Katosiko sinulta ystäviä, kun elämässäsi oli kriisi päällä - erosin, ja lähimmät eivät auttaneetkaan erokriisissä

On elämässä muitakin kriisejä kuin erokriisi. Kysyitkö miten he jaksaa tai kerroitko omasta tarpeestasi saada tukea? Joskus ei muut tajua tai ammattiapu olisi parempi.

Jotkut ovat aitoja ystäviä, toiset eivät.

Kaikki eivät kestä toisten suruja, huolia tai murheita.

Minulta lähti useampi ystävä, kun sairastuin syöpään. Toisaalta yllättävät ihmiset olivat supermukavia.

minä olin aina yhden ystävän jatkuvissa ''elämänkriiseissä´´ se jatkuva tukikeppi ja jossainvaiheessa huomasin, että olen hänen joku varsinainen terapeutti ilmeisesti... jolle hän purkaa non stop elämäntragedioitaan, joita itse itselleen jatkuvasti hankki. kun itse sitten kohtasin monenalisia OIKEAITA tragedioita, sain huomata, että tämä ns ystis, ei tuon tuostakaan välttänyt omista vaikeuksistani, vaan liukesi etsimään uutta yleisöä, jolle saa olla se drama queen.. annoin mennä.. enkä jaksa tänäkään päivänä enää ottaa takaisin lähipiiriini.. se ystävyys ja sen taso tuli nähtyä aivan liian hyvin. osa haluaa vain ottaa aina.. ja jos ei ole vuorovesiä.. ystävyys kyllä kuolee. jos on edes yksi ystävä loppumatkasta, on rikas.

Itse sairastuin masennukseen, josta kerroin lähimmälle ystävälleni. Hän ei oikeastaan reagoinut asiaan mitenkään, mutta lopetti kuitenkin minun kutsumiseni tapahtumiin mukaan, tämän jälkeen meni välit hänen kanssaan, ja minulla on ollut pienoista luottamispulaa muiden ystävien kanssa. En tiedä, mistä tällainen käytös johtuu, ehkä heidän on vaikea puhua vaikeista asioista? Tai ovat niitä ihmistyyppejä, jotka mielummin peittävät silmänsä kaikilta huonoilta asioilta?

Vierailija kirjoitti:

On elämässä muitakin kriisejä kuin erokriisi. Kysyitkö miten he jaksaa tai kerroitko omasta tarpeestasi saada tukea? Joskus ei muut tajua tai ammattiapu olisi parempi.

Tietenkin on, eihän erokriisi poissulje maailman kaikkia muita kriisejä? 

Miten ei voi tajuta, että raskas ero voi olla raskas ero? Kyllä saa olla aika sydämetön ihminen. Sellainen, jolle ystävyys kelpaa tasan niin kauan, kuin itse tarvitsee jotain, ja on kivaa. Heti, kun joutuisi itse joustamaan johonkin suuntaan ja auttamaan, mikä ei aina ole ihanan kivaa, niin jätetään toinen. Onneksi kaikki ihmiset eivät toimi niin... mutta on kyllä yleistä ikävä kyllä.

Monikaan ei ymmärrä mitään erokriisejä, eivät ehkä itse ole sellaista kokenut, kuten minä. Oman kriisini aikaan mut jätettiin ihan kaikkien taholta, eli olen täysin yksin nykyään.

joo, menetin yhden tärkeän ystävän erossa, mutta oli kyllä alunperin exän ystävä

Vierailija kirjoitti:

Minulla meni ystäväpiiri osittain uusiksi, kun yllätykseksi huomasin, ettei edes pahimpina hetkinä kaksi lähintä ystävää jaksanut olla edes hetkeä tukena. Heidän tukena olen ollut tietysti aina, jos elämässä on tullut alamäkiä vastaan, ja minusta se on itsestäänselvyys.

Mistä tällainen johtuu, miksi jotkut ihmiset ovat sellaisia?

Erokriisi? Apua, käsittele ja jatka elämää. Ihme valittamista taas. Kukaan ei jaksa tuollaista.

Itse olen aika varovainen ottamaan mitään puolia tuttavien erokriiseissä. Osa tapauksista on ollut sellaisia, että olen aika selvästi nähnyt ne syyt, miksi avioliitto päättyi eroon. En ole aina ollut sitä mieltä, että se oma ystävä olisi se viaton osapuoli. Näissä tarinoissa on aina kaksi puolta.

Itse en haluaisi sotkeutua tällaisiin juttuihin millään tavalla. Voin siis kuunnella, tiettyyn pisteeseen asti, mutta kantaa en ota, en mene kenenkään puolelle, enkä ala toimimaan kenenkään terapeuttina.

Omat ihmissuhdesotkut on paras jokaisen selvittää ihan itse, joko sen ex-puolison kanssa, tai terapeutilla. Lähipiiriä on turha sotkea siihen p*skaan mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla meni ystäväpiiri osittain uusiksi, kun yllätykseksi huomasin, ettei edes pahimpina hetkinä kaksi lähintä ystävää jaksanut olla edes hetkeä tukena. Heidän tukena olen ollut tietysti aina, jos elämässä on tullut alamäkiä vastaan, ja minusta se on itsestäänselvyys.

Mistä tällainen johtuu, miksi jotkut ihmiset ovat sellaisia?

Erokriisi? Apua, käsittele ja jatka elämää. Ihme valittamista taas. Kukaan ei jaksa tuollaista.

Noin kehoittaa äärimmäisen empatiakyvytön ihminen, aivan kuin ei saisi tarvita läheisiään vaikeissa elämäntilanteissa. Huh.

Usein nämä valittajaystävät ei koskaan ole vastavuoroisesti näiden ystävien omissa kriiseissä mukana, vaan ovat tottuneet siihen, että vain heillä on oikeus valittaa ja puida ongelmiaan ystävälleen tai oikeastaan terpeutille, jonka ovat ystävästään tehneet. joskus saa oikein täysillä fokusoida tämäntyyppislle ihmislle, että prkl nyt on mun vuoro eikä jatkuvaa sun pälätystä capichi!!

Hädässä ystävä tunnetaan. Eihän tämä ole uusi asia. Jotkut kykenevät vain sellaiseen "ystävyyteen", josta itse hyötyvät. Sitä kutsutaan loisimiseksi. Kun tulee antamisen ja tukemisen aika, häippästään. 

Miten on, onko ap ollut paljonkin sen ystävänsä omien ongelmien tukijana? Noo, miten on??? Hmmm.... Ai mitkä ongelmat?

Arvasin.

Kaffepulla kirjoitti:

Itse olen aika varovainen ottamaan mitään puolia tuttavien erokriiseissä. Osa tapauksista on ollut sellaisia, että olen aika selvästi nähnyt ne syyt, miksi avioliitto päättyi eroon. En ole aina ollut sitä mieltä, että se oma ystävä olisi se viaton osapuoli. Näissä tarinoissa on aina kaksi puolta.

Itse en haluaisi sotkeutua tällaisiin juttuihin millään tavalla. Voin siis kuunnella, tiettyyn pisteeseen asti, mutta kantaa en ota, en mene kenenkään puolelle, enkä ala toimimaan kenenkään terapeuttina.

Omat ihmissuhdesotkut on paras jokaisen selvittää ihan itse, joko sen ex-puolison kanssa, tai terapeutilla. Lähipiiriä on turha sotkea siihen p*skaan mukaan. 

En minä mitään exän haukkumista olisi kaivannutkaan, vaan sitä olkapäätä ja apua arjessa, aivan kuten autan itsekin, jos elämässä tulee vastaan ikäviä asioita ystävilleni. Aika kylmää myös hokea jotain kahta puolta toiselle. Kyllä on eroja, joissa toinen on kohdellut toista ihan erityisen väärin, ja toinen on voinut reagoida kohteluun sitten vihalla ja vaikka kyseessä olisikin täysin tasapuolinen sota, kyllä kummatkin osapuolet tarvitsevat sitä lohtua ja ymmärrystä omilta läheisiltään. Kyllä ihminen saa itkeä ja raivota, vaikka ei mihinkään haukkumiseen tarvitsekaan lähteä mukaan. Vihan ja katkeruudenkin tunteet ovat ihan sallittuja. Itse toimin mielelläni ystävieni "terapeuttina", jos siitä on apua. 

Yhden ystävän myönnän jättäneeni erokriisissä, kun hän ei lukuisista kehoituksista/tsemppauksista/valistuksista/jopa poliisilla "uhkailusta" huolimatta suostunut eroamaan väkivaltaisesta hullusta äijästään. Aina valitti ja märisi kuinka se mies teki sitä tätä ja tuota, mutta mikään ohje ei mennyt perille. Nyt sitten erosivat, kun mies jätti ja löysi toisen naisen, mutta minä en enää jaksa kuunnella. Tästä on sanottu niin monta kertaa, että omatkin voimat meni, kun yritin auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Miten on, onko ap ollut paljonkin sen ystävänsä omien ongelmien tukijana? Noo, miten on??? Hmmm.... Ai mitkä ongelmat?

Arvasin.

Kyllä olen - tietysti. Ongelmia on kyllä riittänyt purettavaksi tähänkin suuntaan.

Kaffepulla kirjoitti:

Itse olen aika varovainen ottamaan mitään puolia tuttavien erokriiseissä. Osa tapauksista on ollut sellaisia, että olen aika selvästi nähnyt ne syyt, miksi avioliitto päättyi eroon. En ole aina ollut sitä mieltä, että se oma ystävä olisi se viaton osapuoli. Näissä tarinoissa on aina kaksi puolta.

Itse en haluaisi sotkeutua tällaisiin juttuihin millään tavalla. Voin siis kuunnella, tiettyyn pisteeseen asti, mutta kantaa en ota, en mene kenenkään puolelle, enkä ala toimimaan kenenkään terapeuttina.

Omat ihmissuhdesotkut on paras jokaisen selvittää ihan itse, joko sen ex-puolison kanssa, tai terapeutilla. Lähipiiriä on turha sotkea siihen p*skaan mukaan. 

Ei sinulle tule hetkeksikään mieleen, että jakelet ohjeita, jotka eivät sovellu köyhälle? Olemmeko me, joilla ei ole rahaa hankkia terapiaa, sinusta tässäkin asiassa pummeja, jos yritämme jutella ystävien kanssa elämän huolista?

Pitkälle on menty yhteiskunnan repimisessä. Toivottavasti ei liian pitkälle. Mitäpä suosittelet, pitäisikö meidän vain olla hiljaa, jos ammattiapuun ei ole varaa ja menetetyn kumppanin kanssa keskustelu ei syystä tai toisesta ole käypä ratkaisu?

Sivumennen sanoen, missä erossa se tuore ex on paras keskustelukumppani? Luultavimminhan eroon on jouduttu siksi, ettei keskustelu ole selvittänyt asioita. Myöhemmin voi hyviä pointteja tullakin esiin, sitten kun molemmat ovat löytäneet kiinteää maata jalkojen alle. Ja alkaa olla jo näkemyksiäkin eikä pelkkiä tuntemuksia. Vaikea kuvitella, että välivaiheesta selvitään kunnialla pelkästään ammattikorvan avulla.

Oletko sinä erossa itsestäsi, kun noin tunteellisia näkemyksiä heittelet?

Vierailija kirjoitti:

Yhden ystävän myönnän jättäneeni erokriisissä, kun hän ei lukuisista kehoituksista/tsemppauksista/valistuksista/jopa poliisilla "uhkailusta" huolimatta suostunut eroamaan väkivaltaisesta hullusta äijästään. Aina valitti ja märisi kuinka se mies teki sitä tätä ja tuota, mutta mikään ohje ei mennyt perille. Nyt sitten erosivat, kun mies jätti ja löysi toisen naisen, mutta minä en enää jaksa kuunnella. Tästä on sanottu niin monta kertaa, että omatkin voimat meni, kun yritin auttaa.

Tämä. Ja aina välillä heitettiin hattuhyllylle, kun mies olikin niin ihana. Ja taas väkivaltainen. En enää jaksanut minäkään. Olla edes takaisin hattuhyllyllå.

Näin kävi mullekin silloin joskus. Hämmästytti tilanne useamman vuoden, mutta sitten päätin, että nämä ihmiset ovat historiaa. Jälkeenpäin ajattelin, että onneksi sain siivottua nämä ihmiset pois elämästäni, ja jos he joskus yrittävät minun ystäväkseni, he saavat tehdä tosiaankin töitä.