Lue keskustelun säännöt.
Mitä seuraavista voisit hyväksyä mieheltäsi jos hän kysyy luvan
04.09.2018 |
-Meneminen illaksi naispuolisen ystävän luokse viinipullon kanssa.
-Yöpyminen naispuolisen ystävän luona vaikka kotiinkin olisi mahdollisuus tulla yöksi.
-Viikonloppumatka naispuolisen ystävän kanssa jossain euroopan kaupungissa.
-Saunominen naispuolisen ystävän kanssa.
Kommentit (84)
En hyväksyisi mitään noista, jos tarkoitus olisi nimenomaan olla kahden tuon naisen kanssa. Kimppasaunat on täysin fine ja ollaan oltu yhdessäkin. Mutta minun miehelläni ei olekaan sellaisia naisystäviä joiden kanssa tuo olisi luonnollista. Eri juttu ehkä jos olisi jo pariutumisvaiheessa tiedossa, että yksi kumppanin parhaista kavereista on eri sukupuolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu niin asioiden taustoista. Jos kyseessä joku vanha ystävä, ajalta ennen minua, vaikkapa lapsuuden ystävä jonka kanssa muistellaan menneitä, kuollutta ystävää vaikka. Pystyisin varmaan ymmärtämään. Olen kohtuullisen itsevarma ja on oikeastaan tosi vaikea kuvitella että kukaan pääsisi meidän väliin.
Mutta jos nyt tulisi esiin että on joku uusi ystävä ja näin, niin tunkisin mukaan ja joisin sen viinin ja sen jälkeen taluttaisin miehen kotiin.
Mun ois vähän pakko hyväksyä, kun itse olen tehnyt ja tulen varmaan tekemäänkin, noita kaikkia. Saattais ärsyttää toki mutta minkäs teet kun ei voi miestäkään vaihtaa kun lapset on vielä niin pieniä...
Vierailija kirjoitti:
Mun ois vähän pakko hyväksyä, kun itse olen tehnyt ja tulen varmaan tekemäänkin, noita kaikkia. Saattais ärsyttää toki mutta minkäs teet kun ei voi miestäkään vaihtaa kun lapset on vielä niin pieniä...
Rivien välistä tulkitsen, että nämä kaverit ovat vähän jotain muuta kuin kavereita, kun miehen vaihtamiseen viittaat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ois vähän pakko hyväksyä, kun itse olen tehnyt ja tulen varmaan tekemäänkin, noita kaikkia. Saattais ärsyttää toki mutta minkäs teet kun ei voi miestäkään vaihtaa kun lapset on vielä niin pieniä...
Rivien välistä tulkitsen, että nämä kaverit ovat vähän jotain muuta kuin kavereita, kun miehen vaihtamiseen viittaat.
Nykyään ihan vaan kaverilinjalla :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ois vähän pakko hyväksyä, kun itse olen tehnyt ja tulen varmaan tekemäänkin, noita kaikkia. Saattais ärsyttää toki mutta minkäs teet kun ei voi miestäkään vaihtaa kun lapset on vielä niin pieniä...
Rivien välistä tulkitsen, että nämä kaverit ovat vähän jotain muuta kuin kavereita, kun miehen vaihtamiseen viittaat.
Nykyään ihan vaan kaverilinjalla :)
Tämä vahvistaa aiempaa käsitystäni siitä, että sellaiset epätavallisen läheisen oloiset kaverisuhteet sisältävät aina jotain muuta viritystä. Jos ei oo jostain aivan lapsuudenkaveripaitapeppu-virityksestä kyse.
...ja vähentää entisestään arvostustani sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka venyttävät rajoja ja elelevät jollain harmaalla alueella "vain kavereiden" kanssa. Ei siinä kauheasti kumppiania arvosteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaisilla "en mä itekään tykkäis ku mies tekis tällästä mut teen kuitenkin ja mitä välii jos vähän vaan on viritystä kuhan ei petä, olkoot sit miehelläkin vaikkei se kivaa ookaan" -ihmisillä on kyllä taso aika matalalla. Nimenomaan sen suhteen mitä parisuhteelta odotetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellaisilla "en mä itekään tykkäis ku mies tekis tällästä mut teen kuitenkin ja mitä välii jos vähän vaan on viritystä kuhan ei petä, olkoot sit miehelläkin vaikkei se kivaa ookaan" -ihmisillä on kyllä taso aika matalalla. Nimenomaan sen suhteen mitä parisuhteelta odotetaan.
Odotan että elämä ei muutu hirveän tosikkomaiseksi luterilaisuudessa kilvoitteluksi. Meillä on parisuhteessa ne rajat sovittu. Siihen rajalle asti voi nauttia elämän tarjoamista pikku huvituksista. Yhdessä ollaan oltu synkistelemättä jo lähemmäs kakskymmentä vuotta. Kun itsetunto on kunnossa, ei tarvi koko ajan pelätä kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaisilla "en mä itekään tykkäis ku mies tekis tällästä mut teen kuitenkin ja mitä välii jos vähän vaan on viritystä kuhan ei petä, olkoot sit miehelläkin vaikkei se kivaa ookaan" -ihmisillä on kyllä taso aika matalalla. Nimenomaan sen suhteen mitä parisuhteelta odotetaan.
Odotan että elämä ei muutu hirveän tosikkomaiseksi luterilaisuudessa kilvoitteluksi. Meillä on parisuhteessa ne rajat sovittu. Siihen rajalle asti voi nauttia elämän tarjoamista pikku huvituksista. Yhdessä ollaan oltu synkistelemättä jo lähemmäs kakskymmentä vuotta. Kun itsetunto on kunnossa, ei tarvi koko ajan pelätä kaikkea.
Eihän siinä mitään vikaa ole, kun se on kummallekin ok. Eläähän sitä jotkut vapaissa suhteissakin.
Mä mietin tilanteita, joissa toisesta tai molemmista tuntuu ikävältä se mitä toinen tekee, mutta tekevät silti. Eikö voisi ennemmin panostaa siihen suhteeseen ja toistensa hyvään mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki käy, ihmettelisin vain että milloin minun mies on alkanut viiniä juomaan.
14-vuotiaana.
En noista ainuttakaan. Onneksi mies on sen verran fiksu ettei halua pahoittaa tollasilla perseilyillä kumppaninsa mieltä. Taidankin kehua miestäni tänä iltana, kun huomaan miten hyvän olenkaan saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehenä voisin melkeimpä jo loukkaantua jos naiseni sallisia kaikki nämä minulle, Pistäisi miettimään että välittääkö ollenkaan.
Ei mustasukkaisuus ja halu omistaa ja rajoittaa ole yhtä kuin välittäminen. Välittää ja rakastaa voi ihan hyvin haluamatta mitään noista.
Kaikki. Seksikään ei haittaa, tosin ei tarvitse kysyä lupaa.
No en tosiaan :D sanoisin että mene mutta takas ei tartte tulla
Vierailija kirjoitti:
Miehenä voisin melkeimpä jo loukkaantua jos naiseni sallisia kaikki nämä minulle, Pistäisi miettimään että välittääkö ollenkaan.
Sama juttu! Ja mikäli AP:n fantasia olisi toisinpäin, niin nainen saisi jäädä tuolle reisulle eikä takaisin olisi tulemista.
Ei mun miehellä ole naispuolisia ystäviä ja vaikka olis tuskin tommosta ees haluais tehdä. Saunaan nyt ei ainakaan menis. Mutta jos nyt tulis joku tommonen tilanne et pitäis mennä kylään yms. niin ei siihen tarvitse mitään lupaa kysellä, kyllä sen verran luotan.
Kaikki kävisi ja kaikki noista on käynytkin, moneen kertaan.
Ainoa, mistä nurisisin, olis se, jos mies todella PYYTÄISI LUVAN. Olemme aikuisia ihmisiä ja meillä on kavereina toisia aikuisia sukupuolesta riippumatta, eikä lupia todellakaan tarvitse menoillensa kysellä.
Niin on ihmiset erilaisia. Mulle luottamus on tärkeimpiä asioita.