Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Saako vauvan ulos ponnistelematta, hengittelemällä??
18.07.2008 |
Oon lukenut hypnosynnytys-kirjaa, kun ajattelin oppivani jotain rentoutustekniikoita (ja kurssille ajattelin myös mennä).
Siellä on myös erilaisia hengitysharjotustekniikoita eri tilanteisin.
"Ponnistus"vaiheessa pitäs vaan myös hengitellä tietyllä tavalla, ja antaa vauvan tulla ulos niin kun itsekseen pikkuhiljaa supistusten ja hengittelyn avulla.
Onkohan tuo mahdollista???
Kirjan mukaan ponnistaminen on keksitty juttu, ja eläimet ja "alkukantaisesti" synnyttävät naiset ei juuri varsinaisesti ponnista, pullauttavat vaan vauvan ulos.
Ponnistaminen kuulemma vaan turvottaa ja jotenkin hidastaa ja vaikeuttaa vauvan ulostuloa. Ja vaikuttaa haittaavasti kohdun verenkiertoon ja vauva voi saada hapenpuutetta ja sydänäänten laskuja.
Mulla on suoraan sanoen 3. synnytyksessä ollutkin ongelmia vauvan ulossaamisessa vaikka hulluna oon ponnistanut. Sydänäänet laskeneet kahdessa ja molemmat päätty imukuppiin.
Uskaltaakohan tuohon hengittelyteoriaan luottaa?
Kommentit (55)
Kun mua kiellettiin ponnistamasta olisin antanut mitä vaan jos olisin voinut olla ponnistamatta, koska se oli tosi karseaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
et miski ponnistuttaa... oisko ollut että naiset jotenkin odottaa sitä tunnetta ja sit se odotus toteutuu tai jotain...
mä en itse asiassa oo mitään kauheen vahvaa ponnistustarvetta ikinä tuntunut, vaan ehkä semmosta epämäärästi painon/vessahädän tunnetta, mutta en niin että mun ois tehnyt silti mieli alkaa siinä voimalla työntämään...
Ehkä mua aina on hoputettu sitten vähän liian aikasin alottamaan, mutta toisaalta kahdella lapsella kun ne sydänäänet olleet huonot...
ap
Vierailija - 18.7.2008 00:34 (ID 415057)
Miksi sitten ponnistuttaa?
Minä en toista lasta paljoa ehtinyt ponnistelemaan, päinvastoin - ambulanssissa suorastaan pidättelin, ettei siihen lääkintävaksin käsiin syntyisi. Pientä pintahengitystä pitelin yllä. Kun päästiin saliin, niin hengitin syvään ja - PLOPS. En ponnistanut. auva norm. 3500 g. Seuraavaa liki 5-kiloista piti sit jo tikistää...
Jotkut elukat jotka synnyttää kymmenen poikasta kerralla varmaan pullauttaakin jonkun minimaalisen pienen rääpäleen ihan helposti.
pitäs olla kyllä aika varma asiastaan.
Kun eihän se sieltä sitten mitenkään nopeesti tule, ja kätilö varmaan käskee ponnistamaan.
Kätilöillä ei taida hirveästi tuollaisesta jutusta olla kokemusta/tietoa, joten aika varma pitäisi itse olla asiastaan että uskaltaisi heille sanoa tekevänsä nyt niin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja about noin oon mäkin tehnyt, mutta silti kyllä ollut vaikee saada ne lapset ulos... sitä joka synty ilman imukuppiapuja, ponnistin pitkäle toista tuntia.
ap
Itse oon huomannu synnytyksissä että mitä enempi koittaa löysätä hengitystä, rentoutua kun supistus loppuu ja painaa kunnolla kun suppari alkaa niin lapsi tulee helpommin ulos.
Molemmat synnytykset on menny selällään maate, jalat koukussa, sukista repien.
pyysin kätilön ottamaan vauvaa vastaan juuri kun oli syntymässä, olin vain ollut ja hengitellyt sängyssä. Tyttö syntyi kolmannella työnnöllä ja kätilö sitäkin toppuutteli, en siis ponnistanut hampaat irvessä, vaan hengitin ja pidätin ja vauva lähinnä liukui ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja muutenkin kun kuuntelee ihmisten juttuja, tuntuu että vauvan ulossaaminen ei niin kauhean vaikeeta pitäs olla - useimmilla tulee tosi vähällä ponnistusmäärällä jollei itestään.
Ja mä en saa niitä ulos ponnistettua MILLÄÄN. Siis mussa TÄYTYY olla joku ihme vika!!
Oon siitä kyllä jo puhunutkin jo kolmatta odottaessa neuvolassa ja pelkopolilla mut ei ne jotenkin kuuntele.
Miksi IHMEESSÄ mun vauvat ei tule ulos? Vai onko niitä vaan yritetty liian aikasin?
ap
Ittellä synnytyksessä on ollu avautuminen vaikeinta.
Molemmissa sain samat kipulääkkeet, vaikka toinen tuli 18 h nopeempaa.
Huomasin että omalla kohdalla tuli hetki kun avautuminen "loppui" ja uudestaan ei meinattu päästä käyntiin vaikka supistuksia tuli.
Se oli epiduraali.
Supistukset vaimensi kohdun työtä ja lapsi ei päässy oikein liikkumaan ulos. Kummallakin kerralla on epäilty että lapsi olisi virhetarjonnassa tai paljon kinaa jne. Mitään semmosta ei ole ollu!
Onneksi toisen kohdalla epiduraali otettiin niin aikaseen että sen teho lakkasi ja lapsi pääsi taas eteenpäin.
Uskon, että jos jätän epiduraalin ottamatta, supistukset tekee paikat konnolla valmiiksi, lapsi pääsee kunnolla työntymään ja tunnen ponnistamisen tarpeen paremmin.
Jos näin ei sitten käy niin alan varmaan itkemään.. :D
Oon koittanu opetella tässä odotellessa taas hengittämään keuhkot täyteen ja puhaltaan ne rauhassa ulos. Rauhottuun mahollisimman paljon niin nopeesti kun voi.
Parin pienen lapsen äitinä saa harjottelua päivittäin ilman lenkkeilyäkin.. :)
Eikös ponnistuskielto ole vaan siksi ettei saa ponnistaa? Omalla kohdalla toisessa synnytyksessä paikat aukes alussa paljon, pääsin saliin, sain epiduraalin, supparit laimeni, odottelu, odottelu, paikat aukes myöhemmin hujauksessa. Ponnistutti ja kätilö sano ettei vielä pitäisi olla kokonaan auki kun äskön oli vielä 7 senttiä (ja samaa viimeset 3 h).
Ittellä spinaali rentoutti ja paikat aukes hetkessä.
Kätilö kielsi ponnistamasta koska ei olle valmis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei saa ponnistaa liian aikaisin koska jos ei ole ponnistaessa täysin auki niin sitten tulee sitä turvotusta ja muuta.
Mulla oli kyllä vahva ponnistamisen tarve. Ekaa piti pukata melkein tunti, toka tuli kolmella ponnistuksella
Jos siinä siis oikeasti aletaan väittää että ponnistamisen tarve on vain naisen korvien välissä. Kuulostaa että sen on kirjoittanut joku joka vetää omista yksittäisistä kokemuksistaan perusteettomia johtopäätöksiä koko prosessista.
... oisko ollut että naiset jotenkin odottaa sitä tunnetta ja sit se odotus toteutuu tai jotain...
Mä voin kuvitella että ellei mun vauvani olisi ollut normaalikokoinen, se olisi saattanut tulla ulos sikäli vain "hengittelemällä", että ponnistamisen tarve oli todella, todella voimakas, ja lapsi tuli melkein ulos jo siinä vaiheessa kun kätilö antoi vihdoin luvan ponnistaa "vain sen verran että oma olo vähän helpottuu". Kyllä sekin ponnistamista oli, mutta ei sellaista kaikin voimin pakkoponnistamista mitä sitten ihan lopussa tarvittiin jättivauvan ulos saamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämme kuitenkin 2000-lukua eikä kaikki painettu ole vieläkään totuutta.
Kyllä minäkin sain pidätellä ponnistamasta. Eikä sillä ollut päänupin kanssa mitään tekemistä. Alakerta määräsi tahdin.
... oisko ollut että naiset jotenkin odottaa sitä tunnetta ja sit se odotus toteutuu tai jotain...
Minulle ei tullut minkäänlaista ponnistamisen tarvetta kummassakaan synnytyksessä. Vaikka varsinkin toisessa synnytyksessä oikein odotin sitä. Ei minun kohtuni mitenkään työntänyt lasta ulos. Kyllä se oli itse ponnistettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on, että väkisinkin sitä alkaa ponnistaa (tarve tulee niin voimakkaana). Voi toki harjoitella kotona ja yrittää hengittämällä saada kivikovaa ulostetta pihalle..
tuossakin mielessä.
Ja ainakin minulla ero ykkösen ja kakkosen välillä oli tosi iso. ykkönen tuli isolla punnertamisella (ja ponnistuksen suunta oli ihan oieka, se rantapallo vain _ei_ liikkunut siellä...), sentti kerrallaan. Ja kakkonen tuli yhdellä rysäyksellä.
Minullakaan ei ole ollut mitään valtavaa ponnistustarvetta, varsinkaan ensimmäisen kanssa. Kakkosella huomasin, että supistukset muuttuivat jotaenkin erilaisiksi, kun oli kokonaan auki, tuntui, että alhaalla on valtava paine ja silloin pieni ponnistaminen tuntui hyvältä. molemmissa oli kyllä epiduraali, joka vei isoimman kivun, mutta ei sitä paineen ja puristuksen tunnetta.
Olen lukenut noita luonnollisen synnytyksen kirjoja. olivat pop 70-luvulla. Silloin sanottiin, että kun vaan on rento, ei satu. Äitini kertoi, miten valtava paniikki tuli, kun kivut vain tuli, vaikka kuinka oli rentona ja yritti. ja kätilöt siinä vieressä syyllistämässä, miten huono synnyttäjä on, kun sattuu... :(. Se rentoutumispuoli noissa on asiaa, se vaikuttaa aljon. Mutta ihan turha sanoa, että väistämättä tekee jotain väärin, jos sattuu tai joutuu ponnistamaan.
Ja mitä tulee eläimiin, ei se synnytys kamalan helppoa ole muillakaan isoilla nisäkkäillä, joilla tulee vain yksi tai kaksi jälkeläistä kerralla. Kyllä lehmä tai hevonenkin puskee sen vasikan/varsan ulos aika tosissaan ja on väsynyt jälkeenpäin. Ei ne tietysti kerro, pitääkö ponnistaa, mutta ei se helpon näköistä ole. Joku koira tai sika on ihan eri juttu, kun sikiöitä on monta ja ne tietysti ovat pienempiä.
Ekasta lapsesta ponnistin väkisin kätilön ohjeen mukaan. Olin ihan väsynyt, sekaisin ja puudutuksen vaikutuksessa, yritin vaan kuunnella ohjeita- monta ponnistusta tarvittiin ja 25 minuuttia kesti.Toisesta lapsesta tuli tosi voimakas tarve ponnistaa, lapsi vaan yritti ulos ja kätilö huusi "pidätä, pidätä, ettet repeä". No yritin pidättää ja hidastaa vauvan tuloa. Eli en ponnistanut ollenkaan aktiivisesti- päinvastoin hidastelin. Ja kolmannesta sitten ei alkanut ollenkaan ponnistuttaa. Juteltiin rauhassa kätilön kanssa, kun avautumisen tuska oli ohi. Odoteltiin ponnistustarvetta, jota ei vaan tullut. Ehdotin, että jos sitten vaan yritetään. Kesti kaksi minuuttia ja kaksi ponnistusta ja vauva syntyi.
Minä jouduin tekemään valtavan fyysisen ponnistustyön että vauva tuli ulos. Minulla ei supistukset edenneet vauvaa "poistavasti" ja näin ollen aina kun ponnistin ja fyysisesti siis työnsin vauvaa pois, vauva menikin alemmas, mutta kun lopetin niin vauva nousi taas paljon takaisin ylöspäin, myös vaikka olisi supistus käynnissä.
Kätilö sanoi että olen niitä naisia jotka joutuu tekemään ponnistusvaiheessa vähän enemmän töitä....
... oisko ollut että naiset jotenkin odottaa sitä tunnetta ja sit se odotus toteutuu tai jotain...
Minulle ei tullut minkäänlaista ponnistamisen tarvetta kummassakaan synnytyksessä. Vaikka varsinkin toisessa synnytyksessä oikein odotin sitä. Ei minun kohtuni mitenkään työntänyt lasta ulos. Kyllä se oli itse ponnistettava.
Minulla ei supistukset edenneet vauvaa "poistavasti" ja näin ollen aina kun ponnistin ja fyysisesti siis työnsin vauvaa pois, vauva menikin alemmas, mutta kun lopetin niin vauva nousi taas paljon takaisin ylöspäin, myös vaikka olisi supistus käynnissä.
Ihan sama homma. Sentti edistystä ja melkein sama verran takapakkia... Sillä kai se kesti 30 min.
Alue: Aihe vapaa
Mutta oma eka synnytys kesti 20 minsan ponnistuksen (kätilö piti tunnin mittasta maksimina ja valmistu siinä imukuppiin).
Toinen lapsi synty kolmannella ponnistuksella.
Itse oon huomannu synnytyksissä että mitä enempi koittaa löysätä hengitystä, rentoutua kun supistus loppuu ja painaa kunnolla kun suppari alkaa niin lapsi tulee helpommin ulos.
Molemmat synnytykset on menny selällään maate, jalat koukussa, sukista repien.