitä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä lähteä vetämään suhteesta, jos kumppani ei kroonisesti enää haluta. Se olisi ainoastaan rehellistä ja reilua.
No miksi alapeukku? Jos sanoo kumppanille, etten rakasta enää sinua, niin eikö se ole hyväksyttävä, suorastaan pakottava syy eroon? Joten miksei havainto, etten enää halua sinua ja yhteensopimaton seksielämä ole täysin hyväksyttävä syy eroon?
Olet oikeassa, sinun on syytä lähteä. Seksuelämä on lähinnä lusääntymisikäisten juttu, muille siitä on tekemällä tehty tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein väitetään, että se parisuhteessa enemmän haluava on itsekäs ja painostava. Vähintään yhtä itsekäs on se vähemmän haluava. En ymmärrä näitä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä lähteä vetämään suhteesta, jos kumppani ei kroonisesti enää haluta. Se olisi ainoastaan rehellistä ja reilua.
No miksi pitäisi lähteä, jos ei ole halujakaan? Harvoinpa se niin on, että haluaisi, mutta ei kumppaniaan. Siis miksei se vastuu lähdöstä voi olla kummalla hyvänsä? Miksi se on sinusta kaikissa tilanteissa ja aina sillä toisella?
Jos ei pysty vastaamaan kumppanin tarpeisiin, miksi tätä pitää roikuttaa suhteessa löysässä hirressä, mikä ei anna itselle tai toiselle mitään? Taloudellinen mukavuus?
Miten niin roikottaa, jos itsellä on hyvä olla? Kenenköhän vastuulla siinä olisi erota, mitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein väitetään, että se parisuhteessa enemmän haluava on itsekäs ja painostava. Vähintään yhtä itsekäs on se vähemmän haluava. En ymmärrä näitä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä lähteä vetämään suhteesta, jos kumppani ei kroonisesti enää haluta. Se olisi ainoastaan rehellistä ja reilua.
No miksi alapeukku? Jos sanoo kumppanille, etten rakasta enää sinua, niin eikö se ole hyväksyttävä, suorastaan pakottava syy eroon? Joten miksei havainto, etten enää halua sinua ja yhteensopimaton seksielämä ole täysin hyväksyttävä syy eroon?
Ootpa naivi. Ja pelkäät ottaa eroa, ei se ole kumppanisi syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein väitetään, että se parisuhteessa enemmän haluava on itsekäs ja painostava. Vähintään yhtä itsekäs on se vähemmän haluava. En ymmärrä näitä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä lähteä vetämään suhteesta, jos kumppani ei kroonisesti enää haluta. Se olisi ainoastaan rehellistä ja reilua.
No miksi pitäisi lähteä, jos ei ole halujakaan? Harvoinpa se niin on, että haluaisi, mutta ei kumppaniaan. Siis miksei se vastuu lähdöstä voi olla kummalla hyvänsä? Miksi se on sinusta kaikissa tilanteissa ja aina sillä toisella?
Jos ei pysty vastaamaan kumppanin tarpeisiin, miksi tätä pitää roikuttaa suhteessa löysässä hirressä, mikä ei anna itselle tai toiselle mitään? Taloudellinen mukavuus?
Miten niin roikottaa, jos itsellä on hyvä olla? Kenenköhän vastuulla siinä olisi erota, mitä?
Ah, tässähän se tulikin. Itsellä on mukava olla, v*tut toisesta. Jos vain toisella on hyvä olla parisuhteessa, on se parisuhde kaikille p*rseestä, koska hyvässä parisuhteessa molemmilla on mukavaa. Mutta mitäpä rehellisyydestä, pääasia että itsellä on kliffaa. Vähän sama pettäjien kanssa. Itsellä on kliffaa, petetyn vastuulla on nostaa kytkintä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein väitetään, että se parisuhteessa enemmän haluava on itsekäs ja painostava. Vähintään yhtä itsekäs on se vähemmän haluava. En ymmärrä näitä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä lähteä vetämään suhteesta, jos kumppani ei kroonisesti enää haluta. Se olisi ainoastaan rehellistä ja reilua.
No miksi alapeukku? Jos sanoo kumppanille, etten rakasta enää sinua, niin eikö se ole hyväksyttävä, suorastaan pakottava syy eroon? Joten miksei havainto, etten enää halua sinua ja yhteensopimaton seksielämä ole täysin hyväksyttävä syy eroon?
Ootpa naivi. Ja pelkäät ottaa eroa, ei se ole kumppanisi syy.
Woot? Minähän se lähdin lätkimään huonosta suhteesta, etten minä ole pelkuri.
Vierailija kirjoitti:
Ei siitä tule itselle TIETENKÄÄN minkäänlaista harmia, koska toisen seksuaalisuus ei ole osa minua. Minun halumisenihan se asiassa vaikuttaa, ei se, mitä muut haluavat. Ruma mies haluaa naida vaikka aidanseivästä, se se naisena vasta ällöttääkin, ettei ne tajua yhtään, halutaanko heitä takaisin, ja naisen olemus ei riipu miehen haluihin mitenkään, mies haluaa vaikkei edes tuntisi naista, mikä on todella loukkaavaa,, tai mies ei halua naista, vaikka tuntisi, se riippuu aivan miehestä, ei naisesta.
Jos minulla olisi mies, joka ei halua seksiä kanssani näkisin miehellä olevan ongelmia, en tajua, miten asia liittyisi mitenkään minuun. Koittaisin auttaa, ja jos haluaisin seksiä, enkä saisi, ajattelisin toisen olevan estoinen. Miten se minua loukkaisi?
Minä en halunnut mieheni kanssa enää seksiä, kun rakkaus kuoli häntä kohtaan. En enää pitänyt hänestä ja kaikki läheisyys tuntui inhottavalta. Tietenkin päätin sitten erota, vaikka mieheni ei olisi halunnut erota.
Minun miehelläni se on aina mennyt kausittain, miten usein haluaa seksiä. Jos on ollut vaikka työpaikan muutos, syntynyt vauva perheeseen yms., voi mennä useampi kuukausi, että miestä ei kiinnosta. Kyllä jossain vaiheessa taas kiinnostaa. Oma itsetuntoni ei ole millään tavalla riippuvainen miehen seksihaluista. Miksi olisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein väitetään, että se parisuhteessa enemmän haluava on itsekäs ja painostava. Vähintään yhtä itsekäs on se vähemmän haluava. En ymmärrä näitä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä lähteä vetämään suhteesta, jos kumppani ei kroonisesti enää haluta. Se olisi ainoastaan rehellistä ja reilua.
No miksi pitäisi lähteä, jos ei ole halujakaan? Harvoinpa se niin on, että haluaisi, mutta ei kumppaniaan. Siis miksei se vastuu lähdöstä voi olla kummalla hyvänsä? Miksi se on sinusta kaikissa tilanteissa ja aina sillä toisella?
Jos ei pysty vastaamaan kumppanin tarpeisiin, miksi tätä pitää roikuttaa suhteessa löysässä hirressä, mikä ei anna itselle tai toiselle mitään? Taloudellinen mukavuus?
Miten niin roikottaa, jos itsellä on hyvä olla? Kenenköhän vastuulla siinä olisi erota, mitä?
Ah, tässähän se tulikin. Itsellä on mukava olla, v*tut toisesta. Jos vain toisella on hyvä olla parisuhteessa, on se parisuhde kaikille p*rseestä, koska hyvässä parisuhteessa molemmilla on mukavaa. Mutta mitäpä rehellisyydestä, pääasia että itsellä on kliffaa. Vähän sama pettäjien kanssa. Itsellä on kliffaa, petetyn vastuulla on nostaa kytkintä.
Miten niin rehellisyydestä? Missä ap:n mies, tai vastaavassa kohdassa elävä ei ole rehellinen? Eikö siis sinusta valitsemaansa kumppaniin saa olla tyytyväinen? Eikö saa olla haluamatta seksiä HÄNEN TARPEITTENSA mukaan? Kyllä saa, jokainen saa olla ihan niin vähään tai paljoon seksiin tyytyväinen kuin haluaa. Asia ei ole mitenkään sen, joka ei halua erota vastuulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein väitetään, että se parisuhteessa enemmän haluava on itsekäs ja painostava. Vähintään yhtä itsekäs on se vähemmän haluava. En ymmärrä näitä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä lähteä vetämään suhteesta, jos kumppani ei kroonisesti enää haluta. Se olisi ainoastaan rehellistä ja reilua.
No miksi alapeukku? Jos sanoo kumppanille, etten rakasta enää sinua, niin eikö se ole hyväksyttävä, suorastaan pakottava syy eroon? Joten miksei havainto, etten enää halua sinua ja yhteensopimaton seksielämä ole täysin hyväksyttävä syy eroon?
Ootpa naivi. Ja pelkäät ottaa eroa, ei se ole kumppanisi syy.
Woot? Minähän se lähdin lätkimään huonosta suhteesta, etten minä ole pelkuri.
No miksi sitten itket, että sut ois pitänyt jättää?
Vähän huonosti. Kun meillä ei ollut ollut kahteen vuoteen mitään seksiä eikä hellyyttä, siis kertaakaan, sorruin pettämään häntä. Näin jälkikäteen ajatellen yksi elämäni isoimmista virheistä. Olisi pitänyt suoraan vaan erota. Isoin virhe oli alkaa olla hänen kanssaan alun perinkään.