Olin 5 vuotta perhepäivähoitajana, kun omat lapseni olivat alakouluikäisiä. Kaipaan niitä aikoja koko ajan. Vaihdanko oman alan toimistotyöni takaisin vai haaveilenko typeryyksistä?
Olen oman alan siistissä, arvostetussa toimistotyössä. Saan hyvin palkkaa ja kaikki on hyvin. Jotenkin kuitenkin olen alkanut kaivata sitä aikaa kotona, kun talo oli täynnä pieniä lapsia, ei ollut mihinkään kiire ja elämä oli satujen lukemista, askartelua ja ulkoilua. Nauroin tuolloin kymmeniä kertoja päivässä, sain pitää pieniä taaperoita sylissä, sain lohduttaa, koin olevani tarpeellinen, minulle itkettiin, minua halattiin ja näin päivittäin pienten lasten riemua maailman yksinkertaisimmista asioista. Kuten vihreästä kävystä tai tien yli loikkivasta citykanista.
Nykyisessä työssäni kukaan ei halaa (ellei pikkujouluissa..), en naura kuin ehkä kerran viikossa ja sekin ehkä pieni hymähdys telkkaria katsoessa. Olen väsyneempi, kun joudun tuijottamaan ruutua aamusta iltaan. Työni on papereiden pyörittämistä ja kokouksia. Mielenkiintoista joo, mutta en saa tästä samanlaista iloa.
Jos palaisin perhepäivähoitajaksi, tuloni putoaisivat, elämä olisi taas täynnä kurahousuja ja nenän niistämistä - onko aika kullannut muistot, vai pitäisikö palata takaisin kotiin? Viime viikolla katselin oman toimistohuoneeni ikkunasta läheiseen leikkipuistoon, jossa lapset kiljuivat riemusta liukumäkeä laskiessa ja olisin niin paljon mieluummin ollut siellä heitä vastaanottamassa kuin päivittämässä työpaikan sähköistä kokouskalenteria.
Iskekää päähäni järkeä. Miksen vaihtaisi takaisin perhepäivähoitajaksi? Palkan tiedostan ja sen, ettei se ole yleisesti arvostettu ammatti.
Kommentit (22)
Lapset muuttuvat kärsimättömimmiksi ja vanhemmat haastavammiksi. Milloin toimit perhepäivähoitajana? En vaihtaisi työtä jos palkka tippuisi.
Noh, minusta ei taida kauheasti olla apua. Itse olen samantapaisessa työssä tällä hetkellä. Siistiä on ja aikuismaista työtä, mutta eipä kauhean kivaa. Sydän on jossain muualla.
Itse olin kotona yhteensä n. kuusi vuotta. Minulla on kolme lasta. Palasin aina välillä kyllä töihin, mutta uuden lapsen syntyessä jäin taas kotiin ja otin isommatkin lapset kotihoitoon. Aika oli raskasta mutta antoisaa.
Nuorin lapseni kun nyt aloitti ip-kerhon leikkipuistossa, kävimme siellä tutustumassa ja vaihdoin pari sanaa aivan ihanan perhepäivähoitajan kanssa. Muutuin kateudesta vihreäksi. Palkka on huono, mutta lasten kanssa työskentely tosi kivaa.
Se, mitä pitää miettiä, on kodin joutuminen taas työpaikaksi. Lelumyllerrys, ruoan laittaminen ja suunnittelu, kodin valjastaminen pienten lasten olopaikaksi, pitkät työpäivät ja mahdolliset hankalat vanhemmat. Yksinäisyys, aikuisten kontaktien puute.
En myöskään oikein tiedä, mitä nämä hallituksen päivähoitoa koskevat linjaukset merkitsevät perhepäivähoitajan työlle. Helsingissä kokeillaan maksutonta varhaiskasvatusta 5-vuotiaille. LInja tuntuu olevan, että lapset pitää tunkea laitokseen kasvamaan oikeaoppisesti.
Itseltäni puuttuu perhepäivähoitajan koulutus, eli olisin epäpätevä. Lisäksi leikkipuisto on meiltä tosi kaukana. Meillä asuu nämä kolme lasta, ja tilaa ei oikein ole päivähoitolasten nukkumapaikoille ja leikkitiloille. Eli löytyy käytännön rajoituksia. Ymmärrän sinua kyllä oikein hyvin, ja huomaan itsekin miettiväni, miten löytäisin noihin ongelmiin ratkaisun.
Eli alkaisit yrittäjäksi? Koulutustakin tarvitset, eskariopetus jne.
Itse en ainakaan koskaan ole luottanut perhepäivähoitoon. Hoitaja hoitaa samalla kotinsa, siivoaa, tekee ruokaa. Käy jopa kaupassa lasten kanssa. Riittääkö aika kaikkien lasten huomioimiseen?
Ehkä aikansa elänyt ammattikunta.
Minun äiti vaihtoi luokanopettajasta perhepäivähoitajaksi 20 vuotta sitten ollessaan 44-vuotias. Koskaan ei omien sanojensa mukaan ole katunut. Mun äiti on kyllä just sellanen vanhan ajan pullantuoksuinen superäiti/mummo. :D
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, että olen 37-vuotias, eli eläkeikään on vielä paljon aikaa.
ap
Mihin ne sun omat lapset on hävinyt jos ei heidänkään seurassa enää ikinä naurata. Luulis että ton ikäsellä naisella on vielä sen ikäsiä lapsia että välillä halittekin. Onko miestä?
Vierailija kirjoitti:
Eli alkaisit yrittäjäksi? Koulutustakin tarvitset, eskariopetus jne.
Itse en ainakaan koskaan ole luottanut perhepäivähoitoon. Hoitaja hoitaa samalla kotinsa, siivoaa, tekee ruokaa. Käy jopa kaupassa lasten kanssa. Riittääkö aika kaikkien lasten huomioimiseen?
Ehkä aikansa elänyt ammattikunta.
Koulutusta minulla ei ole, mutta tämä ei ollut ainakaan kolme vuotta sitten Helsingissä ongelma. En käynyt koskaan kaupassa lasten kanssa, enkä siivonnut muita kuin leluja lattialta. En ymmärrä, miksi hoitolasten kanssa pitäisi käydä kaupassa - sehän on ensinnäkin hankalaa ostaa mitään pienten lasten kanssa ja toisekseen äärettömän tylsää sekä minulle että lapsille!
Ruoanlaittoa en olisi uskaltanut tehdä muuten kuin laittamalla jotain uuniin tai korkeintaan sekoittamalla jotain, sillä se hetki, kun olisi kääntänyt selkäni, olisi voinut olla se, kun joku kiipeää ja putoaa jostain. En halua ottaa sellaista riskiä. Lapset olivat kyllä koko ajan näköpiirissäni.
Olin yrittäjä ja jos palaisin takaisin, haluaisin olla yrittäjä.
Meillä on erinomaiset tilat perhepäivähoitoon ja ne olisi helposti palautettavissa takaisin päivähoitotyöhön, vaikka myytiinkiin suurin osa hoitotyöhön tarkoitetuista välineistä, leluista, lakanoista ja muista.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, että olen 37-vuotias, eli eläkeikään on vielä paljon aikaa.
ap
Mihin ne sun omat lapset on hävinyt jos ei heidänkään seurassa enää ikinä naurata. Luulis että ton ikäsellä naisella on vielä sen ikäsiä lapsia että välillä halittekin. Onko miestä?
Ne ovat nyt teini-ikäisiä :D Ketään ei naurata enää. No, kärjistäen toki. On minulla omien lasten kanssa hauskaa, mutta teini-ikäiset eivät enää tule syliin tai ihastele käpyjä :D
ap
Perhepäivähoitajat eivät yleisesti anna kyllä eskariopetusta, lapset voivat käydä eskaria ja olla iltapäivän perhepäivähoitajalla. Perhepäivähoitaja ei ole aina yrittäjä, osa on myös kunnalla töissä lastenhoitajina. Toki yksityinen perhepäivähoitaja on yrittäjä.
Minä ainakin luottaisin perhepäivähoitajaan, olen siis nro 3. Hoidin itse kolme lasta, kodin, tein ruoan ja siivosin. Siskoni lapsi oli usein neljäntenä.
Päiväkodissa hoitajalla on saman verran lapsia, isompia on 7 yhtä hoitajaa kohtaan. Eivät tietysti niin siivoa tai laita ruokaa, mutta esim. kun ryhmässä on 12 lasta ja 3 hoitajaa, niin eihän ne kolme hoitajaa ole koko aikaa paikalla. Tätä moni vanhempi ei tajua. Päiväkoti on auki 10 h, hoitajien työajat max. 8 h päivässä.
Tämän vuoksi päiväkodissa lapset viedään ulos klo 15, jossa ryhmät tavallaan yhdistetään . Eihän ne hoitajat siellä ehdi pahemmin katsoa kenenkään lapsen perään yksilöllisesti, lapsia karkaileekin päiväkodeista. Meidän lähipäiväkodissa on iso piha, hoitajat seisovat ringissä yläpihalla ja lapset menevät, missä menevät. Hoitajilla vain kaksi kättä, ja kumpikin taskussa...
Ihmisillä on aivan käsittämätön luottamus suomalaiseen päiväkotijärjestelmään. Tehkääpä joskus yllätysvierailu, tulkaakin pari tuntia aiemmin, kun normaalisti tai vakoilkaa hiukan, miten pihalla toimitaan. Voitte hämmästyä kuralätäkössä makaavia lapsia, joita kukaan ei auta ylös tai taaperoita, jotka istuvat maassa koko ulkoiluajan, kukaan ei keinuta tai leiki hänen kanssaan.
Perhepäivähoitajissa on myös niitä huonoja, vanhoja, elämään kyllästyneitä eukkoja, jotka ovat ajautuneet alalle, kun eivät muuhun ole päässeet. Heitä on tosin päiväkodeissakin. Mutta sitten on niitä aitoja huippuja, joita lähistölläni asuu. He vievät lapsia telttaretkille luontoon, askartelevat, retkeilevät, lukevat ja leikkivät.
Se on valinta. Itse teen mieluummin sellaista työtä mistä nautin ja mitä haluan tehdä , en välitä palkasta. Siksi olen eläintenhoitaja. Palkka ei päätä huimaa, mutta nautin työstäni enkä vaihtaisi sitä mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Se on valinta. Itse teen mieluummin sellaista työtä mistä nautin ja mitä haluan tehdä , en välitä palkasta. Siksi olen eläintenhoitaja. Palkka ei päätä huimaa, mutta nautin työstäni enkä vaihtaisi sitä mihinkään.
Niinpä. Sydän olisi perhepäivähoitotyössä, mutta oma ikä ja tulevaisuus huolettaa myös. Entäpä jos tulee lakimuutoksia, jolloin en voi enää toimia perhepäivähoitajana (esim. kaikille maksuton päiväkoti - perhepäivähoitajia ei tarvita tai tulee joku pätevyysvaatimus, enkä enää lähde moneksi vuodeksi kouluttautumaan tms.)? Ikää on kuitenkin sen verran vähän, että eläkkeeseen on 25-30 vuotta. Jos en enää 10 vuoden päästä haluakaan olla perhepäivähoitaja, niin mikähän lienee uudelleentyöllistymisen ennuste omalle alalle? Olematon, kun olen lähemmäs 50v ja ollut "vain" kotona?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on valinta. Itse teen mieluummin sellaista työtä mistä nautin ja mitä haluan tehdä , en välitä palkasta. Siksi olen eläintenhoitaja. Palkka ei päätä huimaa, mutta nautin työstäni enkä vaihtaisi sitä mihinkään.
Niinpä. Sydän olisi perhepäivähoitotyössä, mutta oma ikä ja tulevaisuus huolettaa myös. Entäpä jos tulee lakimuutoksia, jolloin en voi enää toimia perhepäivähoitajana (esim. kaikille maksuton päiväkoti - perhepäivähoitajia ei tarvita tai tulee joku pätevyysvaatimus, enkä enää lähde moneksi vuodeksi kouluttautumaan tms.)? Ikää on kuitenkin sen verran vähän, että eläkkeeseen on 25-30 vuotta. Jos en enää 10 vuoden päästä haluakaan olla perhepäivähoitaja, niin mikähän lienee uudelleentyöllistymisen ennuste omalle alalle? Olematon, kun olen lähemmäs 50v ja ollut "vain" kotona?
ap
Nythän on tosiaan sellainen aate vallalla, että kaikkien lastein pitäisi olla päiväkodissa saamassa ns. varhaiskasvatusta jonka järjestäjäksi kelpaa vain maisterintutkinnon suorittanut.
Mutta jotenkin epäilen, ettei tuo aate kestä loputtomiin ja varsinkin ihan reaalimaailman asiat estävät sen toteuttamista. Mm. rahaa ei ole ilmaiseen päivähoitoon ja henkilökuntaa ei löydy tarpeeksi (varsinkaan korkeakoulutettua sellaista).
Jossain vaiheessa varmaan tulee taas enemmän painotusta siihen, että hoitajalla pitää olla aikaa lapselle ja että liian isot ryhmät ovat huono juttu. Siinä perhepäivähoito on vahvoilla.
Täältä ilmoittautuu pph, joka sai juuri hoidokit päivunille ja viettää pientä taukoa. :)
Opiskelen ihan muuta alaa, mutten tiedä, raaskinko lopettaa tätä työtä. Kouluttautuminenkin (perhepäivähoitajaksi) on työn ohessa täysin mahdollista, jos koulutusta kaivataan.
Ihan mihin tahansa duuniin en tätä työtä vaihtaisi, hyviä puolia on niin paljon. Palkka ei tokikaan lukeudu niihin, mutta vaikka viiden satasen nettotulojen kasvu kuukaudessa ei saisi minua siirtmään työhän, joka ei tunnu mielekkäältä.
13 jatkaa, että onhan paperinpyörittämistä koko ajan enemmän, mutta ei vielä riesaksi asti. Aika paljon merkkaa sekin, millaisen esimiehen saa, ja liikeneekö siitä suunnasta tukea ja luottamusta vai ei. Minulle on osunut hyvät työajat ja kivat vanhemmat. Ylitöitä ei enää saa lisätulojen toivossa meillä tehdä, eli kaikki, mikä ylittää 40 h viikossa, saadaan takaisin vapaina. Uusin muutos arkipyhien suhteen ei kylläkään miellyttänyt, ne eivät ole enää 8 tunnin arvoisia, vaan joka arkipyhää kohden pitää myöhemmin korvata tietty tuntimäärä töinä. Kikyn vuoksi. Tätä purnaan, koska kikyhän piti suunnata alle 40 viikkotuntia tekeville, enkä ymmärrä, miksi se koskee perhepäivähoitaia, jotka joka tapauksessa jo tekevät työaikalain mukaisen maksimituntimäärän eli tasan 40h/vko. Arkipyhistä rankaisu on tällä hetkellä eniten päähän ottava seikka.
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi leikkipuisto on meiltä tosi kaukana.
Tuohon liittyen olen itse miettinyt sellaista ratkaisua, että ostaisi ns. laatikkopyörän eli polkupyörän missä on laatikko edessä ja laittaisi sinne laatikkoon penkit ja turvavaljaat lapsille. Ei maksaisi paljon ja sillä pyörällä pääsisi kulkemaan paljon kauemmas kuin mitä rattaiden kanssa.
Helsingissä on sen verran vähän perhepäivähoitajia ja sen verran paljon halukkaita perhepäivähoitoon, että varmaan saisi jopa valita ne sopivat lapset (ja kivat vanhemmat).
Vierailija kirjoitti:
Eli alkaisit yrittäjäksi? Koulutustakin tarvitset, eskariopetus jne.
Itse en ainakaan koskaan ole luottanut perhepäivähoitoon. Hoitaja hoitaa samalla kotinsa, siivoaa, tekee ruokaa. Käy jopa kaupassa lasten kanssa. Riittääkö aika kaikkien lasten huomioimiseen?
Ehkä aikansa elänyt ammattikunta.
Olin lapsena sekä perhepäivähoidossa, että päiväkodissa. Ensimmäisestä on kaikki iloiset muistot, yksilöllinen hoito ja keväällä perhepäivähoitaja kävi kandikahveillakin.
Päiväkodista muistan lähinnä hälyn, häiriköivät lapset ja kaikkien työntämisen samaan muottiin.
Jos ja kun joskus saan lapsia, haluan heidät ehdottomasti hyvälle perhepäivähoitajalle.
Pystyisitkö yhdistämään näitä?
Olisiko sinun mahdollista tehdä toimistotyötäsi osa-aikaisesti ja sen rinnalla tehdä osa-aikaisesti lastenhoitoa?
Aloin itse tekemään toimistotyötä osa-aikaisesti sairastuttuani vakavasti.
Luulin ettei se olisi mahdollista, mutta onnistui kuitenkin hyvin ja sopi työnantajalle.
Nykyään teen jonkin verran muitakin projekteja (yrittäjänä) sen osa-aikatyön rinnalla.
Kokoaikatyöhön en aio enää palata enkä halua tehdä yritystoimintaakaan kokopäiväisesti. Tämä nykyinen ratkaisu sopii minulle parhaiten.
Tsemppiä AP.
Kannattaa miettiä erilaisia mahdollisuuksia joilla voisit toteuttaa unelmasi.
Voisiko esim vuorotteluvapaata käyttää tuommoiseen? (En tunne siihen liittyviä ehtoja enkä vaatimuksia)
Oisiko työstäsi mahdollista saada virkavapaata/ palkatonta lomaa vuodeksi ja kokeilisit sen aikaa pph:na. Jos se ei enää olekaan sun juttu niin sitten takaisin, mutta jos on niin jatkat sitä.
Jos rakastat lasten kanssa työskentelyä niin kannattais tehdä sitä. Kannattais opiskella pph tutkinto. Sitten jos pph työ loppuu voit mennä päiväkotiin töihin. Uusi laki pph tutkinnosta tuli juuri voimaan, mahdollistaa työskentelyn päiväkodissa pienellä lisäopinnoilla (30op).
Lisään vielä, että olen 37-vuotias, eli eläkeikään on vielä paljon aikaa.
ap