Lue keskustelun säännöt.
Minua pidetään nuorena äitinä: täytän 29 v. ennen esikoisen syntymää
03.09.2018 |
Olen 28-vuotias ja täytän 29 v. kuukautta ennen esikoisemme laskettua aikaa. Mies on 31 v. ja ehtii myös siirtyä 32 vuoden ikään ennen lapsen syntymää.
Lähipiirissämme ikäisemme eivät juurikaan ole lisääntyneet eikä asia tunnu olevan ajankohtainen. En puhunut raskaushaaveistamme kenellekään. Joskus asiaa sivuttiin, jolloin kommenttina tuli "ette kai nyt vielä aio lapsia hankkia!" ja naurua perään. Joo, ollaanhan me tällaisia teinejä ja oltu yhdessä vasta viisi vuotta. Maisterintutkinnot on suoritettu jo vuosia sitten ja olen ollut vakkarityössä jo pari vuotta, mies kauemmin. Meillä on omistusasunto ja hyvä taloudellinen tilanne. Bilettämässä käydään tosi harvoin enää nykyään. Ollaan matkusteltu yhdessä ja erikseen.
Aika moni ikäisemme tuntuu olevan yllättynyt, että saamme lapsen jo nyt. Mihin asti sitä oikein olisi pitänyt odottaa?? Minulle on ihan sama miten muut toimivat, mutta ihmettelen kyllä, miksi kolmekymppisiä pidetään tietyissä piireissä nuorina vanhempina.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Kunpa kaikki saisivat itse päättää, milloin tulevat äidiksi. Aika monelle on vaan niin, ettei tule nuorenakaan raskaaksi. Sitten monien vuosien ja yritysten jälkeen tulee raskaaksi vanhempana.
Mä en kylläkään myöskään ymmärrä noita 35-vuotiaita, jotka pitävät itseään vielä liian nuorina ja sanovat, että lasten aika on sitten myöhemmin. Toki takana voi olla se, etteivät he saa niitä, vaan selittelevät nyt näin, että saisivat olla rauhassa.
Lapsien hankkiminen tuntuu kiinnostavan kaikkia, vaikka ei edes tiedä, voiko tuttava saada niitä.
Kaikki yli 20-vuotiaana hankitut ja 45-vuotiaaksi hankitut ovat mun mielestä ihan ok. Joskus jopa sattuu nuoremmalle vahinko tai sitten yli 45-vuotialle vahinko. Ihan ovat tervetulleita kaikki lapset.
Kyllä alle 20 vuotiaatkin saavat todella toivottuja vauvoja. Olin 18 kun avioiduin. Piti yrittämällä yrittää keväästä syksyyn ennenkuin tärppäsi. Siitä eteenpäin tulin aina kerrasta raskaaksi.
Kaikkea muuta voi katua, mutta ei nuorena naimista ja lapsen saantia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä, että tärppäsi. Ihmetyttää tuo vouhotus tuosta iästä. Milloin olet liian nuori, milloin olet liian vanha. Lopulta jokainen itse hankkii ja hoitaa lapsen on hän sitten "nuori" tai jo vähän mummoäiti.
Kyllähän niitä on myös jotka ovat jo mummoja ja silti saavat vielä oman lapsen noin 40-vuotiaana. Ei kait se ulkonäöstä välttämättä näy, että on mummo ja mitä sitten vaikka näkysikin.
Miksi vanheneminen on niin vaikeaa?
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän niitä on myös jotka ovat jo mummoja ja silti saavat vielä oman lapsen noin 40-vuotiaana. Ei kait se ulkonäöstä välttämättä näy, että on mummo ja mitä sitten vaikka näkysikin.
Miksi vanheneminen on niin vaikeaa?
Näkyy olevan nykyihmisille vaikeaa tuo vanheneminen. Oliskohan itseään somessa paljastelevilla muovimissukoilla jotain osuutta asiassa?
Mummoni sai 10 lasta 19-46 vuotiaana. 6 tyttöä ja 4 poikaa, terveitä kaikki. Myös hän itse eli terveen ja pitkän elämän yhdessä vaarin kanssa.
Ihailen näitä vanhanajan pitkiä liittoja.
Silloin ei vouhkettu turhia.
Joitakin vuosia sitten puhuttiin, että biologinen kello raksuttaa sitä kovempaa mitä lähempänä ihminen alkaa olla 30 vuotta. Nyt ei ilmeisesti enää raksuta biologinen kello, vaan bile ym. kello.
Kyllä vanhenemisesta on tehty oikea ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä. Olin 30-vuotias lapseni syntyessä, kenelläkään lähimmästä yläaste-, lukio- tai amk-kaveripiiristäni ei ollut (eikä ole vieläkään) lapsia. Ovat lähinnä opiskelleet lisää, matkustelleet, bilettäneet ja vakaan parisuhteen perustamisen sijasta tapailleet ja vaihdelleet kumppania. Jotenkin se tuli suurena yllätyksenä, kun minä meninkin naimisiin ja perustimme perheen.
Jotenkin eivät ilmeisesti oikein ole osanneet suhtautua minuun raskaaksitulemisen jälkeen, koska tekemisissä oleminen on vähentynyt huomattavasti, mikä on surullista. Toki yritän omalta osaltani pitää yhteyttä ja ehdotella näkemistä, mutta täysin yksipuolisiksi muuttuneiden ystävyyssuhteiden olen antanut omaltanikin puolelta viiletä. Ilmeisesti se, minkä minä koin aidoksi ystävyydeksi, ei vaan sitä ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Joitakin vuosia sitten puhuttiin, että biologinen kello raksuttaa sitä kovempaa mitä lähempänä ihminen alkaa olla 30 vuotta. Nyt ei ilmeisesti enää raksuta biologinen kello, vaan bile ym. kello.
Kyllä vanhenemisesta on tehty oikea ongelma.
Niinpä. Kaikki tahtovat olla Paris Hiltoneita. Bileprinsessalla ei se kello tikitä vielä 37 vuotiaanakaan. Eikä löydy sitä oikeaa vaikka ainakin sataa on jo testannut. Taitaa jäädä lapsettomaksi ikäneidoksi rikas tyttörukka!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ihmeen takia välität noin paljon siitä mitä muut sanovat tai ajattelevat? Aina on jonkun mielestä liian nuori tai liian vanha. Ei kai kenenkään ratkaisut kaikkia miellytä, mutta mitä sitten. Pääasia että itse on tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Olin 30-vuotias lapseni syntyessä, kenelläkään lähimmästä yläaste-, lukio- tai amk-kaveripiiristäni ei ollut (eikä ole vieläkään) lapsia. Ovat lähinnä opiskelleet lisää, matkustelleet, bilettäneet ja vakaan parisuhteen perustamisen sijasta tapailleet ja vaihdelleet kumppania. Jotenkin se tuli suurena yllätyksenä, kun minä meninkin naimisiin ja perustimme perheen.
Jotenkin eivät ilmeisesti oikein ole osanneet suhtautua minuun raskaaksitulemisen jälkeen, koska tekemisissä oleminen on vähentynyt huomattavasti, mikä on surullista. Toki yritän omalta osaltani pitää yhteyttä ja ehdotella näkemistä, mutta täysin yksipuolisiksi muuttuneiden ystävyyssuhteiden olen antanut omaltanikin puolelta viiletä. Ilmeisesti se, minkä minä koin aidoksi ystävyydeksi, ei vaan sitä ollutkaan.
On kyllä surullista, jos ystävyyssuhteet viilenee erilaisen elämäntilanteen takia. Itse ainakin olen pyrkinyt puhumaan raskaudestani vain vähän etten tylsistytä niitä, joita asia ei välttämättä kiinnosta. Tässä mielessä olisi helpompaa, jos olisi samassa tilanteessa oleva ystävä, jolle purkaa tuntoja. Enkä nyt tarkoita mitään vauvalässytystä vaan ylipäätään ajatuksia elämänmuutoksesta ym.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia välität noin paljon siitä mitä muut sanovat tai ajattelevat? Aina on jonkun mielestä liian nuori tai liian vanha. Ei kai kenenkään ratkaisut kaikkia miellytä, mutta mitä sitten. Pääasia että itse on tyytyväinen.
En välitä. Toivoin ja sain perheen hyvin nuorella iällä. Sitten suoritin opinnot loppuun ja olen tyytyväinen tähän järjestykseen.
Aika kuluu uskomattoman nopeasti ja moni jää lapsettomaksi kun ikä tulee vastaan.
Itse aiheeseen:
Aloittaja tuossa ihmettelee "nuoruuttaan" 29v.
Nuori hän toki on, mutta ei enää kovin nuori ensisynnyttäjäksi.
Maailma muuttuu ja ihmiset sen mukana.
Hyvää syksyä kaikille äideille, nuorille ja vanhoille. Kuten myös lapsettomiksi jääneille, tai vauvasta vielä haaveileville!
Peukutuksista huomaa, että katkeruutta on ilmassa. Päät pystyyn ja teillekin kaikkea hyvää elämäänne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän niitä on myös jotka ovat jo mummoja ja silti saavat vielä oman lapsen noin 40-vuotiaana. Ei kait se ulkonäöstä välttämättä näy, että on mummo ja mitä sitten vaikka näkysikin.
Miksi vanheneminen on niin vaikeaa?
Näkyy olevan nykyihmisille vaikeaa tuo vanheneminen. Oliskohan itseään somessa paljastelevilla muovimissukoilla jotain osuutta asiassa?
Mummoni sai 10 lasta 19-46 vuotiaana. 6 tyttöä ja 4 poikaa, terveitä kaikki. Myös hän itse eli terveen ja pitkän elämän yhdessä vaarin kanssa.
Ihailen näitä vanhanajan pitkiä liittoja.
Silloin ei vouhkettu turhia.
Totta toinen puoli. Silloin nainen saattoi joutua kestämään väkivaltaa ja pettämistä, koska ei voinut erota.
Kunpa kaikki saisivat itse päättää, milloin tulevat äidiksi. Aika monelle on vaan niin, ettei tule nuorenakaan raskaaksi. Sitten monien vuosien ja yritysten jälkeen tulee raskaaksi vanhempana.
Mä en kylläkään myöskään ymmärrä noita 35-vuotiaita, jotka pitävät itseään vielä liian nuorina ja sanovat, että lasten aika on sitten myöhemmin. Toki takana voi olla se, etteivät he saa niitä, vaan selittelevät nyt näin, että saisivat olla rauhassa.
Lapsien hankkiminen tuntuu kiinnostavan kaikkia, vaikka ei edes tiedä, voiko tuttava saada niitä.
Kaikki yli 20-vuotiaana hankitut ja 45-vuotiaaksi hankitut ovat mun mielestä ihan ok. Joskus jopa sattuu nuoremmalle vahinko tai sitten yli 45-vuotialle vahinko. Ihan ovat tervetulleita kaikki lapset.