Minua pidetään nuorena äitinä: täytän 29 v. ennen esikoisen syntymää

Mitä tykkäsit siitä, nelikymppinen äiti, että kauhisteltaisiin miten vanhana sait lapsesi? 

T: 19-vuotiaana lapsen saanut, nyt 22-vuotiaan äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuonna 2015 ensisynnyttäjien keski-ikä oli 28 ja 29 välillä. Mikä on keski-ikä nyt?

Muistaakseni 2017 ensisynnyttäjien keski-ikä oli 29,2 vuotta.

Eli siihen nähden en ole nuori. Tuttavapiirissämme vaan ihmetellään aikaista aikatauluamme. Eli riippuu kovin piireistä. Korkeakoulutetut ja pääkaupunkiseudulla asuvat hankkivat lapsensa keskimääräistä myöhemmiin.

Ap

Sitten kun ne tuttavat hankkivat lapsia lähempänä 40v, niin he ovat kyllä jo vanhoja ensisynnyttäjiä. Jos olisit 20v niin olisit nuori ensisynnyttäjä.

Minulla ei ole vielä lapsia (32v), mutta en osaa huomioida eroa minun ja perheellisten ihmisten biletysten ja matkustusten määrän suhteen. Minulle se on tietysti helpompaa, mutta usea perheellinen ystävä kyllä tekee ja ramppaa lasten kanssa paljon enemmän kuin itse. On hoploppia, puuhamaata, teneriffaa ja ruotsinlaivaa. Mutta minulla on vanhemmat hoidettavana ja sitten pätkätyöhistoria, jolla lomia ei oikeastaan ole ollut kuin palkattomana. Vaikea lähteä, viikonloppuja joskus Euroopassa.

Jos se elämä muuttuu 100% suunnitelluksi niin voi varmaan tulla mielikuva, että siellä ne lapsettomat rellestää. Eihän se vaan ole niin enää yli 30-vuotiailla, ihan työssäkäyviä, lainoja maksavia ihmisiä velvoitteineen tässä ollaan. Ainakin suht normaalien ihmisten piireissä.

Ja voihan se olla että kovasti lapsia haluavat bilettävät ja matkustavat "alta pois", ja luulevat että lapsettomien elämä on samaa kuin heidän elämänsä ennen lapsia? Moni perheellinen aikuistuu vasta siihen perheeseen. Lapseton joutuu tekemään sen muista syistä, mutta kyllä se tapahtuu.

Ihan samalla tavalla lapseton muuttuu, kasvaa, kehittyy ja aikuistuu. Perheellisen voi olla vaikea sitä toki erottaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä sain lapsen 21-vuotiaana. Aika harva perhekerhossa oli kaksikymppisiä, mut ei kukaan mulle tullut kauhistelemaankaan asiaa.

Ja mä 22-vuotiaana, 17 vuotta sitten. Laitoksella päivittelivät "nuorta rouvaa" ja puoli vuotta myöhemmin autokoulussa "vanhaa rouvaa". Ei ole kohden koskaan. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuonna 2015 ensisynnyttäjien keski-ikä oli 28 ja 29 välillä. Mikä on keski-ikä nyt?

Muistaakseni 2017 ensisynnyttäjien keski-ikä oli 29,2 vuotta.

Eli siihen nähden en ole nuori. Tuttavapiirissämme vaan ihmetellään aikaista aikatauluamme. Eli riippuu kovin piireistä. Korkeakoulutetut ja pääkaupunkiseudulla asuvat hankkivat lapsensa keskimääräistä myöhemmiin.

Ap

Voit sanoa ettei 30v ole enää nuori. Nuori on kun ollaan parikymppisiä, lähemmäs 40v äiti tai sen yli menevä ei välttämättä edes saa lapsia ja keskenmenojen todennäköisyys on paljon isompi. Sinne ei siis ihan välttämättä kannata esikoisen tekoa siirtää, jos niitä lapsia oikeasti haluaa ja vaikka vielä useamman kuin yhden. Olette miehesi kanssa juuri hyvän ikäisiä.

Teillä on juuri hyvä aika hankkia lapsia, kun kerta niitä haluatte. Teillä on koulut käyty, vakityöpaikat, olette ilmeisesti myös päässeet elämään ”tarpeeksi” sitä omaakin elämää ilman lapsia. Ette ole kuitenkaan liian vanhoja ja lasten kasvatus ei iän takia vielä ota voimille ettekä ole lasten kasvettua mitään ns. ikäloppujakaan (yli 60v).

Itse olen miettinyt että haluaisin lapset tai ainakin esikoisen mielummin nuorempana (n. 24-25v) kuin vanhempana (+35v). Tietysti elämä ei mene aina suunnitellusti. Ei välttämättä ole miestä tai vakaata taloudellista tilannetta tms.

Minusta on omalla tavallaan huolestuttavaa että yli 3-kymppiset pitävät itseään vielä nuorina. Ollaan hulluja teinejä, kreisibailataan jne. eikä oikein edes osata olla aikuisia tai ei ainakaan haluta. Itse olen ajatellut, että järkyttävä halu bilettää loppuisi opiskeluiden aikana tai sen jälkeen ja ymmärrettäsiin ettei niitä nuoria olla ikuisesti. Nykyään pelätään ikääntymistä hirveästi. Ei haluta hyväksyä sitä että ihminen vanhenee. Luodaan illuusiota että 29-vuotias on nuori äiti (!), yksikin ryppy naamassa on maailmanloppu, on botoxit ja kaikki kikat ja konstit ettei se oma ikääntyminen näy kasvoilta, oletus on että varsinkin naisten pitäisi näyttää samalta kuin Jennifer Lopez oli ikää sitten 24, 37,45 tai 62, ihmisillä on oikeasti paineita ikääntymisestä.

N19

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 28-vuotias ja täytän 29 v. kuukautta ennen esikoisemme laskettua aikaa. Mies on 31 v. ja ehtii myös siirtyä 32 vuoden ikään ennen lapsen syntymää.

Lähipiirissämme ikäisemme eivät juurikaan ole lisääntyneet eikä asia tunnu olevan ajankohtainen. En puhunut raskaushaaveistamme kenellekään. Joskus asiaa sivuttiin, jolloin kommenttina tuli "ette kai nyt vielä aio lapsia hankkia!" ja naurua perään. Joo, ollaanhan me tällaisia teinejä ja oltu yhdessä vasta viisi vuotta. Maisterintutkinnot on suoritettu jo vuosia sitten ja olen ollut vakkarityössä jo pari vuotta, mies kauemmin. Meillä on omistusasunto ja hyvä taloudellinen tilanne. Bilettämässä käydään tosi harvoin enää nykyään. Ollaan matkusteltu yhdessä ja erikseen.

Aika moni ikäisemme tuntuu olevan yllättynyt, että saamme lapsen jo nyt. Mihin asti sitä oikein olisi pitänyt odottaa?? Minulle on ihan sama miten muut toimivat, mutta ihmettelen kyllä, miksi kolmekymppisiä pidetään tietyissä piireissä nuorina vanhempina.

Olin itse 28 vuotta ja ihmettelin, kun muut esikoista odottavat olivat 35v tai jopa vanhempiakin. Mutta se on nykyaikaa se. Enää ei haluta lapsia, vaan halutaan edelleen elää kuin parikymppiset. Opiskella, tehdä uraa, matkustaa ja bilettää. Thirty is the new twenty.[/quote

Kaikkihan eivät saa lapsia. Pitäisi varmaan ripotella tuhkaa päällensä ja istua ikkunattomassa huoneessa, jotta ei vaan enää matkustelisi ja rellestäisi.

Mahtaa sitten kavereita vituttaa, kun minun muksu menee kouluun, olen vasta 35 ja kun lapsi on aikuinen, olen alle 50-vuotias. Ehtii vaikka mitä kivaa sen valvomisen ja vaipanvaihdon sijaan. Tukka takana elämä edessä. Hieman alle 30 oli mulle sopiva ikä hankkia lapsi.

Muistan niin kun olin raskaana 26 -vuotiaana, miten neuvolassa suhtauduttiin kuin teiniäitiin 👍

Mieskin oli samanikäinen, yhdessä oltiin oltu viitisen vuotta ja vuosi naimisissakin, vaan silti kyseltiin heti jos mies ei ollut neuvolassa mukana, että onko mies enää mukana kuvioissa.

Kuinkahan monelta esim. 35 -vuotiaalta äidiltä kysytään tuollaista, kun mies ei töiden takia pääse muutamalle neuvolakäynnille mukaan 😑

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuonna 2015 ensisynnyttäjien keski-ikä oli 28 ja 29 välillä. Mikä on keski-ikä nyt?

Muistaakseni 2017 ensisynnyttäjien keski-ikä oli 29,2 vuotta.

Eli siihen nähden en ole nuori. Tuttavapiirissämme vaan ihmetellään aikaista aikatauluamme. Eli riippuu kovin piireistä. Korkeakoulutetut ja pääkaupunkiseudulla asuvat hankkivat lapsensa keskimääräistä myöhemmiin.

Ap

Voit sanoa ettei 30v ole enää nuori. Nuori on kun ollaan parikymppisiä, lähemmäs 40v äiti tai sen yli menevä ei välttämättä edes saa lapsia ja keskenmenojen todennäköisyys on paljon isompi. Sinne ei siis ihan välttämättä kannata esikoisen tekoa siirtää, jos niitä lapsia oikeasti haluaa ja vaikka vielä useamman kuin yhden. Olette miehesi kanssa juuri hyvän ikäisiä.

Teillä on juuri hyvä aika hankkia lapsia, kun kerta niitä haluatte. Teillä on koulut käyty, vakityöpaikat, olette ilmeisesti myös päässeet elämään ”tarpeeksi” sitä omaakin elämää ilman lapsia. Ette ole kuitenkaan liian vanhoja ja lasten kasvatus ei iän takia vielä ota voimille ettekä ole lasten kasvettua mitään ns. ikäloppujakaan (yli 60v).

Itse olen miettinyt että haluaisin lapset tai ainakin esikoisen mielummin nuorempana (n. 24-25v) kuin vanhempana (+35v). Tietysti elämä ei mene aina suunnitellusti. Ei välttämättä ole miestä tai vakaata taloudellista tilannetta tms.

Minusta on omalla tavallaan huolestuttavaa että yli 3-kymppiset pitävät itseään vielä nuorina. Ollaan hulluja teinejä, kreisibailataan jne. eikä oikein edes osata olla aikuisia tai ei ainakaan haluta. Itse olen ajatellut, että järkyttävä halu bilettää loppuisi opiskeluiden aikana tai sen jälkeen ja ymmärrettäsiin ettei niitä nuoria olla ikuisesti. Nykyään pelätään ikääntymistä hirveästi. Ei haluta hyväksyä sitä että ihminen vanhenee. Luodaan illuusiota että 29-vuotias on nuori äiti (!), yksikin ryppy naamassa on maailmanloppu, on botoxit ja kaikki kikat ja konstit ettei se oma ikääntyminen näy kasvoilta, oletus on että varsinkin naisten pitäisi näyttää samalta kuin Jennifer Lopez oli ikää sitten 24, 37,45 tai 62, ihmisillä on oikeasti paineita ikääntymisestä.

N19

Voi herttinen sentään. Ehkäpä odotat että pääset ihan vaikka työelämään näkemään niitä 30v, etkä pohjaa mielikuviin...

Sain esikoisen 23 vuotiaana. Olin juuri valmistunut amk ja olimme naimisissa mieheni kanssa. Tuntui että vauvakerhoissa olin silti vähintäänkin yhtä kypsä kuin muut mammat. Nyt toisen vauvan muskarissa käydessä luulin todella että muut viisi vauvaa olivat tulleet mummojensa kanssa sinne. Mutta ilmeisesti ihan mammoja olivat. Mutta todella vanhoja!!!

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa sitten kavereita vituttaa, kun minun muksu menee kouluun, olen vasta 35 ja kun lapsi on aikuinen, olen alle 50-vuotias. Ehtii vaikka mitä kivaa sen valvomisen ja vaipanvaihdon sijaan. Tukka takana elämä edessä. Hieman alle 30 oli mulle sopiva ikä hankkia lapsi.

Heh, minulle on nuorempina lapsensa saaneet huokailleet, että olisipa ihanaa että olisi vielä lapsia kotona.. Mutta kukin tavallaan, itse nautin perheestäni ja rakastan lapsiani yli kaiken, ei minulla ole kiire elämään "elämää", hehän ovat se. Nautin nuoruudestani, onneksi, kas kun se on aika jota ei takaisin saa. Nyt tunnen itseni nuoreksi nuorten aikuisteni kanssa.

Ei se elämä varmasti sinullekaan tässä iässä enää niin mustavalkoista ole, vaikka huolestuttavalta nyt näyttääkin... Onnea matkaasi.

N55

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa sitten kavereita vituttaa, kun minun muksu menee kouluun, olen vasta 35 ja kun lapsi on aikuinen, olen alle 50-vuotias. Ehtii vaikka mitä kivaa sen valvomisen ja vaipanvaihdon sijaan. Tukka takana elämä edessä. Hieman alle 30 oli mulle sopiva ikä hankkia lapsi.

Heh, minulle on nuorempina lapsensa saaneet huokailleet, että olisipa ihanaa että olisi vielä lapsia kotona.. Mutta kukin tavallaan, itse nautin perheestäni ja rakastan lapsiani yli kaiken, ei minulla ole kiire elämään "elämää", hehän ovat se. Nautin nuoruudestani, onneksi, kas kun se on aika jota ei takaisin saa. Nyt tunnen itseni nuoreksi nuorten aikuisteni kanssa.

Ei se elämä varmasti sinullekaan tässä iässä enää niin mustavalkoista ole, vaikka huolestuttavalta nyt näyttääkin... Onnea matkaasi.

N55

Tämä. Mistä velvollisuudesta ihminen lapsensa tekee, jos vain laskeskelee milloin niistä pääsee eroon?

Tosi hassu juttu. Minä olen saanut esikoisen jo alle 20-vuotiaana, enkä pitänyt itseäni erityisen nuorena edes silloin. 26-vuotiaana päätin lähteä suorittamaan noin 5 vuoden mittaista jatkotutkintoa, ja alusta asti oli selvää että jos lapsia vielä tulee niin iän takia ne on tehtävä opintojen väliin. Olen tällä hetkellä saman ikäinen kuin ap, ja olen nyt myös raskaana. Itse ajattelen niin että nyt alkaa olla ne viimeiset hetket, ja lähipiirini saman ikäiset naiset ovat puskeneet kilpaa vauvoja maailmaan viimeisen 1,5 vuoden ajan, ja raskaanaolijoita on myös tällä hetkellä paljon.

Mitä ihmettä? Ei 29 vee ole lainkaan nuori synnyttäjä!

Itse aloitin 10v nuorempana ja sain pesueen lentoon kun olin alta 40. Tai siis melkein, sillä iltatähden synnytin 26 vuotiaana.

On kivaa saada lastenlapsia ja olla nuori mummo!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa sitten kavereita vituttaa, kun minun muksu menee kouluun, olen vasta 35 ja kun lapsi on aikuinen, olen alle 50-vuotias. Ehtii vaikka mitä kivaa sen valvomisen ja vaipanvaihdon sijaan. Tukka takana elämä edessä. Hieman alle 30 oli mulle sopiva ikä hankkia lapsi.

Heh, minulle on nuorempina lapsensa saaneet huokailleet, että olisipa ihanaa että olisi vielä lapsia kotona.. Mutta kukin tavallaan, itse nautin perheestäni ja rakastan lapsiani yli kaiken, ei minulla ole kiire elämään "elämää", hehän ovat se. Nautin nuoruudestani, onneksi, kas kun se on aika jota ei takaisin saa. Nyt tunnen itseni nuoreksi nuorten aikuisteni kanssa.

Ei se elämä varmasti sinullekaan tässä iässä enää niin mustavalkoista ole, vaikka huolestuttavalta nyt näyttääkin... Onnea matkaasi.

N55

Tämä. Mistä velvollisuudesta ihminen lapsensa tekee, jos vain laskeskelee milloin niistä pääsee eroon?

Sitä voitkin ihan itse pohtia, kun neljäkymppisenä hoidat koliikkivauvaa ja vaihdat vaippoja ja myöhemmin kuuntelet uhmaikäisen kiukuttelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa sitten kavereita vituttaa, kun minun muksu menee kouluun, olen vasta 35 ja kun lapsi on aikuinen, olen alle 50-vuotias. Ehtii vaikka mitä kivaa sen valvomisen ja vaipanvaihdon sijaan. Tukka takana elämä edessä. Hieman alle 30 oli mulle sopiva ikä hankkia lapsi.

Heh, minulle on nuorempina lapsensa saaneet huokailleet, että olisipa ihanaa että olisi vielä lapsia kotona.. Mutta kukin tavallaan, itse nautin perheestäni ja rakastan lapsiani yli kaiken, ei minulla ole kiire elämään "elämää", hehän ovat se. Nautin nuoruudestani, onneksi, kas kun se on aika jota ei takaisin saa. Nyt tunnen itseni nuoreksi nuorten aikuisteni kanssa.

Ei se elämä varmasti sinullekaan tässä iässä enää niin mustavalkoista ole, vaikka huolestuttavalta nyt näyttääkin... Onnea matkaasi.

N55

Elämän isot päätökset perustuu yleensä hyvään itsetuntemukseen. Kuten lapsenhankinnan ajankohta. Kuulostaa hieman keskenkasvuiselta, että ihmistä tällainen "vituttaisi". Ehkä se on heikomman itsetuntemuksen pohjalta syntynyt virhearvio toisten tekemisistä. En oikein muuten pysty ajatusta ymmärtämään. Kannattaa uskaltaa tehdä niin, kuten itse haluaa. Se tuo suurimman onnen, vaikka ei ehkä kaikkien mielestä tai absoluuttisesti parasta lopputulosta. Itseään vastaan rikkominen on isoin kipu.

Vaikka nykynaiset tykkäävätkin uhmata biologiaa ja lykkäävät lasten hankintaa sinne +35-ikään, niin kyllä siinä joku järki on, miksi esim. lapsen todennäköisyys syntyä vammaisena lisääntyy tietyn iän jälkeen.

Iäkkäiden ei kuulukaan enää kyetä huolehtimaan pienistä vauvoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa sitten kavereita vituttaa, kun minun muksu menee kouluun, olen vasta 35 ja kun lapsi on aikuinen, olen alle 50-vuotias. Ehtii vaikka mitä kivaa sen valvomisen ja vaipanvaihdon sijaan. Tukka takana elämä edessä. Hieman alle 30 oli mulle sopiva ikä hankkia lapsi.

Heh, minulle on nuorempina lapsensa saaneet huokailleet, että olisipa ihanaa että olisi vielä lapsia kotona.. Mutta kukin tavallaan, itse nautin perheestäni ja rakastan lapsiani yli kaiken, ei minulla ole kiire elämään "elämää", hehän ovat se. Nautin nuoruudestani, onneksi, kas kun se on aika jota ei takaisin saa. Nyt tunnen itseni nuoreksi nuorten aikuisteni kanssa.

Ei se elämä varmasti sinullekaan tässä iässä enää niin mustavalkoista ole, vaikka huolestuttavalta nyt näyttääkin... Onnea matkaasi.

N55

Tämä. Mistä velvollisuudesta ihminen lapsensa tekee, jos vain laskeskelee milloin niistä pääsee eroon?

Sitä voitkin ihan itse pohtia, kun neljäkymppisenä hoidat koliikkivauvaa ja vaihdat vaippoja ja myöhemmin kuuntelet uhmaikäisen kiukuttelua.

Kyllä kaikkien pitää nuo ulottuvuudet ja niiden kanssa selviämiset ETUKÄTEEN miettiä, oli sitten 15, 25, 35 tai 45-vuotias äiti. Lapset on lapsia. Ne on keskeneräisiä ihmisiä, ja niiden kasvatus on haaste ja työ. Ehkäpä jollekin nuorelle äidille olisi sula mahdottomuus olla vanhempi äiti, jos ei ole resilienssiä ja pinnaa henkilökohtaisella tasolla. Onhan nuoret esim. valtavan huonokuntoisia ja lihaviakin. Itse pyöräilen joka aamu töihin ennen seitsemää, parikymppiset tulee pahimmillaan taksilla massu pömpöttäen energiajuomista juuri ennen liukuman loppua ysiksi... ymmärrän jos silloin vanhana jaksaminen tuntuu hämärältä konseptilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa sitten kavereita vituttaa, kun minun muksu menee kouluun, olen vasta 35 ja kun lapsi on aikuinen, olen alle 50-vuotias. Ehtii vaikka mitä kivaa sen valvomisen ja vaipanvaihdon sijaan. Tukka takana elämä edessä. Hieman alle 30 oli mulle sopiva ikä hankkia lapsi.

Heh, minulle on nuorempina lapsensa saaneet huokailleet, että olisipa ihanaa että olisi vielä lapsia kotona.. Mutta kukin tavallaan, itse nautin perheestäni ja rakastan lapsiani yli kaiken, ei minulla ole kiire elämään "elämää", hehän ovat se. Nautin nuoruudestani, onneksi, kas kun se on aika jota ei takaisin saa. Nyt tunnen itseni nuoreksi nuorten aikuisteni kanssa.

Ei se elämä varmasti sinullekaan tässä iässä enää niin mustavalkoista ole, vaikka huolestuttavalta nyt näyttääkin... Onnea matkaasi.

N55

Tämä. Mistä velvollisuudesta ihminen lapsensa tekee, jos vain laskeskelee milloin niistä pääsee eroon?

Sitä voitkin ihan itse pohtia, kun neljäkymppisenä hoidat koliikkivauvaa ja vaihdat vaippoja ja myöhemmin kuuntelet uhmaikäisen kiukuttelua.

Kyllä kaikkien pitää nuo ulottuvuudet ja niiden kanssa selviämiset ETUKÄTEEN miettiä, oli sitten 15, 25, 35 tai 45-vuotias äiti. Lapset on lapsia. Ne on keskeneräisiä ihmisiä, ja niiden kasvatus on haaste ja työ. Ehkäpä jollekin nuorelle äidille olisi sula mahdottomuus olla vanhempi äiti, jos ei ole resilienssiä ja pinnaa henkilökohtaisella tasolla. Onhan nuoret esim. valtavan huonokuntoisia ja lihaviakin. Itse pyöräilen joka aamu töihin ennen seitsemää, parikymppiset tulee pahimmillaan taksilla massu pömpöttäen energiajuomista juuri ennen liukuman loppua ysiksi... ymmärrän jos silloin vanhana jaksaminen tuntuu hämärältä konseptilta.

Tämäpä oli päivän paras kommentti. Hienoa yleistämistä ja nuorten syyllistämistä sekä ennen kaikkea itsensä nostamista jalustalle. Valitettavasti ikä ei ole vain numeroita ja se läski kakskymppinen jaksaa luultavasti valvoa paremmin sata yötä putkeen kuin joku 45-vuotias.

Akateemisissa kaveripiireissä on hyvin tavallista, että lapsia harkitaan 30. Ikävuoden jälkeen, ensisynnyttäjät keski-ikä taitaa olla 34 ikävuoden paikkeilla.