Kierukan laiton jälkeen hillitön synnytyspelko

Ymmärrän oikein hyvin ajatuksesi. Synnytyspelko on myös tuttua, kärsin siitä ensimmäisen lapsen synnytyksen jälkeen.

Mulle ei ole laitettu kierukkaa, mutta mulle tehtiin ekassa raskaudessa synnytystapa-arvion yhteydessä erittäin kivulias susätutkimus. Jos vertaisin sitä ja toista synnytystäni keskenään, mielestäni susätutkimus oli pahempi, vaikka toinen synnytys oli nopeutensa takia rajusti kivulias.

Ihmisillä on erilaiset tavat suhtautua kipuun. Mulla synnytyskipuun suhtautuminen oli helppoa, koska tiesin, mistä kipu johtuu ja että supistuskivut tarkoittavat sitä, että synnytys etenee. Pidän invasiivista kipua parempana. Kivun kokemukseen on mahdollista vaikuttaa itse, ja se antaa hallinnan tunnetta, kun huomaa, että oma toiminta vaikuttaa kipuun.

Tämä tulee nyt ihan mutulla, asioista paremmin tietävät voivat korjata. Mutta näkisin, että kierukan laittoon liittyvä kipu on hyvin terävä ja paikallinen. Synnyttäneet ystäväni kaikki sanovat, että avautumisvaihe on kivuliain, ja se tuntuu lähinnä pahoilta kuukautiskivuilta. Itse synnytyksessä kaikilla on ollut epiduraali, ja siinä ovat tunteneet pelkästään painetta, ei kipua. Eli puhutaan hyvin erityyppisestä kivusta. Synnytys tietysti kestää pitkään ja on prosessina kokonaisvaltaisempi, mutta en millään jaksa uskoa että kipu olisi profiililtaan sama kuin kierukan laittoon liittyvää kipu. Eri asia sitten tietysti vielä, jos ponnistusvaiheessa ei ole kivunlievitystä, siitä ei ole edes toisen käden tietoa.

No en minä ainakaan itkenyt synnytyksesdä holtittomasti tai mitään. Toki se sattui, ennen epiduraalin laittoa. Epiduraali laitettiin lopulta, ja sitten sen vaikutus loppui ja olivat jo laittamassa lisää kun huomasivat että saakin jo ponnistaa enkä saakaan lisää puudutusta epiduraaliin. Ponnistusvaihe oli hyvin lyhyt, 10min, eikä se aikana keskittynyt kipuihin, ponnisti vain.

Epämukavin kohta synnytyksessä oli sen alussa kun vauvan päähän laitettiin se anturi. Se sattui.

Kiitos vastauksista! Tuo on varmasti totta että kivut ovat erilaisia. Kierukan laitto aiheutti todellakin terävän ja paikallisen kivun, erittäin intensiivisen sellaisen. On jotenkin surullista, että tuo kokemus laukaisi niin voimakkaan pelon synnytystä kohtaan. Tai ehkä se oli ensimmäinen kerta elämässä kun asiaa tuli todella ajateltua? Joka tapauksessa kadun koko kokemusta....

ap

Sitä varten kai sulla on se kierukka ettet joutuisi synnyttämään?

Mulle laitettiin kierukka 16 vuotta sitten. Sen kivun olen unohtanut, synnytystä en, ja siitä on vielä vuosi enemmän...

Vierailija kirjoitti:

Tämä tulee nyt ihan mutulla, asioista paremmin tietävät voivat korjata. Mutta näkisin, että kierukan laittoon liittyvä kipu on hyvin terävä ja paikallinen. Synnyttäneet ystäväni kaikki sanovat, että avautumisvaihe on kivuliain, ja se tuntuu lähinnä pahoilta kuukautiskivuilta. Itse synnytyksessä kaikilla on ollut epiduraali, ja siinä ovat tunteneet pelkästään painetta, ei kipua. Eli puhutaan hyvin erityyppisestä kivusta. Synnytys tietysti kestää pitkään ja on prosessina kokonaisvaltaisempi, mutta en millään jaksa uskoa että kipu olisi profiililtaan sama kuin kierukan laittoon liittyvää kipu. Eri asia sitten tietysti vielä, jos ponnistusvaiheessa ei ole kivunlievitystä, siitä ei ole edes toisen käden tietoa.

Ei sulla järin laaja synnyttäneiden lähipiiri ole, jos ponnistus on kaikilla tapahtunut epiduraalin alla. Yleensä pyritään siihen, että ponnistaessa se ei enää vaikuta. Aina tavoite ei tokikaan onnistu, kun etenemistä ei pysty tarkkaan arvioimaan. Mutta 80% mun tutuista, ml oma kokemus näin.

Sulla on koko raskaus aikaa valmistautua siihen synnytykseen. Viimeisten raskausviikkojen aikana et toivo mitään muuta niin hartaasti kuin että se synnytys alkaa. Ja sitten kun se alkaa niin se on tottakai kivuliasta mutta niin tervetullutta! Luonto on sillä lailla jännä että se kyllä kypsyttää odottajan haluamaan sitä synnytystä. Se kipu on niin eri asia kun siihen on valmistautunut ja sitä on jopa toivonut, lukenut kehosta merkkejä koska pitää lähteä sairaalaan jne. Näin siis ainakin monen kohdalla.

Tsemppiä, luulen silti että sun olis hyvä puhua tuosta pelosta ja kivuliaasta kokemuksesta ennen kuin päätät poistattaa kierukan ja alkaa yrittää raskautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tulee nyt ihan mutulla, asioista paremmin tietävät voivat korjata. Mutta näkisin, että kierukan laittoon liittyvä kipu on hyvin terävä ja paikallinen. Synnyttäneet ystäväni kaikki sanovat, että avautumisvaihe on kivuliain, ja se tuntuu lähinnä pahoilta kuukautiskivuilta. Itse synnytyksessä kaikilla on ollut epiduraali, ja siinä ovat tunteneet pelkästään painetta, ei kipua. Eli puhutaan hyvin erityyppisestä kivusta. Synnytys tietysti kestää pitkään ja on prosessina kokonaisvaltaisempi, mutta en millään jaksa uskoa että kipu olisi profiililtaan sama kuin kierukan laittoon liittyvää kipu. Eri asia sitten tietysti vielä, jos ponnistusvaiheessa ei ole kivunlievitystä, siitä ei ole edes toisen käden tietoa.

Ei sulla järin laaja synnyttäneiden lähipiiri ole, jos ponnistus on kaikilla tapahtunut epiduraalin alla. Yleensä pyritään siihen, että ponnistaessa se ei enää vaikuta. Aina tavoite ei tokikaan onnistu, kun etenemistä ei pysty tarkkaan arvioimaan. Mutta 80% mun tutuista, ml oma kokemus näin.

Ei olekaan. Siksi lisäys, että paremmin tietävät osaavat varmaan korjata jos olen väärässä. Lähinnä pointti oli, että uskon kivun olevan hyvin erilainen, eli synnytyskipua ei kannata ajatella kierukan laittona kertaa jotain, vaikka samalla alueella liikutaankin.  

Vierailija kirjoitti:

Sitä varten kai sulla on se kierukka ettet joutuisi synnyttämään?

Niin no, on varmaan suht ilmiselvää että kierukka poistetaan sitten parin vuoden päästä kun on oikea aika hankkia lapsia.

ap

Eipä sitä auta kieltää, synnytyskipu on jotain ihan järkyttävää. Sitä ei pysty kuvittelemaan etukäteen eikä muista konkreettisesti enää jälkeen päin. Muistan vaan järkytykseni ja ajatukseni, että eihän mikään saatana voi sattua näin paljon. Ja sit hetken päästä sattuu vielä enemmän ja enemmän.

Mutta! Sinänsä sitä on turha pelätä. Loppuraskauden synnytyksen alkua odottaa ja kaipaa. Lopulta se alkaa, etenee miten etenee, sujuu miten sujuu, sattuu niin paljon kuin sattuu. Sitten se loppuu. Synnytyksen ajan sitä on aivan eri todellisuudessa. Asioita tapahtuu ja itse tekee parhaansa. Sen vaan hoitaa. Kivun ja hormonien, mahdollisten lääkitysten vuoksi sitä on semmosissa tiloissa, että ei etu- tai jälkikäteen ns. normaalina itsenään osaa realistisesti kuvitella. Kyllä sä pystyt siihen.

Ruotsissa saa putket poikki 25-vuotiaana.