Lue keskustelun säännöt.
Kun lapsi on todella negatiivinen
05.09.2018 |
Minulla on 10-v tytär joka on tänä syksynä muuttunut äärimmäisen negatiiviseksi. Aloitti uuden harrastuksen eikä ole mitään kivaa sanottavaa. Aina joka harrastuksessa on joku toinen lapsi jonka kanssa tytöllä on kränäää. Riittää että joku katsoo häntä muka vihaisesti. Olen yrittänyt että lapsi keskittyisi positiivisiin asioihin, mutta koulun jälkeen on aina kerrottavana kuinka hänet on jätetty ulkopuolelle, tai joku teki sitä tai tätä. Lapsi on todella voimakastahtoinen ja en usko hetkeäkään että kukaan jättäisi häntä ulkopuolelle. Opettajan mukaan lapsella ei ole mitään ongelmia koulussa muiden kanssa, mutta kotona aina vaan valittaa.
Sanoin tänään että jos kerran uusi harrastus on heti alkuunsa niin inhottavaa jonkun tytön takia joka on katsonut muka kiukkuisesti omaa lastani, niin harrastus lopetetaan. Kyseessä ei ole halpa juttu. Heti alkoi ääni muuttua kellossa ja selvisi että yhtään mitään kränää ei ollutkaan.
Muutenkin aina nämä väitteet kun lapsi sanoo että häntä muka syrjitään, raukeaa viimeistään siinä vaiheessa kun sanon että ne pitää selvittää, ettei ketään saa syrjiä. Alkaa puheiden peruminen.
Tuntuu että lapsi löytää joka ikisestä asiasta jotain negatiivista tai on tyytymätön aina. Ostin uuden puhelimen (maksoi 350 e) ja uuden tabletin (maksoi myös reilu 300 e) niin lapsi totesi vaan että kaikilla muilla on iPhonet ja iPadit. Aivan uskomatonta kiittämättömyyttä.
Mistä tällainen johtuu ja miten tähän pitäisi suhtautua? Olen itse ihminen joka tyytyy vähään ja minut on opetettu keskittymään positiivisiin asioihin, ja nyt kasvatan kotona JATKUVASTI perustyytymätöntä ja kaikesta aina negatiiviset puolet löytävää lasta.
Lienee selvää että lapsen asenne ärsyttää minua aivan sikana.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Kun ei ole kiusaamista. Mitään ei ole muuttunut. Itse veikkaan esiteini-ikää.
Tyttö ei varsinaista koskaan ole ollut mikään positiivisen ajattelun esimerkkitapaus, mutta nyt tämä alkaa olla jo raivostuttavaa.Kaikista kotitöistä yritetään välttää ja joka ikiseen juttuun on aina tekosyy. Opettaja kehuu lasta iloiseksi kympin oppilaaksi eikä voi mitenkään uskoa että kyse on samasta lapsesta kun kerroin millainen kiukuttelija tyttö on kotona. Jos lapsi on ollut aina jääräpää niin nyt se on jo jotain aivan eeppistä. Kysyin karkkipäivänä haluaako lapsi että tuon kaupasta karkkia. Tyttö vastasi että 'ihan sama'. Sanoin että jos se on ihan sama niin ei sitten, tuon jos hän haluaa. 'ihan sama' oli edelleen vastaus. Kysyin kolmannen kerran että haluaako se karkkia vai ei, jolloin lapsi sanoi edelleen että 'kuule aivan sama mulle tuotko vai et!!' jätin tuomatta.
Ap
Hänellä on koulussa tuo iloinen kympin tyttö -naamio, ja se kuluttaa hänet uuvuksiin. Kotona hän ’saa olla’ ihan millainen vaan niin hän ei enää jaksa tsempata tuota ’iloinen kympin tyttö’- moodia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nukkuuko tarpeeksi?
Kun itse olin 10-vuotias, niin meillä meni kaikki nukkumaan jo klo 21, myös vanhemmat. Kun olin reissussa äidin kanssa, niin olin hirveä. Ilmeisesti unet jäivät liian vähäisiksi, mikä sai käytöksen muuttumaan.
Vierailija kirjoitti:
Kun ei ole kiusaamista. Mitään ei ole muuttunut. Itse veikkaan esiteini-ikää.
Tyttö ei varsinaista koskaan ole ollut mikään positiivisen ajattelun esimerkkitapaus, mutta nyt tämä alkaa olla jo raivostuttavaa.Kaikista kotitöistä yritetään välttää ja joka ikiseen juttuun on aina tekosyy. Opettaja kehuu lasta iloiseksi kympin oppilaaksi eikä voi mitenkään uskoa että kyse on samasta lapsesta kun kerroin millainen kiukuttelija tyttö on kotona. Jos lapsi on ollut aina jääräpää niin nyt se on jo jotain aivan eeppistä. Kysyin karkkipäivänä haluaako lapsi että tuon kaupasta karkkia. Tyttö vastasi että 'ihan sama'. Sanoin että jos se on ihan sama niin ei sitten, tuon jos hän haluaa. 'ihan sama' oli edelleen vastaus. Kysyin kolmannen kerran että haluaako se karkkia vai ei, jolloin lapsi sanoi edelleen että 'kuule aivan sama mulle tuotko vai et!!' jätin tuomatta.
Ap
Kyllä se kuulostaa esimurrosiältä. Meillä 11-vuotiaalla hieman samaa ilmassa, eli helposti nostetaan koulussa tai harrastuksissa sattuneita epäkohtia tai epäreiluuksia esiin ja kerrotaan niitä meille vanhemmille. Sanon tilanteen mukaan, että 'asia kannnattaa ottaa esiin siinä tilanteessa' tai 'ei välitetä siitä, kukin tekee parhaansa'.
Meillä myös tyttö itkee helposti, jos on väsynyt ja ei jaksa tehdä läksyjä. Osaan kuvitella, että 6-7 h koulupäivä on tuonikäiselle raskas.
Oma vinkkini on, että valitse sotasi. Sympatiaa riidan haastamisen sijaan. Esim. Tuo karkki-juttu. Voit ostaa tytön lempikarkkeja, sillä tytön mieli voi muuttua. Turvallisesssa ympäristössä (koti) se rajojen rikkominen tapahtuu.
Itse olen huomannut, että pelaaminen padilla, puhelimella tai x-boxilla lisää kärsimättömyyttä. Välittömästi pelaamisen jälkeen ollaan todella kärsimättömiä. Eli peliaikaa rajoitetusti.
Tapaako lapsesi ystäviään koulun jälkeen? Jotain kaveriongelmaa saattaa olla, jos näin ei ole. Tehkää juttuja kahdestaan. Minä käyn tyttären kanssa uimassa, kirjastossa, luen hänelle iltaisin kirjaa. Meillä on toinenkin tytär, mutta silti panostan kahden keskiseen aikaan yhden lapsen kanssa kerrallaan.
Vierailija kirjoitti:
Kun ei ole kiusaamista. Mitään ei ole muuttunut. Itse veikkaan esiteini-ikää.
Tyttö ei varsinaista koskaan ole ollut mikään positiivisen ajattelun esimerkkitapaus, mutta nyt tämä alkaa olla jo raivostuttavaa.Kaikista kotitöistä yritetään välttää ja joka ikiseen juttuun on aina tekosyy. Opettaja kehuu lasta iloiseksi kympin oppilaaksi eikä voi mitenkään uskoa että kyse on samasta lapsesta kun kerroin millainen kiukuttelija tyttö on kotona. Jos lapsi on ollut aina jääräpää niin nyt se on jo jotain aivan eeppistä. Kysyin karkkipäivänä haluaako lapsi että tuon kaupasta karkkia. Tyttö vastasi että 'ihan sama'. Sanoin että jos se on ihan sama niin ei sitten, tuon jos hän haluaa. 'ihan sama' oli edelleen vastaus. Kysyin kolmannen kerran että haluaako se karkkia vai ei, jolloin lapsi sanoi edelleen että 'kuule aivan sama mulle tuotko vai et!!' jätin tuomatta.
Ap
Muistan että tuossa iässä valtaosassa luokkakavereista tuli valtavan ärsyttäviä kitisijöitä. Kaikki haisi pahalta, kaikki näytti rumalta, kaikki oli huonosti ja mikään ei ollut hyvin ja oltiin maailmannapoja joilla oli oikeus käyttäytyä ja pamauttaa miten itse halusi. Tässä iässä valtaosa alkoi todella näkyvästi syrjimään ja nälvimään toisiaan, mikä oli aika inhottavaa ja kiusaamista tehtiin todella näkyvästi jostain validista syystä. Tässä iässä kikatettiin myös avoimen kuuluvasti ulkonäöstä, yms. Ihan hyvä että havahduit nyt tyttösi asenteeseen, mutta tukisin häntä enemmän ja juttelisin hänen kanssaan asiasta kuin "aikuiset" (toki ikätasoa vaativalla tavalla) Hän voi toki ottaa itseensä herkästi toisten ilmeistä ja elkeistä, ja kiusaaminen voi olla tottakin, mutta tyttösi ei uskalla kertoa siitä. Tuo on siis se ikävaihe, kun koetaan sosiaalista häpeää ja yritetään kampittaa sitä.
Minullakin 10 vuotias tyttö.
Todella tempperamenttinen, ja huomaan että tuota tempperamenttia eskaloivat pienikin univaje ja liiallinen tietotekniikan käyttö. Tästä johtuen sänkyyn mennään 20:30, ja "tietokone aika" on 1 tunti päivässä.
Mitä tulee kännyköihin ja tabletteihin ja niiden rajattomaan käyttöön: Minun tytölläni ei ole vielä kumpaakaan laitetta, ja tämä on ollut ihan tietoinen valinta.
Kännykät ja tabletit passivoivat lasta ; Esim. tietokone peleissä ja somessa asiat tapahtuvat "sormen klikkauksella", ja rajattoman laitteen käytön sisältöä on vaikea valvoa.
Klikkailun tuoma mielikuva asioiden vaivattomuudesta on vääristynyt:
Vaivattomuus ei ole onnellisuuden lähtökohta.
Minusta oli hyvin yllättävää huomata kesälomareissulla eläintarhassa, että jo tytärtäni nuoremmat lapset elivät näkemänsä katsoen sitä kännykkänäyttöjensä lävitse: Kokemus oli itseasiassa uutis- ja kuvavirta, joka päivitettiin someen, sen sijaan että se kännykkä olisi ollut laukussa, ja tarkasteltu eläimiä ja koettu ihan "omilla silmillä".
Tyttö on säästänyt viikkorahoistaan nyt vuoden verran omaan tablettiin, jonka käyttöaika pysyy siinä tunnissa per päivä. Viikkoraha on 2,5 euroa. Mikäli huonetta ei ole pidetty siistinä tai viikon aikana on käyttäydytty poikkeuksellisen huonosti, viikkorahan määrä pienenee. Viikkorahan voi joko säästää tabletin ostoa varten "säästöpossuun", tai sen voi käyttää lauantai karkkeihin. Samaan säästöön kerätään sukulaisten antamat joulu/synttärirahat.
Uskon että tabletin saadessaan tyttö tulee olemaan varsin kiitollinen, mutta myös ylpeä itsestään.
Minä olin tuollainen kyyninen paska jo pienenä. Aivan turha teeskennellä jos ei nappaa - harvemmin nappaa. Dg Asperger. Vanhempani olivat aina kauhuissaan, koulussa loistin (teoria-aineissa). Ilmeisen turha kuriositeetti, etten ole mikään päivänsäde näin nelikymppisenäkään.