Ikuisuusaihe ja odotan kuraa niskaan - kysyn silti.
Olen ollut miesystäväni kanssa vajaa 10 vuotta.
Erosimme, koska en kokenut hänen sitoutuvan tarpeeksi minuun.
Olimme erossa vuoden verran ja palasimme yhteen. Moni asia oli muuttunut, molemmat olimme kasvaneet ihmisinä ja näimme suhteemme kompastuskivet.
Miesystävä vannoi ikuista rakkautta ja sanoi minun olevan se ainoa oikea, koskaan ei ole tuntenut näin ketään muuta kohtaan.
Hällä on ollut hyvin lyhyitä suhteita elämässään. Minulla takana 15v avioliitto sekä nyt tämä suhde.
Minun ongelma on se, että haluaisin ennen yhteenmuuttoa lupautua elinikäiseen liittoon kihlautumalla eli menemällä naimisiin sitten, kun asumme yhdessä.
Mies on vastahakoinen, hälle avioliitolla ei ole merkitystä. Avoliitto on ok hälle.
Pohdin tosissani, ohittaako mieheni tunteeni tässä. Tietää, että minulle naimisiinmeno on tärkeää, hälle ei. Kumpi joustaa tai antaa periksi?
Meillä on hyvä suhde, ainoa asia mikä hiertää, on tämä. Tunnen olevani jumissa.
Ehkä en ihan ymmärrä, miksi hän on niin vastahakoinen. Olemme aiheesta puhuneet, hän sanoo, että se on vain pala paperia eikä muuta mitään. Joo, se on pala paperia, mutta kaipaan suhteelle täyttä sitoutumista. En halua olla kohta viisikymppinen naisystävä - etenkin kun olemme olleet vuosia yhdessä.
En itse kosi. Olen kosinut monta vuotta sitten ja sain pakit.
Onko kukaan ollut samassa tilanteessa ja saanut ja miten kävi?
En halua massiivisia kirkkohäitä, maistraatti täysin ok. En halua hääjuhlia, en kalliita sormuksia, en avioliittoa vain päivä morsiamena - ajattelun vuoksi.
Kiitos jo etukäteen vastauksista!
Kommentit (44)
Jos se on pelkkä pala paperia, silloinhan se ei mitään muutakaan, jos menee naimisiin. Eli ei mitään syytä vastustaakaan?
Paitsi jos taloudellisten asioiden vuoksi ei halua avioliittoa, mutta siihenhän on avioehto ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Naimisiinmeno ei ole takuu yhtään mistään. Aivan yhtä sitoutunut voi olla ilman avioliittoa. Toisaalta en ymmärrä, miksi ei voisi mennä naimisiin jos kumppani sen kokee tärkeäksi ja itse on häneen sitoutunut. On mahdollista kuitenkin tehdä avioehdot sun muut järjestelyt, jos juridinen puoli arveluttaa.
Ei ole takuu, tiedän sen. Olenhan ollut suht pitkässä avioliitossa aiemmin. Mies ei ole.
Tämä juuri ihmetyttää minua; jos miehelle avioliitto ei ole tärkeä - ihan sama - miksi hän vastustaa ajatusta ja pitää vain avoliittoa sellaisena, joka on ok hälle?
Toista naista ei ole eikä ns.takaporttiteoriaa tässä. Olen siitä varma.
Minua tökkii asiassa se, että tosiaan koen hänen ohittavan tunteeni tuolla mulleonihansamalla.
Vierailija kirjoitti:
Jos se on pelkkä pala paperia, silloinhan se ei mitään muutakaan, jos menee naimisiin. Eli ei mitään syytä vastustaakaan?
Paitsi jos taloudellisten asioiden vuoksi ei halua avioliittoa, mutta siihenhän on avioehto ratkaisu.
En aina ihan pääse jyvälle hänen aivoituksistaan. Jos tosiaan aihe ei ole hälle tärkeä, mutta minulle on - mikä estää?
Taloudellisesti olemme ns.samalla viivalla.
Naimisiin ei pidä mennä, jos ei halua mennä.
Miksi juuri miehen pitäisi asiassa joustaa ja mennä väkisin naimisiin, mikset itse jousta ja ole tyytyväinen elämäänne ilman rengastusta?
Vierailija kirjoitti:
Naimisiin ei pidä mennä, jos ei halua mennä.
Jep, näinhän se menee.
En voi pakottaa enkä halua. Itseäni asia silti vaivaa. Olemme olleet pitkään yhdessä, itse pidän asiaa luonollisena jatkumona suhteelle.
Toki ymmärrän, ettei sillä kaikille tosiaan ole merkitystä. Ongelma onkin se, että jos annan omista toiveista periksi, muuttamalla avoliittoon, tunnen luopuneeni itselle tärkeästä asiasta. Miehelle taas se avoliitto ok, avioliitto ihan sama - ajattelu...miksi se toinen, kelle asia on vähemmän tärkeää, vetää ns.pidemmän korren?
En ala mitään väkisin vääntää tai painostamaan, siitä ei hyvä heilu. Kunhan ihmettelen hänen ajatuksiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisiin ei pidä mennä, jos ei halua mennä.
Jep, näinhän se menee.
En voi pakottaa enkä halua. Itseäni asia silti vaivaa. Olemme olleet pitkään yhdessä, itse pidän asiaa luonollisena jatkumona suhteelle.
Toki ymmärrän, ettei sillä kaikille tosiaan ole merkitystä. Ongelma onkin se, että jos annan omista toiveista periksi, muuttamalla avoliittoon, tunnen luopuneeni itselle tärkeästä asiasta. Miehelle taas se avoliitto ok, avioliitto ihan sama - ajattelu...miksi se toinen, kelle asia on vähemmän tärkeää, vetää ns.pidemmän korren?
En ala mitään väkisin vääntää tai painostamaan, siitä ei hyvä heilu. Kunhan ihmettelen hänen ajatuksiaan.
Ei se oikeasti ole hänelle ihan sama. Sitä joko haluaa tai sitten ei halua. Hän ei vain halua sanoa sitä sinulle, ettei halua.
Jos se kerran on vain pala paperia niin miksi hän ei vosi siihe suostua sinun mieliksesi.
Avioeron saa Suomessa hyvin helposti jos liitto ei sitten miellytäkään.
En suostuisi siihen, että minua kohdeltaisiin noin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi juuri miehen pitäisi asiassa joustaa ja mennä väkisin naimisiin, mikset itse jousta ja ole tyytyväinen elämäänne ilman rengastusta?
Tämä on hyvä kysymys. Olen pohtinut sitä paljon. Olen kyllä suhteeseemme tyytyväinen, mutta itselleni on tärkeää suhteen eteneminen. Minä en halua muuttaa avoliittoon, koska toivoisin mieheltä myös symbolista sitoutumista meihin.
Olen tosiaan kohta viisikymppinen ja haluan olla rakastamani ihmisen aviovaimo, en naisystävä tai avovaimo.
En tietenkään pakota häntä väkisin mihinkään, siitä suhde myrkyttyy.
Ehkä pointtini oli se, että jos asia on hälle vähemmän tärkeä tai itse asiassa ihan sama - miksi hän ei pystyisi joustamaan asiassa, jonka tietää minua häiritsevän ja olevan minulle tärkeää?
Jos se on sinulle tärkeää niin et muuta yhteen ilman liittoa
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi siihen, että minua kohdeltaisiin noin.
Niin. Ajoittain koen, että hän ohittaa tunteeni.
Mitä itse tekisit, eroaisit?
En kuitenkaan halua heittää muuten hyvää suhdetta roskakoriin. Tai ilmoittaa uhkavaatimusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisiin ei pidä mennä, jos ei halua mennä.
Jep, näinhän se menee.
En voi pakottaa enkä halua. Itseäni asia silti vaivaa. Olemme olleet pitkään yhdessä, itse pidän asiaa luonollisena jatkumona suhteelle.
Toki ymmärrän, ettei sillä kaikille tosiaan ole merkitystä. Ongelma onkin se, että jos annan omista toiveista periksi, muuttamalla avoliittoon, tunnen luopuneeni itselle tärkeästä asiasta. Miehelle taas se avoliitto ok, avioliitto ihan sama - ajattelu...miksi se toinen, kelle asia on vähemmän tärkeää, vetää ns.pidemmän korren?
En ala mitään väkisin vääntää tai painostamaan, siitä ei hyvä heilu. Kunhan ihmettelen hänen ajatuksiaan.
Ei se oikeasti ole hänelle ihan sama. Sitä joko haluaa tai sitten ei halua. Hän ei vain halua sanoa sitä sinulle, ettei halua.
Jos asia todella on näin, se kolahtaa ja kovaa. Rinnastan sen valehtelemiseen. Kestän sen, että hän ei halua naimisiin juuri nyt - ehkä senkin, että ei koskaan. Mutta jos on tarve kiemurrella ja sanoa muuta kuin tarkoittaa, siinä on luottamusvaje.
Vierailija kirjoitti:
Jos se on sinulle tärkeää niin et muuta yhteen ilman liittoa
En ole muuttamassa ainakaan tässä vaiheessa yhteen. Asia on minulle tärkeä, mutta kyllä etäsuhdekin vähän suhdetta syö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naimisiin ei pidä mennä, jos ei halua mennä.
Jep, näinhän se menee.
En voi pakottaa enkä halua. Itseäni asia silti vaivaa. Olemme olleet pitkään yhdessä, itse pidän asiaa luonollisena jatkumona suhteelle.
Toki ymmärrän, ettei sillä kaikille tosiaan ole merkitystä. Ongelma onkin se, että jos annan omista toiveista periksi, muuttamalla avoliittoon, tunnen luopuneeni itselle tärkeästä asiasta. Miehelle taas se avoliitto ok, avioliitto ihan sama - ajattelu...miksi se toinen, kelle asia on vähemmän tärkeää, vetää ns.pidemmän korren?
En ala mitään väkisin vääntää tai painostamaan, siitä ei hyvä heilu. Kunhan ihmettelen hänen ajatuksiaan.
Ei se oikeasti ole hänelle ihan sama. Sitä joko haluaa tai sitten ei halua. Hän ei vain halua sanoa sitä sinulle, ettei halua.
Jos asia todella on näin, se kolahtaa ja kovaa. Rinnastan sen valehtelemiseen. Kestän sen, että hän ei halua naimisiin juuri nyt - ehkä senkin, että ei koskaan. Mutta jos on tarve kiemurrella ja sanoa muuta kuin tarkoittaa, siinä on luottamusvaje.
Olen pahoillani, mutta näin voi tosiaan olla. Ajattelepa järjellä, mitä sellainen ihan sama edes tarkoittaa. Senhän pitäisi tarkoittaa sitä, että sanottuaan sen ensimmäisen kerran sinä olisit sanonut, että ok, me siis mennään naimisiin ja seuraavaksi olisitte sopineet päivämäärän. Mutta niin ei ole. Ihan samaa voi käyttää siihen, että haetaanko pizzaa vai thai-ruokaa työmatkalla tai mennäänkö Kanarialle vai Kreikkaan, mutta ei siihen, että mennäänkö naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi siihen, että minua kohdeltaisiin noin.
Ai painostettaisiin avioliittoon. En minäkään sietäisi.
Olen kyllä avioliitossa. Mutta jos ero tulisi, en menisi TOISTA kertaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi siihen, että minua kohdeltaisiin noin.
Ai painostettaisiin avioliittoon. En minäkään sietäisi.
Olen kyllä avioliitossa. Mutta jos ero tulisi, en menisi TOISTA kertaa
Mistä kohtaa luit, että painostetaan??
Eihän ap sitä kirjottanut, että joko meet naimisiin mun kanssa tai erotaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi siihen, että minua kohdeltaisiin noin.
Ai painostettaisiin avioliittoon. En minäkään sietäisi.
Olen kyllä avioliitossa. Mutta jos ero tulisi, en menisi TOISTA kertaa
Mistä kohtaa luit, että painostetaan??
Eihän ap sitä kirjottanut, että joko meet naimisiin mun kanssa tai erotaan.
Eikö suhde ko kerran päättynyt tästä syystä
Ja nytkin ollaan aika lähellä. Painostus on kovaa
Mies on jo ollut pitkässä suhteessa kanssasi ja olette jo eronneet. Onko ihme, jos miehestä tuntuu ettei homma välttämättä jatku hautaan saakka ja hän haluaa välttää naimisiinmenoa ja mahdollista tulevaa avioeroa?
Naimisiinmeno ei ole takuu yhtään mistään. Aivan yhtä sitoutunut voi olla ilman avioliittoa. Toisaalta en ymmärrä, miksi ei voisi mennä naimisiin jos kumppani sen kokee tärkeäksi ja itse on häneen sitoutunut. On mahdollista kuitenkin tehdä avioehdot sun muut järjestelyt, jos juridinen puoli arveluttaa.