Lue keskustelun säännöt.
Jäätkö vatvomaan käyttäytymistäsi/sanomisiasi/toimiasi
02.09.2018 |
Elikä siis itselläni on tällainen ikävä tapa, josta haluaisin päästä eroon. Jään muistelemaan ja pähkäilemään tapahtuneita sosiaalisia tilanteita ja omaa olemistani niissä. Mietin esimerkiksi mitä sanoin ja miltäköhän kuulostin tai vaikutin muuten toisen mielestä.. Kyseessä voi olla pidempi kohtaaminen vaikka ystävän kanssa tai satunnainen kohtaaminen kaupan kassahenkilön kanssa. Pohdin tilanteita, jotta saisin itselleni selväksi, että toiminhan varmasti siten kuin tilanteessa olisin jälkeenpäinkin halunnut toimia ja ahdistun, jos hoksaan, että näin ei välttämättä ole. Ei jaksaisi. Onkohan täällä ketään samankaltaista ihmistä?
Kommentit (18)
Kysehän on epävarmuudesta, itseluottamuksen puutteesta. Itse olen samanlainen, ärsyttää juu mut ihmisluonne on mitä on. Luulisin kyllä että enemmistö ihmisistä pähkäilee noita juttuja jälkeenpäin juuri kuten sinä ja minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, minä vatvon asioita myös, joka myös johtaa ahdistumiseen. Olen yrittänyt olla itselleni armollisempi lohduttamalla, että nyt ei mennyt ihan putkeen, ensi kerralla ehkä sitten. Ja vuorovaikutukseen tarvitaan aina kaksi osapuolta, aina ei vaan toisen kanssa kohtaa, vaikka tekisi miten oikein, sillä kaikki ovat erilaisia.. Älä ota liikaa itseesi, on minun neuvoni sinulle. Et välttämättä tehnyt mitään erikoista, jos vastapuoli esim. Nyrpisti nenäänsä. Hän ehkä vain tulkitsi sinut eri tavoin mitä tarkoitit. Eikä siitäkään tarvitse ahdistua, sillä jokainen kuitenkin tulkitsee eri tavalla, etkä koskaan voi olla varma tulkitseko joku sinut juuri niin kun tarkoitit..
Jään. Toisinaan vatvon ja vatvon ja sitten päätän, että nyt riittää. Välillä se onnistuu, välillä ei.
Juu, minä mietin. Joskus muistelen jotain vanhaa pitkänkin ajan kuluttua.
Olen introvertti, oletteko te muut?
Olen ollut samanlainen, mutta sitkeällä opettelulla ja harjoittelulla olen päässyt siitä eroon. Mindfulness-ajattelu auttaa, pitää oppia päästämään ajatuksista irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko sattumalta myös yksineläjiä kuten minä, ehkä on vaan liikaa aikaa vatvoa.
Minä jään :( Mitään hyötyä siitä ei ole, tulee vain paha mieli :(
Usein jään märehtimään vaikka jotain kauppareissua ja sanoinko kassalle jotain väärin yms. älytöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En asu yksin ja kyllä valitettavasti vatvon kaikkea. Mietin jopa vuosia sitten sanottuja juttuja. Yleensä nämä pomppaa mieleen nukkumaanmennessä ja sitten en saa nukuttua. Lisäksi tunnen syyllisyyttä kaikesta turhasta ja ahdistun siitäkin. Tästä tahtoisin minäkin eroon ja ongelman tunnistaminen on ensimmäinen askel.
En vatvo, muistele tai kadu mitään. Tehty mikä tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti 'levy jää päälle'. Minulla tämä johtuu päävammasta, jonka sain onnettomuudessa. Oi niitä aikoja kun olin vielä terve. Enpä jäänyt turhia murehtimaan.
Mietin kaikkia sanomisiani nykyään. Vaiva näyttää pahenevan vanhemmiten :) En muista käyttäytyneeni näin nuorena. Yleensä ihminen, joka käyttäytyy minua kohtaan ikävästi, vaikkapa tulemalla kotiini ja sitten arvostelemalla jotakin asiaa siellä , enkä keksi mitään nasevaa vastausta niin sitten mietin koko illan, että miksi en sanonut sille niin taikka näin. Jälkeenpäin löydän aina oikeat sanat, mutta en silloin , kun tilanne on päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihania olette, kiitos vastauksista. Tavallaan lohdullista kuulla, että on muitakin kaltaisiani. Ja kiitos mindfulness vinkistä, luenpas siitä enemmän.
Minä olin tuollainen ennen, joten tässä neuvo minkä luulen auttavan. Lakkaa tarkkailemasta itseäsi niin paljon ja käännä hetkeksi huomio muihin ihmisiin. Toimivatko he aina oikein ja hyvin, fiksusti ja sulavasti sanoen juuri oikeat asiat? Eivät tietenkään. Jäätkö sinä miettimään heidän sanomisia ja tekemisiä tai luuletko heidän itsensä jäävän? Tuskin. Yritä opetella hyväksymään lempeästi oman inhimillisyytesi. Jokainen toimii joskus hassusti, nolosti tai jopa tyhmästi tai päästää sammakon suusta. Ahdistus helpottaa ja voimavaroja riittää murehtimisen sijaan mukavampiin asioihin kun olet vähemmän ankara itseäsi kohtaan. Plus että sinusta todennäköisesti tulee vain entistä rennompaa ja hauskempaa seuraa kun et koko ajan keskity oman toiminnan tarkkailuun ja fokus on muualla kuin ”täydellisen suorituksen” tavoittelussa.
:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen juuri sellainen, helpottavaa etten ole ongelman kanssa yksin. Koen että vasta vuoden sisällä olen tiedostanut tämän ongelmaksi, oman ylianalysoinnin ja ahdistumisen kaikista todella pikkujutuista liittyen itseeni, mitä sanoin eri keskusteluissa. Todella ahdistavaa. Olen itse uskova ja alkanut rukoilla apua aina kun tilanne ja ahdistus tulee, koen sen helpottavan tilannetta. Voimia kaikille vertaisille, mukava kuulla että on muitakin samanlaisia ^^ :)
Please tällaiset ihmiset, älkää rasittako asialla muita. Joudun naapurisuhteen ja harrastuksen puolesta olemaan tekemisessä kahden tämmöisen tapauksen kanssa. Ovat ihan mukavia ihmisiä, mutta aina jos jutellaan pidempään kuin 2 min alkaa, että Silloin muuten kun sanoin sulle viime kuussa että x niin en tarkoittanut blaa blaa... Mitä sä muuten tarkoitit kun sanoit viime viikolla että... ja hirveä vuodatus jostain sanavalinnoista. Itse en yleensä muista tuntia pidempään mistä olen rupatellut, jos ei ole tärkeästä asiasta kyse, joten tuntuu aivan käsittämättömältä. Harrastustyyppi on pahempi, koska laittaa mua tilille omista sanomisistani ja haluaa pohtia motiivejani joissain hyvinkin kaukaisissa rupatteluissa kevyistä aiheista. Yritän nykyisin vältellä kumpaakin, koska tuntuu, että en voi olla vapaasti oma itseni, kun jokainen sanani punnitaan tarkoin. Myöskään ei kiinnosta kuunnella loputonta selittelyä siitä mitä he oikeastaan tarkoittivatkaan puhuessaan jostain silloin joskus...
Vierailija kirjoitti:
Minä olin tuollainen ennen, joten tässä neuvo minkä luulen auttavan. Lakkaa tarkkailemasta itseäsi niin paljon ja käännä hetkeksi huomio muihin ihmisiin. Toimivatko he aina oikein ja hyvin, fiksusti ja sulavasti sanoen juuri oikeat asiat? Eivät tietenkään. Jäätkö sinä miettimään heidän sanomisia ja tekemisiä tai luuletko heidän itsensä jäävän? Tuskin. Yritä opetella hyväksymään lempeästi oman inhimillisyytesi. Jokainen toimii joskus hassusti, nolosti tai jopa tyhmästi tai päästää sammakon suusta. Ahdistus helpottaa ja voimavaroja riittää murehtimisen sijaan mukavampiin asioihin kun olet vähemmän ankara itseäsi kohtaan. Plus että sinusta todennäköisesti tulee vain entistä rennompaa ja hauskempaa seuraa kun et koko ajan keskity oman toiminnan tarkkailuun ja fokus on muualla kuin ”täydellisen suorituksen” tavoittelussa.
:)
Tää oli just hyvä vastaus sulle. Ja itse ajattelen usein, kun Ellinoora laulaa "Jokainen on joskus luuseri", että niinhän se just on. Pomo, se täydellinen työkaveri tai kuka tahansa kokee joskus huonommuutta.
Joo ja mielestäni tein tai sanoin aina jotain noloa tai typerää joita saatan miettiä vuosia myöhemmin.....