Voiko omaelämänkerrassa kirjoittaa muista ihmisistä vapaasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini kirjoitti sellaisen. Se demonisoi molemmat entiset miehensä, sekä isäni, että isäpuoleni. Tunsimme sisareni kanssa kauheaa myötähäpeää 40 vuotta jatkuneesta katkeruudesta. Ehkä se on hyvä tapa äidillemme purkaa omia traumojaan, mutta toivottavasti sitä ei ikinä julkaista. Ei edes omakustanteena.

Ketä kiinnostaisi kirjana lukea tuota.

Kai hän kuvittelee, että sitä lukee kaikki tulevat jälkipolvet ja kuvittelevat äitini olevan joku suvun kantaäiti ymmärtämättä sukupolvien jatkumoa. Vähän suuruudenhullua mielestäni.

Mihkel Raudin "Rapa roiskuu" oli aika paha, vaikka hän kirjoitti myös itsestään hyvin julmansuoraan sävyyn. Vaikka hän on nykyisin absolutisti, oli hän kirjan tapahtumien aikoihin koko ajan enemmän tai vähemmän humalassa - ja ilmeisesti sen takia hän muistaa tapahtumia eri tavalla kun muut. Ihme, että tietääkseni ei tullut mitään syytteitä, sen verran rankka tekstiä se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini kirjoitti sellaisen. Se demonisoi molemmat entiset miehensä, sekä isäni, että isäpuoleni. Tunsimme sisareni kanssa kauheaa myötähäpeää 40 vuotta jatkuneesta katkeruudesta. Ehkä se on hyvä tapa äidillemme purkaa omia traumojaan, mutta toivottavasti sitä ei ikinä julkaista. Ei edes omakustanteena.

Ketä kiinnostaisi kirjana lukea tuota.

Kai hän kuvittelee, että sitä lukee kaikki tulevat jälkipolvet ja kuvittelevat äitini olevan joku suvun kantaäiti ymmärtämättä sukupolvien jatkumoa. Vähän suuruudenhullua mielestäni.

Voihan sitä lukea jälkipolvet vaikka sitä ei erityisesti julkaistaisi ja hän kirjoittaisi tarinan päiväkirja muodossa ruutuvihkoon.

Ei tuo oikein kuulosta siltä että tietoa lain mukaan levitettäisiin yksityiselämää loukkaavalla tavalla. Sitä ei toki voi av palstalla ratkaista se ratkeaa vain oikeudessa.

Vierailija kirjoitti:

Mihkel Raudin "Rapa roiskuu" oli aika paha, vaikka hän kirjoitti myös itsestään hyvin julmansuoraan sävyyn. Vaikka hän on nykyisin absolutisti, oli hän kirjan tapahtumien aikoihin koko ajan enemmän tai vähemmän humalassa - ja ilmeisesti sen takia hän muistaa tapahtumia eri tavalla kun muut. Ihme, että tietääkseni ei tullut mitään syytteitä, sen verran rankka tekstiä se on.

En ole lukenut, mutta kyllä kustantamo varmaan nämä asiat hoitaa etukäteen, koska muutenhan siitä tulisi iso lasku kustantamolle, kun kirja pitäisi vetää myynnistä. Luultavasti itseä koskevia kohtia on näytetty etukäteen niille joista kerrotaan, siis kysytty lupa tai sitten jos ei ole lupaa saatu, on kohta poistettu tai muunneltu siten, ettei voi tunnistaa. 

Vierailija kirjoitti:

Jos puhutaan tavallisesta ihmisestä, niin kirjoittajalla on vastuu ja pitää olla ymmärrystä esim. Sen suhteen mitä on soveliasta julkaista. Aikuisille lapsilleen on turha vuodattaa sellaista, minkä vi vuodattaa terapeutille tai käsitellä itse. Jos itselleen ja perheelleen painattaa muutaman kirjan ei siitä varmasti isoa haloota synny on tekstissä mitä on. Tosin jos se on todella negatiiviseen sävyyn kirjoitettu saattaa olla, että elämäkerta jää luettavaksi vaan yhdelle sukupolvelle. Jos haluaa, että se kulkee suvussa pitää esittää asiat korrektisti.

Yleensä ottaen ihmiset pitävät omaa elämäänsä jotenkin erikoisena ja toisen silmissä se näyttää paljon tylsemmältä. Ihmiset, jotka ovat syntyneet tietyllä vuosikymmenellä omaavat usein samanlaisen elämäntarinan pääkohdittain.

Niinpä. Itsensä siinä kirjoittaja lokaa, jos kirjoittaa jotain katkeraa vuodatusta elämästään.

En ehkä rupeaisi kärjäjöimään, koska en tuollaisia kukaan järkevä lue. Ja vaikka lukisikin, niin ymmärretään kyllä, että on väritetyistä totuuksista kyse. Onhan näitä kaikenlaisia mieleltään sairaita ollut aina, jotka jakavat kirjallisia tuotoksiaan opettajista, virkamiehistä, sukulaisista ynnä muista. Nyt nettiaikana voi rapsahtaa kivat sakot toisin kuin ennen, kun nämä jakoivat monistenippuja kaupungilla. Siihen kunnianloukkauksen vakavuusasteeseen vaikuttaa se, miten laajasti tieto on ollut saatavilla. Netissä siis pahempi kuin muutama kirja pöytälaatikossa.

Elämäkertoihin ei pidä suhtautua niin että ne sisältää pelkkiä faktoja ihmisten elämästä. Usein ne sisältää sekä fiktiota että faktaa sekä tarinan joka ei oikeastaan ole kumpaakaan, siksi myös ihmisillä säilyy mielenkiinto niitä lukea.

Vierailija kirjoitti:

Elämäkertoihin ei pidä suhtautua niin että ne sisältää pelkkiä faktoja ihmisten elämästä. Usein ne sisältää sekä fiktiota että faktaa sekä tarinan joka ei oikeastaan ole kumpaakaan, siksi myös ihmisillä säilyy mielenkiinto niitä lukea.

Kyllä joo, näinhän niitä luetaankin tai ainakin itselleni on selvä, että kyse on toisen tavasta kokea eri asioita, ei mistään sataprosenttisesta totuudesta.

Mutta varmasti se lukeminen muuttuisi, jos lukisi kirjasta omasta elämästään. Ei se varmaan kivalta tuntuisi, vaikkei nyt mitään ikävää kirjoittaisikaan, sikäli ap:tä ymmärrän hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämäkertoihin ei pidä suhtautua niin että ne sisältää pelkkiä faktoja ihmisten elämästä. Usein ne sisältää sekä fiktiota että faktaa sekä tarinan joka ei oikeastaan ole kumpaakaan, siksi myös ihmisillä säilyy mielenkiinto niitä lukea.

Kyllä joo, näinhän niitä luetaankin tai ainakin itselleni on selvä, että kyse on toisen tavasta kokea eri asioita, ei mistään sataprosenttisesta totuudesta.

Mutta varmasti se lukeminen muuttuisi, jos lukisi kirjasta omasta elämästään. Ei se varmaan kivalta tuntuisi, vaikkei nyt mitään ikävää kirjoittaisikaan, sikäli ap:tä ymmärrän hyvin.

Siitä huolimatta läheinen voi kirjoittaa/kertoa asioita jotka tuntuu ikäviltä kunhan sitä tietoa ei levitä yksityisyyttä loukkaavalla tavalla.

Tottakai se on ikävää että näin tapahtuu ja voi tapahtua.

Jos kuviteltaisiin että ap ja sitä myöden hänen äitindä olisi jotenkin tunnistettavissa tästä ketjusta. Yksityiselämää loukasvampi tapa todennäköisesti olisi levittää tietoja netissä keskustelupalstalla kuin julkaisemalla omakustanteinen elämänkerta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämäkertoihin ei pidä suhtautua niin että ne sisältää pelkkiä faktoja ihmisten elämästä. Usein ne sisältää sekä fiktiota että faktaa sekä tarinan joka ei oikeastaan ole kumpaakaan, siksi myös ihmisillä säilyy mielenkiinto niitä lukea.

Kyllä joo, näinhän niitä luetaankin tai ainakin itselleni on selvä, että kyse on toisen tavasta kokea eri asioita, ei mistään sataprosenttisesta totuudesta.

Mutta varmasti se lukeminen muuttuisi, jos lukisi kirjasta omasta elämästään. Ei se varmaan kivalta tuntuisi, vaikkei nyt mitään ikävää kirjoittaisikaan, sikäli ap:tä ymmärrän hyvin.

Siitä huolimatta läheinen voi kirjoittaa/kertoa asioita jotka tuntuu ikäviltä kunhan sitä tietoa ei levitä yksityisyyttä loukkaavalla tavalla.

Tottakai se on ikävää että näin tapahtuu ja voi tapahtua.

Jos kuviteltaisiin että ap ja sitä myöden hänen äitindä olisi jotenkin tunnistettavissa tästä ketjusta. Yksityiselämää loukasvampi tapa todennäköisesti olisi levittää tietoja netissä keskustelupalstalla kuin julkaisemalla omakustanteinen elämänkerta.

En siis mitenkään ole omaelämäkertoja kieltämässä, mietin vain ajatusleikkinä, jos sattuisi omalle kohdalle. Mikä kenestäkin ikävältä tuntuu ei ole välttämättä helppo ennakoida, mutta lain kannalta asia on helppo, kun on yksityiselämän suoja ja kenenkään kunniaa ei voi loukata. Kirjoituskursseilla varmaan näistä kerrotaan osallistujille, luin kerran eräästä kurssista, jossa tarkoituksena on kirjoittaa omaelämäkerta. Se on ilmeisesti hyvin suosittua, ymmärrän myös tärkeyden käsitellä oman elämän tarina, vaikka se ei niin suurta yleisöä kiinnostaisikaan.