G: Odottamattomin/kammottavin/yllättävin/kummallisin ikinä saamasi lahja?

Sain siskon perheeltä joululahjaksi halpahallitohvelit, kolme numeroa liian suuret ja kaiken lisäksi molemmat vasempaan jalkaan! Siinä vaiheessa ei tiennyt itkeäkö vai nauraa...

Mä sain kerran jo murrosikäisenä mummolta sellaisen liivimekon lahjaksi, jota lapset käyttivät joskus ennen sotia. Hän oli vielä vartavasten teettänyt. Kaunis ajatus tietty, mutta kyllä käyttämättä jäi.



Sama mummo teettää meille matonkuteistaan räsymattoja. Ymmärrän, että maalaistaloissa niille on tarvettakin, kun voi olla kylmät lattiat ja työvaatteissakin saatetaan kulkea. Vanhaan kaupunkiasuntoon sellainen ei vaan oikein tyylillisesti sovi eikä meillä ole mitään matonsäilytyspaikkoja, meillä on vaan ne matot, jotka on lattiassa.

Ehkä johonkin ultramoderniin skitsofreenisesti sisustettuun valko-mustaan asuntoon ei sovi kirjavat matot.

Kiittämätön täällä, mutta olen sitä mieltä, että meille ei räsymatot sovi. Meillä ei keittiössä mattoa ole, eteisessä on paperinarumatto. Olohuoneessa ja ruokailuhuoneessa on villamatot.



Maalaistalossahan niitä räsymattoja on tuvassa ja keittiössä, meillä ei vaan ole tarvetta. Vanhoissa maalaistaloissahan on saleissa yleensä kudotut villamatot, eli ei niissäkään räsymatot ole paraatipaikoilla.



Harmittaa vielä mummun puolesta, joka tarkoittaa tietysti vaan hyvää ja käyttää rahojaan tarpeettomaan. Meillä on myös varastossa muutama raanu ja ryijy. Ovat arvokkaita ja arvostan käsityötä. Toivoisin vaan itse, että voisin olla vaikka valkkaamassa värejä ja malleja. Mummu on aina ollut itsepäinen ihminen, joka " tietää" aina paremmin mitä toiset tarvitsevat. No, hänellä ei ole pikkurahasta puutetta, joten ei tietenkään pahoiteta mummun mieltä, vaikka hänellä onkin näitä projekteja.

että jos en ole oikein jostain innostunut, olen sanonut siitä aika suoraan mutta kohteliaasti. Ja jos olen jostain tykännyt, olen sanonut siitäkin suoraan.

Joskus vuonna Nakkisota sain kaverilta lahjaksi hiuspinnejä ym. Muuten ihan kiva lahja, mutta mulla oli tuolloin lyhyet hiukset :D



Lapsena sain mummiltani sellaisen " mummojen saippuasetin" , missä oli pahan hajuinen saippua, kylpyvaahto ja joku ryppuvoide tms. Ihan kiva, mutta mä olin tuolloin 6v enkä tehnyt kyseisellä lahjalla yhtikäs mitään.



Samainen mummeli antoi mulle yhtenä vuonna synttärilahjaksi sellaiset mummokalsarit.

Lahja oli odottamaton yllätys. Kuitenkin alku hämmennyksen jälkeen kokeilin niitä, ja nyt ovat olleet käytössäni jo monta vuotta.

KA kaikki repesivät nauruun, kun avasin paketin...

mauttomia koriste-esineitä jostain halpahallista, tai sitten mukahienoja astioita samaisista halpahalleista. Ihmettelen suuresti, etteivätkö todella huomaa minkä merkkisiä astioita meillä on??? On ollut joskus puhettakin että kerään tiettyjä sarjoja. Tai ettei meillä ole turhaa koristekrääsää... tai että sisustus on tietyn sävyinen.



Ovatko sitten niin nuukia, etteivät raaski ostaa merkkitavaraa, mutta sitten voisi mieluummin jättää lahjan ostamatta. Tai antaa vaikka kukkia.

Kuolleen naisen asunto tyhjennettiin..minun paketeistani löytyi nuhraantuneita rakkauspokkareita, käytetty marimekon pussukka ja

satiinihepene...Olipa tosi kiva kun itse olin ollut setvimässä asuntoa ja " lahjojen" antaja vielä tuumaa että jospa joku taas kuolis joskus...

Oikeasti tosi mautonta.

Lisäksi sain toiselta mieheni sukulaiselta myös samanlaisen :D kyseiseltä sukulaiselta tulee joka joulu jotain älytöntä, tyhmää, tarpeetonta.

sain yhtenä jouluna meikkejä (oli ilmeisesti ostanut jostakin poistomyynnistä/saanut arpajaisvoittona); värivoide oli niin tummaa, että en saanut sitä mitenkään laimennettua kosteusvoiteellakaan, ripsari oli mennyt vanhaksi ja kuivettunut, ryppyvoide oli myös vanhaa ja tarkoitettu 50+ ikäisille (itse oli 27 v...)



Joo, kiitos vaan. Mies oli vähän vaivaantunut, yritti selittää äitinsä kiireistä jotakin. Tuon jälkeen olenkin saanut vain suklaarasioita ja jonkun täysin mauttoman kynttilänjalan.

Antaja ajattelee tietysti, että teillä ei ole siksi krääsää esillä, kun teillä ei ole sitä tarpeeksi :)



Itse annan usein lahjaksi vähän hassujakin esineitä - jos en tismalleen tiedä, mitä saaja haluaa, annan jotain, mitä hän ei tulisi itse ostaneeksi. Aina välillä saattaa yllättäen miellyttääkin.



Kamalin lahja oli serkultani häälahjaksi saatu maailman hirvittävin seinäkello - järkkyä kitschiä, sellainen jostain massasta tehty kolmiulotteinen hirvitys, jossa " söpöjä" pupukuvioita pastellisävyissä... <yööök>

Kaksi talouspaperirullaa, sellaisia hypersupermaxikokoisia. Ne oli muovipussissa ja päällimäisenä ne paperirullat. Mieheni kertoi että ilmeeni oli ikimuistoinen kun tuijotin niitä rullia.

Arvaatte varmaan etten käytä talouspaperia...

Itse olen saanut mm. parodiakirjallisuutta, vaikka kys. laji saa minut kiehumaan raivosta.

kahtena jouluna peräkkäin viininpunaisen, vetoketjullisen kokovartalo-plyysihaalarin. Sellaisen jota siihen aikaan noin 70-80-vuotiaat naiset käyttivät kotiasuna.

ja äitini siis on hyvin muotitietoinen, eikä olisi kuuna päivänä suostunut itse vetämään pääleen sellaista vaatetta. luulen, että hänelle minun aikuistumiseni oli jonkinlainen haaste ja mm. nämä kummalliset lahjat liittyi siihen.

Pilaako se levyn, jos siinä laulaa lahjan antaja? Tietääpä ainakin, millainen levy on kyseessä.

Itsekin olen saanut vastaavan lahjan, ja olin tosi iloinen !

ostaa niin kamalan paljon halpoja lahjoja... Varmasti pääsisi kokonaisuudessaan pienemmällä rahanmenolla, kun ostaisi joka saajalle yhden kunnollisen lahjan. Ei kai tuohon halpiskrääsäjuttuun muuta syytä ole kuin se, että kuvitellaan pääsevänsä halvalla. Tosi harmi, ettei yhtään osata kuunnella toisten toiveita... Tykkääköisköhän ne itekään niistä antamistaan lahjoista, jos ne ite saisivat?



51

Uppista, minusta näitä on hauska lukea.