Lue keskustelun säännöt.
Miehet: miltä tuntui katsella vierestä synnytystä?
03.09.2018 |
Mitä tunteita se herätti?
Kiinnostaisi kuulla mitä ajatuksia miehen päässä pyörii kun oma nainen pusertaa uutta ihmistä maailmaan.
Kommentit (38)
Olisi kiva kuulla. Kuulin että oma isäni oli kuulemma itse ottanut ilokaasua synnytyksessä. Oli ilmeisesti aika hermona.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista oikeastaan mitään, kun juttelin salarakkaani kanssa puhelimessa.
Tiesin suurinpiirtein mitä se on etukäteen enkä olisi halunnut mukaan. Aika tuskallista katsottavaa oli ainakin minulle. Kolmannella kerralla osasin olla jo tukena.
Olihan siinä aika avuton olo kun mitään ei voi itse tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nauroin koko synnytyksen ajan ja annoin rohkaisevia kommenteja kuten: Ei voi sattuu ja älä nyt pillitä.
aikamoisia mulkeroita vastailemassa muutamaa asiallista kommenttia lukuunottamatta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin täällä on montaa miestä, jotka olisi oikeasti olleet läsnä synnytyksessä. Noita fantasioivia poikia on tietenkin joka paikka täynnä.
Mutta kysymys on kyllä kiinnostava. Miltä se isästä tuntuu olla läsnä uuden elämän synnyssä? Tuntuuko miltään, vai onko vaan velvollisuus joka täytyy hoitaa?
Itkettääkö? Pelottaako? Tylsistyttääkö? Jotain muuta -ko?
Hoh hoh...eipä mitään uutta auringon alla. Kyllä tää palsta on vaan niin vajakkien kokoontumis paikka. Pari prosenttia normaaleja asiallisia kommentteja ja vastauksia, oli ketju mikä tahansa. Loput niin typerää tekstiä ettei mee edes huonona vitsinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisten kymppiä katsellessani kuulin, kun naiset kannustivat toisiaan huutaen: "Jaksaa, jaksaa!" Ei sitten ollutkaan hyvä taktiikka synnytyksessä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aikamoisia mulkeroita vastailemassa muutamaa asiallista kommenttia lukuunottamatta
Nämä mulqvistit pitäisi kuohita, prkl!!
täytyy toivoa että kommenteista päätellen ei löydy omia lapsia. älyn lahjoja tuskin siunaantuisi ja joutuisi vielä tuommoisten kasvatettavaksi. hyi yök.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni oli rauhallinen, minua kannustava, mutta synnytyksen jälkeen sanoi ettei ikinä enää halua nähdä minun kärsivän niitä tuskia. Synnytys kesti useamman vuorokauden ja koko ajan sanottiin että pian leikataan.
Lääkäri oli miltei jatkuvasti siellä synnytyssalissa, joten itsekin tajusin ettei kaikki mene hyvin. Loppujen lopuksi lääkäri pelasti vauvan, alatiesynnytys oli.
Lähinnä jännitti, tärkeä hetki perheessä ja ensikohtaaminen vauvan kanssa. Osittain semmonen avuton olo, kun mitään muuta ei vaimon hyväksi voi tehdä kuin pidellä kädestä ja kannustaa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisessä ei ollut ongelmaa vaikka ahdisti se kun ei voinut auttaa siihen kipuun. Toisella kerralla tajusin että mies on vaan tiellä siinä kohtaa kun homma alkaa tosissaan ja en suosittele kenellekkään olla paikalla lopussa. Napanuoran leikkasin molemmilta ja jotain se nuppiin teki kun loppu halut sitten nihin aikoihin yli vuodeksi. Periaatteessa ihan hyvä nähdä mitä se on mutta en silti ymmärrä miksi siellä pitää olla. Kaunista se ei ole.
Minja 18 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aikamoisia mulkeroita vastailemassa muutamaa asiallista kommenttia lukuunottamatta
Nämä mulqvistit pitäisi kuohita, prkl!!
täytyy toivoa että kommenteista päätellen ei löydy omia lapsia. älyn lahjoja tuskin siunaantuisi ja joutuisi vielä tuommoisten kasvatettavaksi. hyi yök.
Mikä auttaa spermaiseen ripuliin?
Ratapalkki poikittain taunukseen
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisessä ei ollut ongelmaa vaikka ahdisti se kun ei voinut auttaa siihen kipuun. Toisella kerralla tajusin että mies on vaan tiellä siinä kohtaa kun homma alkaa tosissaan ja en suosittele kenellekkään olla paikalla lopussa. Napanuoran leikkasin molemmilta ja jotain se nuppiin teki kun loppu halut sitten nihin aikoihin yli vuodeksi. Periaatteessa ihan hyvä nähdä mitä se on mutta en silti ymmärrä miksi siellä pitää olla. Kaunista se ei ole.
Olisiko vaikka siksi, että synnyttäjällä olisi tukea tutusta henkilöstä? Ei se minustakaan naisena mitenkään kaunista tai kivaa ollut, mutta valitettavasti kuulun siihen sukupuoleen, joka ei saa poimia lapsenhankinnasta vain haluamiaan osia.
Lehmien poikimisessa vasikkaa ollut kiskomassa ja koe olevani kovin hyödyksi sitten paikanpäällä ihmislapsella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisessä ei ollut ongelmaa vaikka ahdisti se kun ei voinut auttaa siihen kipuun. Toisella kerralla tajusin että mies on vaan tiellä siinä kohtaa kun homma alkaa tosissaan ja en suosittele kenellekkään olla paikalla lopussa. Napanuoran leikkasin molemmilta ja jotain se nuppiin teki kun loppu halut sitten nihin aikoihin yli vuodeksi. Periaatteessa ihan hyvä nähdä mitä se on mutta en silti ymmärrä miksi siellä pitää olla. Kaunista se ei ole.
Olisiko vaikka siksi, että synnyttäjällä olisi tukea tutusta henkilöstä? Ei se minustakaan naisena mitenkään kaunista tai kivaa ollut, mutta valitettavasti kuulun siihen sukupuoleen, joka ei saa poimia lapsenhankinnasta vain haluamiaan osia.
Jep, vaimoni sano kyllä että lähinnä kätilö ja hoitajat olivat se tuki sinä viimeisen tunnin aikana, minun ilokaasun anto ja vesimuki ei ollut se juttu kuin alussa. Ja ei sen kai kaunista tarvitse ollakkaan ja sen tiedostaa kyllä, mutta pitää sitten hyväksyä sen puolisonkn päässä tapahtuvat asiat tämän jälkeen.
Kyllähän se pelotti ja jännitti niin perkeleesti ja oli suunnaton huoli vaimokkeesta ja lapsesta. Synnytyksen jälkeen tuli sitten ilon ja rauhan tunne kun kaikki voi hyvin. Todella hyvin hoiti henkilökunta hommansa, mutta paska maku jäi suuhun lopussa kun joku kätilö/hoitsu toi konjakki snapsin ja sanoi "nykäse toi naamas ja lähde vetää täältä ja tuu huomenna klo 14 takas". Vois sen vähän ystävällisemminkin sanoa, että tuore äiti tarvii lepoa ja nyt ois hyvä hetki sun hiippailla kotiin.
En muista tilanteesta mitään, olin niin pieni.