Saako vauvan ulos ponnistelematta, hengittelemällä??

Ja ympärillä oli usein hösäämässä runsaasti sukulaisia ja lapsenpäästäjiä ynnä muita uteliaita.



Menneiden aikojen haikailu on turhaa tilastojen valossa. Ainakaan synnytys ei ole Suomessa enää naisten johtava kuolinsyy.

Kun synnytyksiä on alettu aikoinaan "hoitaa" ... yhä useampi äiti ja lapsi on saatu pysymään hengissä synnytyksessä. Näin ns. huono synnyttäjyys on päässyt periytymään. Ennen vanhaan ne, jotka synnyttivät isompia lapsia ja joilla oli huonot supistukset tai kapea lantio kuolivat synnytyksiin. Ennen vanhaan kätilön työ-salkkuun kuului mm. sikiön murskaamis-välineet, jolla tarvittaessa liian ison tai väärässä tarjonnassa olleen sikiön pää murskattiin jotta saatin ulos ja äidin henki ehkä säästyi. Näin sellaiset ihmiset joiden synnytykseet eivät olleet sujuvia eivät päässeet lisääntymään (ainakaan kovin suurissa määrin).



Tämä sama näkyy kehitysmaiden väestössä. Vielä toistaiseksi voin kyllä rehellisellä äänellä sanoa oman työkokemuksen mukaan että afrikan maista ja myöskin venäjältä ja itämaista tulleet synnyttäjät synnyttävät keskimäärin sujuvammin kuin länsimaalaiset.

Imukupilla

Vierailija kirjoitti:

pyysin kätilön ottamaan vauvaa vastaan juuri kun oli syntymässä, olin vain ollut ja hengitellyt sängyssä. Tyttö syntyi kolmannella työnnöllä ja kätilö sitäkin toppuutteli, en siis ponnistanut hampaat irvessä, vaan hengitin ja pidätin ja vauva lähinnä liukui ulos.

Aivan, eli pinnistit. Ei ponnistaminen ole synonyymi hampaat irvessä työntämiselle. Ap. myös ponnistusvaiheen hengittely on ponnistamista, vauva ei liu’u itsekseen ulos vaan tarvitsee siihen painetta, jonka siis hengittämällä tuotat. Leffojen ponnistamiset huutoineen ei ole ponnistamista, vauva ei niin edes synny, kun työntövoima menee ihan väärään suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pyysin kätilön ottamaan vauvaa vastaan juuri kun oli syntymässä, olin vain ollut ja hengitellyt sängyssä. Tyttö syntyi kolmannella työnnöllä ja kätilö sitäkin toppuutteli, en siis ponnistanut hampaat irvessä, vaan hengitin ja pidätin ja vauva lähinnä liukui ulos.

Aivan, eli pinnistit. Ei ponnistaminen ole synonyymi hampaat irvessä työntämiselle. Ap. myös ponnistusvaiheen hengittely on ponnistamista, vauva ei liu’u itsekseen ulos vaan tarvitsee siihen painetta, jonka siis hengittämällä tuotat. Leffojen ponnistamiset huutoineen ei ole ponnistamista, vauva ei niin edes synny, kun työntövoima menee ihan väärään suuntaan.

Ponnistit, ei pinnistit

Vierailija kirjoitti:

mitä tuo turvottaminen tarkoittaa?

Ponnistaminen kuulemma vaan turvottaa ja jotenkin hidastaa ja vaikeuttaa vauvan ulostuloa. Ja vaikuttaa haittaavasti kohdun verenkiertoon ja vauva voi saada hapenpuutetta ja sydänäänten laskuja.

Mua käskettiin ekassa synnytyksessä vaan hirveesti ponnistamaan ja mähän ponnistin niinlujaa kun pystyin. Tuli sitten repeämiä ja häpyhuuli jotenkin "turposi", tai siis siihen pakkautui verta. Miettivät jo, että pitääkö leikata se, mutta onneksi turvotus laski itsekseen.

Johtuikohan tuo siitä kun ponnistin niin kovasti?

Ens kerralla toivon, että ei pakotettaisi ponnistamaan niin kovasti...

😅 Niiden vikahan se tietysti oli ettet ollut ottanut selvää siitä mitä ponnistaminen on.

Saa

M29

Vierailija kirjoitti:

pitäs olla kyllä aika varma asiastaan.

Kun eihän se sieltä sitten mitenkään nopeesti tule, ja kätilö varmaan käskee ponnistamaan.

Kätilöillä ei taida hirveästi tuollaisesta jutusta olla kokemusta/tietoa, joten aika varma pitäisi itse olla asiastaan että uskaltaisi heille sanoa tekevänsä nyt niin.

ap

Kyllä heillä on, tuo kun on oikea ponnistustapa, sille vaan on annettu trendikäs nimi.

Minä en kestä että ihmisen synnytystä verrataan yhtään minkään eläimen synnytykseen. Ihminen synnyttää  isopäisen vauvan kapean synnytyskanavan läpi. Synnyttäminen on harvalle lajille niin vaarallista kuin ihmiselle, sekä äidille että lapselle. 

Vierailija kirjoitti:

Kun synnytyksiä on alettu aikoinaan "hoitaa" ... yhä useampi äiti ja lapsi on saatu pysymään hengissä synnytyksessä. Näin ns. huono synnyttäjyys on päässyt periytymään. Ennen vanhaan ne, jotka synnyttivät isompia lapsia ja joilla oli huonot supistukset tai kapea lantio kuolivat synnytyksiin. Ennen vanhaan kätilön työ-salkkuun kuului mm. sikiön murskaamis-välineet, jolla tarvittaessa liian ison tai väärässä tarjonnassa olleen sikiön pää murskattiin jotta saatin ulos ja äidin henki ehkä säästyi. Näin sellaiset ihmiset joiden synnytykseet eivät olleet sujuvia eivät päässeet lisääntymään (ainakaan kovin suurissa määrin).

Tämä sama näkyy kehitysmaiden väestössä. Vielä toistaiseksi voin kyllä rehellisellä äänellä sanoa oman työkokemuksen mukaan että afrikan maista ja myöskin venäjältä ja itämaista tulleet synnyttäjät synnyttävät keskimäärin sujuvammin kuin länsimaalaiset.

Ja tämä johtuu vain ja ainoastaan huonosta Suomen synnytysvalmennuksesta. Maissa, joissa ei ole synnytysvalmennusta lainkaan, kuunnellaan kehoa ja toimitaan oikein. Maissa, joissa valmennus on hyvää, kerrotaan oikea ponnistustekniikka. Suomessa opetetaan hyperventiloimaan ja katsotaan synnytysvideo, jossa äiti ponnistaa verisuonet päästä pullottaen.

Molemmat lapset syntyneet alle viiden minuutin ponnistamisella. Olleet vielä isoja vauvoja, yli 4-kiloisia. Tärkeintä mielestäni ponnistaa oikeaan suuntaan. Ei huutamista vaan hengittää syvään, sitten pidätys ja varmistaa että energia ja kaikki voima kohdistuu sinne alas. Toki kaikkien meidän anatomia ym. erilaista. Ja vauvan asento.

Synnytä pystyasennossa, niin se vauva tulee ihan automaattisesti ulos ilman mitään ponnisteluja. Se on luonnollisin ja helpoin tapa synnyttää. Makuuasennossa kätilöt tuppaavat puuttumaan liikaa tapahtumien kulkuun, mikä on mielestäni epämiellyttävää. Synnytys on äidin ja lapsen välinen taphtuma.

Amerikassakin kätilö huutaa, että push push push, ei baby pelkällä hengityksen voimalla maailmaan tule.

Vierailija kirjoitti:

Salli mun nauraa! :D

Eilinen jööti ei ainakaan olisi tullut ilman kovaa puskemista, sen verran iso ja kova se oli. Ja joskus on käynyt niinkin, että vaikka kuinka suolikin puskee, ja itse siinä lisäksi, niin silti ei tule, ei sitten millään, vaan on pakko ottaa peräruiske, jotta suolen lihakset eivät hellitä 15 minuuttiin.

Epäilen, että synnyttäessä on vähän sama, eli sattumasta se on kiinni. Ja erityisesti minulla voi tulla hankaluuksia, kun olemme molemmat leveäharteisia ja olleet isoja syntyessämme.

Mutta onnittelut vaan teille, joilla synnytys on sujunut mukavasti. :)

No jos tämä nyt ylipäätään on yhtään sama asia kuin kakkosasialla käydessä (itsellä edessä muutaman kuukauden päästä vasta ensimmäinen kokemus), niin sanoisin, että mulla tulee parhaiten ulos nimenomaan "hengittelytaktiikalla". Varsinkin jos on iso ja kova jööti, niin sen puskeminenhan sattuu ihan prkleesti. Mä ainakin tunnen, kuinka se hitaasti tulee suolessa itsestäänkin alemmas, ja sit aina kun tuntuu sopiva väli, avitan punnertamalla pikkuisen, sitten taas rentoudun ja annan suolen tehdä työn. Tulee sulavasti ulos eikä ole takapää tulessa jälkeenpäin. Luultavasti ei kyllä yhtään sama asia :D

Makuulla ei se vauva meinaa tulla millään. Hirveää ähräämistä tunnin verran. Jakkaralla sujui paremmin, mutta jokin siinäkin kinnaa, mutta kolmannella kerralla olin kontillani ja vauva vain liukui ulos ilman ponnisteluja. Kätilö käski pidättelemään, mutta se ei ollut mahdollista, siinä ei ollut omaa kontrollia, vauva oli päättänyt syntyä ja sitä ei voinut estää.