Saako vauvan ulos ponnistelematta, hengittelemällä??

eli puhallat niinkuin puhaltaisit kynttilää, ja kaikki ilma keuhkoista ulos, niin että se tuntuu alavatsan lihaksissa. Ihan samaa mitä voit harjoitella kun olet veskissä, et ponnistele sielläkään, vaan puhallat. Wahlgrenin Lapsikirjassa tää on selitetty hyvin. 4 nuorinta olen puhaltanut repeämättä ja vähin kivuin ulos.

Vaikuttaa olevan täyttä huuhaata koko kirja.

miten kätilö suhtautui tuohon?

Eikö ne käskeneet sun ponnistaa?



Kestikö tuo vaihe pitkään?



ap

mitä tuo turvottaminen tarkoittaa?

Ponnistaminen kuulemma vaan turvottaa ja jotenkin hidastaa ja vaikeuttaa vauvan ulostuloa. Ja vaikuttaa haittaavasti kohdun verenkiertoon ja vauva voi saada hapenpuutetta ja sydänäänten laskuja.

Mua käskettiin ekassa synnytyksessä vaan hirveesti ponnistamaan ja mähän ponnistin niinlujaa kun pystyin. Tuli sitten repeämiä ja häpyhuuli jotenkin "turposi", tai siis siihen pakkautui verta. Miettivät jo, että pitääkö leikata se, mutta onneksi turvotus laski itsekseen.

Johtuikohan tuo siitä kun ponnistin niin kovasti?

Ens kerralla toivon, että ei pakotettaisi ponnistamaan niin kovasti...

kun ei ollut mitään kirjatietoa. Neuvoiko joku silloin hengittämään siten ja täten tai pidättämään ponnistusta...?

että miksi kaikilla kohdunsuun pitää olla juuri 10cm auki? Entä jos joku tuntee ponnistustarpeen jo 9cm:ssä, niin eikö se riitä hänelle? Tai jos jollain ei vielä 10cm:ssä ole tarvetta, niin voisiko olettaa, että kohdunsuu ei ole vielä täysin auki?

eihän se arvioitu 9-10 cm muutenkaan ole mikään ABSOLUUTTINEN totuus, vaan kätilöhän sen SUUNNILLEEN arvioi.

Eli tosiaan - voisko olla ok että ponnistelisi just sen mukaan miltä ITE tuntuu eikä hulluna kun käsketään (esim. mulla käsketty alottaa jo 9 cm kun ne sydänäänet laski)...

Vai tuleekohan se lapsi sitten ikinä ulos..

ap

että miksi kaikilla kohdunsuun pitää olla juuri 10cm auki? Entä jos joku tuntee ponnistustarpeen jo 9cm:ssä, niin eikö se riitä hänelle? Tai jos jollain ei vielä 10cm:ssä ole tarvetta, niin voisiko olettaa, että kohdunsuu ei ole vielä täysin auki?

Olin täysin rento ja luottavaisnen kroppani "omaan voimaan" ennen ekaa synnytystä...Kokemus oli kuitenkin niin hirveä, että toinen tuli suunnitellusti sektiolla.

että miksi kaikilla kohdunsuun pitää olla juuri 10cm auki? Entä jos joku tuntee ponnistustarpeen jo 9cm:ssä, niin eikö se riitä hänelle? Tai jos jollain ei vielä 10cm:ssä ole tarvetta, niin voisiko olettaa, että kohdunsuu ei ole vielä täysin auki?

Kohdunsuun pitää olla auki se 10 cm, ennenkuin aloitetaan ponnistamaan, jotta se vauva tulee sieltä ulos. Jos aloitetaan ponnistamaan liian aikaisin, kohdunsuu voi ruveta turpoamaan ja "kutistumaan". Joskus kätilö voi yrittää työntää kohdunsuuta vauvan pään yli, jos äidillä on kova ponnistamisen tarve jo 9cm. Tällöin vauvan täytyy olla jo aika alhaalla, jotta tuo työntäminen onnistuu ja kohdunsuu jää vauvan pään yli.

Salli mun nauraa! :D



Eilinen jööti ei ainakaan olisi tullut ilman kovaa puskemista, sen verran iso ja kova se oli. Ja joskus on käynyt niinkin, että vaikka kuinka suolikin puskee, ja itse siinä lisäksi, niin silti ei tule, ei sitten millään, vaan on pakko ottaa peräruiske, jotta suolen lihakset eivät hellitä 15 minuuttiin.



Epäilen, että synnyttäessä on vähän sama, eli sattumasta se on kiinni. Ja erityisesti minulla voi tulla hankaluuksia, kun olemme molemmat leveäharteisia ja olleet isoja syntyessämme.



Mutta onnittelut vaan teille, joilla synnytys on sujunut mukavasti. :)

mua nyt TOSIAAN vaivaa, miten mä saan sen lapsen ulos kun se on aina niin vaikeeta.



Ja tuo kirjan teoria kun nyt vielä entisestään sekotti. Että nyt en oikeesti tiedä teenkö enemmän haittaa

- jos ponnistan

- jos en ponnista!



Tuntuu että tässäkin ketjussa on niin paljon kokemuksia suuntaan ja toiseen että mistäpä sen ikinä tietää - ihmiset ja synnytykset niin erilaisia.





Mulla on vaan muutenkin kauhee pelko koko ajan että teen jotain "väärin" synnytyksessä, ja aiheutan lapselle kohtalokasta haittaa... :-(



(ja 3 kerran kokemuksella ei tää pelko oo ihan turha)





ap

ja nopeita, ihan luomuja. Mutta ponnistusvaiheessa supistuksista on mennyt teho. Eräs kätilö epäili, että kohtulihas väsyy nopeasta avautumisvaihesta. Olen pinnistellyt ja ponnistellut kaikkia lapsia (n. 3-3,5 kg) 20-45 minuuttia. Lopulta olen saanut jotain supistuksia lisääviä tableteitakin ja episiotomia on pitänyt tehdä muutaman kerran+ repeämiä tullut.

mutta minulle on jo eläkkeelle jäänyt kätilö sanonut, että synnytykseen kannattaa lähteä hengittämään ja puhaltamaan lasta ulos. Sanoi, että anna kätilöiden seurata vauvan vointia ja kun vointi on hyvä (sydänäänet jne), niin hengittelet rauhassa pitkästi sisään, kun huomaat supistuksen olevan tuloillaan ja sitten pitkään, rauhallisesti ja tasaisesti hengittäen nenän tai puhaltaen suun kautta ulos. Ponnistamaan ei heti kannata ryhtyä, kun vauvalla on kaikki hyvin.



Kätilöltä kannattaa kysyä, että miten vauva on tulossa? (tarjonta), onko jo alhaalla? jne ei kiirettä synnyttäjällä. Jos ponnituksen tarve tulee, niin kevyesti voi auttaa ponnistaen ikäänkuin tunustellen, että kannataako ponnistaa enemmän. Isompi vauva voi vaatia jonkun ponnistuksenkin.



Toinen ja kolmas lapseni tulivatkin helposti ulos lähinnä hengittämällä. Kun pää oli ulkona ponnistin hieman hartioita ulos. Isointa lapsistani ponnistin myös aivan kevyesti, jotta sain pään ulos.

kun ei ollut mitään kirjatietoa. Neuvoiko joku silloin hengittämään siten ja täten tai pidättämään ponnistusta...?

Eiköhän tuo perimätietona ole siirtynyt eteenpäin.

ei holtittomasti silloin kun itsestä siltä tuntuu. Mulla oli järjettömän kova ponnistamisen tarve kauan ennen kuin kohdunsuu oli lähellekään valmis, ja jos olisin siinä tilanteessa alkanut ponnistaa, olisin todellakin vaikeuttanut synnytyksen kulkua. Ihan oikeasti, jos ponnistaa liian aikaisin, se ON haitallista.

Eli tosiaan - voisko olla ok että ponnistelisi just sen mukaan miltä ITE tuntuu eikä hulluna kun käsketään

17: oliko sulla epiduraali puudutuksena?



21: Itte oon kuullu että tosi yleistä on että lapsi liikkuu edestakaisin! Ensin hiukan eteenpäin ja liukuu taaksepäin.

En tiedä tapahtuuko vastaava vaikka synnytys olisi nopea, mutta ihan normaalia toi on.. :)

Paikat oli sen verta löysät ekan synnytyksen jäljiltä (2 vuotta väliä). Ponnistusvaihe kesti 5 minuuttia.

Ekakin olisi varmaan tullut silleen mutta kätilö vaati ponnistamaan täysillä.

Riippuu siitä miten voimakas ponnistuspakko on. Minulla se oli voimakas.



Niin repesin ekassa synnytyksessä pahasti ja tokassa ei tullut naarmuakaan.

Kyllä kätilöillä (siis ihan kaikilla synnytyssalihommaa tekevillä) on kokemusta synnytyksistä, missä lapsi "puhalletaan/ hengitellään" ulos. Tällainen synnytys vaatii todella voimakkaat ja hyvät supistukset (tietenkin asiaan vaikuttaa myös lapsen koko ja asento suhteessa lantioon). Usein monisynnytäjillä näin käykin, kun synnytys on muutenkin nopea. Silloin kätilö pyytää olla ponnistamatta, ettei lapsi synny liian rajusti.



Sen sijaan jos supistukset ovat vähänkin heikkoja, ponnistaminen vaatii sitä ihan oikeaa työtäkin. Voimaa ei välttämättä tarvitse niin paljon kunhan suunta on oika ja ajoitus kunnossa.



Ponnistamisen tarve syntyy peräsuoleen/aukkoon kohdistuvasta ärsykkeestä. (sama kun todella kovasssa paskahädässä). Joillakin ei tule tätä tarvetta mm. puudutukset heikentää ja joillakinn tarve tulee todell aikaisin ja voimakkaana.



Omat synnytykseni ovat olleet aivan eri luokkaa. Ensimmäisessä minulle tuli kova tarve ja vauva syntyi nopeasti. Ponnistamisen tarve oli aivan hillitön ja koko kroppa kouristi ponnistamaan. Ponnistin sen mikä oli "pakko" ja helpotti oloani. neljällellä työnnöllä syntyi, Toisessa puudutus vei tunnon kokonaan ja ponnistin vain koska paikat oli auki ja vauva hollilla kun vauvankin vointi alkoi heiketä. Ponnistaminen oli vaikeampaa kun ei ollut tuntua ja työnsin paljon voimakkaammin kuin esikoista. (osa voimasta varmasti meni harakoille väärään suuntaan.)



Ponnistustarve on tehty sitä varten että ihminen tai eläin ponnistaisi.,. oli sitten tulossa paska tai lapsi. Ja, kyllä! Eläimetkin ponnistavat, vaikka kukaan ei ole niille mitään synnytyksestä kertoneetkaan. VArsinkin ekakertalaiset eläimet voivat joutua tekemään paljonkin töitä. Ponnistavat ihan samalla tavalla selkä köyryssä ja hengitystä pidättäen. (olen nähnyt ja avustanut kissojen, hevosten ja koirien synnytyksiä).



Vahvan ponnistustarpeen ansiosta ihmistä ei tarvitse hirmuisesti ohjata ponnistamaan oikein vain ponnistus tulee luonnostaan.



Mutta minua on aina ihmetyttänyt se, että näissä "luomu-synnytys-jutuissa aina mennään niin luonnon mukaan ja synnyttäjän pitäisi kuunnella omaa kehoaan, miksi sitten ponnistamisesta tehdään se epäluonnolinen juttu ja synnyttäjän pitäisi tehdä toisin päin mitä kroppa sanoo?

Synnytyksessä ei kannata stressata asioita, joihin ei itse voi juurikaan vaikuttaa. Niin kuin tästäkin ketjussa huomaa synnytykset ovat niin erilaisia. Kätilö on siellä sinua varten neuvomassa ja ohjaamassa. Synnytyksissä aina edetään tilanteen mukaan ja tilannetta ei voi etukäteen ennustaa.



Voit miettiä synnytystä varten on:



- missä aiot synnyttää

- ketä haluat ottaa mukaan (mies/tukihenkilö vai oletko yksin).

-Onko musiikkia vai ei

- Haluatko käyttää vettä (jos haluat ammeeseen niin se kannattaa mainita heti synnytysosastolle tullessa että pääset sellaiseen huoneeseen jossa on amme).

- missä vaiheessa menet sairaalaan.

- onko ponnistamisasennosta toiveita jne.



Näitä asioita et voi päättää/ suunnitella etukäteen:

- milloin synnytys alkaa

- miten kauan supistukset kestävät

- miten väsynyt tai pirteä olet

- haluatko olla pystyssä liikkeellä vai tuntuuko paremmalta olla paikallaan sängyssä

- miten kipeitä, pitkiä, tiheitä supistukset ovat.

- tarvitsetko synnytystä edistäviä toimenpiteitä tai kivunlievitystä

- milloin ja miten ponnistaa tai olla ponnistamatta.



Lähtökohta on se, että niin pitkälle kun synnytys etenee hyvin ja lapsi ja äiti voi hyvin voi olla ponnistamatta. Synnytyksen edistymistä et itse pysty arvioimaan, joten kätilön tehtävänä on arvioida tilanne ja neuvoa äitiä niin että lapsi saadaan turvallisesti ulos.



HEngittämisen suhteen: Kaikki hengityksen tiedostamis- ja rentoutumis-harjoitukset ovat hyväksi ennen synytystä, jotta hengittäminen kipeänä olisi mahdollisimman luonnollista ja itse ja vauva saisitte hyvin happea. Voit harjoitella mielikuva harjoituksin eri synnytytksen vaiheita, nii avautumista, kipeänä olemista kuin ponnistusvaihetta ponnistaen tai hengittäen.



Synnytyksessä on parasta vain heittäytyä tilanteeseen ja tehdä niin kuin tuntuu hyvältä. Kätilö sitten neuvoo kun on aika olla ponnistamatta tai ponnistaa ja ohjaa sinulle parhaan tavan tehdä niin.

sutjakkaammin siksi, että äidin oli pakko kuunnella kehoaan, eikä siinä ollut puudutteita, kätilöitä sun muita hösäämässä ympärillä.



Ja joo, totta kai lapsikuolleisuus oli suurta ja äiditkin kuoli helposti, Mutta suurta tyhmyyttä on kyllä nykyisissä synnytysten hoidoissa se, että kaikkea muuta kuunnellaan, mutta ei äitiä...