Miksi laitoshuoltajien ja muiden töitä sälytetään sairaanhoitajille?

Siivouksesta on säästetty ja kiristetty niin paljon, että hommia on ollut pakko siirtää hoitajlle. Mitään järkeähän siinä ei ole, kun hoitajilla on ne omatkin hommansa jotka pitäisi tehdä.

Minä olin 9 vuotta siivoojana sairaalassa. Lopetin, kun en enää jaksanut kun meiltä vähennettiin työntekijöitä ja hommat eivät vähentyneet ollenkaan. Säästettiin sillä, että ne mitkä oli ennen siivottu 7 kertaa viikossa, siivottiin enää 2-3 kertaa viikossa. Voitte itse miettiä että jos aikaa siivoamiselle ei ole sen enempää kuin aiemminkaan, ja siivous tehdään enää pari kertaa viikossa, niin mikä pas*an määrä siellä on aina vastassa. Perusteluna oli se että "siivousta siirretään enemmän hoitajille". Voitte itse kuvitella kuinka paljon hoitajilla kiinnostaa siivota, kun heidät on palkattu hoitotyöhön eikä siivoojiksi, ja miten paljon heillä on aikaa siivota, kun olisi kuitakin töitä, ja kirjaamiseenkin menee yllättävän paljon aikaa.

Ja lisäksi hoitajat valittavat joka asiasta, ja pomolta et kiitosta kuule, joka paikka on pa*kassa etkä ehdi tehdä työtäsi niin että kehtaisit myöntää olevasi siivoojana. Vaihdoin alaa, mutta en hoitoalalle :D

Tulipa tuosta ongelmallisesta potilasruokalistasta mieleen: taannoin kirran osastolla hyvin huonosti suomea puhuva laitoshuoltaja sai aikaan lukuisten leikkausten peruuntumisen jakaessaan ravinnotta oleville potilaille päiväkahvia ja pullaa. Sehän oli helppoa ja halpaa leikkurin puolella, kun leikkaustiimit istuivat ja pyörittelivät peukaloitaan. Onneksi mitään isompia vahinkoja ei tapahtunut, mutta melkoiset riskit on tuossakin kohtaa, joten soisi näiden ruokailuasioidenkin tulevan ajatuksella ja kiireettä hoidetuksi (jep, dream on...). Potilaalta ei voi edellyttää tietoa siitä, miksi ja milloin hänen ruokailunsa on tauolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma kun meillä ei hoitajien tarvitse juuri mitenkään kertoa laikkareille ruokavalioista tai sotkeutua korttien tekoon. He ottavat sen itse selville, ilmeisesti Lifecaresta ja kommunikoivat itse suurkeittiön kanssa kuten ammattilaisen pitääkin. Kaikki sujuu kuin rasvattu paitsi yhden suojatyöpaikkalaisen kanssa. Miten jossain muualla voi olla noin vaikeaa? 

Minusta riittää hoitajan osuudeksi kun korkeintaan kerrot ammattilaiselle että nyt tulee N.N, laktoositon ruokavalio ja päivität muutokset hoitokertomukseen tai kerrot suullisesti - meillä laikkarit myös kysyvät itse että täytyykö tuon Penankin vielä syödä soseruokaa, muutan tarvittaessa.  Juoma- ja leipätoiveet sitten laitetaan potilaan alkuhaastattelussa ruokalappuihin, ja tämän huiput laikkaritkin ehtivät monesti aamulla tehdä itse ruuanjaon yhteydessä. Kiitos! 

P.S. meillä isomman lattiavahingon päälle laitetaan papereita tai kakit kaapaistaan alustavasti pois, ammattilaiset hoitavat loput

Ohjeen mukaan meidän pitää voida luottaa potilaslistaan ilman kyselyjä. Olisi aika homma joka päivä käydä kysymässä jokaisen kohdalla, että vieläkö tämä ruokavalio pitää paikkaansa.

Kysymistä pitää kuitenkin harrastaa joka päivä koska hoitajat eivät jostain syystä saa sitä listaa pysymään ajantasalla. Eikä sekään niin paha, että pitää käydä varmistamassa, mutta monesti tulee vain tuimia katseita kun menen toimistoon ja haluan tietää, että kukahan se on siihen ykköshuoneeseen tullut kun lista huutaa tyhjyyttään.

Eri sairaaloissa on toki eri käytännöt, mutta kun meillä se listan ajantasalla pitäminen on hoitajien tehtävä, on mielestäni ihan oikeutettua turhautua siihen, että pitää olla koko ajan kysymyssä, että mikähän mummeli se nyt onkin tuonne ilmestynyt.

Esimerkkinä jokunen aika sitten tapahtunut. Oli muutama potilas tullut osastolle, ja nimien perässä oli viiva, joka tarkoittaa sitä, että kyseinen potilas on ravinnotta. Sitten alkoivan meiltä tivaamaan (ymmärrettävästi nälkäisinä), että miksi eivät saa ruokaa, ja siinä sitten selitän, että en voi antaa ruokaa kun listallani ovat viivoilla, ja hoitajan pitää varmistaa, että saavat. Kysyin parilta hoitajalta, että miten asia on, eivät vastanneet. Pyysin sitten potilasta soittamaan kelloa ja kysymään hoitajalta, että miten on. Pari hoitajaa paukkaa keittiöön kiukkuisina, että miksi eivät ole potilaat saaneet ruokaa, johon vastasin, että katsokaa itse, potilas on viivoilla, en voi antaa ruokaa ennen kuin joku antaa siihen luvan. Lähtivät puhisten pois ja kohta uudestaan, että eikö ne nyt saa ruokaa. Sanoin kysyneeni moneen kertaan, mutta koska vastausta ei ole tullut ja viivat ne siinä paperissa loistaa, en voi viedä.

Mielestäni ei ole mun tehtävä juosta kymmentä kertaa kysymässä asiasta, listasta huolehtiminen kun kuuluu hoitajille. Eikä tuo ollut ainoa kerta kun näin käy, ei tosiaankaan.

Se potilaslista kun on mun työkalu, jota ilman en voi työskennellä, ja on ihan oikeasti äärimmäisen turhauttavaa kun siitä ei välitetä.

Musta taas on turhauttavaa että et edes lue muiden kirjoituksia vaan paahdat omaa tekstiäsi peilaten kaiken vaan omaan työpaikkaasi. Ala ihmeessä hakemaan töitä muualta vielä kun on nousukausi.

Toivottavasti pysyn terveenä, jos vastassa on tällainen iloisen palvelun ammattilainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma kun meillä ei hoitajien tarvitse juuri mitenkään kertoa laikkareille ruokavalioista tai sotkeutua korttien tekoon. He ottavat sen itse selville, ilmeisesti Lifecaresta ja kommunikoivat itse suurkeittiön kanssa kuten ammattilaisen pitääkin. Kaikki sujuu kuin rasvattu paitsi yhden suojatyöpaikkalaisen kanssa. Miten jossain muualla voi olla noin vaikeaa? 

Minusta riittää hoitajan osuudeksi kun korkeintaan kerrot ammattilaiselle että nyt tulee N.N, laktoositon ruokavalio ja päivität muutokset hoitokertomukseen tai kerrot suullisesti - meillä laikkarit myös kysyvät itse että täytyykö tuon Penankin vielä syödä soseruokaa, muutan tarvittaessa.  Juoma- ja leipätoiveet sitten laitetaan potilaan alkuhaastattelussa ruokalappuihin, ja tämän huiput laikkaritkin ehtivät monesti aamulla tehdä itse ruuanjaon yhteydessä. Kiitos! 

P.S. meillä isomman lattiavahingon päälle laitetaan papereita tai kakit kaapaistaan alustavasti pois, ammattilaiset hoitavat loput

Ohjeen mukaan meidän pitää voida luottaa potilaslistaan ilman kyselyjä. Olisi aika homma joka päivä käydä kysymässä jokaisen kohdalla, että vieläkö tämä ruokavalio pitää paikkaansa.

Kysymistä pitää kuitenkin harrastaa joka päivä koska hoitajat eivät jostain syystä saa sitä listaa pysymään ajantasalla. Eikä sekään niin paha, että pitää käydä varmistamassa, mutta monesti tulee vain tuimia katseita kun menen toimistoon ja haluan tietää, että kukahan se on siihen ykköshuoneeseen tullut kun lista huutaa tyhjyyttään.

Eri sairaaloissa on toki eri käytännöt, mutta kun meillä se listan ajantasalla pitäminen on hoitajien tehtävä, on mielestäni ihan oikeutettua turhautua siihen, että pitää olla koko ajan kysymyssä, että mikähän mummeli se nyt onkin tuonne ilmestynyt.

Esimerkkinä jokunen aika sitten tapahtunut. Oli muutama potilas tullut osastolle, ja nimien perässä oli viiva, joka tarkoittaa sitä, että kyseinen potilas on ravinnotta. Sitten alkoivan meiltä tivaamaan (ymmärrettävästi nälkäisinä), että miksi eivät saa ruokaa, ja siinä sitten selitän, että en voi antaa ruokaa kun listallani ovat viivoilla, ja hoitajan pitää varmistaa, että saavat. Kysyin parilta hoitajalta, että miten asia on, eivät vastanneet. Pyysin sitten potilasta soittamaan kelloa ja kysymään hoitajalta, että miten on. Pari hoitajaa paukkaa keittiöön kiukkuisina, että miksi eivät ole potilaat saaneet ruokaa, johon vastasin, että katsokaa itse, potilas on viivoilla, en voi antaa ruokaa ennen kuin joku antaa siihen luvan. Lähtivät puhisten pois ja kohta uudestaan, että eikö ne nyt saa ruokaa. Sanoin kysyneeni moneen kertaan, mutta koska vastausta ei ole tullut ja viivat ne siinä paperissa loistaa, en voi viedä.

Mielestäni ei ole mun tehtävä juosta kymmentä kertaa kysymässä asiasta, listasta huolehtiminen kun kuuluu hoitajille. Eikä tuo ollut ainoa kerta kun näin käy, ei tosiaankaan.

Se potilaslista kun on mun työkalu, jota ilman en voi työskennellä, ja on ihan oikeasti äärimmäisen turhauttavaa kun siitä ei välitetä.

Musta taas on turhauttavaa että et edes lue muiden kirjoituksia vaan paahdat omaa tekstiäsi peilaten kaiken vaan omaan työpaikkaasi. Ala ihmeessä hakemaan töitä muualta vielä kun on nousukausi.

Ketuttaako, kun joku osuu ytimeen?

Miksi olet niin aggressiivinen koko ajan? Ikävä että teillä on toimimaton työyhteisö. Mitä jos joku uusi hoitaja kysyy sinulta ruokakäytännöistä, jätätkö kuuntelematta häntäkin ja haukut päälle?

Kommentoit väärälle ihmiselle. Olen ihan eri.

Meillä ei ole mitään laitoshuoltajia, tosin tämä on tehostettua palveluasumista eikä laitos. Meillä on sairaanhoitajia, geronomi, sosionomi, lähihoitajia ja yksi hoiva-avustaja. Hoiva-avustaja siivoaa kaikki yleiset tilat ja pitkälti hoitaa ruokahuoltoa vuorossa ollessaan. Huoneita siivoavat kaikki. Esim. viikonloppuisin ei ole hoiva-avustajaa, joten ruokahuolto on vaihtelevasti milloin kenenkin vastuulla. Toki meillä on kiire, mutta ei niin kiire, ettei ehtisi jollain tavalla töitä hoitaa, myös roskapussin vaihtoa tai kahvipannun pesua.

Vierailija kirjoitti:

Laitoshuoltajat kyllä pystyvät pitämään meillä pidempiä taukoja kuin hoitajat. Työvuorojen järjestely on myös ongelma. Miksi työvuoroja ei järjestetä niin että esim. yksi laikkari olisi illa vielä mukana iltapalan jaossa + siivoamassa jos potilas kotiutuu klo 17 jälkeen. Siivousta ei silloin oikein ehdi kukaan ja sitten joudutaan sanomaan että ei ole tilaa.

Kateus vie kanatkin uunista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen erään ison sairaalan vuodeosastolla sairaalahuoltajana, ja kyllä, hoitajien kuuluu hoitaa pieniä siivoushommia eli pyyhkiä ja desinfioida huomaamansa eritetahrat ja auttaa ruoanjaossa, jos toista sairaalahuoltajaa ei ole vuorossa. Myös haisevat vaipat on laitettava pienemmässä, suljetussa pussissa roskikseen.

Usein, eli lähes aina, on kuitenkin niin, että veri-, pissa-, oksennus- tai kakkatahra ei ole voinut jäädä huomaamatta, mutta kuitenkin se siinä keskellä käytävää kököttää.

Myös ruoanjaossa avustaminen on hyvin vaikeaa, joskus joutuu jakamaan yksin koko osastolle, ja sen jälkeen pitäisi vielä tehdä ruokia sellaisille potilaille, joille hoitajat eivät jostain syystä ole tilanneet ruokaa. Siinä samalla pitäisi vielä kerätä ne tarjottimet takaisin ruokavaunuun, joka tullaan tiettyyn aikaan hakemaan osastolta pois, eli sitä ei voi vedättää. Meillä tähän jakoon ja keräykseen on yksi tunti aikaa.

Lisäksi potilaslista, jonka mukaan me ruoat jaamme, ei yleensä ikinä ole ajan tasalla. Se tarkoittaa sitä, että listasta löytyy usein vääriä nimiä ja ruokavalioita, mikä taas on omiaan aiheuttamaan vaaratilanteita. Me huoltajat emme tunne potilaita tai tiedä heidän sairauksiaan tai mitä toimenpiteitä heille on tehty, joten meidän pitäisi voida luottaa listaan, jonka päivittäminen on hoitajien työtehtävä. Eli meidän pitäisi kaiken oman työmme ohella käydä haastattelemassa hoitajia, ja hyvin usein saa vastaukseksi "ei ole mun potilas, en tiedä". Selvä, mäkään en voi tietää, joten sitten se potilas jää ilman ruokaa. Yleensä hetken päästä hoitaja tulee naama väärinpäin päässä tiuskimaan, että missä sen potilaan x ruoka on, ja kun totean, että en tiedä, koko potilasta ei ole listalla, alkaa huokailu. Monesti myös multa tullaan oiken tomerasti kysymään, että miksi potilas yylle ei ole tilattu ruokaa. Siihen voi vaan todeta, että en tiedä, se kuuluu hoitajille. Ja taas lähdetään vähin äänin pois.

Lisäksi, eristyksen purkautuessa, hoitajille kuuluu kaiken oman roinan (verenpainemittarit, kuumemittarit, portatiivit yms.) puhdistus ja poisvienti, mutta harvoinpa sekään onnistuu ilman, että täytyy käydä sanomassa, että paskainen portatiivi odottaa noutajaansa.

Ja mitä hoitajien hygieniaan tulee, siinä on ihan oikeasti paljon parantamisen varaa. Ainakin meidän sairaalassa kartoitetaan kaikkien osastojen kaikkien ammattiryhmien käsien desinfiointia, suojautumista ja käsineiden käyttöä, ja uskokaa tai älkää, kaikista näistä suoriutuvat parhaiten sairaalahuoltajat, ihan joka osastolla.

Tottakai on myös tosi ihania hoitajia, mutta valitettavasti me ollaan edelleen sitä alinta kastia, jolle voi jättää sen paskaraidan sinne lattialle koska "ei sillä muutakaan tekemistä ole". En yhtään ihmettele, että puhtausalalle ei ole tunkua.

Onko teillä niin, ettei hoitajat kerkeä syöttämään syötettäviä potilaita, kun kiire raportille. Laitoshuoltajat eivät saa syöttää. Olen kerännyt sydän verta vuotaen koskemattomia astioita pöydiltä.

Laitoshuoltaja

Lähes joka päivä käy näin. Tiettyjen hoitajien ollessa vuorossa, kaikki saavat ruokaa ja kaikki muukin toimii, mutta liian usein on niin, että potilaat ovat makuuasennossa ja ruoka jäähtynyt vieressä.

Kerrankin yksi järkevä, mutta liikuntakyvytön potilas sanoi, että olisi mielellään syönyt, mutta kun kukaan ei tullut auttamaan. Monesti mä sitten soitan kelloa kun olen tarjottimen pöydälle laskenut, vaikka tämäkin on kuulemma kiellettyä.

Tunnusta, että itse myös soitan kelloa, mutta varkain.

Joskus soitan kelloa, kun potilas ei pääse vessaan ja on odottanut kauan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma kun meillä ei hoitajien tarvitse juuri mitenkään kertoa laikkareille ruokavalioista tai sotkeutua korttien tekoon. He ottavat sen itse selville, ilmeisesti Lifecaresta ja kommunikoivat itse suurkeittiön kanssa kuten ammattilaisen pitääkin. Kaikki sujuu kuin rasvattu paitsi yhden suojatyöpaikkalaisen kanssa. Miten jossain muualla voi olla noin vaikeaa? 

Minusta riittää hoitajan osuudeksi kun korkeintaan kerrot ammattilaiselle että nyt tulee N.N, laktoositon ruokavalio ja päivität muutokset hoitokertomukseen tai kerrot suullisesti - meillä laikkarit myös kysyvät itse että täytyykö tuon Penankin vielä syödä soseruokaa, muutan tarvittaessa.  Juoma- ja leipätoiveet sitten laitetaan potilaan alkuhaastattelussa ruokalappuihin, ja tämän huiput laikkaritkin ehtivät monesti aamulla tehdä itse ruuanjaon yhteydessä. Kiitos! 

P.S. meillä isomman lattiavahingon päälle laitetaan papereita tai kakit kaapaistaan alustavasti pois, ammattilaiset hoitavat loput

Ohjeen mukaan meidän pitää voida luottaa potilaslistaan ilman kyselyjä. Olisi aika homma joka päivä käydä kysymässä jokaisen kohdalla, että vieläkö tämä ruokavalio pitää paikkaansa.

Kysymistä pitää kuitenkin harrastaa joka päivä koska hoitajat eivät jostain syystä saa sitä listaa pysymään ajantasalla. Eikä sekään niin paha, että pitää käydä varmistamassa, mutta monesti tulee vain tuimia katseita kun menen toimistoon ja haluan tietää, että kukahan se on siihen ykköshuoneeseen tullut kun lista huutaa tyhjyyttään.

Eri sairaaloissa on toki eri käytännöt, mutta kun meillä se listan ajantasalla pitäminen on hoitajien tehtävä, on mielestäni ihan oikeutettua turhautua siihen, että pitää olla koko ajan kysymyssä, että mikähän mummeli se nyt onkin tuonne ilmestynyt.

Esimerkkinä jokunen aika sitten tapahtunut. Oli muutama potilas tullut osastolle, ja nimien perässä oli viiva, joka tarkoittaa sitä, että kyseinen potilas on ravinnotta. Sitten alkoivan meiltä tivaamaan (ymmärrettävästi nälkäisinä), että miksi eivät saa ruokaa, ja siinä sitten selitän, että en voi antaa ruokaa kun listallani ovat viivoilla, ja hoitajan pitää varmistaa, että saavat. Kysyin parilta hoitajalta, että miten asia on, eivät vastanneet. Pyysin sitten potilasta soittamaan kelloa ja kysymään hoitajalta, että miten on. Pari hoitajaa paukkaa keittiöön kiukkuisina, että miksi eivät ole potilaat saaneet ruokaa, johon vastasin, että katsokaa itse, potilas on viivoilla, en voi antaa ruokaa ennen kuin joku antaa siihen luvan. Lähtivät puhisten pois ja kohta uudestaan, että eikö ne nyt saa ruokaa. Sanoin kysyneeni moneen kertaan, mutta koska vastausta ei ole tullut ja viivat ne siinä paperissa loistaa, en voi viedä.

Mielestäni ei ole mun tehtävä juosta kymmentä kertaa kysymässä asiasta, listasta huolehtiminen kun kuuluu hoitajille. Eikä tuo ollut ainoa kerta kun näin käy, ei tosiaankaan.

Se potilaslista kun on mun työkalu, jota ilman en voi työskennellä, ja on ihan oikeasti äärimmäisen turhauttavaa kun siitä ei välitetä.

Musta taas on turhauttavaa että et edes lue muiden kirjoituksia vaan paahdat omaa tekstiäsi peilaten kaiken vaan omaan työpaikkaasi. Ala ihmeessä hakemaan töitä muualta vielä kun on nousukausi.

Toivottavasti pysyn terveenä, jos vastassa on tällainen iloisen palvelun ammattilainen.

Meitähän sairaaloissa riittää. 😉

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma kun meillä ei hoitajien tarvitse juuri mitenkään kertoa laikkareille ruokavalioista tai sotkeutua korttien tekoon. He ottavat sen itse selville, ilmeisesti Lifecaresta ja kommunikoivat itse suurkeittiön kanssa kuten ammattilaisen pitääkin. Kaikki sujuu kuin rasvattu paitsi yhden suojatyöpaikkalaisen kanssa. Miten jossain muualla voi olla noin vaikeaa? 

Minusta riittää hoitajan osuudeksi kun korkeintaan kerrot ammattilaiselle että nyt tulee N.N, laktoositon ruokavalio ja päivität muutokset hoitokertomukseen tai kerrot suullisesti - meillä laikkarit myös kysyvät itse että täytyykö tuon Penankin vielä syödä soseruokaa, muutan tarvittaessa.  Juoma- ja leipätoiveet sitten laitetaan potilaan alkuhaastattelussa ruokalappuihin, ja tämän huiput laikkaritkin ehtivät monesti aamulla tehdä itse ruuanjaon yhteydessä. Kiitos! 

P.S. meillä isomman lattiavahingon päälle laitetaan papereita tai kakit kaapaistaan alustavasti pois, ammattilaiset hoitavat loput

Ohjeen mukaan meidän pitää voida luottaa potilaslistaan ilman kyselyjä. Olisi aika homma joka päivä käydä kysymässä jokaisen kohdalla, että vieläkö tämä ruokavalio pitää paikkaansa.

Kysymistä pitää kuitenkin harrastaa joka päivä koska hoitajat eivät jostain syystä saa sitä listaa pysymään ajantasalla. Eikä sekään niin paha, että pitää käydä varmistamassa, mutta monesti tulee vain tuimia katseita kun menen toimistoon ja haluan tietää, että kukahan se on siihen ykköshuoneeseen tullut kun lista huutaa tyhjyyttään.

Eri sairaaloissa on toki eri käytännöt, mutta kun meillä se listan ajantasalla pitäminen on hoitajien tehtävä, on mielestäni ihan oikeutettua turhautua siihen, että pitää olla koko ajan kysymyssä, että mikähän mummeli se nyt onkin tuonne ilmestynyt.

Esimerkkinä jokunen aika sitten tapahtunut. Oli muutama potilas tullut osastolle, ja nimien perässä oli viiva, joka tarkoittaa sitä, että kyseinen potilas on ravinnotta. Sitten alkoivan meiltä tivaamaan (ymmärrettävästi nälkäisinä), että miksi eivät saa ruokaa, ja siinä sitten selitän, että en voi antaa ruokaa kun listallani ovat viivoilla, ja hoitajan pitää varmistaa, että saavat. Kysyin parilta hoitajalta, että miten asia on, eivät vastanneet. Pyysin sitten potilasta soittamaan kelloa ja kysymään hoitajalta, että miten on. Pari hoitajaa paukkaa keittiöön kiukkuisina, että miksi eivät ole potilaat saaneet ruokaa, johon vastasin, että katsokaa itse, potilas on viivoilla, en voi antaa ruokaa ennen kuin joku antaa siihen luvan. Lähtivät puhisten pois ja kohta uudestaan, että eikö ne nyt saa ruokaa. Sanoin kysyneeni moneen kertaan, mutta koska vastausta ei ole tullut ja viivat ne siinä paperissa loistaa, en voi viedä.

Mielestäni ei ole mun tehtävä juosta kymmentä kertaa kysymässä asiasta, listasta huolehtiminen kun kuuluu hoitajille. Eikä tuo ollut ainoa kerta kun näin käy, ei tosiaankaan.

Se potilaslista kun on mun työkalu, jota ilman en voi työskennellä, ja on ihan oikeasti äärimmäisen turhauttavaa kun siitä ei välitetä.

Musta taas on turhauttavaa että et edes lue muiden kirjoituksia vaan paahdat omaa tekstiäsi peilaten kaiken vaan omaan työpaikkaasi. Ala ihmeessä hakemaan töitä muualta vielä kun on nousukausi.

Toivottavasti pysyn terveenä, jos vastassa on tällainen iloisen palvelun ammattilainen.

Meitähän sairaaloissa riittää. 😉

Ja muissa laitoksissa, lukkojen takana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen erään ison sairaalan vuodeosastolla sairaalahuoltajana, ja kyllä, hoitajien kuuluu hoitaa pieniä siivoushommia eli pyyhkiä ja desinfioida huomaamansa eritetahrat ja auttaa ruoanjaossa, jos toista sairaalahuoltajaa ei ole vuorossa. Myös haisevat vaipat on laitettava pienemmässä, suljetussa pussissa roskikseen.

Usein, eli lähes aina, on kuitenkin niin, että veri-, pissa-, oksennus- tai kakkatahra ei ole voinut jäädä huomaamatta, mutta kuitenkin se siinä keskellä käytävää kököttää.

Myös ruoanjaossa avustaminen on hyvin vaikeaa, joskus joutuu jakamaan yksin koko osastolle, ja sen jälkeen pitäisi vielä tehdä ruokia sellaisille potilaille, joille hoitajat eivät jostain syystä ole tilanneet ruokaa. Siinä samalla pitäisi vielä kerätä ne tarjottimet takaisin ruokavaunuun, joka tullaan tiettyyn aikaan hakemaan osastolta pois, eli sitä ei voi vedättää. Meillä tähän jakoon ja keräykseen on yksi tunti aikaa.

Lisäksi potilaslista, jonka mukaan me ruoat jaamme, ei yleensä ikinä ole ajan tasalla. Se tarkoittaa sitä, että listasta löytyy usein vääriä nimiä ja ruokavalioita, mikä taas on omiaan aiheuttamaan vaaratilanteita. Me huoltajat emme tunne potilaita tai tiedä heidän sairauksiaan tai mitä toimenpiteitä heille on tehty, joten meidän pitäisi voida luottaa listaan, jonka päivittäminen on hoitajien työtehtävä. Eli meidän pitäisi kaiken oman työmme ohella käydä haastattelemassa hoitajia, ja hyvin usein saa vastaukseksi "ei ole mun potilas, en tiedä". Selvä, mäkään en voi tietää, joten sitten se potilas jää ilman ruokaa. Yleensä hetken päästä hoitaja tulee naama väärinpäin päässä tiuskimaan, että missä sen potilaan x ruoka on, ja kun totean, että en tiedä, koko potilasta ei ole listalla, alkaa huokailu. Monesti myös multa tullaan oiken tomerasti kysymään, että miksi potilas yylle ei ole tilattu ruokaa. Siihen voi vaan todeta, että en tiedä, se kuuluu hoitajille. Ja taas lähdetään vähin äänin pois.

Lisäksi, eristyksen purkautuessa, hoitajille kuuluu kaiken oman roinan (verenpainemittarit, kuumemittarit, portatiivit yms.) puhdistus ja poisvienti, mutta harvoinpa sekään onnistuu ilman, että täytyy käydä sanomassa, että paskainen portatiivi odottaa noutajaansa.

Ja mitä hoitajien hygieniaan tulee, siinä on ihan oikeasti paljon parantamisen varaa. Ainakin meidän sairaalassa kartoitetaan kaikkien osastojen kaikkien ammattiryhmien käsien desinfiointia, suojautumista ja käsineiden käyttöä, ja uskokaa tai älkää, kaikista näistä suoriutuvat parhaiten sairaalahuoltajat, ihan joka osastolla.

Tottakai on myös tosi ihania hoitajia, mutta valitettavasti me ollaan edelleen sitä alinta kastia, jolle voi jättää sen paskaraidan sinne lattialle koska "ei sillä muutakaan tekemistä ole". En yhtään ihmettele, että puhtausalalle ei ole tunkua.

Onko teillä niin, ettei hoitajat kerkeä syöttämään syötettäviä potilaita, kun kiire raportille. Laitoshuoltajat eivät saa syöttää. Olen kerännyt sydän verta vuotaen koskemattomia astioita pöydiltä.

Laitoshuoltaja

Lähes joka päivä käy näin. Tiettyjen hoitajien ollessa vuorossa, kaikki saavat ruokaa ja kaikki muukin toimii, mutta liian usein on niin, että potilaat ovat makuuasennossa ja ruoka jäähtynyt vieressä.

Kerrankin yksi järkevä, mutta liikuntakyvytön potilas sanoi, että olisi mielellään syönyt, mutta kun kukaan ei tullut auttamaan. Monesti mä sitten soitan kelloa kun olen tarjottimen pöydälle laskenut, vaikka tämäkin on kuulemma kiellettyä.

Tunnusta, että itse myös soitan kelloa, mutta varkain.

Joskus soitan kelloa, kun potilas ei pääse vessaan ja on odottanut kauan.

Ja se kellonrinkuttelu auttaakin hoitajien työvoimapulaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen erään ison sairaalan vuodeosastolla sairaalahuoltajana, ja kyllä, hoitajien kuuluu hoitaa pieniä siivoushommia eli pyyhkiä ja desinfioida huomaamansa eritetahrat ja auttaa ruoanjaossa, jos toista sairaalahuoltajaa ei ole vuorossa. Myös haisevat vaipat on laitettava pienemmässä, suljetussa pussissa roskikseen.

Usein, eli lähes aina, on kuitenkin niin, että veri-, pissa-, oksennus- tai kakkatahra ei ole voinut jäädä huomaamatta, mutta kuitenkin se siinä keskellä käytävää kököttää.

Myös ruoanjaossa avustaminen on hyvin vaikeaa, joskus joutuu jakamaan yksin koko osastolle, ja sen jälkeen pitäisi vielä tehdä ruokia sellaisille potilaille, joille hoitajat eivät jostain syystä ole tilanneet ruokaa. Siinä samalla pitäisi vielä kerätä ne tarjottimet takaisin ruokavaunuun, joka tullaan tiettyyn aikaan hakemaan osastolta pois, eli sitä ei voi vedättää. Meillä tähän jakoon ja keräykseen on yksi tunti aikaa.

Lisäksi potilaslista, jonka mukaan me ruoat jaamme, ei yleensä ikinä ole ajan tasalla. Se tarkoittaa sitä, että listasta löytyy usein vääriä nimiä ja ruokavalioita, mikä taas on omiaan aiheuttamaan vaaratilanteita. Me huoltajat emme tunne potilaita tai tiedä heidän sairauksiaan tai mitä toimenpiteitä heille on tehty, joten meidän pitäisi voida luottaa listaan, jonka päivittäminen on hoitajien työtehtävä. Eli meidän pitäisi kaiken oman työmme ohella käydä haastattelemassa hoitajia, ja hyvin usein saa vastaukseksi "ei ole mun potilas, en tiedä". Selvä, mäkään en voi tietää, joten sitten se potilas jää ilman ruokaa. Yleensä hetken päästä hoitaja tulee naama väärinpäin päässä tiuskimaan, että missä sen potilaan x ruoka on, ja kun totean, että en tiedä, koko potilasta ei ole listalla, alkaa huokailu. Monesti myös multa tullaan oiken tomerasti kysymään, että miksi potilas yylle ei ole tilattu ruokaa. Siihen voi vaan todeta, että en tiedä, se kuuluu hoitajille. Ja taas lähdetään vähin äänin pois.

Lisäksi, eristyksen purkautuessa, hoitajille kuuluu kaiken oman roinan (verenpainemittarit, kuumemittarit, portatiivit yms.) puhdistus ja poisvienti, mutta harvoinpa sekään onnistuu ilman, että täytyy käydä sanomassa, että paskainen portatiivi odottaa noutajaansa.

Ja mitä hoitajien hygieniaan tulee, siinä on ihan oikeasti paljon parantamisen varaa. Ainakin meidän sairaalassa kartoitetaan kaikkien osastojen kaikkien ammattiryhmien käsien desinfiointia, suojautumista ja käsineiden käyttöä, ja uskokaa tai älkää, kaikista näistä suoriutuvat parhaiten sairaalahuoltajat, ihan joka osastolla.

Tottakai on myös tosi ihania hoitajia, mutta valitettavasti me ollaan edelleen sitä alinta kastia, jolle voi jättää sen paskaraidan sinne lattialle koska "ei sillä muutakaan tekemistä ole". En yhtään ihmettele, että puhtausalalle ei ole tunkua.

Onko teillä niin, ettei hoitajat kerkeä syöttämään syötettäviä potilaita, kun kiire raportille. Laitoshuoltajat eivät saa syöttää. Olen kerännyt sydän verta vuotaen koskemattomia astioita pöydiltä.

Laitoshuoltaja

Lähes joka päivä käy näin. Tiettyjen hoitajien ollessa vuorossa, kaikki saavat ruokaa ja kaikki muukin toimii, mutta liian usein on niin, että potilaat ovat makuuasennossa ja ruoka jäähtynyt vieressä.

Kerrankin yksi järkevä, mutta liikuntakyvytön potilas sanoi, että olisi mielellään syönyt, mutta kun kukaan ei tullut auttamaan. Monesti mä sitten soitan kelloa kun olen tarjottimen pöydälle laskenut, vaikka tämäkin on kuulemma kiellettyä.

Tunnusta, että itse myös soitan kelloa, mutta varkain.

Joskus soitan kelloa, kun potilas ei pääse vessaan ja on odottanut kauan.

Ja se kellonrinkuttelu auttaakin hoitajien työvoimapulaan.

Ne kutsukellot on jokaisella sen takia, että hoitajan voi kutsua apuun, esimerkiksi syöttämään, ja se taas on yksi hoitajan työtehtävistä. Voitko kuvitella?

Monet eivät tunnu mieltävän riittävää ravinnonsaantia yhdeksi osaksi hoitoa ja kuntoutusta. Se on aika huolestuttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Tulipa tuosta ongelmallisesta potilasruokalistasta mieleen: taannoin kirran osastolla hyvin huonosti suomea puhuva laitoshuoltaja sai aikaan lukuisten leikkausten peruuntumisen jakaessaan ravinnotta oleville potilaille päiväkahvia ja pullaa. Sehän oli helppoa ja halpaa leikkurin puolella, kun leikkaustiimit istuivat ja pyörittelivät peukaloitaan. Onneksi mitään isompia vahinkoja ei tapahtunut, mutta melkoiset riskit on tuossakin kohtaa, joten soisi näiden ruokailuasioidenkin tulevan ajatuksella ja kiireettä hoidetuksi (jep, dream on...). Potilaalta ei voi edellyttää tietoa siitä, miksi ja milloin hänen ruokailunsa on tauolla.

Nimenomaan, siksi ne listat on oltava ajantasalla, koska potilas voi sanoa ihan mitä vain, vaikka olisikin ravinnotta.

Mitä tuohon laikkariin tulee, oli se ehdottomasti hänen mokansa, mutta se ei varsinaisesti liity siihen, että hoitajien puolelta on lista joka päivä päivittämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen erään ison sairaalan vuodeosastolla sairaalahuoltajana, ja kyllä, hoitajien kuuluu hoitaa pieniä siivoushommia eli pyyhkiä ja desinfioida huomaamansa eritetahrat ja auttaa ruoanjaossa, jos toista sairaalahuoltajaa ei ole vuorossa. Myös haisevat vaipat on laitettava pienemmässä, suljetussa pussissa roskikseen.

Usein, eli lähes aina, on kuitenkin niin, että veri-, pissa-, oksennus- tai kakkatahra ei ole voinut jäädä huomaamatta, mutta kuitenkin se siinä keskellä käytävää kököttää.

Myös ruoanjaossa avustaminen on hyvin vaikeaa, joskus jKellon rjakamaan yksin koko osastolle, ja sen jälkeen pitäisi vielä tehdä ruokia sellaisille potilaille, joille hoitajat eivät jostain syystä ole tilanneet ruokaa. Siinä samalla pitäisi vielä kerätä ne tarjottimet takaisin ruokavaunuun, joka tullaan tiettyyn aikaan hakemaan osastolta pois, eli sitä ei voi vedättää. Meillä tähän jakoon ja keräykseen on yksi tunti aikaa.

Lisäksi potilaslista, jonka mukaan me ruoat jaamme, ei yleensä ikinä ole ajan tasalla. Se tarkoittaa sitä, että listasta löytyy usein vääriä nimiä ja ruokavalioita, mikä taas on omiaan aiheuttamaan vaaratilanteita. Me huoltajat emme tunne potilaita tai tiedä heidän sairauksiaan tai mitä toimenpiteitä heille on tehty, joten meidän pitäisi voida luottaa listaan, jonka päivittäminen on hoitajien työtehtävä. Eli meidän pitäisi kaiken oman työmme ohella käydä haastattelemassa hoitajia, ja hyvin usein saa vastaukseksi "ei ole mun potilas, en tiedä". Selvä, mäkään en voi tietää, joten sitten se potilas jää ilman ruokaa. Yleensä hetken päästä hoitaja tulee naama väärinpäin päässä tiuskimaan, että missä sen potilaan x ruoka on, ja kun totean, että en tiedä, koko potilasta ei ole listalla, alkaa huokailu. Monesti myös multa tullaan oiken tomerasti kysymään, että miksi potilas yylle ei ole tilattu ruokaa. Siihen voi vaan todeta, että en tiedä, se kuuluu hoitajille. Ja taas lähdetään vähin äänin pois.

Lisäksi, eristyksen purkautuessa, hoitajille kuuluu kaiken oman roinan (verenpainemittarit, kuumemittarit, portatiivit yms.) puhdistus ja poisvienti, mutta harvoinpa sekään onnistuu ilman, että täytyy käydä sanomassa, että paskainen portatiivi odottaa noutajaansa.

Ja mitä hoitajien hygieniaan tulee, siinä on ihan oikeasti paljon parantamisen varaa. Ainakin meidän sairaalassa kartoitetaan kaikkien osastojen kaikkien ammattiryhmien käsien desinfiointia, suojautumista ja käsineiden käyttöä, ja uskokaa tai älkää, kaikista näistä suoriutuvat parhaiten sairaalahuoltajat, ihan joka osastolla.

Tottakai on myös tosi ihania hoitajia, mutta valitettavasti me ollaan edelleen sitä alinta kastia, jolle voi jättää sen paskaraidan sinne lattialle koska "ei sillä muutakaan tekemistä ole". En yhtään ihmettele, että puhtausalalle ei ole tunkua.

Onko teillä niin, ettei hoitajat kerkeä syöttämään syötettäviä potilaita, kun kiire raportille. Laitoshuoltajat eivät saa syöttää. Olen kerännyt sydän verta vuotaen koskemattomia astioita pöydiltä.

Laitoshuoltaja

Lähes joka päivä käy näin. Tiettyjen hoitajien ollessa vuorossa, kaikki saavat ruokaa ja kaikki muukin toimii, mutta liian usein on niin, että potilaat ovat makuuasennossa ja ruoka jäähtynyt vieressä.

Kerrankin yksi järkevä, mutta liikuntakyvytön potilas sanoi, että olisi mielellään syönyt, mutta kun kukaan ei tullut auttamaan. Monesti mä sitten soitan kelloa kun olen tarjottimen pöydälle laskenut, vaikka tämäkin on kuulemma kiellettyä.

Tunnusta, että itse myös soitan kelloa, mutta varkain.

Joskus soitan kelloa, kun potilas ei pääse vessaan ja on odottanut kauan.

Ja se kellonrinkuttelu auttaakin hoitajien työvoimapulaan.

Ne kutsukellot on jokaisella sen takia, että hoitajan voi kutsua apuun, esimerkiksi syöttämään, ja se taas on yksi hoitajan työtehtävistä. Voitko kuvitella?

Monet eivät tunnu mieltävän riittävää ravinnonsaantia yhdeksi osaksi hoitoa ja kuntoutusta. Se on aika huolestuttavaa.

Kellon rinkuttelu ei kyllä auta jos hoitajat on samaan aikaan syötyämässä muita tai hoitamassa haavoja. Todennäköisesti vain aikaa kuluu pidempään kun hoitaja joutuu vielä juosta sammuttelemassa niitä kelloja.

Jos laikkarilla on aikaa miksi hän ei syöttäisi potilasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulipa tuosta ongelmallisesta potilasruokalistasta mieleen: taannoin kirran osastolla hyvin huonosti suomea puhuva laitoshuoltaja sai aikaan lukuisten leikkausten peruuntumisen jakaessaan ravinnotta oleville potilaille päiväkahvia ja pullaa. Sehän oli helppoa ja halpaa leikkurin puolella, kun leikkaustiimit istuivat ja pyörittelivät peukaloitaan. Onneksi mitään isompia vahinkoja ei tapahtunut, mutta melkoiset riskit on tuossakin kohtaa, joten soisi näiden ruokailuasioidenkin tulevan ajatuksella ja kiireettä hoidetuksi (jep, dream on...). Potilaalta ei voi edellyttää tietoa siitä, miksi ja milloin hänen ruokailunsa on tauolla.

Nimenomaan, siksi ne listat on oltava ajantasalla, koska potilas voi sanoa ihan mitä vain, vaikka olisikin ravinnotta.

Mitä tuohon laikkariin tulee, oli se ehdottomasti hänen mokansa, mutta se ei varsinaisesti liity siihen, että hoitajien puolelta on lista joka päivä päivittämättä.

Itse asiassa tuohon edelliseen caseen ei auta edes listan päivitys, sillä kyseinen henkilö ei selvinnyt sen lukemisesta. Kirjoittelen täältä laikkaripula-alueelta, ja tuo on vaan yksi esimerkki siitä, mitä voi käydä, kun riipaistaan joku pystymetsäläinen hommiin, kun muitakaan ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen erään ison sairaalan vuodeosastolla sairaalahuoltajana, ja kyllä, hoitajien kuuluu hoitaa pieniä siivoushommia eli pyyhkiä ja desinfioida huomaamansa eritetahrat ja auttaa ruoanjaossa, jos toista sairaalahuoltajaa ei ole vuorossa. Myös haisevat vaipat on laitettava pienemmässä, suljetussa pussissa roskikseen.

Usein, eli lähes aina, on kuitenkin niin, että veri-, pissa-, oksennus- tai kakkatahra ei ole voinut jäädä huomaamatta, mutta kuitenkin se siinä keskellä käytävää kököttää.

Myös ruoanjaossa avustaminen on hyvin vaikeaa, joskus joutuu jakamaan yksin koko osastolle, ja sen jälkeen pitäisi vielä tehdä ruokia sellaisille potilaille, joille hoitajat eivät jostain syystä ole tilanneet ruokaa. Siinä samalla pitäisi vielä kerätä ne tarjottimet takaisin ruokavaunuun, joka tullaan tiettyyn aikaan hakemaan osastolta pois, eli sitä ei voi vedättää. Meillä tähän jakoon ja keräykseen on yksi tunti aikaa.

Lisäksi potilaslista, jonka mukaan me ruoat jaamme, ei yleensä ikinä ole ajan tasalla. Se tarkoittaa sitä, että listasta löytyy usein vääriä nimiä ja ruokavalioita, mikä taas on omiaan aiheuttamaan vaaratilanteita. Me huoltajat emme tunne potilaita tai tiedä heidän sairauksiaan tai mitä toimenpiteitä heille on tehty, joten meidän pitäisi voida luottaa listaan, jonka päivittäminen on hoitajien työtehtävä. Eli meidän pitäisi kaiken oman työmme ohella käydä haastattelemassa hoitajia, ja hyvin usein saa vastaukseksi "ei ole mun potilas, en tiedä". Selvä, mäkään en voi tietää, joten sitten se potilas jää ilman ruokaa. Yleensä hetken päästä hoitaja tulee naama väärinpäin päässä tiuskimaan, että missä sen potilaan x ruoka on, ja kun totean, että en tiedä, koko potilasta ei ole listalla, alkaa huokailu. Monesti myös multa tullaan oiken tomerasti kysymään, että miksi potilas yylle ei ole tilattu ruokaa. Siihen voi vaan todeta, että en tiedä, se kuuluu hoitajille. Ja taas lähdetään vähin äänin pois.

Lisäksi, eristyksen purkautuessa, hoitajille kuuluu kaiken oman roinan (verenpainemittarit, kuumemittarit, portatiivit yms.) puhdistus ja poisvienti, mutta harvoinpa sekään onnistuu ilman, että täytyy käydä sanomassa, että paskainen portatiivi odottaa noutajaansa.

Ja mitä hoitajien hygieniaan tulee, siinä on ihan oikeasti paljon parantamisen varaa. Ainakin meidän sairaalassa kartoitetaan kaikkien osastojen kaikkien ammattiryhmien käsien desinfiointia, suojautumista ja käsineiden käyttöä, ja uskokaa tai älkää, kaikista näistä suoriutuvat parhaiten sairaalahuoltajat, ihan joka osastolla.

Tottakai on myös tosi ihania hoitajia, mutta valitettavasti me ollaan edelleen sitä alinta kastia, jolle voi jättää sen paskaraidan sinne lattialle koska "ei sillä muutakaan tekemistä ole". En yhtään ihmettele, että puhtausalalle ei ole tunkua.

Kuulostaa tutulle, taidan olla samassa talossa töissä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen erään ison sairaalan vuodeosastolla sairaalahuoltajana, ja kyllä, hoitajien kuuluu hoitaa pieniä siivoushommia eli pyyhkiä ja desinfioida huomaamansa eritetahrat ja auttaa ruoanjaossa, jos toista sairaalahuoltajaa ei ole vuorossa. Myös haisevat vaipat on laitettava pienemmässä, suljetussa pussissa roskikseen.

Usein, eli lähes aina, on kuitenkin niin, että veri-, pissa-, oksennus- tai kakkatahra ei ole voinut jäädä huomaamatta, mutta kuitenkin se siinä keskellä käytävää kököttää.

Myös ruoanjaossa avustaminen on hyvin vaikeaa, joskus jKellon rjakamaan yksin koko osastolle, ja sen jälkeen pitäisi vielä tehdä ruokia sellaisille potilaille, joille hoitajat eivät jostain syystä ole tilanneet ruokaa. Siinä samalla pitäisi vielä kerätä ne tarjottimet takaisin ruokavaunuun, joka tullaan tiettyyn aikaan hakemaan osastolta pois, eli sitä ei voi vedättää. Meillä tähän jakoon ja keräykseen on yksi tunti aikaa.

Lisäksi potilaslista, jonka mukaan me ruoat jaamme, ei yleensä ikinä ole ajan tasalla. Se tarkoittaa sitä, että listasta löytyy usein vääriä nimiä ja ruokavalioita, mikä taas on omiaan aiheuttamaan vaaratilanteita. Me huoltajat emme tunne potilaita tai tiedä heidän sairauksiaan tai mitä toimenpiteitä heille on tehty, joten meidän pitäisi voida luottaa listaan, jonka päivittäminen on hoitajien työtehtävä. Eli meidän pitäisi kaiken oman työmme ohella käydä haastattelemassa hoitajia, ja hyvin usein saa vastaukseksi "ei ole mun potilas, en tiedä". Selvä, mäkään en voi tietää, joten sitten se potilas jää ilman ruokaa. Yleensä hetken päästä hoitaja tulee naama väärinpäin päässä tiuskimaan, että missä sen potilaan x ruoka on, ja kun totean, että en tiedä, koko potilasta ei ole listalla, alkaa huokailu. Monesti myös multa tullaan oiken tomerasti kysymään, että miksi potilas yylle ei ole tilattu ruokaa. Siihen voi vaan todeta, että en tiedä, se kuuluu hoitajille. Ja taas lähdetään vähin äänin pois.

Lisäksi, eristyksen purkautuessa, hoitajille kuuluu kaiken oman roinan (verenpainemittarit, kuumemittarit, portatiivit yms.) puhdistus ja poisvienti, mutta harvoinpa sekään onnistuu ilman, että täytyy käydä sanomassa, että paskainen portatiivi odottaa noutajaansa.

Ja mitä hoitajien hygieniaan tulee, siinä on ihan oikeasti paljon parantamisen varaa. Ainakin meidän sairaalassa kartoitetaan kaikkien osastojen kaikkien ammattiryhmien käsien desinfiointia, suojautumista ja käsineiden käyttöä, ja uskokaa tai älkää, kaikista näistä suoriutuvat parhaiten sairaalahuoltajat, ihan joka osastolla.

Tottakai on myös tosi ihania hoitajia, mutta valitettavasti me ollaan edelleen sitä alinta kastia, jolle voi jättää sen paskaraidan sinne lattialle koska "ei sillä muutakaan tekemistä ole". En yhtään ihmettele, että puhtausalalle ei ole tunkua.

Onko teillä niin, ettei hoitajat kerkeä syöttämään syötettäviä potilaita, kun kiire raportille. Laitoshuoltajat eivät saa syöttää. Olen kerännyt sydän verta vuotaen koskemattomia astioita pöydiltä.

Laitoshuoltaja

Lähes joka päivä käy näin. Tiettyjen hoitajien ollessa vuorossa, kaikki saavat ruokaa ja kaikki muukin toimii, mutta liian usein on niin, että potilaat ovat makuuasennossa ja ruoka jäähtynyt vieressä.

Kerrankin yksi järkevä, mutta liikuntakyvytön potilas sanoi, että olisi mielellään syönyt, mutta kun kukaan ei tullut auttamaan. Monesti mä sitten soitan kelloa kun olen tarjottimen pöydälle laskenut, vaikka tämäkin on kuulemma kiellettyä.

Tunnusta, että itse myös soitan kelloa, mutta varkain.

Joskus soitan kelloa, kun potilas ei pääse vessaan ja on odottanut kauan.

Ja se kellonrinkuttelu auttaakin hoitajien työvoimapulaan.

Ne kutsukellot on jokaisella sen takia, että hoitajan voi kutsua apuun, esimerkiksi syöttämään, ja se taas on yksi hoitajan työtehtävistä. Voitko kuvitella?

Monet eivät tunnu mieltävän riittävää ravinnonsaantia yhdeksi osaksi hoitoa ja kuntoutusta. Se on aika huolestuttavaa.

Kellon rinkuttelu ei kyllä auta jos hoitajat on samaan aikaan syötyämässä muita tai hoitamassa haavoja. Todennäköisesti vain aikaa kuluu pidempään kun hoitaja joutuu vielä juosta sammuttelemassa niitä kelloja.

Jos laikkarilla on aikaa miksi hän ei syöttäisi potilasta?

Ihan ensiksi, esimerkiksi meillä ei ole aikaa syöttää, koska ruoanjakoon ja keräykseen on yksi tunti aikaa, jonka jälkeen jatkuu siivoustyöt. Ja toiseksi, syöttäminen ei ole sairaalahuoltajan työ.

Parempi se on kello laittaa soimaan, että hoitajat edes käyvät vilkaisemassa, että apua tarvitseva on olemassa.

Lue lääkäriksi ja lopeta ruikuttaminen.