Katosiko sinulta ystäviä, kun elämässäsi oli kriisi päällä - erosin, ja lähimmät eivät auttaneetkaan erokriisissä
Minulla meni ystäväpiiri osittain uusiksi, kun yllätykseksi huomasin, ettei edes pahimpina hetkinä kaksi lähintä ystävää jaksanut olla edes hetkeä tukena. Heidän tukena olen ollut tietysti aina, jos elämässä on tullut alamäkiä vastaan, ja minusta se on itsestäänselvyys.
Mistä tällainen johtuu, miksi jotkut ihmiset ovat sellaisia?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Näin kävi mullekin silloin joskus. Hämmästytti tilanne useamman vuoden, mutta sitten päätin, että nämä ihmiset ovat historiaa. Jälkeenpäin ajattelin, että onneksi sain siivottua nämä ihmiset pois elämästäni, ja jos he joskus yrittävät minun ystäväkseni, he saavat tehdä tosiaankin töitä.
Mä taas ottaisin kaikki takaisin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin kävi mullekin silloin joskus. Hämmästytti tilanne useamman vuoden, mutta sitten päätin, että nämä ihmiset ovat historiaa. Jälkeenpäin ajattelin, että onneksi sain siivottua nämä ihmiset pois elämästäni, ja jos he joskus yrittävät minun ystäväkseni, he saavat tehdä tosiaankin töitä.
Mä taas ottaisin kaikki takaisin!
Sinä oletkin todennäköisesti keskiluokkaa, minä taas edustan sitä luokatonta yhteiskuntaa, joka toivottavasti ehkä joskus on täällä.
Ystävät ei kadonnu, mutta sukulaiset pettivät täysin. En halua olla heidän kanssaan enää tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Ystävät ei kadonnu, mutta sukulaiset pettivät täysin. En halua olla heidän kanssaan enää tekemisissä.
Sukulaiset? Toi on yllättävää. Yleensä sukulaiset pysyvät sinun taustalla loppuun asti, koska hekin tietävät, että ystäviään voi vaihtaa, sukulaisiaan ei.
Varmaan on monet pettyneet ystävien toimintaan joskus, itsekin. Toisaalta ehkä elämän kriisit vain avaa silmät ystävien laadulle. Ja olen itsekin voinut miettiä, että en ehkä olekaan ollut ystävien tukena kuten he olisivat toivoneet. Näillä mennään...
Ihan samat on käynyt kuin ap:lla. Hädässä ystävät todella tunnetaan.
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Itse olen aika varovainen ottamaan mitään puolia tuttavien erokriiseissä. Osa tapauksista on ollut sellaisia, että olen aika selvästi nähnyt ne syyt, miksi avioliitto päättyi eroon. En ole aina ollut sitä mieltä, että se oma ystävä olisi se viaton osapuoli. Näissä tarinoissa on aina kaksi puolta.
Itse en haluaisi sotkeutua tällaisiin juttuihin millään tavalla. Voin siis kuunnella, tiettyyn pisteeseen asti, mutta kantaa en ota, en mene kenenkään puolelle, enkä ala toimimaan kenenkään terapeuttina.
Omat ihmissuhdesotkut on paras jokaisen selvittää ihan itse, joko sen ex-puolison kanssa, tai terapeutilla. Lähipiiriä on turha sotkea siihen p*skaan mukaan.
Ei sinulle tule hetkeksikään mieleen, että jakelet ohjeita, jotka eivät sovellu köyhälle? Olemmeko me, joilla ei ole rahaa hankkia terapiaa, sinusta tässäkin asiassa pummeja, jos yritämme jutella ystävien kanssa elämän huolista?
Pitkälle on menty yhteiskunnan repimisessä. Toivottavasti ei liian pitkälle. Mitäpä suosittelet, pitäisikö meidän vain olla hiljaa, jos ammattiapuun ei ole varaa ja menetetyn kumppanin kanssa keskustelu ei syystä tai toisesta ole käypä ratkaisu?
Sivumennen sanoen, missä erossa se tuore ex on paras keskustelukumppani? Luultavimminhan eroon on jouduttu siksi, ettei keskustelu ole selvittänyt asioita. Myöhemmin voi hyviä pointteja tullakin esiin, sitten kun molemmat ovat löytäneet kiinteää maata jalkojen alle. Ja alkaa olla jo näkemyksiäkin eikä pelkkiä tuntemuksia. Vaikea kuvitella, että välivaiheesta selvitään kunnialla pelkästään ammattikorvan avulla.
Oletko sinä erossa itsestäsi, kun noin tunteellisia näkemyksiä heittelet?
Mitä ihmettä? Perheasiain neuvottelukeskus tarjoaa ilmaista keskusteluapua pariskunnille. Ilmaista. Lisäksi erotilanteessa moni kunta järjestää perheasioiden sovittelua. Ilmaiseksi.
Joskus sitä ei vaan enää jaksa olla aina se ystis, jonka tehtävänä on kuunnella drama queenin edesottamuksia, kun se ystävyyys tässä suhteessa menee vain yhteen suuntaan. U know. Olen myös tyytyväinen, saadessani siivottua tämän ''ystävän'' pois, kun kävi ilmi, että kyseessä oli aina vain ja ainoastaan hänen ongelmansa ja painostuksensa mitä ikävämpiin tilanteisiin ottaa puolia parisuhdekiistoissa. Nou thank juu.
On ihmisiä, jotka uhriutuvat aina ja ihan kaikesta. Ja sinun tehtävänäsi onkin sitten vain kuunnnella näiden dramaattarien hurjaa elämänloisketta. Toisinpäin se ei käy. Olet vain yleisönä heille. Kun sanot EI heille ensimmäisen kerran, he tiputtavat Itse sinut kuin kuuman perunan. Tarkkaile siis ns ystävyyden alussa miten vuorot vaihtuu kuuntelun ja mielenkiinnon suhteen vai ollaanko sinusta tekemässä heidän yksityisterapeuttia..
Jos niin kävele pois.