Lue keskustelun säännöt.
APUA! Vauva 11 kk ollut päiväkodissa 2 vko ja käytös muuttunut täysin.
02.09.2018 |
Olen huolesta suunniltani. Taloustilanteen takia molempien käytävä töissä. Lapsi muuttunut täysin päiväkodin alettua. Päivät menneet kuulemma suhteellisen hyvin hoidossa, itkuisuutta on ollut vaipanvaihdoissa ja päiväunille mennessä. Tilanne hoitopäivän jälkeen saa minun sydämen särkymään. Lapsi näprää nallea käsissään ja tuijottaa väsyneillä silmillä eteen päin, ei nukahda autoon, ei naura, ei itke eikä juttele pariin kolmeen tuntiin hoitopäivän jälkeen. Ollut hyvin aktiivinen ja puhelias poika, siis tulee sanoja ja omaa kieltä jatkuvasti. Iltaa kohden vähän virkistyy ja leikkii ja jutteleekin, mutta paljon vaisummin kuin aikaisemmin. Ei katso enää silmiin niin paljon vaan nyprää nallea tai vaatteitaan. Apua! Kaikki hokee, että menee ohi. Meneekö? Olenko vain hysteerinen?
Kommentit (259)
Mun mielestä tämä on todella ahdistava ketju. Ei ap:n takia, vaan on ahdistavaa lukea vauvasta, joka on masentunut. Tuli todella suru pienen puolesta, kyyneleet nousi silmiin. Onneksi ap älysi tilanteen nopeasti ja pyysi apua. Toivon, että ap tai miehensä löytää keinon jäädä pois työstä niin että vauva saa olla vielä äidin tai isän kanssa kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tämä on todella ahdistava ketju. Ei ap:n takia, vaan on ahdistavaa lukea vauvasta, joka on masentunut. Tuli todella suru pienen puolesta, kyyneleet nousi silmiin. Onneksi ap älysi tilanteen nopeasti ja pyysi apua. Toivon, että ap tai miehensä löytää keinon jäädä pois työstä niin että vauva saa olla vielä äidin tai isän kanssa kotona.
Ja kuinka moni pieni ressu ei pääse pois siitä tilanteesta vaan jotenkin vaan joutuu sinnittelemään :(
Vierailija kirjoitti:
Moikka! Entinen lastenhoitaja ja au pair täällä. Ihan normaalilta kuulostaa. Jos lapsi on aikaisemmin ollut kotona hoidossa niin siihen on aika iso kontrasti, että viettää nyt päivät muualla hoidossa. Valot, äänet/melu, muut lapset ja hoitajat sekä kaikki tähän liittyvät muut seikat vaativat toki totuttelemista. Lapsi saattaa olla väsynyt päivän jälkeen ja se voi purkautua sitten itkuna tai vaitiolona. Meillä oli ainakin näin kun yksivuotias aloitti hoitopaikassa. Ei siis syytä huoleen. Eikä tarkoita sitä, että vaihtoehto olisi sen huonompi kuin kotihoito. Muistatko kun aloitit uudessa työpaikassa, kuinka väsynyt olit ensimmäiset pari viikkoa? Sama juttu pätee tässäkin :)
Kaikki tämän tyyliset vastaukset alapeukutettu tässä ketjussa. Hohhoijaa. Kyllä toi on ihan normaali reaktio kun lapsi on päivät erossa ensisijaisesta huoltajastaan. Sama reaktio koettiin meillä kun 1v jäi oman isänsä kanssa hoitovapaalle ja oli minusta erossa päivät. Ihan kotonansa. Tämä on varmaan jotenkin päiväkotien syy? :)
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta hälyttävältä ap <3 samanlaista se on kun vauva aloittaa perhepäivähoidon tai minkä tahansa hoidon, tarvii ”miettimisaikaa” hoidosta kotiin tullessa. Imetätkö vielä? Meillä se kotiintulo imetys oli hirveen tärkeä ja saattoi kestää vaikka tunnin, sitten lapsi on taas oma itsensä. Kokemus 2 lapsesta joista eka oli pph:lla ja toinen isänsä hoidossa (10-11kk->) kun menin töihin.
Kommentoikaa jotain alapeukuttajat.
Voi äiti parka, voi lapsi parka. Hankipa hänelle pienet kuulosuojaimet, jos vaikka meteli on liikaa. Ja hali ihan hirmuisen paljon iltaisin. Älä hössötä äläkä touhua, rakasta vain ja ole lähellä. Ja iskä tehköön samaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo hei, 11 kuukauden ikäinen rääpäle varmaan muuttuukin tosta vaan. Olet sä kyllä loistava selvänäkijä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei yhden vanhemman palkka + kotihoidontuki, hoitolisä (ja kuntalisä?) riitä? Asumistuki? Lyhennysvapaa?
Kotihoidon tuki verojen jälkeen kuntalisän kanssa n.350e...oulussa ainakin.
Ei voi puhua melekeen edes tulosta..sylkäisy päin äidin ja vauvan naamaa olis sopivampi ilmaisu..
Yksinäinen työtönkin saa enemmän.
Yksinäisen työttömän kuuluukin saada enemmän. Työttömyys ei ole valinta, kotiin lapsen kanssa jääminen on. Ja ainahan voit hakea toimeentulotukea jos asut yksin ja jos et asu niin eroa ja tulotasosi nousee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti ap palaa kertomaan mitä vauvalle kuuluu.
Onpa vauva-palstalla paljon kotona kauan norkoilevia kiiltokuvaäitejä. Itse en tunne ketään, joka ei olisi aloittanut päivähoitoa ennen kolmatta ikävuotta ja ihan normaaleita ollaan kaikki; ei ole traumoja tai muitakaan ongelmia vaan ainoastaan hyviä muistoja päiväkotiajalta ja kavereista.
Turhaan täällä syyllistätte kaikki äidit, jotka lapsensa ennen kolmatta ikävuotta päiväkotiin laittavat. Mistä muutenkaan voitte aina tietää, että lapsen edes olisi parempi olla kotona?
En itsekään ole sen kannalla, että alle vuoden ikäinen aloittaa päivähoidon, mutta huvittava ajatus, että yksikään 1,5-vuotias ei päiväkodissa pärjäisi tai siellä viihtyisi ja että kaikki varhain päivähoidon aloittaneet olisivat myöhemmin masentuneita pipipäitä lapsuustraumoineen.
Vähän vaikuttaa nyt siltä, että kotona maleksivat äidit haluavat täällä taas vaihteeksi nostaa omaa asemaansa ja hakea hyväksyntää sille, että hoitavat pirkka-pauliinaansa 5-vuotiaaksi kotona. Ei, sä et ole mun silmissä lainkaan parempi kuin hoitoon lapsensa varhain laittava äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli surullinen olo tästä ketjusta. Samalla vähän mietityttää eräs tuttu, jonka oli myös "pakko" päästä töihin, vaikka pieni vuoden ikäinen vauva ei millään meinannut päiväkotiin sopeutua. Sen tiedän, ettei heillä ollut mitään taloudellista syytä nopeaan töihin menoon. Välillä vauvan isovanhemmat sitten yrittävät saada tyttären jäämään vielä kotiin, kun eivät voi itse hoitaa lasta ja toisaalta ovat ihan surullisia, kun pieni ei selvästikään jaksaisi niitä pitkiä päiviä.
Itse en koskaan sopeutunut päiväkotiin. Siellä oli pari pelottavaa hoitajaa, jotka huusivat milloin mistäkin. Hoitajat myös vaihtuivat usein ja aina ole kiire sekä kova melu. Perhepäivähoito oli itselleni parempi vaihtoehto ja sattui ihana hoitaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jää ap pois töistä. Syyllisyys tuosta on raskas kantaa. Tämä on mun mielipide, jotkut pystyy tuohon, kaikki ei. Itse en pystynyt myöskään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En syytä päiväkotia. Onko kenelläkään muulla kokemusta pienen päiväkodin aloittamisesta? Toivomaamme perhepäivähoitopaikkaa emme saaneet, koska täällä ne vähentyneet rajusti. Kyllä harkitsen töistä pois jäämistä, vaikka mies painostaa työhön:(
Miksi mies painostaa työhön? Hän ei taida ymmärtää yhtikäs mitään aikaisen hoidon haitoista.
Vierailija kirjoitti:
Tuli surullinen olo tästä ketjusta. Samalla vähän mietityttää eräs tuttu, jonka oli myös "pakko" päästä töihin, vaikka pieni vuoden ikäinen vauva ei millään meinannut päiväkotiin sopeutua. Sen tiedän, ettei heillä ollut mitään taloudellista syytä nopeaan töihin menoon. Välillä vauvan isovanhemmat sitten yrittävät saada tyttären jäämään vielä kotiin, kun eivät voi itse hoitaa lasta ja toisaalta ovat ihan surullisia, kun pieni ei selvästikään jaksaisi niitä pitkiä päiviä.
Ja tämän tyyppisten vanhemmuuteenhan ja arvomaailmaan hallitus on viime aikoina painosttanut yhä enemmän. Liekö siellä henkilöitä,jotka näin sammuttamaan omaa orastava syyllisyyttään,kun ovat uran ja mammonaa takia tahtoneet viedä oman lapsen nopeasti hoitoon. Siis jos heillä nyt edes on lapsia,tai koskaan sellaisia turhakkeita ja oman elämän ja yhteiskunnan maksimaalisen kilpailutuksrn esteitä edes haluavat?
Vierailija kirjoitti:
Onpa vauva-palstalla paljon kotona kauan norkoilevia kiiltokuvaäitejä. Itse en tunne ketään, joka ei olisi aloittanut päivähoitoa ennen kolmatta ikävuotta ja ihan normaaleita ollaan kaikki; ei ole traumoja tai muitakaan ongelmia vaan ainoastaan hyviä muistoja päiväkotiajalta ja kavereista.
Turhaan täällä syyllistätte kaikki äidit, jotka lapsensa ennen kolmatta ikävuotta päiväkotiin laittavat. Mistä muutenkaan voitte aina tietää, että lapsen edes olisi parempi olla kotona?
En itsekään ole sen kannalla, että alle vuoden ikäinen aloittaa päivähoidon, mutta huvittava ajatus, että yksikään 1,5-vuotias ei päiväkodissa pärjäisi tai siellä viihtyisi ja että kaikki varhain päivähoidon aloittaneet olisivat myöhemmin masentuneita pipipäitä lapsuustraumoineen.
Vähän vaikuttaa nyt siltä, että kotona maleksivat äidit haluavat täällä taas vaihteeksi nostaa omaa asemaansa ja hakea hyväksyntää sille, että hoitavat pirkka-pauliinaansa 5-vuotiaaksi kotona. Ei, sä et ole mun silmissä lainkaan parempi kuin hoitoon lapsensa varhain laittava äiti.
Omien traumoja ja muiden huonojen vaikutusten arvioimiseen ei ole aina hyvää mittaria, varsinkaan henkilöllä itsellään. Lisäksi moni asia näkyy vasta myöhemmällä iällä,kun elämä koettelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En syytä päiväkotia. Onko kenelläkään muulla kokemusta pienen päiväkodin aloittamisesta? Toivomaamme perhepäivähoitopaikkaa emme saaneet, koska täällä ne vähentyneet rajusti. Kyllä harkitsen töistä pois jäämistä, vaikka mies painostaa työhön:(
Miksi mies painostaa työhön? Hän ei taida ymmärtää yhtikäs mitään aikaisen hoidon haitoista.
Ohiksena, mutta ainakin minä olen niin julma nainen, että jos mies painostaisi minut töihin kun vauva on vasta 11 kk niin ottaisin mieluummin jopa eron miehestäni kuin laittaisin vauvani hoitoon. Töihin voisin palata, jos mies itse jäisi hoitamaan vauvaa kotiin. Mutta jos mies painostaisi laittamaan vauvan päivähoitoon noin pienenä, niin sanoisin miehelle, että noin pieni ei mene hoitoon, jos et kestä katsoa minua ja vauvaa kotona, niin tuossa on ovi.
Vierailija kirjoitti:
”En kyllä ymmärrä miksi pitää lapsi hankkia jos sille ei ole tarjota hyvää lapsuutta. Töissä on pakko käydä, mutta oliko se lapsi tähän väliin pakko hankkia, siitä kärsii nyt jokainen osapuoli. Tämä kommenttihan ei teitä auta, pahoittelen, mutta jospa saisi jonkun ajattelemaan jolla tuo tilanne ei ole vielä päässyt syntymään.”
Hyvää lapsuutta? Kaikki kärsivät? Töissä käyminen kuuluu (yleensä) elämään. Minusta on ainakin tärkeää näyttää se lapsille alusta lähtien. Historiallisestikin lapsia on kasvattanut ”koko kylä” ja mielestäni lapsilla kuuluu olla muitakin tärkeitä ihmisiä elämässään kuin vanhemmat. Ugh.
Lapsesi todennäköisesti valitsevat itse toisen tien aikuisena. Haluavat antaa lapsilleen kaiken sen ajan ja lämmön, josta ovat itse jääneet paitsi. Ja suojellakseen lapsiaan kaikilta niiltä traumaattisiltakin kokemuksilta, joita erinäisistä hoitajista ja hoitopaikoista tulee. Siinä mielessä toimit kyllä "hyvänä esimerkkinä".
Vierailija kirjoitti:
Provo. Ei kukaan laita 11kk vauvaa päiväkotiin. Käsittääkseni noin pieniä ei sinne edes oteta. Jos on totta, niin tietenkin vauva reagoi noin. Aikuisen käytös (rahanhimo) tässä ihmetyttää.
Mun molemmat lapseni ovat menneet ryhmikseen kun olivat 11 kk. Toisaalta kumpikaan ei näyttänyt olevan moksiskaan ryhmikseen menosta, eivät ainakaan reagoineet ap:n lapsen tavoin.
Itselläni oli vain ja ainoastaan hyviä kokemuksia ryhmiksestä, ja siellä oli samaan aikaan pari muutakin saman ikäistä.
Saa jatkaa ihmettelyä.
Onpa jotenkin ihana lukea tätä -- että äiti on noin tunneherkkänä lapsensa kanssa ja osaa häntä lukea.
Uskon, että päivähoidon aloittaminen sitten aikanaan (esim, 6 kk päästä) sujuu hienosti, sillä osaat varmasti kotona antaa sen turvan ja tuen, jota lapsi vaatii. Lapsen tunnetason aistiminen on todella tärkeää. Siitä on iloa sitten murrosiässäkin, kun vanhempia koetellaan, tai jos tapahtuu jotakin mistä lapsi ei haluaisi puhua.
Lapset ovat erilaisia. Teille sattui nyt tuollainen herkempi tapaus, joka lisäksi on todella pieni vielä. On niin kaunista, että olet ap osannut ja halunnut reagoida.