Lue keskustelun säännöt.
Suomi on yhä luokkayhteiskunta ja vahvimmin se näkyy koulutuksessa
02.09.2018 |
Yhä vahvemmin näyttää siis siltä että akateemisten lapsista tulee akateemisia, duunareiden lapsista duunareita ja työttömien lapsista työttömiä.
Meidät on opetettu tasa-arvomyyttiin https://yle.fi/uutiset/3-10352417
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole rikkaiden perheiden lapsia ikinä peruskesätöissä nähnyt. Koska heidän isit ja äidit hassaavat heille rahaa ja sitten tulevaisuudessa esimiehen paikan ettei tarvitsisi vahingossakaan tehdä rahvaiden töitä. Ei siksi ihme että duunariperheestä tulee duunarilapsia, johtajaperheistä johtajia jne.
Olen pärjännyt varsin hyvin töissäni, viimeiset parikymmentä vuotta johtotehtävissä, juuri siksi, että ymmärrän perhetaustastani johtuen ja nuoruudenkokemuksistani mitä työnteko oikeasti on. Niin, ja ne koulutkin tuli aikanaan käytyä. Kiitokset Suomen peruskoulujärjestelmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole rikkaiden perheiden lapsia ikinä peruskesätöissä nähnyt. Koska heidän isit ja äidit hassaavat heille rahaa ja sitten tulevaisuudessa esimiehen paikan ettei tarvitsisi vahingossakaan tehdä rahvaiden töitä. Ei siksi ihme että duunariperheestä tulee duunarilapsia, johtajaperheistä johtajia jne.
Sisarentytär aloittaa syksyllä oikiksessa. Duunariperheestä, teki kesän töitä itse hankkimassaan työpaikassa. Ennustan tytölle hyvää tulevaisuutta.
Suomessa kaikki saa ihan samat eväät. Ala-aste, ylä, lukio sekä ammakorkea tai yliopisto. Se on yksilöstä kiinni haluaako menestyä, infra ympärillä joka mahdollistaa kaiken on viimeisen päälle viritetty.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa kaikki saa ihan samat eväät. Ala-aste, ylä, lukio sekä ammakorkea tai yliopisto. Se on yksilöstä kiinni haluaako menestyä, infra ympärillä joka mahdollistaa kaiken on viimeisen päälle viritetty.
Kaikki on mahdollista jos on oikeat työvälineet. Ihan kenestä tahansa voi tulla seuraava presidemtti, poptähti ja tubettaja. Sen eteen vain pitää viitsiä nähdä vaivaa ja tehdä kovasti töitä.
Vierailija kirjoitti:
Luokkayhteiskunta tarkoittaa sitä ettei yhteiskuntaluokasta toiseen pysty liikkumaan helposti tai lainkaan. Varsinkaan ylöspäin. Suomessa se ei pidä paikkansa, sillä aivan yhtälailla duunarin lapset voi hakea ja päästä yliopistoon. Kukaan ei kysy perhetaustaa missään vaiheessa.
Juuri näin.
Viime viikolla nousi julkisuuteen tapaus, jossa Lentosotakoulun rehtorin sukulaiset olivat päässeet pääsykokeissa reputettuaan kouluun varsin erikoisen lisähakumenettelyn kautta. Pääesikunta tutkii tapausta.
Ja taistelulentäjä on sentään duunariammatti. Hyvin arvostettu, mutta silti.
Se, että tuollainen tapaus nousee julkisuuteen, kertoo mielestäni hyvää Suomen tasa-arvoisuudesta. Veikkaanpa, että monessa maassa tuo olisi ollut normijärjestely.
Niin, ketäänhän ei ole vielä edes syytetty tapauksessa, vasta tutkitaan, se pitää muistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulutus on kaikille ilmaista ja samat mahdollisuudet kaikilla.
Suomi on aina ollut luokka yhteiskunta. Yliopistolla korostuu ns. yhteiset kokemukset, joiden varaan rakentaa, ja oppia. Nykyinen kapitalismi on ideoiden kapitalismiä, jossa ihmiset kilpailevat ideoilla, ja kilpailussa pärjää se joka osaa kääntää asiat pääomakseen ja hyödyntää pääomaa..maailma on muutenkin muuttunut keskiluokkaiseksi, ja markkinoilla ja töissä pärjää ne jotka osaavat asettaa itsellensä rajoja, ja jotka kunnioittavat jo valmiiksi asetettuja rajoja...globalisaatio luo paineita oppimiselle, oletetaan että kaikilla ihmisillä o taidot ja valmiudet oppia. Näin ei kuitenkaan ole, vaan ihmisillä on erilaisia valmiuksia. Toisilla ei esimerkiksi ole psyykkisiä valmiuksia yliopistoon. Tähän tulisi erityisesti kiinnittää huomiota, kun kouluun valikoidaan opiskelijoita. Tämä kertoo opiskelijan kyvystä suorittaa opintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olipa kerran Pekka ja Pertti. He olivat tismalleen yhtä lahjakkaita, älykkäitä, hyväkäytöksisiä ja motivoituneita oppimaan uutta.
Pekka asui Westendissä 850 000€ arvoisessa talossa äitinsä (lääkäri), isänsä (hammaslääkäri) ja kahden pikkusiskonsa kanssa.
Jo lapsena hänen vaatekaappinsa oli täynnä laadukkaita, kalliita vaatteita ja lisää ostettiin aina sitä mukaa kun poika kasvoi eli hyvin usein.
Sama päti kenkiin; hänellä oli aina jalassaan sopivankokoiset laatukengät jotka olivat vähintään yhtä hienot kuin kavereilla. Aamuisin isä vei Pekan audillaan kouluun ja iltapäivällä hän tuli bussilla kotiin. Kotona odotti lämmin ruoka ja kolme kertaa viikossa oli lätkätreenit.
Pekka valmistui peruskoulusta keskiarvolla 9,1.
Lukiossa ollessaan Pekan vanhemmat maksoivat hänen kirjansa, laskimensa ja muut opiskelukulunsa sekä antoivat kuukausirahaa. 18-vuotislahjaksi Pekka sai oman audin ja lisäksi isä maksoi hänen autokoulunsa. Abivuonnaan Pekka sai käydä valmennuskurssin sekä yo-kokeita varten että pääsykoetta varten, vanhemmat tietenkin maksoivat.
Pertti taas asui Kontulassa vuokrakolmiossa yh-äitinsä (työtön) ja isoveljensä kanssa. Isää heillä ei ollut.
Pertti kulki lähes koko lapsuutensa veljensä vanhoissa vaatteissa ja kengissä sillä äidillä ei ollut varaa ostaa uusia molemmille. Joskus vaatteet ja kengät olivat liian pieniä, vähän rikkinäisiä tai niissä oli tahroja jotka eivät lähteneet pesussa.
Aamuisin Pertti käveli kouluun koska bussilippuun ei ollut rahaa. Koululounaalla hän ahtoi itsensä täyteen ruokaa koska hän tiesi ettei kotona välttämättä saanut illalla mitään muuta kuin makaronia, puuroa tai tonnikalakastiketta. Eikä aina ollut edes niitä. Harrastuksia Pertillä ei ollut koska ei ollut varaa.
Pertti valmistui peruskoulusta keskiarvolla 9,1.
Lukioon hän ei kuitenkaan voinut mennä koska se olisi maksanut liikaa. Sen sijaan hän meni opiskelemaan merkonomiksi läheiseen ammattikouluun. Kolmantena opiskeluvuonnaan hän päätti hakea yliopistoon ja joutui itseopiskelemaan osan lukion oppimäärästä valmistautuakseen. Lisäksi hänen piti hoitaa pääsykoemateriaalien opiskelu kokonaan yksin ilman mitään kalliita valmennuskursseja.Auttaako tämä tarina hahmottamaan että mahdollisuuksien tasa-arvoa ei ole?
Näistä kahdesta Pertti pärjää paremmin opiskeluissa ja työelämässä laajemman elämänkokemuksensa avulla.
Vierailija kirjoitti:
Ei näytä ei. Meillä on suvussa tosi paljon duunariperheiden akateemisia lapsia, ainakin 6 ekojen serkkujen puolelta ja pikkuserkuissa en pysy perässä. Lisäksi muutama noiden vanhemmista on hommannut akateemisen tutkinnon.
Minä ja sisarukseni olimme isosta, monilapsisesta perheestä (12 lasta!) . Ei siinä ollut mitään mahiksia päästä aikoinaan keskikouluun ja sitä kautta lukioon vaikka lukuhaluja olisi ollut. Ja matkakin olisi pitänyt kulkea linja-autolla ja maksaa itse, joten ei tullut kuuloonkaan.
Nyt neidän duunari-sisarusten lapsista suuri osa on opiskellut yliopistoissa ja valmistunut akateemisiin virkoihin.
Näissä ikäluokissa,( missä vanhemmat ei ole käyneet peruskoulua ja sitä kautta päässeet lukioon, vaan ovat opiskelleet vanhan keskikoulusysteemin/kansalaiskoulu mukaan,) monien lapset ovat opiskelleet pitkälle, koska enää ei tarvita rahaa opiskeluun, niin kuin ennen.
Jos ei vanhemmat nyt ihan sekoja ole ja pilaa lapsensa elämää,niin nykyään kyllä jokaisella on mahdollisuus opiskella jos vain haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olipa kerran Pekka ja Pertti. He olivat tismalleen yhtä lahjakkaita, älykkäitä, hyväkäytöksisiä ja motivoituneita oppimaan uutta.
Pekka asui Westendissä 850 000€ arvoisessa talossa äitinsä (lääkäri), isänsä (hammaslääkäri) ja kahden pikkusiskonsa kanssa.
Jo lapsena hänen vaatekaappinsa oli täynnä laadukkaita, kalliita vaatteita ja lisää ostettiin aina sitä mukaa kun poika kasvoi eli hyvin usein.
Sama päti kenkiin; hänellä oli aina jalassaan sopivankokoiset laatukengät jotka olivat vähintään yhtä hienot kuin kavereilla. Aamuisin isä vei Pekan audillaan kouluun ja iltapäivällä hän tuli bussilla kotiin. Kotona odotti lämmin ruoka ja kolme kertaa viikossa oli lätkätreenit.
Pekka valmistui peruskoulusta keskiarvolla 9,1.
Lukiossa ollessaan Pekan vanhemmat maksoivat hänen kirjansa, laskimensa ja muut opiskelukulunsa sekä antoivat kuukausirahaa. 18-vuotislahjaksi Pekka sai oman audin ja lisäksi isä maksoi hänen autokoulunsa. Abivuonnaan Pekka sai käydä valmennuskurssin sekä yo-kokeita varten että pääsykoetta varten, vanhemmat tietenkin maksoivat.
Pertti taas asui Kontulassa vuokrakolmiossa yh-äitinsä (työtön) ja isoveljensä kanssa. Isää heillä ei ollut.
Pertti kulki lähes koko lapsuutensa veljensä vanhoissa vaatteissa ja kengissä sillä äidillä ei ollut varaa ostaa uusia molemmille. Joskus vaatteet ja kengät olivat liian pieniä, vähän rikkinäisiä tai niissä oli tahroja jotka eivät lähteneet pesussa.
Aamuisin Pertti käveli kouluun koska bussilippuun ei ollut rahaa. Koululounaalla hän ahtoi itsensä täyteen ruokaa koska hän tiesi ettei kotona välttämättä saanut illalla mitään muuta kuin makaronia, puuroa tai tonnikalakastiketta. Eikä aina ollut edes niitä. Harrastuksia Pertillä ei ollut koska ei ollut varaa.
Pertti valmistui peruskoulusta keskiarvolla 9,1.
Lukioon hän ei kuitenkaan voinut mennä koska se olisi maksanut liikaa. Sen sijaan hän meni opiskelemaan merkonomiksi läheiseen ammattikouluun. Kolmantena opiskeluvuonnaan hän päätti hakea yliopistoon ja joutui itseopiskelemaan osan lukion oppimäärästä valmistautuakseen. Lisäksi hänen piti hoitaa pääsykoemateriaalien opiskelu kokonaan yksin ilman mitään kalliita valmennuskursseja.Auttaako tämä tarina hahmottamaan että mahdollisuuksien tasa-arvoa ei ole?
Tiedän tapausia , jossa nuori on käynyt lukion lainan turvin, koska kotoa ei ole rahaa tullut. samoin tiedän tapauksia, jossa nuori jonka molemmat vanhemmat on työttömiä, ovat silti voineet mennä lukioon. Matkat on olleet pitkät ja maksaneet, mutta jostakin se raha on löytynyt. Ei ehkä ihan tasa-arvoista, mutta näinkin se onnistuu. Ja kyllä se ammattikoulukin maksaa jos et voi kotoa käsin sitä käydä. Joudut siis maksamaan vuokraa . Ei lukio tule yhtään sen kalliimmaksi kuin ammattikoulukaan. Meillä esim 2 lasta lukiossa tuli maksamaan yhtä paljon, kuin kolmas, joka menikin ammattikouluun toiselle paikkakunnalle ja maksoimme hänelle asunnon ja matkat viikonloppuisin kotiin. Samoin työssäoppimiseen piti viedä vielä eri paikkakunnalle ja maksaa matkat aamua iltaa. Kyllä tuli ammattikoulu maksamaan. Lukio tuli paljon halvemmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Oman onnensa seppä kirjoitti:
Minusta tasa-arvoisen yhteiskunnan merkki on tasa-arvoiset mahdollisuudet. On sitten yksilön asia, miten niitä haluaa hyödyntää. Toki vanhemien kotoa antamalla mallilla ja kannustuksella on merkitystä, mutta valinta on kuitenkin aina viime kädessä yksilöllä itsellään.
Monista tämä asia vain on vaikea ja vastenmielinen ja on helpompi etsiä malkaa muualta kuin omasta silmästä.
Pointti on just se että ne mahdollisuudet eivät ole tasa-arvoiset. Varakkaiden, korkeakoulutettujen vanhempien lapsella on aivan eri lähtökohdat kuin vaikkapa jollain köyhän alkoholistiperheen lapsella. Varakkaan perheen lapsi saa vanhemmiltaan erittäin todennäköisesti ehjät ja sopivankokoiset vaatteet ja kengät, hyvän koululaukun ja penaalin, bussilipun koulumatkojaan varten, ruokaa kotona, mahdollisuuden harrastaa, lukiokirjat ja ehkä jopa vaihto-oppilasvuoden, kielikurssin ja valmennuskursseja. Köyhän perheen lapsi taas ei saa noista jutuista välttämättä mitään.
Köyhälläkin on elämä täynnä valintoja. Mitä ”luokkayhteiskuntaistumiselle” voisi tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olipa kerran Pekka ja Pertti. He olivat tismalleen yhtä lahjakkaita, älykkäitä, hyväkäytöksisiä ja motivoituneita oppimaan uutta.
Pekka asui Westendissä 850 000€ arvoisessa talossa äitinsä (lääkäri), isänsä (hammaslääkäri) ja kahden pikkusiskonsa kanssa.
Jo lapsena hänen vaatekaappinsa oli täynnä laadukkaita, kalliita vaatteita ja lisää ostettiin aina sitä mukaa kun poika kasvoi eli hyvin usein.
Sama päti kenkiin; hänellä oli aina jalassaan sopivankokoiset laatukengät jotka olivat vähintään yhtä hienot kuin kavereilla. Aamuisin isä vei Pekan audillaan kouluun ja iltapäivällä hän tuli bussilla kotiin. Kotona odotti lämmin ruoka ja kolme kertaa viikossa oli lätkätreenit.
Pekka valmistui peruskoulusta keskiarvolla 9,1.
Lukiossa ollessaan Pekan vanhemmat maksoivat hänen kirjansa, laskimensa ja muut opiskelukulunsa sekä antoivat kuukausirahaa. 18-vuotislahjaksi Pekka sai oman audin ja lisäksi isä maksoi hänen autokoulunsa. Abivuonnaan Pekka sai käydä valmennuskurssin sekä yo-kokeita varten että pääsykoetta varten, vanhemmat tietenkin maksoivat.
Pertti taas asui Kontulassa vuokrakolmiossa yh-äitinsä (työtön) ja isoveljensä kanssa. Isää heillä ei ollut.
Pertti kulki lähes koko lapsuutensa veljensä vanhoissa vaatteissa ja kengissä sillä äidillä ei ollut varaa ostaa uusia molemmille. Joskus vaatteet ja kengät olivat liian pieniä, vähän rikkinäisiä tai niissä oli tahroja jotka eivät lähteneet pesussa.
Aamuisin Pertti käveli kouluun koska bussilippuun ei ollut rahaa. Koululounaalla hän ahtoi itsensä täyteen ruokaa koska hän tiesi ettei kotona välttämättä saanut illalla mitään muuta kuin makaronia, puuroa tai tonnikalakastiketta. Eikä aina ollut edes niitä. Harrastuksia Pertillä ei ollut koska ei ollut varaa.
Pertti valmistui peruskoulusta keskiarvolla 9,1.
Lukioon hän ei kuitenkaan voinut mennä koska se olisi maksanut liikaa. Sen sijaan hän meni opiskelemaan merkonomiksi läheiseen ammattikouluun. Kolmantena opiskeluvuonnaan hän päätti hakea yliopistoon ja joutui itseopiskelemaan osan lukion oppimäärästä valmistautuakseen. Lisäksi hänen piti hoitaa pääsykoemateriaalien opiskelu kokonaan yksin ilman mitään kalliita valmennuskursseja.Auttaako tämä tarina hahmottamaan että mahdollisuuksien tasa-arvoa ei ole?
Jotkut vaatteet on pikkujuttu. Siinä erot tulee eniten esiin, jos Pertin kotona vedetäänkin piriä ja jumputetaan musaa kaikki yöt läpeensä. Yritä siinä sitten tehdä läksyjä, lukea kokeisiin tai jaksaa ylipäätään nousta aamulla kouluun. Välillä äiti, sisko tai Pertti itse saa turpiinsa. Panostuksesta kouluun veetuillaan. Ei susta ikinä mitään tule. Yritäpä tästä sitten ponnistaa. Sinänsä kanssasi samaa mieltä, mutta oikeasti erot ovat hurjempia.
Niin, mut sen ei oo pakko mennä noin, suomessa on hyvät mahdollisuuten opiskella erilaisiin ammatteihin useimpien ihmisten. :) mut tottakai jos sulle iskostetaan pienestä pitäen kaikkia koulutusmahollisuuksia ja yks perheen isoista teemoista on joku et kuinka pitkälle kouluttautuu ja sut kasvatetaan siihen ja sua tuetaan siinä koko ajan ja pidetään itsestäänselvänä että lapsi esim opiskelee lukiossa ja ammattikorkeassa, niin tottakai sillon on todennäkösempää että lapsi myös opiskelee ammattikorkeessa ja lukiossa kun että jos äiti on vaikka kouluttautumaton kaupan kassa ja ei edes auta läksyissä esim. :D Mut täällä voi myös valita että jos se kaupan kassan tytär kokee että haluaa ammattikorkeekoulututkinnon niin luultavasti voi myös sen saada jos vaan opiskelee sen. :D Ja yhtä hyvin myös joku akateeminen vanhempi voi olla ihan hirvee vanhempi, kylmä ja tunteeton yms ku taas joku kaupan kassa vanhempi voi olla tosi sydämellinen ja panostaa lapsen henkiseen puoleen ja opettaa vapaa-ajalla kaikenlaisia taitoja mihin ei edes tarvitse rahaa. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän akateemisuus tarkoita, että olisi rikas tai edes varakas. Eikä duunarit ole läheskään aina köyhiä.
Mul tuli tost luokkayhteiskunta-sanasta mieleen sellanen siks vertasin rahalla tota. Ja sit ku verrattiin et akateemiset vs. alkoholistit yms yms.
Onhan akateemisissaki ties mitä öykkäriä, juoppoja, narkkareita, hyväkskäyttäjii yms yms.
Oman onnensa seppä kirjoitti:
Minusta tasa-arvoisen yhteiskunnan merkki on tasa-arvoiset mahdollisuudet. On sitten yksilön asia, miten niitä haluaa hyödyntää. Toki vanhemien kotoa antamalla mallilla ja kannustuksella on merkitystä, mutta valinta on kuitenkin aina viime kädessä yksilöllä itsellään.
Monista tämä asia vain on vaikea ja vastenmielinen ja on helpompi etsiä malkaa muualta kuin omasta silmästä.
Usein varakkaiden perheiden lapset saavat jo nuorina työkokemusta vanhempien kontaktien kautta; vanhempien tai sukulaisten firmoissa tai työpaikoilla käydään kesätöissä. Samalla ihmettelevät miten toiset nuoret eivät käy kesätöissä opintojen ohella. Myöhemmin heillä on työkokemusta joten menevät edelle rekrytoinneissa. Varakkaiden perheiden lapsilla on myös rajaton itseluottamus. Usein ovat kokoomuksen toiminnassa mukana jo nuorina ja pukeutuvat hyvin.
Mielestäni olisi hienoa, jos vaikkapa kolmannen polven syrjäytyneen lapsilla olisi jokin tuki päästä lääkikseen. Vaikka joka kolmas vuosi olisi muutama extrapaikka.
Koska olisi hyvä, että olisi lääkäreitä, jolla olisi kokemusta siitäkin miten muut ihmiset saattavat elää. Aika monella lääkärillä on lääkärivanhemmat ja sosiaaliekonominen tausta aika suppea. Mikä vaikuttaa paljon ihmisten hoitamiseen, potilaiden kuuntelemiseen yms.
Olisi hyvä, jos olisi ihmisiä erilaisista taustoista. Samalla saataisiin lopetettua useamman sukupolven syrjäytymiskierre. Tulisi yhteiskunnalle halvemmaksi kouluttaa lääkäriksi kuin pitää sukupolvi toisensa jälkeen toimeentulotuella. Ja ongelmat kasautuvat.
http://thewireless.co.nz/articles/the-pencilsword-on-a-plate
Suosittelen lukemaan tämän ajatuksella. Olen itse ylemmän keskiluokkaisen perheen hyvin koulutettu lapsi hyvässä asemassa. Yksi kavereistani on lähihoitaja, hän on älykäs ja fiksu kaveri ja mietti lukion jälkeen lähtemistä yliopistoon. Kuitenkin hänen kotonaan oli aina paukutettu, että yliopisto on herrojen koulu ja luhistettu hänen uskonsa itseensä ja omaan pärjäämiseensä tässä asiassa. Lisäksi yhtään taloudellista tukea ei ollut mahdollista antaa, ei edes monien tuhansien eurojen arvoisiin lukiokirjoihin. Itse saman ikäisenä kävin preppaamassa kieliä ulkomailla kielikouluissa, lukemiseen kannustettiin, valettiin uskoa, että minä pääsen minne ikinä haluan, kunhan teen töitä. Kävin vain osan kesästä töissä, muun ajan opiskelin. Minulle maksettiin kallis valmennuskurssi, arvo melkein 3000 euroa, opiskeluaikana ei tarvinnut murehtia asunnonmaksuista yms
En ikinä olisi niin ylimielinen, etten tiedostaisi olevani etuoikeutettu ja etteikö minun tieni olisi ollut miljoona kertaa helpompi.
Entäs sitten lapsi, jota käytetään vaikka seksuaalisesti hyväksi ja jonka psyyke hajoaa tästä, masentuu ja putoaa kuiluun. Onko hänen oma syynsä, ettei hän pääse yliopistoon? Mikä trauma sitten riittää? Riittääkö koulukiusaaminen ja. vuosien trääkkääminen, vai onko tämänkin surkimuksen syy, ettei hän pääse yliopistoon?
Tekisi hyvää ihmisille havahtua omasta erinomaisuudestaan. Olemme vaarallisilla teillä, koska näin voidaan yhteiskunnan heikkoja syyttää omasta heikkoudestaan ja ''epäonnistumisestaan''. Meritokraria on myytti
Itse olin varmaan aikoinani jotenkin tilannetajuton, kun en ymmärtänyt olla hämilläni yliopistossa, vaikka duunariperheestä olenkin lähtöisin.
Mutta enpä nytkään luokittele ihmisiä koulutuksen tai ammatin mukaan. Olin ihmeissäni, kun eräs tuttu kertoi kysyneensä lapseltaan, mitä tämän kaverin vanhemmat tekevät työkseen.
No ei auta, yhtä hyvin se Pekka saattoi niistä kalliista vaatteistaan ja valmennuskursseistaan huolimatta ryssiä yliopiston pääsykokeet, kun taas kovalla ahkeroinnilla ja ponnisteluillaan Pertti pääsi yliopistoon ja perusti valmistuttua menestyvän liikeyrityksen joka sitten työllist työttömäksi jääneen Pekan.