Lue keskustelun säännöt.
APUA! Vauva 11 kk ollut päiväkodissa 2 vko ja käytös muuttunut täysin.
02.09.2018 |
Olen huolesta suunniltani. Taloustilanteen takia molempien käytävä töissä. Lapsi muuttunut täysin päiväkodin alettua. Päivät menneet kuulemma suhteellisen hyvin hoidossa, itkuisuutta on ollut vaipanvaihdoissa ja päiväunille mennessä. Tilanne hoitopäivän jälkeen saa minun sydämen särkymään. Lapsi näprää nallea käsissään ja tuijottaa väsyneillä silmillä eteen päin, ei nukahda autoon, ei naura, ei itke eikä juttele pariin kolmeen tuntiin hoitopäivän jälkeen. Ollut hyvin aktiivinen ja puhelias poika, siis tulee sanoja ja omaa kieltä jatkuvasti. Iltaa kohden vähän virkistyy ja leikkii ja jutteleekin, mutta paljon vaisummin kuin aikaisemmin. Ei katso enää silmiin niin paljon vaan nyprää nallea tai vaatteitaan. Apua! Kaikki hokee, että menee ohi. Meneekö? Olenko vain hysteerinen?
Kommentit (259)
Aika ikäviä kommentteja täällä.
Jos perhe joutuu jostain syystä pistämään alle vuoden ikäisen päivähoitoon, sitten joutuu. Ei ole muiden asia arvostella perheen ratkaisua. Useimmat pienetkin lapset sopeutuvat aika nopeasti päivähoitoon. Vanhempien pitää vain yrittää pitää hoitopäivät lyhyinä vuorottelulla, lyhennetyllä työajalla tai muilla järjestelyillä, jos suinkan mahdollista. Kotona pitää sitten olla lapsen kanssa mahdollisimman paljon.
Kannattaa jutella päiväkodin henkilökunnan kanssa omista lasta koskevista huolista. Eiväthän he voi tietää, että lapsi käyttäytyy eri tavalla kuin ennen ja siksi siitä olisi hyvä kertoa, jotta he tietävät tarkkailla asiaa normaalia enemmän.
Ja niistä syistä pistää lapsi hoitoon. Vaikka ne eivät muille kuulu, aivan hyviä syitä varhaiselle hoidon aloittamiselle on vaikka kuinka. Kenties perheessä kumpikaan vanhemmista ei halua koti-isän tai kotiäidin uraa. Ehkä vanhemmilla on sellaiset ammatit, että vuoden tai parin poissaolo voi vaarantaa uran tai työpaikan. Ehkä poissaolo vaarantaa ammattitaidon. Tai ehkä perheen talous toimii kahdella työssäkäyvällä vanhemmalla, mutta yhden tulot edes tuilla täydennettyinä eivät riitä. Etenkin maalla asuvien voi olla vaikea ymmärtää, miten kalliita asunnot voivat olla Helsingissä. Tai ehkä perhe ei halua elää tukien varassa, vaan haluaa tulla toimeen omilla tuloillaan. Tai ehkä kyseessä on yrittäjäperhe, jossa töistä poissaolo vaarantaa yrityksen olemassaolon, kun ei vielä ole varaa palkata työntekijöitä, mutta ei toisaalta ole varaa menettää tuloja jäämällä kotiin.
Me pistimme kaikki neljä lastamme päivähoitoon noin vuoden ikäisinä. Kumpikaan vanhemmista ei halunnut jäädä vuosiksi kotiin, mutta teimme kaiken mahdollisen, jotta hoitopäivät jäisivät mahdollisimman lyhyiksi. Vanhin taisi aloittaa juuri tuossa 11kk iässä. Kaksi ensimmäistä olivat perhepäivähoitojalla ja muutamaa vuotta myöhemmin seuraavat kaksi kunnallisessa päiväkodissa. Kummassakin lapset saivat hyvää hoitoa. Päiväkodin etu oli se, että hoito oli aina samassa paikassa ja paikalla oli aina tuttu hoitaja. Perhepäivähoidossa hoitajalla oli säännöllisesti vapaapäiviä ja lapset piti viedä toiseen paikkaan (toinen perhepäivähoitaja tai varapaikkana toiminut ryhmäperhepäiväkoti), joten uusia ja outoja hoitajia tuli vastaan useammin. Kaikissa hoitopaikoissa meitä on kuunneltu ja mahdolliset ongelmat selvitetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten teillä ei ole varaa, että jäisit kotiin vielä ainakin vuodeksi? Kaikki menot minimiin ja mahdollista on saada esim toimeentulotukea. Itse hoidan kahta lasta kotona kotihoidontuella, joka on n.450e ja mies käy töissä, mutta ei saa mitään huippupalkkaa. Ikinä ei ole rahat loppu, kun ei törsää rahoja turhuuksiin. En pystyisi itse katsomaan tuommosta, kun lapsella selvästi paha olla :(
Katsos kun kaikki eivät halua romahduttaa elintasoaan lapsen takia. Ehkä sille lapselle halutaan ruokaa ja vaatteita. Ja ehkä kaikki eivät halua laskea toimeentuloaan toimeentulotuen varaan. Kenties vanhemmat ovat jopa opiskelijoita, jotka haluavat valmistua saadakseen varmemmin töitä.
Suurin osa lapsista selviää jopa alle vuoden iässä hyvin päivähoidossa.
Kyllä yhdenkin ihmisen palkalla voi tulla toimeen. Nyt jompikumpi jää kotiin hoitamaan lastaan (kun se nyt kuitenkin pitäisi olla se tärkein asia maailmassa) vauva on liian pieni hoitoon. Lapsella on vain yksi lapsuus itse ainakin äitinä pidän huolen, että lapsi saa olla mahdollisimman paljon rakkaiden ihmisten ympäröimänä.
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää laittaa 11kk ikäinen VAUVA päiväkotiin. 20v sitten oli itsestään selvää, että suurin osa jäi kotiin, kunnen lapsi oli 3v. Kukaan ei ainakaan alle 1v:tä laittanut päiväkotiin. Jää kotiin, et tule katumaan, lupaan sen. Muutama kuukausikin auttaa.
Höpöhöpö. Esimerkiksi me pistimme lapsemme päivähoitoon noin 11kk ikäisenä 20 vuotta sitten. Niin teki moni muukin. Eikä silloin ollut mitenkään itsestään selvää, että lapsen kanssa jäätäisiin kotiin. Hyvin tuntuu sekin lapsi nykyään pärjäävän, kun opiskelee yliopistossa mieluista alaa.
Vierailija kirjoitti:
Aika ikäviä kommentteja täällä.
Jos perhe joutuu jostain syystä pistämään alle vuoden ikäisen päivähoitoon, sitten joutuu. Ei ole muiden asia arvostella perheen ratkaisua. Useimmat pienetkin lapset sopeutuvat aika nopeasti päivähoitoon. Vanhempien pitää vain yrittää pitää hoitopäivät lyhyinä vuorottelulla, lyhennetyllä työajalla tai muilla järjestelyillä, jos suinkan mahdollista. Kotona pitää sitten olla lapsen kanssa mahdollisimman paljon.
Kannattaa jutella päiväkodin henkilökunnan kanssa omista lasta koskevista huolista. Eiväthän he voi tietää, että lapsi käyttäytyy eri tavalla kuin ennen ja siksi siitä olisi hyvä kertoa, jotta he tietävät tarkkailla asiaa normaalia enemmän.
Ja niistä syistä pistää lapsi hoitoon. Vaikka ne eivät muille kuulu, aivan hyviä syitä varhaiselle hoidon aloittamiselle on vaikka kuinka. Kenties perheessä kumpikaan vanhemmista ei halua koti-isän tai kotiäidin uraa. Ehkä vanhemmilla on sellaiset ammatit, että vuoden tai parin poissaolo voi vaarantaa uran tai työpaikan. Ehkä poissaolo vaarantaa ammattitaidon. Tai ehkä perheen talous toimii kahdella työssäkäyvällä vanhemmalla, mutta yhden tulot edes tuilla täydennettyinä eivät riitä. Etenkin maalla asuvien voi olla vaikea ymmärtää, miten kalliita asunnot voivat olla Helsingissä. Tai ehkä perhe ei halua elää tukien varassa, vaan haluaa tulla toimeen omilla tuloillaan. Tai ehkä kyseessä on yrittäjäperhe, jossa töistä poissaolo vaarantaa yrityksen olemassaolon, kun ei vielä ole varaa palkata työntekijöitä, mutta ei toisaalta ole varaa menettää tuloja jäämällä kotiin.
Me pistimme kaikki neljä lastamme päivähoitoon noin vuoden ikäisinä. Kumpikaan vanhemmista ei halunnut jäädä vuosiksi kotiin, mutta teimme kaiken mahdollisen, jotta hoitopäivät jäisivät mahdollisimman lyhyiksi. Vanhin taisi aloittaa juuri tuossa 11kk iässä. Kaksi ensimmäistä olivat perhepäivähoitojalla ja muutamaa vuotta myöhemmin seuraavat kaksi kunnallisessa päiväkodissa. Kummassakin lapset saivat hyvää hoitoa. Päiväkodin etu oli se, että hoito oli aina samassa paikassa ja paikalla oli aina tuttu hoitaja. Perhepäivähoidossa hoitajalla oli säännöllisesti vapaapäiviä ja lapset piti viedä toiseen paikkaan (toinen perhepäivähoitaja tai varapaikkana toiminut ryhmäperhepäiväkoti), joten uusia ja outoja hoitajia tuli vastaan useammin. Kaikissa hoitopaikoissa meitä on kuunneltu ja mahdolliset ongelmat selvitetty.
Aika raaka ajatusmaailma sinulla. Olen itse ns. uranainen, joka päätti saada lapsen. Hoitovapaa tulee vaarantamaan urani, ärsyttämään pomoani ja vaarantamaan ammattitaitoni. Silti jään hoitovapaalle, vauvan hyvinvointi on tärkein. Hoitovapaani takia joudumme asumaan pienehkössä kerrostaloasunnossa Helsingissä, muuten olisi varaa rivarineliöön. Hoitovapaani takia kuljen vanhoissa vaatteissa enkä käy lattekahveilla enkä spassa, Tingin kaikesta, jotta vauva ei joudu hoitoon. Otan jopa sen riskin, että en koskaan voi saada unelmieni työpaikkaa tämän takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se lapsi on huomannut että päiväkodissa on kivemmat tädit kun mitä äiti on kotona, niin siksi on muuttunut kotona apaattiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli surullinen olo tästä ketjusta. Samalla vähän mietityttää eräs tuttu, jonka oli myös "pakko" päästä töihin, vaikka pieni vuoden ikäinen vauva ei millään meinannut päiväkotiin sopeutua. Sen tiedän, ettei heillä ollut mitään taloudellista syytä nopeaan töihin menoon. Välillä vauvan isovanhemmat sitten yrittävät saada tyttären jäämään vielä kotiin, kun eivät voi itse hoitaa lasta ja toisaalta ovat ihan surullisia, kun pieni ei selvästikään jaksaisi niitä pitkiä päiviä.
Ja tämän tyyppisten vanhemmuuteenhan ja arvomaailmaan hallitus on viime aikoina painosttanut yhä enemmän. Liekö siellä henkilöitä,jotka näin sammuttamaan omaa orastava syyllisyyttään,kun ovat uran ja mammonaa takia tahtoneet viedä oman lapsen nopeasti hoitoon. Siis jos heillä nyt edes on lapsia,tai koskaan sellaisia turhakkeita ja oman elämän ja yhteiskunnan maksimaalisen kilpailutuksrn esteitä edes haluavat?
Tai jos edes saavat lapsia. Lasten tekoaan lykätään, koska siitä on tehty niin vaikea asia: ei saa hoitaa omaa lastaan olematta yhteiskunnan petturi, mutta toisaalta pitäisikin hoitaa ja olla urat ja työpaikat valmiina, revetä joka suuntaan ja silti tekee väärin. Liian raskasta. Myöhemmällä iällä ei kuitenkaan kaikille enää raskautumisen onnea tulekaan.
Yhteiskunta pitäisi tehdä perhemyönteisemmäksi. Siihen kuuluu myös naisten vapaus valita jopa se oman lapsen hoitaminen pitkään, ilman leimautumista ja häpeää! Onko lapsilta kysytty,onko lastrnvetua ja tasa-arvoa mietitty? Tuskin ovat kovin innokkaita vanhusten hoitajia tulevaisuudessa? Omien lastensa kylläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika ikäviä kommentteja täällä.
Jos perhe joutuu jostain syystä pistämään alle vuoden ikäisen päivähoitoon, sitten joutuu. Ei ole muiden asia arvostella perheen ratkaisua. Useimmat pienetkin lapset sopeutuvat aika nopeasti päivähoitoon. Vanhempien pitää vain yrittää pitää hoitopäivät lyhyinä vuorottelulla, lyhennetyllä työajalla tai muilla järjestelyillä, jos suinkan mahdollista. Kotona pitää sitten olla lapsen kanssa mahdollisimman paljon.
Kannattaa jutella päiväkodin henkilökunnan kanssa omista lasta koskevista huolista. Eiväthän he voi tietää, että lapsi käyttäytyy eri tavalla kuin ennen ja siksi siitä olisi hyvä kertoa, jotta he tietävät tarkkailla asiaa normaalia enemmän.
Ja niistä syistä pistää lapsi hoitoon. Vaikka ne eivät muille kuulu, aivan hyviä syitä varhaiselle hoidon aloittamiselle on vaikka kuinka. Kenties perheessä kumpikaan vanhemmista ei halua koti-isän tai kotiäidin uraa. Ehkä vanhemmilla on sellaiset ammatit, että vuoden tai parin poissaolo voi vaarantaa uran tai työpaikan. Ehkä poissaolo vaarantaa ammattitaidon. Tai ehkä perheen talous toimii kahdella työssäkäyvällä vanhemmalla, mutta yhden tulot edes tuilla täydennettyinä eivät riitä. Etenkin maalla asuvien voi olla vaikea ymmärtää, miten kalliita asunnot voivat olla Helsingissä. Tai ehkä perhe ei halua elää tukien varassa, vaan haluaa tulla toimeen omilla tuloillaan. Tai ehkä kyseessä on yrittäjäperhe, jossa töistä poissaolo vaarantaa yrityksen olemassaolon, kun ei vielä ole varaa palkata työntekijöitä, mutta ei toisaalta ole varaa menettää tuloja jäämällä kotiin.
Me pistimme kaikki neljä lastamme päivähoitoon noin vuoden ikäisinä. Kumpikaan vanhemmista ei halunnut jäädä vuosiksi kotiin, mutta teimme kaiken mahdollisen, jotta hoitopäivät jäisivät mahdollisimman lyhyiksi. Vanhin taisi aloittaa juuri tuossa 11kk iässä. Kaksi ensimmäistä olivat perhepäivähoitojalla ja muutamaa vuotta myöhemmin seuraavat kaksi kunnallisessa päiväkodissa. Kummassakin lapset saivat hyvää hoitoa. Päiväkodin etu oli se, että hoito oli aina samassa paikassa ja paikalla oli aina tuttu hoitaja. Perhepäivähoidossa hoitajalla oli säännöllisesti vapaapäiviä ja lapset piti viedä toiseen paikkaan (toinen perhepäivähoitaja tai varapaikkana toiminut ryhmäperhepäiväkoti), joten uusia ja outoja hoitajia tuli vastaan useammin. Kaikissa hoitopaikoissa meitä on kuunneltu ja mahdolliset ongelmat selvitetty.
Aika raaka ajatusmaailma sinulla. Olen itse ns. uranainen, joka päätti saada lapsen. Hoitovapaa tulee vaarantamaan urani, ärsyttämään pomoani ja vaarantamaan ammattitaitoni. Silti jään hoitovapaalle, vauvan hyvinvointi on tärkein. Hoitovapaani takia joudumme asumaan pienehkössä kerrostaloasunnossa Helsingissä, muuten olisi varaa rivarineliöön. Hoitovapaani takia kuljen vanhoissa vaatteissa enkä käy lattekahveilla enkä spassa, Tingin kaikesta, jotta vauva ei joudu hoitoon. Otan jopa sen riskin, että en koskaan voi saada unelmieni työpaikkaa tämän takia.
Se nyt vain on niin, että perheet saavat itse tehdä valintansa, eikä muilla ole oikeutta arvostella valintaa. Jos sinä haluat jäädä lapsen kanssa kotiin, voit vapaasti tehdä niin, enkä minä ala sinua siitä moittia. Toisissa perheissä toimitaan toisin, eikä muiden pitäisi perheen valintoja arvostella, vaikka valinta tuntuisi väärältä.
Vain siinä tapauksessa, että perheessä on oikeita ongelmia, jotka vaarantavat lapsen hyvinvoinnin (väkivaltaa, päihdeongelma tai jotain muuta vastaavaa oikeasti vakavaa), toisen perheen moittiminen on asiallista ja jopa suorastaan toivottavaa. Tarvittaessa asiaan puututaan vaikka viranomaisten avulla. Muissakin tapauksissa asiallinen keskustelu on ihan ok, mutta täällä näkyvä tuomitseva asenne ei ole. Jos perhe ei pidä lapsen pistämistä päivähoitoon ongelmana, muilla ei ole oikeutta syyttää perhettä ahneudesta, rahanhimosta, lapsen tulevaisuuden vaarantamisesta tai muusta vastaavasta. Voi sanoa, että itse tekisi toisin, mutta toisten valintaa ei sovi arvostella.
Jos perheessä on yksi lapsi, ehkä se kotiinjääminen ei ole niin iso asia, mutta jos lapsia on vaikkapa neljä muutaman vuoden välein, kotiin jääminen merkitsisi omasta ammatista luopumista ja koulutuksen hukkaan heittämistä. Neljä äitiyslomaa ja osittaistakin vanhempainvapaata merkitsee aika pitkää poissaoloa töistä saati sitten, jos jokaisen lapsen takia jompikumpi vanhemmista olisi kotona 2-3 vuotta.
Ja ihan ystävällisesti haluaisin huomauttaa, että yksi lapsi ei vielä kovin paljon vaikuta perheen talouteen. Meillä on neljä lasta ja meillä on silti varaa "rivarineliöön" Helsingissä, vaikka emme ole mitään huipputuloisia (molemmat saavat suurin piirtein keskimääräistä palkkaa). Kannattaa harkita vaikkapa autosta luopumista, kun kerran Helsingissä asutte.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää laittaa 11kk ikäinen VAUVA päiväkotiin. 20v sitten oli itsestään selvää, että suurin osa jäi kotiin, kunnen lapsi oli 3v. Kukaan ei ainakaan alle 1v:tä laittanut päiväkotiin. Jää kotiin, et tule katumaan, lupaan sen. Muutama kuukausikin auttaa.
Höpöhöpö. Esimerkiksi me pistimme lapsemme päivähoitoon noin 11kk ikäisenä 20 vuotta sitten. Niin teki moni muukin. Eikä silloin ollut mitenkään itsestään selvää, että lapsen kanssa jäätäisiin kotiin. Hyvin tuntuu sekin lapsi nykyään pärjäävän, kun opiskelee yliopistossa mieluista alaa.
Ei yliopistossa opiskelu ole ihmisyyden mittari. Vasta kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua lapsellesi voi valjeta/voi pukea sanoiksi, mitä se aiheutti ja mitä vaille on jäänyt, mitä olisi tarvinnut ja kaivannut. Päivähoidon ryhmissä kasvaa stressin seurauksena myös riskit tietyille sairauksille.
Mutta jokainen joutuu oman elämäntilanteen vuoksi tekemään omat ratkaisut ja muiden ratkaisuja kaikkien olisi syytä kunnioittaa. Et voi kuitenkaan väittää, ettei ole mitenkään vaikuttanut seuraavin tiedoin ( ja näkemättä lapsesi sisimpään ja tulevaisuuteen,ihmissuhteisiin jne, nyt ja tulevaisuudessa): "ihan hyvä ihminen siitä tuli ei se mitenkään vaikuttanut. Yliopistossa opiskelee ja maisteri ja hyvä ammatti tuli".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää laittaa 11kk ikäinen VAUVA päiväkotiin. 20v sitten oli itsestään selvää, että suurin osa jäi kotiin, kunnen lapsi oli 3v. Kukaan ei ainakaan alle 1v:tä laittanut päiväkotiin. Jää kotiin, et tule katumaan, lupaan sen. Muutama kuukausikin auttaa.
Höpöhöpö. Esimerkiksi me pistimme lapsemme päivähoitoon noin 11kk ikäisenä 20 vuotta sitten. Niin teki moni muukin. Eikä silloin ollut mitenkään itsestään selvää, että lapsen kanssa jäätäisiin kotiin. Hyvin tuntuu sekin lapsi nykyään pärjäävän, kun opiskelee yliopistossa mieluista alaa.
Alle 2-vuotiaan laitto päiväkotiin ei aiheutakaan kognitiivisia (älyllisten toimintojen) ongelmia, vaan se aiheuttaa tunne-elämän ongelmia, jotka vaikuttaa yhä aikuisuudessa. Niitä vaan ei voi mitata jollain opintomenestyksellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika ikäviä kommentteja täällä.
Jos perhe joutuu jostain syystä pistämään alle vuoden ikäisen päivähoitoon, sitten joutuu. Ei ole muiden asia arvostella perheen ratkaisua. Useimmat pienetkin lapset sopeutuvat aika nopeasti päivähoitoon. Vanhempien pitää vain yrittää pitää hoitopäivät lyhyinä vuorottelulla, lyhennetyllä työajalla tai muilla järjestelyillä, jos suinkan mahdollista. Kotona pitää sitten olla lapsen kanssa mahdollisimman paljon.
Kannattaa jutella päiväkodin henkilökunnan kanssa omista lasta koskevista huolista. Eiväthän he voi tietää, että lapsi käyttäytyy eri tavalla kuin ennen ja siksi siitä olisi hyvä kertoa, jotta he tietävät tarkkailla asiaa normaalia enemmän.
Ja niistä syistä pistää lapsi hoitoon. Vaikka ne eivät muille kuulu, aivan hyviä syitä varhaiselle hoidon aloittamiselle on vaikka kuinka. Kenties perheessä kumpikaan vanhemmista ei halua koti-isän tai kotiäidin uraa. Ehkä vanhemmilla on sellaiset ammatit, että vuoden tai parin poissaolo voi vaarantaa uran tai työpaikan. Ehkä poissaolo vaarantaa ammattitaidon. Tai ehkä perheen talous toimii kahdella työssäkäyvällä vanhemmalla, mutta yhden tulot edes tuilla täydennettyinä eivät riitä. Etenkin maalla asuvien voi olla vaikea ymmärtää, miten kalliita asunnot voivat olla Helsingissä. Tai ehkä perhe ei halua elää tukien varassa, vaan haluaa tulla toimeen omilla tuloillaan. Tai ehkä kyseessä on yrittäjäperhe, jossa töistä poissaolo vaarantaa yrityksen olemassaolon, kun ei vielä ole varaa palkata työntekijöitä, mutta ei toisaalta ole varaa menettää tuloja jäämällä kotiin.
Me pistimme kaikki neljä lastamme päivähoitoon noin vuoden ikäisinä. Kumpikaan vanhemmista ei halunnut jäädä vuosiksi kotiin, mutta teimme kaiken mahdollisen, jotta hoitopäivät jäisivät mahdollisimman lyhyiksi. Vanhin taisi aloittaa juuri tuossa 11kk iässä. Kaksi ensimmäistä olivat perhepäivähoitojalla ja muutamaa vuotta myöhemmin seuraavat kaksi kunnallisessa päiväkodissa. Kummassakin lapset saivat hyvää hoitoa. Päiväkodin etu oli se, että hoito oli aina samassa paikassa ja paikalla oli aina tuttu hoitaja. Perhepäivähoidossa hoitajalla oli säännöllisesti vapaapäiviä ja lapset piti viedä toiseen paikkaan (toinen perhepäivähoitaja tai varapaikkana toiminut ryhmäperhepäiväkoti), joten uusia ja outoja hoitajia tuli vastaan useammin. Kaikissa hoitopaikoissa meitä on kuunneltu ja mahdolliset ongelmat selvitetty.
Aika raaka ajatusmaailma sinulla. Olen itse ns. uranainen, joka päätti saada lapsen. Hoitovapaa tulee vaarantamaan urani, ärsyttämään pomoani ja vaarantamaan ammattitaitoni. Silti jään hoitovapaalle, vauvan hyvinvointi on tärkein. Hoitovapaani takia joudumme asumaan pienehkössä kerrostaloasunnossa Helsingissä, muuten olisi varaa rivarineliöön. Hoitovapaani takia kuljen vanhoissa vaatteissa enkä käy lattekahveilla enkä spassa, Tingin kaikesta, jotta vauva ei joudu hoitoon. Otan jopa sen riskin, että en koskaan voi saada unelmieni työpaikkaa tämän takia.
Se nyt vain on niin, että perheet saavat itse tehdä valintansa, eikä muilla ole oikeutta arvostella valintaa. Jos sinä haluat jäädä lapsen kanssa kotiin, voit vapaasti tehdä niin, enkä minä ala sinua siitä moittia. Toisissa perheissä toimitaan toisin, eikä muiden pitäisi perheen valintoja arvostella, vaikka valinta tuntuisi väärältä.
Vain siinä tapauksessa, että perheessä on oikeita ongelmia, jotka vaarantavat lapsen hyvinvoinnin (väkivaltaa, päihdeongelma tai jotain muuta vastaavaa oikeasti vakavaa), toisen perheen moittiminen on asiallista ja jopa suorastaan toivottavaa. Tarvittaessa asiaan puututaan vaikka viranomaisten avulla. Muissakin tapauksissa asiallinen keskustelu on ihan ok, mutta täällä näkyvä tuomitseva asenne ei ole. Jos perhe ei pidä lapsen pistämistä päivähoitoon ongelmana, muilla ei ole oikeutta syyttää perhettä ahneudesta, rahanhimosta, lapsen tulevaisuuden vaarantamisesta tai muusta vastaavasta. Voi sanoa, että itse tekisi toisin, mutta toisten valintaa ei sovi arvostella.
Jos perheessä on yksi lapsi, ehkä se kotiinjääminen ei ole niin iso asia, mutta jos lapsia on vaikkapa neljä muutaman vuoden välein, kotiin jääminen merkitsisi omasta ammatista luopumista ja koulutuksen hukkaan heittämistä. Neljä äitiyslomaa ja osittaistakin vanhempainvapaata merkitsee aika pitkää poissaoloa töistä saati sitten, jos jokaisen lapsen takia jompikumpi vanhemmista olisi kotona 2-3 vuotta.
Ja ihan ystävällisesti haluaisin huomauttaa, että yksi lapsi ei vielä kovin paljon vaikuta perheen talouteen. Meillä on neljä lasta ja meillä on silti varaa "rivarineliöön" Helsingissä, vaikka emme ole mitään huipputuloisia (molemmat saavat suurin piirtein keskimääräistä palkkaa). Kannattaa harkita vaikkapa autosta luopumista, kun kerran Helsingissä asutte.
Pitää tehdä vain sen verran lapsia, joihin on oikeasti varaa ja joita on varaa hoitaa kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää laittaa 11kk ikäinen VAUVA päiväkotiin. 20v sitten oli itsestään selvää, että suurin osa jäi kotiin, kunnen lapsi oli 3v. Kukaan ei ainakaan alle 1v:tä laittanut päiväkotiin. Jää kotiin, et tule katumaan, lupaan sen. Muutama kuukausikin auttaa.
Höpöhöpö. Esimerkiksi me pistimme lapsemme päivähoitoon noin 11kk ikäisenä 20 vuotta sitten. Niin teki moni muukin. Eikä silloin ollut mitenkään itsestään selvää, että lapsen kanssa jäätäisiin kotiin. Hyvin tuntuu sekin lapsi nykyään pärjäävän, kun opiskelee yliopistossa mieluista alaa.
Aika moni narsisti tai kiusaaja ja joskus jopa psykopaatti on opiskellut mieluiselta vaikuttavaa alaa ja päässyt korkealle ammatillisesti. Ollut ehkä hoidossa jo vauvasta, oppinut hienosti sosiaalisen kanssakäymisen säännöt ryhmissä. Kukaan ei voi häntä painaa lyttyyn,pärjää mahtavasti. Onko se tavoiteltavaa ihmisyyttä? Hallituksen mielestä on.
Onhan se iso muutos. Kärjistäen jos itse olisit vain maannut himassa syötettävänä ja paijattavana, niin miltä tuntuis mennä päiviksi yhtäkkiä isoon ryhmään. Jossa kova meteli ja vieraat naamat eikä jakamatonta huomiota. Ehkä pahaa safkaa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tuutte kotiin, istukaa sohvalle, ota syliin ja anna näprätä nalleaan. Juttele jotain tai vaikka katsokaa hetki telkkaria, kunhan vain olette yhdessä <3 Lapsi kaipaa ihan varmasti vain rauhaa ja läheisyyttä. Älä kysele mikä on tai pakota mihinkään, mitä ei halua tehdä, ettei vaan koe syyllisyyttä päivän aiheuttamasta väsymyksestä, anna levätä hetki ja näytä esimerkkiä lepäämällä itsekin (tekee mutten ihan hyvää aikuisellekin rauhoittua työpäivän jälkeen, niin jaksaa sit taas alkaa puuhastella...)
Vierailija kirjoitti:
Kun tuutte kotiin, istukaa sohvalle, ota syliin ja anna näprätä nalleaan. Juttele jotain tai vaikka katsokaa hetki telkkaria, kunhan vain olette yhdessä <3 Lapsi kaipaa ihan varmasti vain rauhaa ja läheisyyttä. Älä kysele mikä on tai pakota mihinkään, mitä ei halua tehdä, ettei vaan koe syyllisyyttä päivän aiheuttamasta väsymyksestä, anna levätä hetki ja näytä esimerkkiä lepäämällä itsekin (tekee mutten ihan hyvää aikuisellekin rauhoittua työpäivän jälkeen, niin jaksaa sit taas alkaa puuhastella...)
Kyse on vauvasta. Ei vauvalta kysellä, että mikä on. Eikä vauva tunne syyllisyyttä väsymyksestä. Ohjeesi pätee johonkin 5-vuotiaaseen.
Vierailija kirjoitti:
Kun tuutte kotiin, istukaa sohvalle, ota syliin ja anna näprätä nalleaan. Juttele jotain tai vaikka katsokaa hetki telkkaria, kunhan vain olette yhdessä <3 Lapsi kaipaa ihan varmasti vain rauhaa ja läheisyyttä. Älä kysele mikä on tai pakota mihinkään, mitä ei halua tehdä, ettei vaan koe syyllisyyttä päivän aiheuttamasta väsymyksestä, anna levätä hetki ja näytä esimerkkiä lepäämällä itsekin (tekee mutten ihan hyvää aikuisellekin rauhoittua työpäivän jälkeen, niin jaksaa sit taas alkaa puuhastella...)
Se lapsi ei itse osaa kertoa, mitä on kokenut ja nähnyt päivän aikana. Jokainen, joka sitä on nähnyt päiväkodissa, tietää mitä kaikkea voin tällä tarkoittaa. Kolmevuotiaskin on vielä todellisuudessa aivan liian pieni päiväkotiin!
Vierailija kirjoitti:
Kun tuutte kotiin, istukaa sohvalle, ota syliin ja anna näprätä nalleaan. Juttele jotain tai vaikka katsokaa hetki telkkaria, kunhan vain olette yhdessä <3 Lapsi kaipaa ihan varmasti vain rauhaa ja läheisyyttä. Älä kysele mikä on tai pakota mihinkään, mitä ei halua tehdä, ettei vaan koe syyllisyyttä päivän aiheuttamasta väsymyksestä, anna levätä hetki ja näytä esimerkkiä lepäämällä itsekin (tekee mutten ihan hyvää aikuisellekin rauhoittua työpäivän jälkeen, niin jaksaa sit taas alkaa puuhastella...)
Neuvosi on aivan pöljä. Ap:n vauva on 11 kk. Sen ikäinen ei osaa vielä edes puhua kuin ehkä yksittäisiä sanoja. Ei 11 kk ikäiseltä kysellä päivän kulusta, koska se ei osaa vastata. Ei 11 kk ikäinen vielä osaa tuntea syyllisyyttä, koska omatunto ja ns. yliminä kehittyy vasta myöhemmin. Ei 11 kk ikäiselle vauvalle tarvitse näyttää jotain esimerkkiä lepäämällä itse, vaan sen ikäinen vauva laitetaan unille silloin kun uniaika on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää laittaa 11kk ikäinen VAUVA päiväkotiin. 20v sitten oli itsestään selvää, että suurin osa jäi kotiin, kunnen lapsi oli 3v. Kukaan ei ainakaan alle 1v:tä laittanut päiväkotiin. Jää kotiin, et tule katumaan, lupaan sen. Muutama kuukausikin auttaa.
Höpöhöpö. Esimerkiksi me pistimme lapsemme päivähoitoon noin 11kk ikäisenä 20 vuotta sitten. Niin teki moni muukin. Eikä silloin ollut mitenkään itsestään selvää, että lapsen kanssa jäätäisiin kotiin. Hyvin tuntuu sekin lapsi nykyään pärjäävän, kun opiskelee yliopistossa mieluista alaa.
Ei yliopistossa opiskelu ole ihmisyyden mittari. Vasta kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua lapsellesi voi valjeta/voi pukea sanoiksi, mitä se aiheutti ja mitä vaille on jäänyt, mitä olisi tarvinnut ja kaivannut. Päivähoidon ryhmissä kasvaa stressin seurauksena myös riskit tietyille sairauksille.
Mutta jokainen joutuu oman elämäntilanteen vuoksi tekemään omat ratkaisut ja muiden ratkaisuja kaikkien olisi syytä kunnioittaa. Et voi kuitenkaan väittää, ettei ole mitenkään vaikuttanut seuraavin tiedoin ( ja näkemättä lapsesi sisimpään ja tulevaisuuteen,ihmissuhteisiin jne, nyt ja tulevaisuudessa): "ihan hyvä ihminen siitä tuli ei se mitenkään vaikuttanut. Yliopistossa opiskelee ja maisteri ja hyvä ammatti tuli".
Ei tietenkään yliopistossa opiskelu ole ihmisyyden mittari. Yritin sanoa, että ainakin yksi varhain päivähoitoon pistetty lapsi näyttää pärjäävän hyvin elämässään, vaikka on julmasti pistetty vieraiden ihmisten hoitoon alle vuoden ikäisenä.
Se kyseinen lapsi on osannut toimia aika omatoimisesti aina ja on aina kertonut mielipiteensä asioista. Häntä ei ole ikinä painostettu valitsemaan jokin tietty ammatti tai opiskeluala. Ainoa vaatimus on ollut, että opiskelee alaa, joka kiinnostaa. Meni haluamaansa lukioon, vaikka sinne oli pitempi ja hankalampi koulumatka kuin moneen lähempänä olevaan lukioon. Hankki ihan itse työpaikan välivuodeksi, kun ei ensimmäisellä yrityksellä saanut opiskelupaikkaa. Kun oman alan kesätöitä ei opiskelijalle ollut tarjolla, tyttö hankki ihan itse kesätyötä toiselta alalta. Opiskelee määrätietoisesti alaa, jolle itse halusi. Luultavasti valinta on hyvä, vaikka palkka ei varmasti päätä huimaa. Vaikuttaa oikein tasapainoiselta ihmiseltä, jonka ihmissuhteetkin ovat kunnossa.
Toki joskus vuosien tai vuosikymmenten päästä hän saattaa alkaa oireilla, mutta tuskinpa kuitenkaan varhaisen päivähoidon aloituksen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää laittaa 11kk ikäinen VAUVA päiväkotiin. 20v sitten oli itsestään selvää, että suurin osa jäi kotiin, kunnen lapsi oli 3v. Kukaan ei ainakaan alle 1v:tä laittanut päiväkotiin. Jää kotiin, et tule katumaan, lupaan sen. Muutama kuukausikin auttaa.
Höpöhöpö. Esimerkiksi me pistimme lapsemme päivähoitoon noin 11kk ikäisenä 20 vuotta sitten. Niin teki moni muukin. Eikä silloin ollut mitenkään itsestään selvää, että lapsen kanssa jäätäisiin kotiin. Hyvin tuntuu sekin lapsi nykyään pärjäävän, kun opiskelee yliopistossa mieluista alaa.
Aika moni narsisti tai kiusaaja ja joskus jopa psykopaatti on opiskellut mieluiselta vaikuttavaa alaa ja päässyt korkealle ammatillisesti. Ollut ehkä hoidossa jo vauvasta, oppinut hienosti sosiaalisen kanssakäymisen säännöt ryhmissä. Kukaan ei voi häntä painaa lyttyyn,pärjää mahtavasti. Onko se tavoiteltavaa ihmisyyttä? Hallituksen mielestä on.
Hupaisaa. Jos jonkun lapsi näyttää menestyvän elämässään, hän onkin potentiaalinen narsisti, kiusaaja tai psykopaatti. Mikäpä siinä. Minä tyydyn olemaan onnellinen siitä, että lapseni näyttää pärjäävän elämässään, osaa hoitaa asiansa ja vaikuttaa onnelliselta. Toivottavasti ne kolme seuraavaakin pärjää yhtä hyvin.
Kotiäitien/perhepäivähoitajien lapset useimmiten ovat ponnistaneet itse pitkälle ja halunneet panostaa uraan. Vieneet lapsiaan aikaisin hoitoon. Heidän lapsistaan taas osa haluaa tehdä toisin. Ehkä sellainen on hyvä kuertokulku: pysyy jälkipolvey kuitenkin melko tasapainoisina ja terveinä, jos joka toinen sukupolvi antaa kokemuksen lämmöstä ajasta ja huolenpidosta, joka toinen taas toteuttaa itseään täysillä.