Lue keskustelun säännöt.
Kotihoidon tuki ja reilu kustannusten jakaminen, tuleva pelottaa :(
06.09.2018 |
Hei!
Onko täällä muita kotihoidon tuella olevia? Meillä on avopuolisoni kanssa puolivuotias vauva ja olemme reilu kolmekymppisiä. Tienaamme työssämme suunnilleen yhtä paljon. Tähän mennessä olemme aina maksaneet kaiken TASAN puoliksi (myös nyt äitiys- ja vanhempainvapan ajalta). Puoliso on myös tarkka rahoistaan, ei esim. tarjoa ravintolassa, tms.
Olen kuitenkin jäämässä, enemmän omasta halustani n. puoleksi vuodeksi hoitovapaalle. Tarkoitus olisi laittaa lapsi 1,5 vuotiaana hoitoon. Pidemäänkin haluaisin olla, mutta säästöt eivät siihen riitä :( Mietin, millaista taloudellista tukea olisi kohtuullista edellyttää tuolta ajalta? Ehdotuksia? Puolet hoitomaksusta ainakin? Meillä on myös yhteinen asuntolaina. Lapsilisät menevät tällä hetkellä puoliksi yhteiselle tilille. Tarkoitus on käyttää tähän asti keräämäni säästöt hoitovapaaseen, mutta todennäköisesti ne eivät riitä ihan puoleen kaikesta...:(
Kommentit (229)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin perustuu se ajatus, että maailman tasa-arvoisimman suomalaisen naisen ei tarvitse maksaa omia kulujaan? Ja perusteluna on vain se, että ei halua mennä töihin.
Jos olet sitä mieltä, että alle vuoden ikäisen vauvan on hyvä mennä päivähoitoon, niin älä hanki lapsia.
Ehdotettiin sitä paitsi jo sitä, että ap:n mies voisi jäädä hoitovapaalle.
En ole sitä mieltä, että alle vuoden ikäisen on hyvä mennä päivähoitoon, mutta olen sitä mieltä, että jokainen elättää itse itsensä eikä nojaudu ajatusmallissaan mihinkään ikiaikaisiin mies/nainen -analogioihin. Jos haluaa hoitaa lasta kotona, niin maksaa ko. aikana omat kulunsa ja puolet lapsen kuluista, siinä ei ole mitään ihmeellistä. Miksi aikuinen ei osaa hallita omaa talouttaan sen vertaa, että laskisi, paljonko rahaa kuukaudessa tarvitaan?
Jos ei haluta lasta hoitoon alle vuoden iäsdä, niin silloin toisen vanhemman vaan on jäätävä hetkeksi kotiin.
Ja taas kulujen hakoon, meillä miehen kanssa makseltu aina sen mukaan, miten tulot on. Kun mies opiskeli, minä maksoin käytännössä kaiken. Ei tullut tosiaan mieleen vaatia miestä maksamaan puolet n. 500€ kuukausituloista.
Nyt minä olen hoitovapaalla ja mies maksaa enemmän.
Tämä on sitä yhteen hiileen puhaltamista sen sijaan, että tiukasti vahditaan omaa tiliään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös hoitovapaalla. Maksan puolet menoista, kuten töissä käydessä. Kun tulot ei tähän nyt riitä, niin jään velkaa ja maksan takaisin, kun palaan töihin. Säästöihin ei kosketa. Minusta tämä on ihan ok, kotona oleilu ilman aikatauluja on ihan lomailua, nautin suuresti lapsen kasvun seuraamisesta ja saan pitää pienen kotona laitoshoidon sijaan. Kun palaan töihin niin tällaisiahan lomat sitten jatkossa ovat (vapaa-aikaa lapsen kanssa/ehdoilla). Miksi miehen pitäisi tämä kustantaa?
No kysytään näin, että miksi miehen pitäisi kustantaa mitään lapsen päivähoitomaksuistakaan. Tai lapsen tarvikkeista. Kuulostaako enää niin järkevältä?
Tapansa tietty kullakin, mutta aika sairasta, että perheessä jäädään velkaa toiselle. Kämppiksiähän te olette, ettekä puolisoja.
Lapsen kulut on yhteisiä kuluja, naisen kulut naisen omia. Lapsen hoitaminen kotona on valinta, ei pakko. Jos valitsee kotihoidon ja tulottomuuden, ei siitä pidä rangaista lapsen toista vanhempaa.
9-10kk ikäisen päiväkotiin laittaminen ei ole niin realistinen ajatus, että kotihoito olisi mukavuusvalinta.
Perheessä itse ajattelen PERHEEN kuluja, en yksittäisten perheenjäsenten. Perheen kun tulisi olla yhteisö, jossa toisistaan huolehditaan. Eli myös puolin ja toisin voi ottaa vetovastuun taloudellisista kuluista.
Jos miehesi jää työttömäksi, niin tuleeko hänenkin maksaa puolet silti? Ja puhutaan etenkin ansiosidonnaisen jälkeisistä tuista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös hoitovapaalla. Maksan puolet menoista, kuten töissä käydessä. Kun tulot ei tähän nyt riitä, niin jään velkaa ja maksan takaisin, kun palaan töihin. Säästöihin ei kosketa. Minusta tämä on ihan ok, kotona oleilu ilman aikatauluja on ihan lomailua, nautin suuresti lapsen kasvun seuraamisesta ja saan pitää pienen kotona laitoshoidon sijaan. Kun palaan töihin niin tällaisiahan lomat sitten jatkossa ovat (vapaa-aikaa lapsen kanssa/ehdoilla). Miksi miehen pitäisi tämä kustantaa?
No kysytään näin, että miksi miehen pitäisi kustantaa mitään lapsen päivähoitomaksuistakaan. Tai lapsen tarvikkeista. Kuulostaako enää niin järkevältä?
Tapansa tietty kullakin, mutta aika sairasta, että perheessä jäädään velkaa toiselle. Kämppiksiähän te olette, ettekä puolisoja.
Lapsen kulut on yhteisiä kuluja, naisen kulut naisen omia. Lapsen hoitaminen kotona on valinta, ei pakko. Jos valitsee kotihoidon ja tulottomuuden, ei siitä pidä rangaista lapsen toista vanhempaa.
9-10kk ikäisen päiväkotiin laittaminen ei ole niin realistinen ajatus, että kotihoito olisi mukavuusvalinta.
Perheessä itse ajattelen PERHEEN kuluja, en yksittäisten perheenjäsenten. Perheen kun tulisi olla yhteisö, jossa toisistaan huolehditaan. Eli myös puolin ja toisin voi ottaa vetovastuun taloudellisista kuluista.
Jos miehesi jää työttömäksi, niin tuleeko hänenkin maksaa puolet silti? Ja puhutaan etenkin ansiosidonnaisen jälkeisistä tuista.
Miksi työssäkäyvän miehen pitää huolehtia terveestä työssäkäyvästä naisesta vain siksi, että nainen ei suostu menemään töihin vedoten siihen, että ei halua sietää päivähoidon aiheuttamaa epämukavuutta perheelle eli käytännössä itselleen?
En ole ikinä ymmärtänyt, miksi uudet sohvatyynyt ovat perheen kuluja tai naisen kuntosalimaksut. Vetovastuu yhteisistä kuluista on vetovastuuta yhteisistä kuluista, ei yksilön omista. Ja niitä yhteisiä ei ole jommallekummalle erikseen otettu asuntolaina, kyllä se on ihan omia kuluja!
Teille jotka kannatatte joka tilanteessa 50-50'-jakoa, niin mielenkiintoinen kysymys:
Puolisonne loukkaantuu ja joutuu lopullisesti työkyvyttömyyseläkkeelle pienellä eläkkeellä.
Itse taas saatte lotossa päävoiton.
Koska kaikki pistetään tasan puoliksi, eikä eläkkeellä maksella kuten miljoonapotilla, niin muutatteko pienituloisen puolisonne kanssa vuokralähiöön ja jaatte jääkaapin nimilapuilla, jottei vaan kalliimmat ruokanne sekoitu puolison halvempiin?
Vai otatteko eron, koska toinen ei pysty maksamaan kivaa elintasoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös hoitovapaalla. Maksan puolet menoista, kuten töissä käydessä. Kun tulot ei tähän nyt riitä, niin jään velkaa ja maksan takaisin, kun palaan töihin. Säästöihin ei kosketa. Minusta tämä on ihan ok, kotona oleilu ilman aikatauluja on ihan lomailua, nautin suuresti lapsen kasvun seuraamisesta ja saan pitää pienen kotona laitoshoidon sijaan. Kun palaan töihin niin tällaisiahan lomat sitten jatkossa ovat (vapaa-aikaa lapsen kanssa/ehdoilla). Miksi miehen pitäisi tämä kustantaa?
No kysytään näin, että miksi miehen pitäisi kustantaa mitään lapsen päivähoitomaksuistakaan. Tai lapsen tarvikkeista. Kuulostaako enää niin järkevältä?
Tapansa tietty kullakin, mutta aika sairasta, että perheessä jäädään velkaa toiselle. Kämppiksiähän te olette, ettekä puolisoja.
Lapsen kulut on yhteisiä kuluja, naisen kulut naisen omia. Lapsen hoitaminen kotona on valinta, ei pakko. Jos valitsee kotihoidon ja tulottomuuden, ei siitä pidä rangaista lapsen toista vanhempaa.
9-10kk ikäisen päiväkotiin laittaminen ei ole niin realistinen ajatus, että kotihoito olisi mukavuusvalinta.
Perheessä itse ajattelen PERHEEN kuluja, en yksittäisten perheenjäsenten. Perheen kun tulisi olla yhteisö, jossa toisistaan huolehditaan. Eli myös puolin ja toisin voi ottaa vetovastuun taloudellisista kuluista.
Jos miehesi jää työttömäksi, niin tuleeko hänenkin maksaa puolet silti? Ja puhutaan etenkin ansiosidonnaisen jälkeisistä tuista.
Miksi työssäkäyvän miehen pitää huolehtia terveestä työssäkäyvästä naisesta vain siksi, että nainen ei suostu menemään töihin vedoten siihen, että ei halua sietää päivähoidon aiheuttamaa epämukavuutta perheelle eli käytännössä itselleen?
En ole ikinä ymmärtänyt, miksi uudet sohvatyynyt ovat perheen kuluja tai naisen kuntosalimaksut. Vetovastuu yhteisistä kuluista on vetovastuuta yhteisistä kuluista, ei yksilön omista. Ja niitä yhteisiä ei ole jommallekummalle erikseen otettu asuntolaina, kyllä se on ihan omia kuluja!
Kyse ei ole "päivähoidon epämukavuudesta perheelle", vaan siitä, ettei vauvan paikka ole päiväkodissa. Perhepäivähoitoa ajetaan alas urakalla, eikä sitä enää saa kaikkialla. Eikä sekään ole välttämättä paikka vauvalle, jos ei ole kypsä kodin ulkopuoliseen hoitoon.
Ja en tiedä mistä kuntosaleista puhut, meillä ainakin jätetty kaikki ylimääräinen pois hoitovapaan ajaksi. Eikä sohvatyynyjäkään osteltu tänä aikana. Näitä ostellaan sitten kun taas on paremmat tulot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin perustuu se ajatus, että maailman tasa-arvoisimman suomalaisen naisen ei tarvitse maksaa omia kulujaan? Ja perusteluna on vain se, että ei halua mennä töihin.
Jos olet sitä mieltä, että alle vuoden ikäisen vauvan on hyvä mennä päivähoitoon, niin älä hanki lapsia.
Ehdotettiin sitä paitsi jo sitä, että ap:n mies voisi jäädä hoitovapaalle.
En ole sitä mieltä, että alle vuoden ikäisen on hyvä mennä päivähoitoon, mutta olen sitä mieltä, että jokainen elättää itse itsensä eikä nojaudu ajatusmallissaan mihinkään ikiaikaisiin mies/nainen -analogioihin. Jos haluaa hoitaa lasta kotona, niin maksaa ko. aikana omat kulunsa ja puolet lapsen kuluista, siinä ei ole mitään ihmeellistä. Miksi aikuinen ei osaa hallita omaa talouttaan sen vertaa, että laskisi, paljonko rahaa kuukaudessa tarvitaan?
Oletko koskaan miettinyt, mitä hyötyä työssäkäyvälle puolisolle tulee siitä, että hänen puolisonsa hoitaa pientä lasta kotona? Kirjoita vain kaikki, mitä tulee mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös hoitovapaalla. Maksan puolet menoista, kuten töissä käydessä. Kun tulot ei tähän nyt riitä, niin jään velkaa ja maksan takaisin, kun palaan töihin. Säästöihin ei kosketa. Minusta tämä on ihan ok, kotona oleilu ilman aikatauluja on ihan lomailua, nautin suuresti lapsen kasvun seuraamisesta ja saan pitää pienen kotona laitoshoidon sijaan. Kun palaan töihin niin tällaisiahan lomat sitten jatkossa ovat (vapaa-aikaa lapsen kanssa/ehdoilla). Miksi miehen pitäisi tämä kustantaa?
No kysytään näin, että miksi miehen pitäisi kustantaa mitään lapsen päivähoitomaksuistakaan. Tai lapsen tarvikkeista. Kuulostaako enää niin järkevältä?
Tapansa tietty kullakin, mutta aika sairasta, että perheessä jäädään velkaa toiselle. Kämppiksiähän te olette, ettekä puolisoja.
Lapsen kulut on yhteisiä kuluja, naisen kulut naisen omia. Lapsen hoitaminen kotona on valinta, ei pakko. Jos valitsee kotihoidon ja tulottomuuden, ei siitä pidä rangaista lapsen toista vanhempaa.
9-10kk ikäisen päiväkotiin laittaminen ei ole niin realistinen ajatus, että kotihoito olisi mukavuusvalinta.
Perheessä itse ajattelen PERHEEN kuluja, en yksittäisten perheenjäsenten. Perheen kun tulisi olla yhteisö, jossa toisistaan huolehditaan. Eli myös puolin ja toisin voi ottaa vetovastuun taloudellisista kuluista.
Jos miehesi jää työttömäksi, niin tuleeko hänenkin maksaa puolet silti? Ja puhutaan etenkin ansiosidonnaisen jälkeisistä tuista.
Miksi työssäkäyvän miehen pitää huolehtia terveestä työssäkäyvästä naisesta vain siksi, että nainen ei suostu menemään töihin vedoten siihen, että ei halua sietää päivähoidon aiheuttamaa epämukavuutta perheelle eli käytännössä itselleen?
En ole ikinä ymmärtänyt, miksi uudet sohvatyynyt ovat perheen kuluja tai naisen kuntosalimaksut. Vetovastuu yhteisistä kuluista on vetovastuuta yhteisistä kuluista, ei yksilön omista. Ja niitä yhteisiä ei ole jommallekummalle erikseen otettu asuntolaina, kyllä se on ihan omia kuluja!
Kyse ei ole "päivähoidon epämukavuudesta perheelle", vaan siitä, ettei vauvan paikka ole päiväkodissa. Perhepäivähoitoa ajetaan alas urakalla, eikä sitä enää saa kaikkialla. Eikä sekään ole välttämättä paikka vauvalle, jos ei ole kypsä kodin ulkopuoliseen hoitoon.
Ja en tiedä mistä kuntosaleista puhut, meillä ainakin jätetty kaikki ylimääräinen pois hoitovapaan ajaksi. Eikä sohvatyynyjäkään osteltu tänä aikana. Näitä ostellaan sitten kun taas on paremmat tulot.
Tosissasiko väität, että kunnat tahallaan ja tarkoituksella vahingoittavat lapsia tarjoamalla lähes ilmaisen päivähoitopaikan? On pelkästään sinun päässäsi, että vauvan paikka ei ole päiväkodissa ja juuri siksi on ihan OK, että kustannat itse itsellesi tämän ylimääräisen loman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös hoitovapaalla. Maksan puolet menoista, kuten töissä käydessä. Kun tulot ei tähän nyt riitä, niin jään velkaa ja maksan takaisin, kun palaan töihin. Säästöihin ei kosketa. Minusta tämä on ihan ok, kotona oleilu ilman aikatauluja on ihan lomailua, nautin suuresti lapsen kasvun seuraamisesta ja saan pitää pienen kotona laitoshoidon sijaan. Kun palaan töihin niin tällaisiahan lomat sitten jatkossa ovat (vapaa-aikaa lapsen kanssa/ehdoilla). Miksi miehen pitäisi tämä kustantaa?
No kysytään näin, että miksi miehen pitäisi kustantaa mitään lapsen päivähoitomaksuistakaan. Tai lapsen tarvikkeista. Kuulostaako enää niin järkevältä?
Tapansa tietty kullakin, mutta aika sairasta, että perheessä jäädään velkaa toiselle. Kämppiksiähän te olette, ettekä puolisoja.
Lapsen kulut on yhteisiä kuluja, naisen kulut naisen omia. Lapsen hoitaminen kotona on valinta, ei pakko. Jos valitsee kotihoidon ja tulottomuuden, ei siitä pidä rangaista lapsen toista vanhempaa.
9-10kk ikäisen päiväkotiin laittaminen ei ole niin realistinen ajatus, että kotihoito olisi mukavuusvalinta.
Perheessä itse ajattelen PERHEEN kuluja, en yksittäisten perheenjäsenten. Perheen kun tulisi olla yhteisö, jossa toisistaan huolehditaan. Eli myös puolin ja toisin voi ottaa vetovastuun taloudellisista kuluista.
Jos miehesi jää työttömäksi, niin tuleeko hänenkin maksaa puolet silti? Ja puhutaan etenkin ansiosidonnaisen jälkeisistä tuista.
Miksi työssäkäyvän miehen pitää huolehtia terveestä työssäkäyvästä naisesta vain siksi, että nainen ei suostu menemään töihin vedoten siihen, että ei halua sietää päivähoidon aiheuttamaa epämukavuutta perheelle eli käytännössä itselleen?
En ole ikinä ymmärtänyt, miksi uudet sohvatyynyt ovat perheen kuluja tai naisen kuntosalimaksut. Vetovastuu yhteisistä kuluista on vetovastuuta yhteisistä kuluista, ei yksilön omista. Ja niitä yhteisiä ei ole jommallekummalle erikseen otettu asuntolaina, kyllä se on ihan omia kuluja!
Kyse ei ole "päivähoidon epämukavuudesta perheelle", vaan siitä, ettei vauvan paikka ole päiväkodissa. Perhepäivähoitoa ajetaan alas urakalla, eikä sitä enää saa kaikkialla. Eikä sekään ole välttämättä paikka vauvalle, jos ei ole kypsä kodin ulkopuoliseen hoitoon.
Ja en tiedä mistä kuntosaleista puhut, meillä ainakin jätetty kaikki ylimääräinen pois hoitovapaan ajaksi. Eikä sohvatyynyjäkään osteltu tänä aikana. Näitä ostellaan sitten kun taas on paremmat tulot.
Tosissasiko väität, että kunnat tahallaan ja tarkoituksella vahingoittavat lapsia tarjoamalla lähes ilmaisen päivähoitopaikan? On pelkästään sinun päässäsi, että vauvan paikka ei ole päiväkodissa ja juuri siksi on ihan OK, että kustannat itse itsellesi tämän ylimääräisen loman.
Miten oma lapsesi jaksoi päivähoidossa pitkät päivät silloin, kun hän ei vielä osannut kävellä eikä puhua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin perustuu se ajatus, että maailman tasa-arvoisimman suomalaisen naisen ei tarvitse maksaa omia kulujaan? Ja perusteluna on vain se, että ei halua mennä töihin.
Jos olet sitä mieltä, että alle vuoden ikäisen vauvan on hyvä mennä päivähoitoon, niin älä hanki lapsia.
Ehdotettiin sitä paitsi jo sitä, että ap:n mies voisi jäädä hoitovapaalle.
En ole sitä mieltä, että alle vuoden ikäisen on hyvä mennä päivähoitoon, mutta olen sitä mieltä, että jokainen elättää itse itsensä eikä nojaudu ajatusmallissaan mihinkään ikiaikaisiin mies/nainen -analogioihin. Jos haluaa hoitaa lasta kotona, niin maksaa ko. aikana omat kulunsa ja puolet lapsen kuluista, siinä ei ole mitään ihmeellistä. Miksi aikuinen ei osaa hallita omaa talouttaan sen vertaa, että laskisi, paljonko rahaa kuukaudessa tarvitaan?
Oletko koskaan miettinyt, mitä hyötyä työssäkäyvälle puolisolle tulee siitä, että hänen puolisonsa hoitaa pientä lasta kotona? Kirjoita vain kaikki, mitä tulee mieleen.
En keksi mitään hyötyä, haittoja sitäkin enemmän etenkin jos oletetaan, että aikuinen ihminen jättäytyy kokonaan toisen ansiotulojen varaan vedoten siihen, että hoitaa lasta.
Eri asia silloin, kun ottaa lapsen seuraksi 2-3 muuta lasta ja hankkii sitä kautta lisätuloja ja samalla mahdollistaa, että 2-3 perhettä näin välttyy siltä kamalalta päiväkodilta. Ei ole mikään pakko kituuttaa kotihoidontuella, vaikka hoitaa lastaan. Samalla voi hoitaa muitakin lapsia! Siten saa rahaa ja voi maksaa omat kulunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös hoitovapaalla. Maksan puolet menoista, kuten töissä käydessä. Kun tulot ei tähän nyt riitä, niin jään velkaa ja maksan takaisin, kun palaan töihin. Säästöihin ei kosketa. Minusta tämä on ihan ok, kotona oleilu ilman aikatauluja on ihan lomailua, nautin suuresti lapsen kasvun seuraamisesta ja saan pitää pienen kotona laitoshoidon sijaan. Kun palaan töihin niin tällaisiahan lomat sitten jatkossa ovat (vapaa-aikaa lapsen kanssa/ehdoilla). Miksi miehen pitäisi tämä kustantaa?
No kysytään näin, että miksi miehen pitäisi kustantaa mitään lapsen päivähoitomaksuistakaan. Tai lapsen tarvikkeista. Kuulostaako enää niin järkevältä?
Tapansa tietty kullakin, mutta aika sairasta, että perheessä jäädään velkaa toiselle. Kämppiksiähän te olette, ettekä puolisoja.
Lapsen kulut on yhteisiä kuluja, naisen kulut naisen omia. Lapsen hoitaminen kotona on valinta, ei pakko. Jos valitsee kotihoidon ja tulottomuuden, ei siitä pidä rangaista lapsen toista vanhempaa.
Ok. Mutta toinen vanhempi osallistuu sitten tasan puoliksi myös laspen kaikkiin kuluihin, huolehtii puoleksi neuvola, lääkäri yms käynnit, ja toki hoitaa puolet päivähoitoon viemisestä/tuomisesta. Ja koska puoliso on töissä, niin molemmat puolisot osallistut tasan tarkkaan lapsen hoitoon kotona, yöheräämisiin, ruuanlaittoon, siivoukseen, pyykinpesuun ynnä jmuiden asioiden hoitoon. Maksa puolet , tee puolet!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös hoitovapaalla. Maksan puolet menoista, kuten töissä käydessä. Kun tulot ei tähän nyt riitä, niin jään velkaa ja maksan takaisin, kun palaan töihin. Säästöihin ei kosketa. Minusta tämä on ihan ok, kotona oleilu ilman aikatauluja on ihan lomailua, nautin suuresti lapsen kasvun seuraamisesta ja saan pitää pienen kotona laitoshoidon sijaan. Kun palaan töihin niin tällaisiahan lomat sitten jatkossa ovat (vapaa-aikaa lapsen kanssa/ehdoilla). Miksi miehen pitäisi tämä kustantaa?
No kysytään näin, että miksi miehen pitäisi kustantaa mitään lapsen päivähoitomaksuistakaan. Tai lapsen tarvikkeista. Kuulostaako enää niin järkevältä?
Tapansa tietty kullakin, mutta aika sairasta, että perheessä jäädään velkaa toiselle. Kämppiksiähän te olette, ettekä puolisoja.
Lapsen kulut on yhteisiä kuluja, naisen kulut naisen omia. Lapsen hoitaminen kotona on valinta, ei pakko. Jos valitsee kotihoidon ja tulottomuuden, ei siitä pidä rangaista lapsen toista vanhempaa.
9-10kk ikäisen päiväkotiin laittaminen ei ole niin realistinen ajatus, että kotihoito olisi mukavuusvalinta.
Perheessä itse ajattelen PERHEEN kuluja, en yksittäisten perheenjäsenten. Perheen kun tulisi olla yhteisö, jossa toisistaan huolehditaan. Eli myös puolin ja toisin voi ottaa vetovastuun taloudellisista kuluista.
Jos miehesi jää työttömäksi, niin tuleeko hänenkin maksaa puolet silti? Ja puhutaan etenkin ansiosidonnaisen jälkeisistä tuista.
Miksi työssäkäyvän miehen pitää huolehtia terveestä työssäkäyvästä naisesta vain siksi, että nainen ei suostu menemään töihin vedoten siihen, että ei halua sietää päivähoidon aiheuttamaa epämukavuutta perheelle eli käytännössä itselleen?
En ole ikinä ymmärtänyt, miksi uudet sohvatyynyt ovat perheen kuluja tai naisen kuntosalimaksut. Vetovastuu yhteisistä kuluista on vetovastuuta yhteisistä kuluista, ei yksilön omista. Ja niitä yhteisiä ei ole jommallekummalle erikseen otettu asuntolaina, kyllä se on ihan omia kuluja!
Kyse ei ole "päivähoidon epämukavuudesta perheelle", vaan siitä, ettei vauvan paikka ole päiväkodissa. Perhepäivähoitoa ajetaan alas urakalla, eikä sitä enää saa kaikkialla. Eikä sekään ole välttämättä paikka vauvalle, jos ei ole kypsä kodin ulkopuoliseen hoitoon.
Ja en tiedä mistä kuntosaleista puhut, meillä ainakin jätetty kaikki ylimääräinen pois hoitovapaan ajaksi. Eikä sohvatyynyjäkään osteltu tänä aikana. Näitä ostellaan sitten kun taas on paremmat tulot.
Tosissasiko väität, että kunnat tahallaan ja tarkoituksella vahingoittavat lapsia tarjoamalla lähes ilmaisen päivähoitopaikan? On pelkästään sinun päässäsi, että vauvan paikka ei ole päiväkodissa ja juuri siksi on ihan OK, että kustannat itse itsellesi tämän ylimääräisen loman.
Miten oma lapsesi jaksoi päivähoidossa pitkät päivät silloin, kun hän ei vielä osannut kävellä eikä puhua?
Varsin hyvin. Keski-Euroopassa on ihan luonnollista, että lapset menevät hoitoon ennen kuin ikää on 1v ja ihan täyspäistä väkeä sielläkin elää. Vain Suomessa kuvitellaan, että äidin seura on lapselle parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on yhteiset kulut maksettu 50/50, pääosin näin myös hoitovapaan aikana. Tosin silloin mies hoiti lähes aina ruokakaupassa käynnit eli kustansi suuren osan koko perheen ruuista. Lapsilisät tulee minulle ja minä maksan lasten vaatteet ja harrastukset. Meillä tämä toimi, koska minulla oli säästöjä ja olin hoitovapaalla vain 6 kk per lapsi. Lisäksi minulla on hyväpalkkainen työ, joten sain kerrytettyä uudet säästöt nopeasti.
Nyt kun lapsiluku on täynnä, säästän lasten opiskeluja varten. Mies ei samalla tavalla osaa ajatella lasten tulevaisuutta pitkällä tähtäimellä, vaan kuluttaa omat rahansa omiin harrastuksiinsa. Ainakin meillä huomaa monissa arjen pikku jutuissa, että mies ajattelee ensin itseään ja sitten vasta lapsia, kun taas itse laitan aina lapset edelle. Ehkä se on geneettistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös hoitovapaalla. Maksan puolet menoista, kuten töissä käydessä. Kun tulot ei tähän nyt riitä, niin jään velkaa ja maksan takaisin, kun palaan töihin. Säästöihin ei kosketa. Minusta tämä on ihan ok, kotona oleilu ilman aikatauluja on ihan lomailua, nautin suuresti lapsen kasvun seuraamisesta ja saan pitää pienen kotona laitoshoidon sijaan. Kun palaan töihin niin tällaisiahan lomat sitten jatkossa ovat (vapaa-aikaa lapsen kanssa/ehdoilla). Miksi miehen pitäisi tämä kustantaa?
No kysytään näin, että miksi miehen pitäisi kustantaa mitään lapsen päivähoitomaksuistakaan. Tai lapsen tarvikkeista. Kuulostaako enää niin järkevältä?
Tapansa tietty kullakin, mutta aika sairasta, että perheessä jäädään velkaa toiselle. Kämppiksiähän te olette, ettekä puolisoja.
Lapsen kulut on yhteisiä kuluja, naisen kulut naisen omia. Lapsen hoitaminen kotona on valinta, ei pakko. Jos valitsee kotihoidon ja tulottomuuden, ei siitä pidä rangaista lapsen toista vanhempaa.
Ok. Mutta toinen vanhempi osallistuu sitten tasan puoliksi myös laspen kaikkiin kuluihin, huolehtii puoleksi neuvola, lääkäri yms käynnit, ja toki hoitaa puolet päivähoitoon viemisestä/tuomisesta. Ja koska puoliso on töissä, niin molemmat puolisot osallistut tasan tarkkaan lapsen hoitoon kotona, yöheräämisiin, ruuanlaittoon, siivoukseen, pyykinpesuun ynnä jmuiden asioiden hoitoon. Maksa puolet , tee puolet!
Eikö tuo muka ole täysin luonnollista? Tosin yleensähän se menee niin, että miehen tulee maksaa enemmän kuin naisen, mutta nainen vaatii kotitöiden tasajakoa. Turhan moni nainen heittäytyy marttyyriksi ja kuvittelee, että saa kaivella rusinoita pullasta vain siksi, että meni saamaan lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin perustuu se ajatus, että maailman tasa-arvoisimman suomalaisen naisen ei tarvitse maksaa omia kulujaan? Ja perusteluna on vain se, että ei halua mennä töihin.
Jos olet sitä mieltä, että alle vuoden ikäisen vauvan on hyvä mennä päivähoitoon, niin älä hanki lapsia.
Ehdotettiin sitä paitsi jo sitä, että ap:n mies voisi jäädä hoitovapaalle.
En ole sitä mieltä, että alle vuoden ikäisen on hyvä mennä päivähoitoon, mutta olen sitä mieltä, että jokainen elättää itse itsensä eikä nojaudu ajatusmallissaan mihinkään ikiaikaisiin mies/nainen -analogioihin. Jos haluaa hoitaa lasta kotona, niin maksaa ko. aikana omat kulunsa ja puolet lapsen kuluista, siinä ei ole mitään ihmeellistä. Miksi aikuinen ei osaa hallita omaa talouttaan sen vertaa, että laskisi, paljonko rahaa kuukaudessa tarvitaan?
Oletko koskaan miettinyt, mitä hyötyä työssäkäyvälle puolisolle tulee siitä, että hänen puolisonsa hoitaa pientä lasta kotona? Kirjoita vain kaikki, mitä tulee mieleen.
En keksi mitään hyötyä, haittoja sitäkin enemmän etenkin jos oletetaan, että aikuinen ihminen jättäytyy kokonaan toisen ansiotulojen varaan vedoten siihen, että hoitaa lasta.
Eri asia silloin, kun ottaa lapsen seuraksi 2-3 muuta lasta ja hankkii sitä kautta lisätuloja ja samalla mahdollistaa, että 2-3 perhettä näin välttyy siltä kamalalta päiväkodilta. Ei ole mikään pakko kituuttaa kotihoidontuella, vaikka hoitaa lastaan. Samalla voi hoitaa muitakin lapsia! Siten saa rahaa ja voi maksaa omat kulunsa.
He täältä sivusta kyselen.
Jos sinä rakastuisit ihmiseen (ja hän sinuun) ja haluaisit elää hänen kanssaan ja saisitte ehkä lapsiakin, mutta kumppanisi olisikin pienituloinen ja sinä suurituloinen. Olisitko todella valmis asumaan jossain pienessä vuokrayksiössä/kaksiossa ja syömään niitä halvimpia ruokia, ehkä joskus herkuttelemaan punaisen hintalapun lihalla, vaikka sinulla olisikin varaa paljon parempaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös hoitovapaalla. Maksan puolet menoista, kuten töissä käydessä. Kun tulot ei tähän nyt riitä, niin jään velkaa ja maksan takaisin, kun palaan töihin. Säästöihin ei kosketa. Minusta tämä on ihan ok, kotona oleilu ilman aikatauluja on ihan lomailua, nautin suuresti lapsen kasvun seuraamisesta ja saan pitää pienen kotona laitoshoidon sijaan. Kun palaan töihin niin tällaisiahan lomat sitten jatkossa ovat (vapaa-aikaa lapsen kanssa/ehdoilla). Miksi miehen pitäisi tämä kustantaa?
No kysytään näin, että miksi miehen pitäisi kustantaa mitään lapsen päivähoitomaksuistakaan. Tai lapsen tarvikkeista. Kuulostaako enää niin järkevältä?
Tapansa tietty kullakin, mutta aika sairasta, että perheessä jäädään velkaa toiselle. Kämppiksiähän te olette, ettekä puolisoja.
Lapsen kulut on yhteisiä kuluja, naisen kulut naisen omia. Lapsen hoitaminen kotona on valinta, ei pakko. Jos valitsee kotihoidon ja tulottomuuden, ei siitä pidä rangaista lapsen toista vanhempaa.
Ok. Mutta toinen vanhempi osallistuu sitten tasan puoliksi myös laspen kaikkiin kuluihin, huolehtii puoleksi neuvola, lääkäri yms käynnit, ja toki hoitaa puolet päivähoitoon viemisestä/tuomisesta. Ja koska puoliso on töissä, niin molemmat puolisot osallistut tasan tarkkaan lapsen hoitoon kotona, yöheräämisiin, ruuanlaittoon, siivoukseen, pyykinpesuun ynnä jmuiden asioiden hoitoon. Maksa puolet , tee puolet!
Eikö tuo muka ole täysin luonnollista? Tosin yleensähän se menee niin, että miehen tulee maksaa enemmän kuin naisen, mutta nainen vaatii kotitöiden tasajakoa. Turhan moni nainen heittäytyy marttyyriksi ja kuvittelee, että saa kaivella rusinoita pullasta vain siksi, että meni saamaan lapsen.
Minä en mennyt saamaan lasta, en löytänyt sitä vahingossa. Lapsi oli molempien toivoma, aviomieheni lapsi. Hänenllä on sellainen outo periaate, että lapsi on myös miehen, ja hän haluaa olla ISÄ.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan suoraan istut alas miehen kanssa ja teette laskelmat, joilla osoitat ettei kotihoidontuella yksinkertaisesti maksets puolia. Tähän lisäät myös, ettei kotihoito ole mitään kotona oleskelua, vaan hoidat TEIDÄN lastanne.
Ei voi vaan purematta niellä sitä, että lapsi joutuu 9-10kk ikäisenä päivähoitoon vain koska isä ei halua maksaa enempää kuin puolet. Miettisin tuossa jo vähän tulevaisuuttakin, että meneekö jatkossakin ne iskän periaatteet lapsen hyvinvoinnin edelle.Ja joo, meillä mies tienaa bruttona 2200-2500€/kk. Itse kotihoidan lapsen kolmevuotiaaksi.
Meillä ollut jo aikoinaan yhteenmuuttaessa selvää, että enemmän tienaava maksaa enemmän, mikäli toisen tulot merkittävästi pienemmän. Itse olen maksanut enemmän silloin kun mies opiskeli ja itse olin töissä.
Nyt sitten mies maksaa enemmän.Toki itsekin pyrin pienillä tuloilla saamaan pientä lisätienestiä vähän väliä, kotihoidon ohellahan voi tehdä keikkatyötä, kunhan ilmoittaa tulot Kelaan. Itse teen siis satunnaisia työkeikkoja silloin kun miehellä on vapaapäivä.
Kirppispöydän myös olen ottanut kerran vuodessa, kun pieneksi jääneitä varusteita myy pois, niin tuotolla saa rahoitettua uutta.
Juuri itseasiassa lapsen talvihaalari kustannettiin kirppistuotolla 👌Miksi miehen pitää kustantaa se, että nainen on omasta halusta kotona tilanteessa, jossa yhteiskunta tarjoaa edullisen päivähoidon? Eli miehen pitäisi maksaa siitä, että nainen aiheuttaa yhteiselle lapselle ongelmia, koska tutkimukset osoittavat, että kotihoidetuilla lapsilla on edessään huono tulevaisuus. Kuka järkevä mies sanoo, että ilman muuta maksan sinulle siitä, että pilaat lapsen loppuelämän itsekkäistä syistä?
Ja jos on ihan pakko sitä lasta hoitaa, niin ottaa siihen muutama hoitolapsi seuraksi, sellaisia lapsia, joiden vanhemmilla on tarvetta lastenhoitajalle esim. satunnaisina viikonloppuina tms.
:D Vai että kotihoidetuilla on edessään huono tulevaisuus?! :D
Vierailija kirjoitti:
Av-palstan mukaan yllättävän moni mies haluaa lapsen, mutta ei pitäisi joutua maksamaan mitään lapsen kustannuksia, uraputkea ei haluta keskeyttää hoitovapaalla, mutta vaimo saa maksaa täsmälleen 50-50 hoitotuestaan (nähköön vaikka nälkää, kunhan maksaa) jne.
Ja sitten se tärkein kysymys: miksi olette näiden kanssa yhdessä? Jos toinen ei ajattele perhettä yksikkönä, vaan itseään perheeseen kuulumattomana yksilönä ("minähän en teitä elätä!!") niin eiköhän olisi aika alkaa miettiä, onko koko suhteella mitään tulevaisuutta. Luulisi olevan molemmilla koko ajan pelko persiissä, että jos joutuu vaikka työkyvyttömäksi minimieläkkeellä, niin toinen ilmoittaa tyynesti ettei aio auttaa mitenkään.
Tai jos joutuu työttömäksi, niin tukia odotellessa syö kynsiään samalla kun toinen valmistaa itselleen maittavan aterian. Sinähän et siitä saa muruakaan, koska ei elätetä toista.
Kyllä perheen tulisi olla yksikkö, jossa ajatellaan yhteistä etua.
Olen samaa mieltä. Jostain syystä oikeassa elämässäni tapaamani miehet eivät oikeastaan halua perhettä. Siinä mielessä, että olisivat siitä jollain tavalla vastuussa. Lapsia moni on halunnut ja kysellessäni tarkemmin suunnitelmista ilmeni aina, että ei ollut rahkeita tai oli aivan epärealistisia 50-lukulaisia kuvitelmia perheen pään roolista. Jälkimmäinen korreloi varsinkin pienten tulojen kanssa. Jossain vaiheessa tajusin, että en ollut hankkinut lapsia, koska en halunnut yh:ksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan suoraan istut alas miehen kanssa ja teette laskelmat, joilla osoitat ettei kotihoidontuella yksinkertaisesti maksets puolia. Tähän lisäät myös, ettei kotihoito ole mitään kotona oleskelua, vaan hoidat TEIDÄN lastanne.
Ei voi vaan purematta niellä sitä, että lapsi joutuu 9-10kk ikäisenä päivähoitoon vain koska isä ei halua maksaa enempää kuin puolet. Miettisin tuossa jo vähän tulevaisuuttakin, että meneekö jatkossakin ne iskän periaatteet lapsen hyvinvoinnin edelle.Ja joo, meillä mies tienaa bruttona 2200-2500€/kk. Itse kotihoidan lapsen kolmevuotiaaksi.
Meillä ollut jo aikoinaan yhteenmuuttaessa selvää, että enemmän tienaava maksaa enemmän, mikäli toisen tulot merkittävästi pienemmän. Itse olen maksanut enemmän silloin kun mies opiskeli ja itse olin töissä.
Nyt sitten mies maksaa enemmän.Toki itsekin pyrin pienillä tuloilla saamaan pientä lisätienestiä vähän väliä, kotihoidon ohellahan voi tehdä keikkatyötä, kunhan ilmoittaa tulot Kelaan. Itse teen siis satunnaisia työkeikkoja silloin kun miehellä on vapaapäivä.
Kirppispöydän myös olen ottanut kerran vuodessa, kun pieneksi jääneitä varusteita myy pois, niin tuotolla saa rahoitettua uutta.
Juuri itseasiassa lapsen talvihaalari kustannettiin kirppistuotolla 👌Miksi miehen pitää kustantaa se, että nainen on omasta halusta kotona tilanteessa, jossa yhteiskunta tarjoaa edullisen päivähoidon? Eli miehen pitäisi maksaa siitä, että nainen aiheuttaa yhteiselle lapselle ongelmia, koska tutkimukset osoittavat, että kotihoidetuilla lapsilla on edessään huono tulevaisuus. Kuka järkevä mies sanoo, että ilman muuta maksan sinulle siitä, että pilaat lapsen loppuelämän itsekkäistä syistä?
Ja jos on ihan pakko sitä lasta hoitaa, niin ottaa siihen muutama hoitolapsi seuraksi, sellaisia lapsia, joiden vanhemmilla on tarvetta lastenhoitajalle esim. satunnaisina viikonloppuina tms.
On jokseenkin eri asia pitää lasta kotona kuusi vuotta kuin ihan ensimmäiset kaksi vuotta. Pienillä ei päivähoito tuo mitään muuta etua elämään kuin sairastelun. Varhaiskasvatus koskee sitten leikki-ikäisiä.
Varhaiskasvatuslaki koskee kaikkia alle kouluikäisiä ja selvitykset ovat aukottomasti osoittaneet, että myöhäinen päivähoidon aloitus (3v) varmistaa sen, että lapsen syrjäytymisvaara kasvaa huomattavasti. Lapsen paikka ei koskaan ole kotona vanhemman kanssa, jos lapselle halutaan hyvä elämä. OECD on puuttunut tähän, mutta suomalaiset eivät vain suostu asiaa hyväksymään.
Osaatkin varmaan linkata tutkimuksen, johon tuo väittämäsi perustuu?
Linkattavaa tutkimusta kun valitset, niin laitahan sellainen, jossa on luotettavasti erotettu lapsen sosiaalisen perimän ym sosiaalisen ympäristön vaikutus syrjäytymiseen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin perustuu se ajatus, että maailman tasa-arvoisimman suomalaisen naisen ei tarvitse maksaa omia kulujaan? Ja perusteluna on vain se, että ei halua mennä töihin.
Jos olet sitä mieltä, että alle vuoden ikäisen vauvan on hyvä mennä päivähoitoon, niin älä hanki lapsia.
Ehdotettiin sitä paitsi jo sitä, että ap:n mies voisi jäädä hoitovapaalle.
En ole sitä mieltä, että alle vuoden ikäisen on hyvä mennä päivähoitoon, mutta olen sitä mieltä, että jokainen elättää itse itsensä eikä nojaudu ajatusmallissaan mihinkään ikiaikaisiin mies/nainen -analogioihin. Jos haluaa hoitaa lasta kotona, niin maksaa ko. aikana omat kulunsa ja puolet lapsen kuluista, siinä ei ole mitään ihmeellistä. Miksi aikuinen ei osaa hallita omaa talouttaan sen vertaa, että laskisi, paljonko rahaa kuukaudessa tarvitaan?
Oletko koskaan miettinyt, mitä hyötyä työssäkäyvälle puolisolle tulee siitä, että hänen puolisonsa hoitaa pientä lasta kotona? Kirjoita vain kaikki, mitä tulee mieleen.
En keksi mitään hyötyä, haittoja sitäkin enemmän etenkin jos oletetaan, että aikuinen ihminen jättäytyy kokonaan toisen ansiotulojen varaan vedoten siihen, että hoitaa lasta.
Eri asia silloin, kun ottaa lapsen seuraksi 2-3 muuta lasta ja hankkii sitä kautta lisätuloja ja samalla mahdollistaa, että 2-3 perhettä näin välttyy siltä kamalalta päiväkodilta. Ei ole mikään pakko kituuttaa kotihoidontuella, vaikka hoitaa lastaan. Samalla voi hoitaa muitakin lapsia! Siten saa rahaa ja voi maksaa omat kulunsa.
Jos et keksi, niin minäpä luettelen muutaman:
- säästöä on heti päivähoitomaksun verran
- ruokaan menee vähemmän rahaa, koska työpäivän jälkeen tulee ostettua enemmän valmista ruokaa
- töihin voi mennä miten haluaa ja voi tehdä pitempää päivää miten haluaa, koska ei tarvitse välittää lapsen viemisestä hoitoon tai hakemisesta
- työmatkojen tekeminen onnistuu, koska ei ole em. hoitokuljetuksia
- ei tule töistä poissaoloja lapsen sairastamisen ja neuvola- sekä lääkärikäyntien takia
- lomat voi pitää miten haluaa, koska ei tarvitse sumplia puolison lomien kanssa
- jos molemmat vanhemmat ovat työssä, niin kummankin loma menee lapsen kanssa, jos lomat eivät satu samaan aikaan. Mikäli haluat viikon kalasutsreissulle, niin otat lapsen mukaan
- kotona oleva tekee yleensä suurimman osan kotitöistä, muutenhan ne jaetaan tasan
Kun itse olin hoitovapaalla, miehen ei tarvinnut tehdä muuta kuin käydä töissä. Hoitovapaan loputtua mies väsähti, kun hänelle tuli niin paljon lisähommaa. Itse koin töihin paluun arkea helpottavana.
Lapsen kulut on yhteisiä kuluja, naisen kulut naisen omia. Lapsen hoitaminen kotona on valinta, ei pakko. Jos valitsee kotihoidon ja tulottomuuden, ei siitä pidä rangaista lapsen toista vanhempaa.