Ennen ei todellakaan ollut paremmin? 19 nostalgista kuvaa

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Olen tällä vuosikymmenellä ollut tilanteessa, jossa olisin tarvinnut kolikkopuhelinta.

Vähän kyllä kiinnostaa tuo tilanne. Millainen tilanne oli ettet voinut esimerkiksi lainata jonkun vastaantulevan puhelinta?

Eikä niitä kolikkopuhelimiakaan ihan joka paikassa ollut.

Haha :D en ole lainaamasi, mutta tuli mieleen kun yritin kysellä vastaantulijoilta missä on lähin kauppa. Siis olisi riittänyt sormella suunnan osoittaminen. Olisiko ollu vasta kuudes tai seitsemäs, joka ei marssinnut ohi. Jos olisin jäänyt puhelinta kyselemään, olisi varmaan poliisit tullut ennen kuin kukaan olisi luuria lainannut

Tekniikka on parantunut huomattavasti muutaman vuosikymmenen  aikana, joka on johtanut siihen, että ihmiset eivät enää välitä toisistaan, eikä aina itsestäänkään. Kone on syrjäyttänyt kaiken inhimillisen.

No tossa kuvassa oli kuitenkin 240 minuutin kasetti. Meillä oli vain 180 minuutin kasetteja. :(

Muistatteko videonauhureista kakstonnisen ja betan?

Vierailija kirjoitti:

Tekniikka on parantunut huomattavasti muutaman vuosikymmenen  aikana, joka on johtanut siihen, että ihmiset eivät enää välitä toisistaan, eikä aina itsestäänkään. Kone on syrjäyttänyt kaiken inhimillisen.

Samaa valitteli Charlie Chaplin elokuvassaan vuonna 1940.

Siis tismalleen samaa.

Vuodet kuluvat, valitus pysyy samana ja menneisyyttä katsellaan pinkit nostalgialasit silmillä.

Maailma oli kaunis ja selkeä 60-luvulla. Kaikilla oli tulevaisuus eikä kyynikoita juuri tavannut.

Tänään kun istuu vartin mäkkilässä näkee 100 läpeensä kyllästynyttä kaiken kokenutta kouluikäistä.

Huoh..surullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekniikka on parantunut huomattavasti muutaman vuosikymmenen  aikana, joka on johtanut siihen, että ihmiset eivät enää välitä toisistaan, eikä aina itsestäänkään. Kone on syrjäyttänyt kaiken inhimillisen.

Samaa valitteli Charlie Chaplin elokuvassaan vuonna 1940.

Siis tismalleen samaa.

Vuodet kuluvat, valitus pysyy samana ja menneisyyttä katsellaan pinkit nostalgialasit silmillä.

Näinhän se tietenkin menee sukupolvesta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Moni asia oli ennen paremmin, mutta ei kaikki asiat. Se missä on oikeasti tultu iso pudotus alas on ihmisten käytöstavat ja arvokkuus sekä aseman arvostus ja ylipäätään elämän arvostaminen. Joku sanoi poliitikoista. Erittäin hyvä esimerkki. Monta kertaa saanut hävetä. Ihmisten itsekkyys on toinen ja halu olla maailman napa ovat kammottavia asioita, mitkä ovat yleistynyneet aivan liikaa. Kaikki pitää saada tänne heti nyt eikä enää arvosteta ollenkaan sitä mitä on jo itsellä, mihinkään ei olla tyytyväisiä ja aina pitäisi saada vain lisää. Se näkyy kaikenikäisissä.

Tekniikan ja tiedonkulun paraneminen on hyviä asioita. Pystyt lähettämään helposti koordinaatit ja harvemmin enää käy niin että tarvitsisi puhelinkoppeja.

Kaikki on lopulta nykyään tehty niin helpoksi ja ettei niitä osata arvostaa: valokuvat, leffat, kulkuyhteydet, terveyspalvelut (tämä ei tosin aina toimi vieläkään), perhe-elämä (tämä ei ole enää tärkeää, vaan keino ylläpitää kulisseja ja kun ei enää kiinnosta niin voin vaan jättää oman onnensa nojaan), koti, kodinlaitteet, ruoka, ruma auto jne.

Ihmiset valittaa yhä vaan turhimmista asioista, aina jossain on jotain ruikuttamista ja sitä oikein keksimällä keksitään jotain kitisemistä. En ole elänyt 1970-90 aikaa, synnyin -99. Olen kuullut vain juttuja, moni on sanonut sitä että ihmiset valittaa nykyään kaikesta. Ennen ei valitettu siitä mistä ehkä olisi ollut jo aiheutta, mutta kun ei vielä tiedetty paremmasta niin ei osattu valittaa. Ei kukaan valittanut siitä, ettei ole uusinta mallia kännykästä kun harvalla sellaista edes oli. Kukaan ei valittanut kun kone ei käynnistynyt 10 sec sisällä.

Olisin halunnut elää tuolloin, vaikka nykyään on kaikki mukavuudet, se ei tuo onnea. Kun ihmiset passivoituu ja valittaa, se vain luo negatiivisia tunteita.

Mitä asemaa pitäisi arvostaa?

Ihmiset eli silloin ennen ihan onnellisina, koska ei ne tienneet, että asbesti on myrkyllistä eikä että tupakointi on niin vaarallista jne.  Ihminen on sellainen, että se sopeutuu oloihin, sehän näkyy kaikessa.  Nykyajan ihmiset pitää tätä nykyelämää niin huippuna, kun ne ei voi verrata sitä kuin menneeseen.

Siihen menneeseen verrattiin ennenkin.  Aina elämä on jollain tavalla ollut parempaa kuin menneisyydessä. 

Nykyään voi tietysti soittaa sitä apua itselleen melkein mistä vaan, mutta se kännykkä pitää sitten olla mukana ja saavutettavissa.  Ennen tämä asia osattiin suhteuttaa, ei lähdetty minnekään hevon kuusen metsiin jos ei ollut kaveri mukana tai ei osannut reittejä.  Ja ne, kenelle metsä ei ollut tuttu asia, ei sinne menneet.

Samalla lailla sen jalkansa voi katkaista kotioloissakin ja tilanne voi olla sellainen, että et pääse kännykkäsi luo.  Eli ei kaikki ole aukotonta tänä päivänäkään.

Se että nyt ihmetellään, miten on voitu elää ilman kännyköitä ja  - hui hui, jopa ilman lankapuhelintakin  - kertoo vaan siitä, kuinka tärkeäksi se kännykkä on muodostunut.  Oikeasti on mahdollista elää ilman sitäkin, mutta koko yhteiskunta on jo valjastanut kännykän meidän palvelijaksemme.  Ennen yhteiskunta ei ollut rakentunut siten.  Silloin otettiin huomioon, että ihmisen tavoitettavuus oli hidasta tai joskus jopa mahdotonta ja että asioiden toimitukset veivät oman aikansa.  Kukaan ei odottanutkaan, että ne tapahtuisivat samantien.  Kaikessa oli aina viive, ja se oli ihan normaalia.  Nyt tuntuisi vaikealta palata siihen, mutta silloin kaikki oli ihan ok. 

Paitsi että kyllä ihmiset silloinkin valittivat milloin mistäkin, mutta ei kukaan valittanut siitä, että ei ole tietokoneita.  Emmehän mekään nyt ruikuta siitä, että meillä ei ole vielä sitä maailmaa taas mullistavaa uutta ihmejuttua, mitä ei ole vielä keksittykään.

En ymmärrä nostalgiapuheita siitä kuinka kaikille oli töitä. Tuilla eletään tänä päivänä paljon leveämmin kuin keskipalkkaisena ennen wanhaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eli silloin ennen ihan onnellisina, koska ei ne tienneet, että asbesti on myrkyllistä eikä että tupakointi on niin vaarallista jne.  Ihminen on sellainen, että se sopeutuu oloihin, sehän näkyy kaikessa.  Nykyajan ihmiset pitää tätä nykyelämää niin huippuna, kun ne ei voi verrata sitä kuin menneeseen

Niinpä. Nyt saa jatkuvasti lukea miten huippukunnossa olleet urheilijat ja muut ovat saaneet sydänkohtauksia tai sairastuneet syöpään ja ihmisiä ahdistaa jatkuvasti. Mitään ei voi syödä, kun kaikki aiheuttaa syöpää, mutta syömättömyys on vielä huonompi

Kouluruoka oli ennen ihan normiruokaa, niitä puuroja ja vellejä syötiin kotonakin.  Niin kuin kuvista näkyi, lapset söi niitä ihan halulla.  Eipä  ronklattu ruuista.

Muistan vieläkin miltä tuntui aamulla pakkasesta astua  luokkaan, jonka oli joku käynyt lämmittämässä anivarhain.  Sanotaan että häkä ei haise, mutta joku sellainen savun haju, joka tulee kun pönttöuunin puut on palaneet ja luukut pidetty vähän aikaa auki, tuli aina niin kotoisana vastaan.  Siinä sitten seistiin ja veisattiin alkuvirttä, ja opettaja edessä polki harmoonia.  Me oltiin onnellisia lapsia, koska me saatiin jo kaikki käydä koulua.  Ja nykyisen kaltaista koulukiusaamista ei esiintynyt. Kansakouluvuosia muistan äärettömän hyvällä vieläkin.      

Vierailija kirjoitti:

Avioeroja oli vähemmän. Naiset tarvitsivat miestä enemmän. Nyt ottavan koiran ja elävät onnellisena yhdessä.

Yleensä yksin eläviä naisia haukutaan kissanomistajiksi...jostain oudosta syystä.

Tarviihan nainen miestä seksiin ja ystävyyteen.

Tuo että sai polttaa missä vaan, oli oikeasti järkyttävää. Tupakoimatonkin altistui tupakansavulle. Se on väärin. 

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä nostalgiapuheita siitä kuinka kaikille oli töitä. Tuilla eletään tänä päivänä paljon leveämmin kuin keskipalkkaisena ennen wanhaan.

Ai että kun nykyään saa tukia, joilla elää aika hyvin vaikka ei siis käy töissäkään, on mielestäsi parempi asia kuin se, että kaikilla olisi töitä?

Ennen ehkä ajateltiin vielä suoraselkäisesti, että toimeentuleminen tarkoittaa töissä käymistä.    

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olihan kolikkopuhelin tosi rasittava. Luuri haisi ällöttävältä, koppia oli käytetty pisuaarina, kolikoita meni solkenaan ja aina kun kone nielaisi kolikon, ei kuullut mitä toinen sanoo.

Lapsena aina kiersimme lähiseudun puhelinkopit ja etsimme kolikoita. Sitten löytösaaliin kanssa lähikiskalle irttariostoksille :)

Just veljenpojan kanssa ( 7v ) käveltiin kaupungilla ja käänyin kattomaan mihin kaveri jäi kuhnaamaan niin hän oli sormet parkkimittarissa ja naama messingillä kun joltain oli jäänyt sinne 2ekkunen:D Mua huvitti että hän ei olis ollut niin onnessaan vaikka mä olisin lyönyt hänelle kakskymppisen kouraan. Kaupassa en raatsinut sanoa että säästelee pennosensa karkkipäivään vaan sijoitettiin euro karkkipussiin ja toinen kotimatkalla mäkkärin euron juustoon. Oli se sellanen onnenpotku! Ai että mä rakastan sitä häiskää😍😂

siis toi linkin vika kohta (19)!! Onko totta, että joskus ammoisina aikoina nainen ei päässyt ravintolaan ilman miesseuralaista? EI voi olla totta, ei Suomessa :O

Elämä oli ennen sosiaalisenpaa. Naapurin kanssa istutiin samaan aikaan 6 reikäsessä huussissa pihan perällä.

No kaikkialla pitäisi saada vieläkin polttaa... eikö ilmastoinnin tekniikka ole kehittynyt niin pitkälle että savun haitat minimoituisivat?

Vierailija kirjoitti:

siis toi linkin vika kohta (19)!! Onko totta, että joskus ammoisina aikoina nainen ei päässyt ravintolaan ilman miesseuralaista? EI voi olla totta, ei Suomessa :O

Jep. Näin oli. Kaljan kanssa piti ostaa vähintään voileipä eikä asiakas saanut itse kantaa tuoppia pöydästä toiseen, sitä varten kutsuttiin paikalle tarjoilija.

Eikä hienoimpiin ravintoloihin ollut asiaa farkuissa, ilman kravattia tai ilman hametta.