Suomi on yhä luokkayhteiskunta ja vahvimmin se näkyy koulutuksessa

Itse toivoisin, että se näkyisi tuloissani eikä vain korkeassa koulutuksessani.

Joku perusamiksen mediaanitulo olisi jo mukava alku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman onnensa seppä kirjoitti:

Minusta tasa-arvoisen yhteiskunnan merkki on tasa-arvoiset mahdollisuudet. On sitten yksilön asia, miten niitä haluaa hyödyntää. Toki vanhemien kotoa antamalla mallilla ja kannustuksella on merkitystä, mutta valinta on kuitenkin aina viime kädessä yksilöllä itsellään.

Monista tämä asia vain on vaikea ja vastenmielinen ja on helpompi etsiä malkaa muualta kuin omasta silmästä.

Pointti on just se että ne mahdollisuudet eivät ole tasa-arvoiset. Varakkaiden, korkeakoulutettujen vanhempien lapsella on aivan eri lähtökohdat kuin vaikkapa jollain köyhän alkoholistiperheen lapsella. Varakkaan perheen lapsi saa vanhemmiltaan erittäin todennäköisesti ehjät ja sopivankokoiset vaatteet ja kengät, hyvän koululaukun ja penaalin, bussilipun koulumatkojaan varten, ruokaa kotona, mahdollisuuden harrastaa, lukiokirjat ja ehkä jopa vaihto-oppilasvuoden, kielikurssin ja valmennuskursseja. Köyhän perheen lapsi taas ei saa noista jutuista välttämättä mitään.

Höpö höpö, Suomessa koulu on kaikille lapsille ilmainen. Peruskoulun jälkeen kaikilla on sama mahdollisuus hakea lukioon ja pyrkiä yliopistoon perheen tuloista ja taustoista huolimatta. Oma ahkeruus ja vaivannäkö palkitaan.

Et taida ymmärtää pointtia. Akateemisen lapsi saapuu sinne yliopistoon ihan eri taidoilla kuin duunarin lapsi. Sillä on vanhemmat apuna ja opastuksena mitä sen kannattaa lukea, millaisia aineyhdistelmiä kannattaa tehdä, sillä on jo valmiiksi verkostoja ja se kykenee luomaan niitä ihan eri tavalla, koska on kotoaan oppinut. Duunarin lapsi on omillaan. Kotoa ei kannata kysyä neuvoa eikä isällä ole varaa ostaa asuntoakaan opsikelupaikkakunnalta. Ensimmäiset vuodet menevät haahutessa ja huomatessa, että tulikin aivan toiseen maailmaan kuin mihin on oppinut.

Vierailija kirjoitti:

Oman onnensa seppä kirjoitti:

Minusta tasa-arvoisen yhteiskunnan merkki on tasa-arvoiset mahdollisuudet. On sitten yksilön asia, miten niitä haluaa hyödyntää. Toki vanhemien kotoa antamalla mallilla ja kannustuksella on merkitystä, mutta valinta on kuitenkin aina viime kädessä yksilöllä itsellään.

Monista tämä asia vain on vaikea ja vastenmielinen ja on helpompi etsiä malkaa muualta kuin omasta silmästä.

Olipa kerran kolme perhettä, kaikille annettiin samanlainen pelto ja talo. Ensimmäisellä perheellä oli paljon rahaa, joten he ostivat laadukasta siemenviljaa ja kunnon auran. Toisella perheella ei ollut niin paljon rahaa, joten he ostivat tavallista siemenkauraa ja aurankin he hankkivat käytettynä. Mutta viimeisellä perheellä oli vain hyvin vähän rahaa, siksi laskivat tarkoin että riittää jos he ostavat huonompaa siemenviljaa ja kuokkivat pellon itse rakentamilla kuokillaan. Kevät meni, kesä kuluis ja niin viimein tuli syksy. Kuka heistä menestyi parhaiten ja sai mielestäsi suurimman sadon?

Ehkä veit tuon tarinasi liian kauaksi nykypäivästä. Ei eletä enää Ryysyrannan Joosepin aikoja. Nythän tuo köyhin perhe saa ” köyhyydellään” hyvitystä esim päivähoitomaksuista. Saa todennäköisesti asumistukea, toimeentulotukea jne. Loppupeleissä heille jää lähes sama määrä euroja käyttöön, kuin noilla muilla perheillä ts sitä siemenviljaa on. Nyt vain kysymys kuuluu, kykenevätkö laittamaan nämä ”siemenet” muhevaan multaan? Onko resursseja suunnitella sitä omaa taloutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman onnensa seppä kirjoitti:

Minusta tasa-arvoisen yhteiskunnan merkki on tasa-arvoiset mahdollisuudet. On sitten yksilön asia, miten niitä haluaa hyödyntää. Toki vanhemien kotoa antamalla mallilla ja kannustuksella on merkitystä, mutta valinta on kuitenkin aina viime kädessä yksilöllä itsellään.

Monista tämä asia vain on vaikea ja vastenmielinen ja on helpompi etsiä malkaa muualta kuin omasta silmästä.

Pointti on just se että ne mahdollisuudet eivät ole tasa-arvoiset. Varakkaiden, korkeakoulutettujen vanhempien lapsella on aivan eri lähtökohdat kuin vaikkapa jollain köyhän alkoholistiperheen lapsella. Varakkaan perheen lapsi saa vanhemmiltaan erittäin todennäköisesti ehjät ja sopivankokoiset vaatteet ja kengät, hyvän koululaukun ja penaalin, bussilipun koulumatkojaan varten, ruokaa kotona, mahdollisuuden harrastaa, lukiokirjat ja ehkä jopa vaihto-oppilasvuoden, kielikurssin ja valmennuskursseja. Köyhän perheen lapsi taas ei saa noista jutuista välttämättä mitään.

Höpö höpö, Suomessa koulu on kaikille lapsille ilmainen. Peruskoulun jälkeen kaikilla on sama mahdollisuus hakea lukioon ja pyrkiä yliopistoon perheen tuloista ja taustoista huolimatta. Oma ahkeruus ja vaivannäkö palkitaan.

Ei pidä paikkaansa. Ahkeruudella ja vaivannäöllä ei osteta kalliita lukiokirjoja eikä varsinkaan valmennuskursseja. Niiden ostamiseen tarvitaan rahaa ja kaikilla sitä ei perhetaustansa vuoksi ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman onnensa seppä kirjoitti:

Minusta tasa-arvoisen yhteiskunnan merkki on tasa-arvoiset mahdollisuudet. On sitten yksilön asia, miten niitä haluaa hyödyntää. Toki vanhemien kotoa antamalla mallilla ja kannustuksella on merkitystä, mutta valinta on kuitenkin aina viime kädessä yksilöllä itsellään.

Monista tämä asia vain on vaikea ja vastenmielinen ja on helpompi etsiä malkaa muualta kuin omasta silmästä.

Olipa kerran kolme perhettä, kaikille annettiin samanlainen pelto ja talo. Ensimmäisellä perheellä oli paljon rahaa, joten he ostivat laadukasta siemenviljaa ja kunnon auran. Toisella perheella ei ollut niin paljon rahaa, joten he ostivat tavallista siemenkauraa ja aurankin he hankkivat käytettynä. Mutta viimeisellä perheellä oli vain hyvin vähän rahaa, siksi laskivat tarkoin että riittää jos he ostavat huonompaa siemenviljaa ja kuokkivat pellon itse rakentamilla kuokillaan. Kevät meni, kesä kuluis ja niin viimein tuli syksy. Kuka heistä menestyi parhaiten ja sai mielestäsi suurimman sadon?

Ehkä veit tuon tarinasi liian kauaksi nykypäivästä. Ei eletä enää Ryysyrannan Joosepin aikoja. Nythän tuo köyhin perhe saa ” köyhyydellään” hyvitystä esim päivähoitomaksuista. Saa todennäköisesti asumistukea, toimeentulotukea jne. Loppupeleissä heille jää lähes sama määrä euroja käyttöön, kuin noilla muilla perheillä ts sitä siemenviljaa on. Nyt vain kysymys kuuluu, kykenevätkö laittamaan nämä ”siemenet” muhevaan multaan? Onko resursseja suunnitella sitä omaa taloutta.

Et ymmärtänyt tarinani pointtia, lueppa se vielä kertaaleen uudelleen ja vastaa sitten perustellen siinä esitettyyn kysymykseen.

Olen edelleen sitä mieltä, että helpompi tulee olemaan laittaa peruslääkärin työt tekoälylle kuin putkimiehen. 

Ja nytkin Kauppalehti huutaa pulaa metallityöntekijöistä; hitsareista ja sorvaajista. Ei esimerkiksi ekonomeista. 

Erikoista tämä korkeakoulutuksen nostaminen niin tärkeäksi. Onko joku naisten juttu? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman onnensa seppä kirjoitti:

Minusta tasa-arvoisen yhteiskunnan merkki on tasa-arvoiset mahdollisuudet. On sitten yksilön asia, miten niitä haluaa hyödyntää. Toki vanhemien kotoa antamalla mallilla ja kannustuksella on merkitystä, mutta valinta on kuitenkin aina viime kädessä yksilöllä itsellään.

Monista tämä asia vain on vaikea ja vastenmielinen ja on helpompi etsiä malkaa muualta kuin omasta silmästä.

Pointti on just se että ne mahdollisuudet eivät ole tasa-arvoiset. Varakkaiden, korkeakoulutettujen vanhempien lapsella on aivan eri lähtökohdat kuin vaikkapa jollain köyhän alkoholistiperheen lapsella. Varakkaan perheen lapsi saa vanhemmiltaan erittäin todennäköisesti ehjät ja sopivankokoiset vaatteet ja kengät, hyvän koululaukun ja penaalin, bussilipun koulumatkojaan varten, ruokaa kotona, mahdollisuuden harrastaa, lukiokirjat ja ehkä jopa vaihto-oppilasvuoden, kielikurssin ja valmennuskursseja. Köyhän perheen lapsi taas ei saa noista jutuista välttämättä mitään.

Höpö höpö, Suomessa koulu on kaikille lapsille ilmainen. Peruskoulun jälkeen kaikilla on sama mahdollisuus hakea lukioon ja pyrkiä yliopistoon perheen tuloista ja taustoista huolimatta. Oma ahkeruus ja vaivannäkö palkitaan.

Ei pidä paikkaansa. Ahkeruudella ja vaivannäöllä ei osteta kalliita lukiokirjoja eikä varsinkaan valmennuskursseja. Niiden ostamiseen tarvitaan rahaa ja kaikilla sitä ei perhetaustansa vuoksi ole.

Kovalla ahkeruudella ja vaivannäöllä lapset vanhemmat voivat tehdä työnteolla rahaa ja laittaa sen sitten säästöön kasvamaan korkoa lapsen myöhempiä opintoja varten. Silloin nuoren ei edes tarvitse hakea opintolainaa taakaksi ja velaksi harteilleen.

Oman onnensa seppä kirjoitti:

Minusta tasa-arvoisen yhteiskunnan merkki on tasa-arvoiset mahdollisuudet. On sitten yksilön asia, miten niitä haluaa hyödyntää. Toki vanhemien kotoa antamalla mallilla ja kannustuksella on merkitystä, mutta valinta on kuitenkin aina viime kädessä yksilöllä itsellään.

Monista tämä asia vain on vaikea ja vastenmielinen ja on helpompi etsiä malkaa muualta kuin omasta silmästä.

Luitkohan edes tuota juttua?

Pitäisikö duunarien lapset ottaa huostaan? Mielestäni se olisi tehokas tapa tasoittaa luokkaeroja.

Vierailija kirjoitti:

Oman onnensa seppä kirjoitti:

Minusta tasa-arvoisen yhteiskunnan merkki on tasa-arvoiset mahdollisuudet. On sitten yksilön asia, miten niitä haluaa hyödyntää. Toki vanhemien kotoa antamalla mallilla ja kannustuksella on merkitystä, mutta valinta on kuitenkin aina viime kädessä yksilöllä itsellään.

Monista tämä asia vain on vaikea ja vastenmielinen ja on helpompi etsiä malkaa muualta kuin omasta silmästä.

Olipa kerran kolme perhettä, kaikille annettiin samanlainen pelto ja talo. Ensimmäisellä perheellä oli paljon rahaa, joten he ostivat laadukasta siemenviljaa ja kunnon auran. Toisella perheella ei ollut niin paljon rahaa, joten he ostivat tavallista siemenkauraa ja aurankin he hankkivat käytettynä. Mutta viimeisellä perheellä oli vain hyvin vähän rahaa, siksi laskivat tarkoin että riittää jos he ostavat huonompaa siemenviljaa ja kuokkivat pellon itse rakentamilla kuokillaan. Kevät meni, kesä kuluis ja niin viimein tuli syksy. Kuka heistä menestyi parhaiten ja sai mielestäsi suurimman sadon?

Ihan kuka tahansa noista voi menestyä parhaiten. Uudet ja kalliit välineet ja huippuluokan geenimuunnellut siemenet hankkinut tuotti bulkkitavaraa, josta sai huonoimman hinnan, ja käteen jäi satokaudesta miinusta, kun kalliit koneetkin piti maksaa. Tavallista kauraa käytetyillä koneilla viljelleellä ei hinta ollut sen suurempi, mutta isäntä oppi zetorinrutkua kasaan hitsatessaan päteväksi metallimieheksi, ja lähti Uuteenkaupunkiin autotehtaalle talviajaksi töihin, kun siellä avattiin uusi linja. Se perinnesiemenistä pellon kylvänyt, ja satoonsa pettua männynkyljestä lisäksi veistänyt kehitti uuden funktionaalisen elintarvikkeen, jonka tuotteistamisella on nyt luonut lupaavan kasvuyrityksen.

Siis vastaus on, että ei voi tietää. Innovatiivisin ja yritteliäin pärjää. Toki ylimääräisistä miljoonista on hyötyä, niiden avulla voi osaamatonkin päästä muutamasta harhaan osuneesta yrityksestä yli. 

Vierailija kirjoitti:

Oman onnensa seppä kirjoitti:

Minusta tasa-arvoisen yhteiskunnan merkki on tasa-arvoiset mahdollisuudet. On sitten yksilön asia, miten niitä haluaa hyödyntää. Toki vanhemien kotoa antamalla mallilla ja kannustuksella on merkitystä, mutta valinta on kuitenkin aina viime kädessä yksilöllä itsellään.

Monista tämä asia vain on vaikea ja vastenmielinen ja on helpompi etsiä malkaa muualta kuin omasta silmästä.

Pointti on just se että ne mahdollisuudet eivät ole tasa-arvoiset. Varakkaiden, korkeakoulutettujen vanhempien lapsella on aivan eri lähtökohdat kuin vaikkapa jollain köyhän alkoholistiperheen lapsella. Varakkaan perheen lapsi saa vanhemmiltaan erittäin todennäköisesti ehjät ja sopivankokoiset vaatteet ja kengät, hyvän koululaukun ja penaalin, bussilipun koulumatkojaan varten, ruokaa kotona, mahdollisuuden harrastaa, lukiokirjat ja ehkä jopa vaihto-oppilasvuoden, kielikurssin ja valmennuskursseja. Köyhän perheen lapsi taas ei saa noista jutuista välttämättä mitään.

No onhan ne noin ajatellen vielä suuremmat erot suurten kaupunkien ja pikkukylien lukioiden välillä. Enkä syytä siitä mitään luokkayhteiskuntaa. Pannaan rinnakkain joku SYK:n ylioppilas versus joku Kainuun lukio. On tämä kainuulainen ihan eri tilanteessa hakemaan jotain lääkiksen tai TKK: n opiskelu paikkaa, mutta kyllä niitä pikkulukioidenkin ahkeria oppilaita vain pääsee ihan myös Helsingin haluttuumpiin opiskelupaikkoihin. Eräältä pikkupaikkakunnalla aloitti tänä syksynä kolme opiskelijaa yhdessä Suomen halutuimmassa tiedekunnassa.

Vierailija kirjoitti:

Oman onnensa seppä kirjoitti:

Minusta tasa-arvoisen yhteiskunnan merkki on tasa-arvoiset mahdollisuudet. On sitten yksilön asia, miten niitä haluaa hyödyntää. Toki vanhemien kotoa antamalla mallilla ja kannustuksella on merkitystä, mutta valinta on kuitenkin aina viime kädessä yksilöllä itsellään.

Monista tämä asia vain on vaikea ja vastenmielinen ja on helpompi etsiä malkaa muualta kuin omasta silmästä.

Pointti on just se että ne mahdollisuudet eivät ole tasa-arvoiset. Varakkaiden, korkeakoulutettujen vanhempien lapsella on aivan eri lähtökohdat kuin vaikkapa jollain köyhän alkoholistiperheen lapsella. Varakkaan perheen lapsi saa vanhemmiltaan erittäin todennäköisesti ehjät ja sopivankokoiset vaatteet ja kengät, hyvän koululaukun ja penaalin, bussilipun koulumatkojaan varten, ruokaa kotona, mahdollisuuden harrastaa, lukiokirjat ja ehkä jopa vaihto-oppilasvuoden, kielikurssin ja valmennuskursseja. Köyhän perheen lapsi taas ei saa noista jutuista välttämättä mitään.

Hyvä kysymys onkin sitten, kunka paljon uusi koululaukku ja penaali auttavat koulumenestyksessä, ja myöhemmin elämässä.

Toki tunnen yrittäjäpuolella tapauksia, joissa perheen omistuksista oman pikkuosan vanhemmiltaan hoidettavakseen saanut perillinen onnistuu parissa vuodessa sössimään firman konkurssikuntoon, ja vasta siitä oppinsa saaneena pätevöityy kelvolliseksi johtamaan isompia omaisuuksia. Siis sellaista toimintaa, josta palkattu ulkopuolinen olisi saanut kerrasta kengänkuvan persauksiinsa. Mutta kovin suurena epäoikeudenmukaisuutena tuota en osaa pitää. Jos joku ei pärjää liketoiminnassa, kyllä kilpailijoita löytyy, jotka osaavat hommat.

Aika köyhän perheen lapsena arvostan kyllä Suomen yhteiskuntaa. Täällä on mahdollisuuksia, mutta myös turvaverkkoja niille, jotka niitä tarvitsevat. Itse en ole vielä tarvinnut. Ehkä en tarvitsekaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luokkayhteiskunta tarkoittaa sitä ettei yhteiskuntaluokasta toiseen pysty liikkumaan helposti tai lainkaan. Varsinkaan ylöspäin. Suomessa se ei pidä paikkansa, sillä aivan yhtälailla duunarin lapset voi hakea ja päästä yliopistoon. Kukaan ei kysy perhetaustaa missään vaiheessa.

Ei, perhetaustaa ei kysytä mutta sillä on silti merkitystä. Pääsykokeet ovat toki kaikille samat mutta lähtökohdat niihin eivät ole. Kaksi tismalleen yhtä älykästä ja ahkeraa hakijaa voivat ihan eri asemassa keskenään jos toinen on rikkaasta perheestä ja toinen vähävaraisesta.

Esim. jollain kahden juristin lapsella on

"vähän" erilaiset mahdollisuudet päästä vaikka lääkikseen kuin jollain vähävaraisen perheen lapsella. Juristivanhemmat varmaan maksavat mielellään lapselleen ensin kalliin lukiokoulutuksen ja sitten siihen päälle vielä ylihintaisen valmennuskurssin (tai valmennuskursseja) mutta vähävarainen voi joutua hakemaan amispohjalta ilman mahdollisuutta mihinkään valmennuksiin.

Eipä ne juristien lapset lääkiksessä pärjää vanhempiensa ansioilla yhtään sen paremmin kuin minäkään duunariperhetaustalla. Itse täällä pitää kurssit suorittaa.

työttömien tulee anastaa valta yhteiskunnassa ja asettaa ateistit vastuuseen ihmisoikeusrikoksista

Sama jatkuu työelämässä, jossa akateemiset herrakerhot punovat juoniaan.

Olipa kerran Pekka ja Pertti. He olivat tismalleen yhtä lahjakkaita, älykkäitä, hyväkäytöksisiä ja motivoituneita oppimaan uutta.

Pekka asui Westendissä 850 000€ arvoisessa talossa äitinsä (lääkäri), isänsä (hammaslääkäri) ja kahden pikkusiskonsa kanssa.

Jo lapsena hänen vaatekaappinsa oli täynnä laadukkaita, kalliita vaatteita ja lisää ostettiin aina sitä mukaa kun poika kasvoi eli hyvin usein.

Sama päti kenkiin; hänellä oli aina jalassaan sopivankokoiset laatukengät jotka olivat vähintään yhtä hienot kuin kavereilla. Aamuisin isä vei Pekan audillaan kouluun ja iltapäivällä hän tuli bussilla kotiin. Kotona odotti lämmin ruoka ja kolme kertaa viikossa oli lätkätreenit.

Pekka valmistui peruskoulusta keskiarvolla 9,1.

Lukiossa ollessaan Pekan vanhemmat maksoivat hänen kirjansa, laskimensa ja muut opiskelukulunsa sekä antoivat kuukausirahaa. 18-vuotislahjaksi Pekka sai oman audin ja lisäksi isä maksoi hänen autokoulunsa. Abivuonnaan Pekka sai käydä valmennuskurssin sekä yo-kokeita varten että pääsykoetta varten, vanhemmat tietenkin maksoivat.

Pertti taas asui Kontulassa vuokrakolmiossa yh-äitinsä (työtön) ja isoveljensä kanssa. Isää heillä ei ollut.

Pertti kulki lähes koko lapsuutensa veljensä vanhoissa vaatteissa ja kengissä sillä äidillä ei ollut varaa ostaa uusia molemmille. Joskus vaatteet ja kengät olivat liian pieniä, vähän rikkinäisiä tai niissä oli tahroja jotka eivät lähteneet pesussa.

Aamuisin Pertti käveli kouluun koska bussilippuun ei ollut rahaa. Koululounaalla hän ahtoi itsensä täyteen ruokaa koska hän tiesi ettei kotona välttämättä saanut illalla mitään muuta kuin makaronia, puuroa tai tonnikalakastiketta. Eikä aina ollut edes niitä. Harrastuksia Pertillä ei ollut koska ei ollut varaa.

Pertti valmistui peruskoulusta keskiarvolla 9,1.

Lukioon hän ei kuitenkaan voinut mennä koska se olisi maksanut liikaa. Sen sijaan hän meni opiskelemaan merkonomiksi läheiseen ammattikouluun. Kolmantena opiskeluvuonnaan hän päätti hakea yliopistoon ja joutui itseopiskelemaan osan lukion oppimäärästä valmistautuakseen. Lisäksi hänen piti hoitaa pääsykoemateriaalien opiskelu kokonaan yksin ilman mitään kalliita valmennuskursseja.

Auttaako tämä tarina hahmottamaan että mahdollisuuksien tasa-arvoa ei ole?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luokkayhteiskunta tarkoittaa sitä ettei yhteiskuntaluokasta toiseen pysty liikkumaan helposti tai lainkaan. Varsinkaan ylöspäin. Suomessa se ei pidä paikkansa, sillä aivan yhtälailla duunarin lapset voi hakea ja päästä yliopistoon. Kukaan ei kysy perhetaustaa missään vaiheessa.

Ei, perhetaustaa ei kysytä mutta sillä on silti merkitystä. Pääsykokeet ovat toki kaikille samat mutta lähtökohdat niihin eivät ole. Kaksi tismalleen yhtä älykästä ja ahkeraa hakijaa voivat ihan eri asemassa keskenään jos toinen on rikkaasta perheestä ja toinen vähävaraisesta.

Esim. jollain kahden juristin lapsella on

"vähän" erilaiset mahdollisuudet päästä vaikka lääkikseen kuin jollain vähävaraisen perheen lapsella. Juristivanhemmat varmaan maksavat mielellään lapselleen ensin kalliin lukiokoulutuksen ja sitten siihen päälle vielä ylihintaisen valmennuskurssin (tai valmennuskursseja) mutta vähävarainen voi joutua hakemaan amispohjalta ilman mahdollisuutta mihinkään valmennuksiin.

Eipä ne juristien lapset lääkiksessä pärjää vanhempiensa ansioilla yhtään sen paremmin kuin minäkään duunariperhetaustalla. Itse täällä pitää kurssit suorittaa.

Ei missään koulussa pärjätä vanhempien ansioilla mutta ne ovat ratkaisevassa asemassa siinä vaiheessa kun niihin kouluihin haetaan. Kalliin valmennuskurssin käyminen nimittäin moninkertaistaa sisäänpääsymahdollisuudet ja vanhemmathan ne yleensä maksavat, harvalla nuorella itsellään on niihin varaa.

Siinä mielessä hakijat ovat eriarvoisessa asemassa vanhempiensa tulojen perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Olipa kerran Pekka ja Pertti. He olivat tismalleen yhtä lahjakkaita, älykkäitä, hyväkäytöksisiä ja motivoituneita oppimaan uutta.

Pekka asui Westendissä 850 000€ arvoisessa talossa äitinsä (lääkäri), isänsä (hammaslääkäri) ja kahden pikkusiskonsa kanssa.

Jo lapsena hänen vaatekaappinsa oli täynnä laadukkaita, kalliita vaatteita ja lisää ostettiin aina sitä mukaa kun poika kasvoi eli hyvin usein.

Sama päti kenkiin; hänellä oli aina jalassaan sopivankokoiset laatukengät jotka olivat vähintään yhtä hienot kuin kavereilla. Aamuisin isä vei Pekan audillaan kouluun ja iltapäivällä hän tuli bussilla kotiin. Kotona odotti lämmin ruoka ja kolme kertaa viikossa oli lätkätreenit.

Pekka valmistui peruskoulusta keskiarvolla 9,1.

Lukiossa ollessaan Pekan vanhemmat maksoivat hänen kirjansa, laskimensa ja muut opiskelukulunsa sekä antoivat kuukausirahaa. 18-vuotislahjaksi Pekka sai oman audin ja lisäksi isä maksoi hänen autokoulunsa. Abivuonnaan Pekka sai käydä valmennuskurssin sekä yo-kokeita varten että pääsykoetta varten, vanhemmat tietenkin maksoivat.

Pertti taas asui Kontulassa vuokrakolmiossa yh-äitinsä (työtön) ja isoveljensä kanssa. Isää heillä ei ollut.

Pertti kulki lähes koko lapsuutensa veljensä vanhoissa vaatteissa ja kengissä sillä äidillä ei ollut varaa ostaa uusia molemmille. Joskus vaatteet ja kengät olivat liian pieniä, vähän rikkinäisiä tai niissä oli tahroja jotka eivät lähteneet pesussa.

Aamuisin Pertti käveli kouluun koska bussilippuun ei ollut rahaa. Koululounaalla hän ahtoi itsensä täyteen ruokaa koska hän tiesi ettei kotona välttämättä saanut illalla mitään muuta kuin makaronia, puuroa tai tonnikalakastiketta. Eikä aina ollut edes niitä. Harrastuksia Pertillä ei ollut koska ei ollut varaa.

Pertti valmistui peruskoulusta keskiarvolla 9,1.

Lukioon hän ei kuitenkaan voinut mennä koska se olisi maksanut liikaa. Sen sijaan hän meni opiskelemaan merkonomiksi läheiseen ammattikouluun. Kolmantena opiskeluvuonnaan hän päätti hakea yliopistoon ja joutui itseopiskelemaan osan lukion oppimäärästä valmistautuakseen. Lisäksi hänen piti hoitaa pääsykoemateriaalien opiskelu kokonaan yksin ilman mitään kalliita valmennuskursseja.

Auttaako tämä tarina hahmottamaan että mahdollisuuksien tasa-arvoa ei ole?

Pekka, joka ei ollut elämässään kokenut mitään vastoinkäymisiä, sai ensimmäisessä työpaikassaan yt:eissä kenkää, vaikka työpaikkakin oli hänen vanhempiensa tuttavien kautta järjestetty. Siitä raivostuneena hän hautoi kostoa, meni ampumaan entisen pomonsa ja sen jälkeen poliisin piirittämänä itsenä. Pertti, joka on elämässään joutunut kokemaan kaikenlaista, lukee tapauksesta iltapäivälehdistä, ja miettii vain, mikähän sillekin Pekalle tuli, kun sillä oli kaikki mahdollisuudet kaikeen. Sitten Pertti lähtee koiransa kanssa lenkille ja lämmittää saunan.

Auttaako tämä tarina hahmottamaan, mitä tarkoittaa tasa-arvo ja mitä ihmisen henkilökohtaiset valinnat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luokkayhteiskunta tarkoittaa sitä ettei yhteiskuntaluokasta toiseen pysty liikkumaan helposti tai lainkaan. Varsinkaan ylöspäin. Suomessa se ei pidä paikkansa, sillä aivan yhtälailla duunarin lapset voi hakea ja päästä yliopistoon. Kukaan ei kysy perhetaustaa missään vaiheessa.

Ei, perhetaustaa ei kysytä mutta sillä on silti merkitystä. Pääsykokeet ovat toki kaikille samat mutta lähtökohdat niihin eivät ole. Kaksi tismalleen yhtä älykästä ja ahkeraa hakijaa voivat ihan eri asemassa keskenään jos toinen on rikkaasta perheestä ja toinen vähävaraisesta.

Esim. jollain kahden juristin lapsella on

"vähän" erilaiset mahdollisuudet päästä vaikka lääkikseen kuin jollain vähävaraisen perheen lapsella. Juristivanhemmat varmaan maksavat mielellään lapselleen ensin kalliin lukiokoulutuksen ja sitten siihen päälle vielä ylihintaisen valmennuskurssin (tai valmennuskursseja) mutta vähävarainen voi joutua hakemaan amispohjalta ilman mahdollisuutta mihinkään valmennuksiin.

Eipä ne juristien lapset lääkiksessä pärjää vanhempiensa ansioilla yhtään sen paremmin kuin minäkään duunariperhetaustalla. Itse täällä pitää kurssit suorittaa.

Ei missään koulussa pärjätä vanhempien ansioilla mutta ne ovat ratkaisevassa asemassa siinä vaiheessa kun niihin kouluihin haetaan. Kalliin valmennuskurssin käyminen nimittäin moninkertaistaa sisäänpääsymahdollisuudet ja vanhemmathan ne yleensä maksavat, harvalla nuorella itsellään on niihin varaa.

Siinä mielessä hakijat ovat eriarvoisessa asemassa vanhempiensa tulojen perusteella.

Valmennuskurssi ei takaa pääsyä yliopistoon eikö menestystä opinnoissa.

Paljon myös vaikuttaa mitä on voittanut geenilotossa.

Enpä ole rikkaiden perheiden lapsia ikinä peruskesätöissä nähnyt. Koska heidän isit ja äidit hassaavat heille rahaa ja sitten tulevaisuudessa esimiehen paikan ettei tarvitsisi vahingossakaan tehdä rahvaiden töitä. Ei siksi ihme että duunariperheestä tulee duunarilapsia, johtajaperheistä johtajia jne.