Lue keskustelun säännöt.
Ikuisuusaihe ja odotan kuraa niskaan - kysyn silti.
02.09.2018 |
Olen ollut miesystäväni kanssa vajaa 10 vuotta.
Erosimme, koska en kokenut hänen sitoutuvan tarpeeksi minuun.
Olimme erossa vuoden verran ja palasimme yhteen. Moni asia oli muuttunut, molemmat olimme kasvaneet ihmisinä ja näimme suhteemme kompastuskivet.
Miesystävä vannoi ikuista rakkautta ja sanoi minun olevan se ainoa oikea, koskaan ei ole tuntenut näin ketään muuta kohtaan.
Hällä on ollut hyvin lyhyitä suhteita elämässään. Minulla takana 15v avioliitto sekä nyt tämä suhde.
Minun ongelma on se, että haluaisin ennen yhteenmuuttoa lupautua elinikäiseen liittoon kihlautumalla eli menemällä naimisiin sitten, kun asumme yhdessä.
Mies on vastahakoinen, hälle avioliitolla ei ole merkitystä. Avoliitto on ok hälle.
Pohdin tosissani, ohittaako mieheni tunteeni tässä. Tietää, että minulle naimisiinmeno on tärkeää, hälle ei. Kumpi joustaa tai antaa periksi?
Meillä on hyvä suhde, ainoa asia mikä hiertää, on tämä. Tunnen olevani jumissa.
Ehkä en ihan ymmärrä, miksi hän on niin vastahakoinen. Olemme aiheesta puhuneet, hän sanoo, että se on vain pala paperia eikä muuta mitään. Joo, se on pala paperia, mutta kaipaan suhteelle täyttä sitoutumista. En halua olla kohta viisikymppinen naisystävä - etenkin kun olemme olleet vuosia yhdessä.
En itse kosi. Olen kosinut monta vuotta sitten ja sain pakit.
Onko kukaan ollut samassa tilanteessa ja saanut ja miten kävi?
En halua massiivisia kirkkohäitä, maistraatti täysin ok. En halua hääjuhlia, en kalliita sormuksia, en avioliittoa vain päivä morsiamena - ajattelun vuoksi.
Kiitos jo etukäteen vastauksista!
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi siihen, että minua kohdeltaisiin noin.
Ai painostettaisiin avioliittoon. En minäkään sietäisi.
Olen kyllä avioliitossa. Mutta jos ero tulisi, en menisi TOISTA kertaa
Mistä kohtaa luit, että painostetaan??
Eihän ap sitä kirjottanut, että joko meet naimisiin mun kanssa tai erotaan.Eikö suhde ko kerran päättynyt tästä syystä
Ja nytkin ollaan aika lähellä. Painostus on kovaa
En ole kirjoittanut, että jätän miehen, jos hän ei mene kanssani naimisiin. En myöskään ole esittänyt uhkavaatimuksia aiheesta tai pakottanut / painostanut häntä.
Kirjoitin avaukseni lähinnä toiveena saada kuulla ajatuksia samassa tilanteessa olleilta tai olevilta.
Suhteemme on hyvä tällaisenaan kuin se on. Olemme oppineet virheistämme ja kasvaneet ihmisinä.
Minulla on tämä toive suhteellemme, onko se väärin tai painostamista, jos kysyn aiheesta?
Miehen kanssa olemme käyneet tästä keskustelua enkä ole päässyt asiassa oikein mihinkään johtopäätökseen - paitsi tuo, että avoliitto on ok, avioliitto ihan sama. Paitsi, että nyt tuo "ihan sama" pisti miettimään, kiitos sille vastaajalle, joka nosti tätä näkökulmaa esille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä suostuin avioliittoon vain ja ainoastaan juridis-taloudellisista syistä. Sormusta en käytä. Linnut rengastetaan, ei minua.
Kihlautumista en ymmärrä senkään vertaa: jos kerran on kova hinku naimisiin, miksei saman tien avioidu? Ai niin koska kova kiire sitoa toinen ja kirkkohäitä pitää suunnitella vuosi.
Vierailija kirjoitti:
Mies on jo ollut pitkässä suhteessa kanssasi ja olette jo eronneet. Onko ihme, jos miehestä tuntuu ettei homma välttämättä jatku hautaan saakka ja hän haluaa välttää naimisiinmenoa ja mahdollista tulevaa avioeroa?
Niin, ehkä hän tätä miettii.
Tietysti, jos näin on, se pitäisi pystyä sanomaan ääneen suoraan, eikä verhota siihen ihansamaan. Itse ainakin haluan olla rehellinen motiiveistani ja toivon samaa hältä.
Vierailija kirjoitti:
Minä suostuin avioliittoon vain ja ainoastaan juridis-taloudellisista syistä. Sormusta en käytä. Linnut rengastetaan, ei minua.
Kihlautumista en ymmärrä senkään vertaa: jos kerran on kova hinku naimisiin, miksei saman tien avioidu? Ai niin koska kova kiire sitoa toinen ja kirkkohäitä pitää suunnitella vuosi.
Luitko ollenkaan avaustani?
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi siihen, että minua kohdeltaisiin noin.
En minäkään. Avioliitto on naiselle psyykkisesti merkittävämpi suoja kuin miehelle, koska lapset jne. Jos rakkaani kieltäisi sen tästä tai muusta syystä, kokisin, että hän haluaa pitää "takaoven auki".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juridisestihan on järkevämpi mennä naimisiin. Helpottuu moni asia ja kuoleman jälkeen myös.
Ei se taida olla miehelle ihan sama, jos hän sitä vastustaa.
Hänen tulisi nähdä asia siinä valossa, että kun avioliitto asia hänen (sanomansa mukaan) rakastamalle asia on hyvin tärkeä, niin loogisesti ei se voi silloin olla täysin merkityksetön hänelle itselleenkään.
Koska jos näin ei ole, niin hän joko ei vielä ymmärrä mitä tosi rakkaus on tai hän ei osaa olla rehellinen ja haluaa vielä varata itselleen helpomman tien pois suhteesta kun käymällä läpi avioeroon tarvittavan laillisen prosessin.
Pelkääkö hän, että jos yritys epäonnistuu ja myöhemmin päädytään eroon, niin hänen siviilisäätynsä on eronnut? Aika turha huoli käytännössä nykyisillä eromäärillä.
Miehellesi tekisi hyvää häntä siitä syyllistämättä pysähtyä välillä ajattelemaan ja pyrkiä näkemään asoita muiden osallisten näkökulmista. Reflektoimaan (peilaamaan) sitten miten he näkevät hänet ja kokevat hänen mielipiteen muodostamisen vaikuttavan kyseiseen asian käsittelyyn, vaikka se asia ei hänestä tärkeä olisikaan, mutta joka vaikuttaa olevan toiselle tärkeää. Ilman halua ja kykyä tähän, en oikein tiedä miten hyvin rakastava ilmapiiri ja onnellisena eläminen voisi pidemmän päälle toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille vastanneille!
Nyt jumppa kutsuu, tulen myöhemmin lukemaan, jos tulee uusia mietteitä aiheesta:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi siihen, että minua kohdeltaisiin noin.
En minäkään. Avioliitto on naiselle psyykkisesti merkittävämpi suoja kuin miehelle, koska lapset jne. Jos rakkaani kieltäisi sen tästä tai muusta syystä, kokisin, että hän haluaa pitää "takaoven auki".
Aloituksesta päätellen lastentekoikä taitaa olla jo loppumassa.
Ymmärrän APn ajatusmaailman, mutta ymmärrän myös miehen näkökulman. Jos lapsia ei ole tulossa niin miksi pitäisi mennä naimisiin? (Eikä niidenkään takia toki nykyään tarvitse). Kuulostaa vähän siltä, ettei mies ole onnistunut avaamaan aplle omaa näkökantaansa kunnolla - tai AP ei ole osannut kuunnella.
Luulen, että mies ei näe mitään syytä, miksi tarvitsisi avIoliittoa. Se parisuhde ei siitä niinkään muutu. Voi myös olla, että hän ajattelee, että ilman avioon menoa parisuhde on mutkattomampaa kummankin keskeyttää jos yhdessä olo ei enää kiinnosta, enkä suoranaisesti näe siinäkään ajattelussa mitään pahaa. Hän ehkä kokee, että avioliitto olisi automaattisesti koko loppuelämän sitoumus - tai ehkä jopa vierastaa sitä, että AP on hänen ajatusmaailmansa vastaisesti jo kerran eronnut.
On jokatapauksessa yhtä lailla väärin APn vaatia avioliittoa josntoinen ei sitä halua kuin miehen vaatia avoliittoa jos AP ei ole siihen valmis. Eläkää siis itsenäisesti ja jatkakaa vain tapailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoh hoijaa, ei ole mitään järkeä pilata hyvää suhdetta avioliitolla!! Itse olen eronnut 20 vuotta kestäneestä avioliitosta vuosia sitten ja en todellakaan aio enää ikinä mennä vihille. Mikä vikaa on olla viisikymppinen naisystävä?!Minusta se on ainoastaan tosi mukavaa ja ihan parasta tässä elämän tilanteessa :D Pesät on pesitty jo aikoinaan ja muksut saatu maailmalle, nyt nautin yksin asumisesta, saa olla pitkin ja poikin ja kukaan ei ole vinkumassa perseen juuressa! Eli seurustella voin ja toki miestä kaipaan elämääni mutta en aio koskaan enää kenenkään kanssa muuttaa saman katon alle. Näin on tosi hyvin kaikki ja sitäpäitsi, on ihanaa kun se pilke silmäkulmassa säilyy kun näkee toisen, se kaikki menee heti pilalle jos katellaan toisia yötäpäivää ja suhde muuttuu arkiseksi.
Me ollaan oltu joku 14 vuotta yhdessä, josta asuttu n 12 vuotta samassa osoitteessa. Molemmilla oli pitkät suhteet taustalla ennen kuin tavattiin.
Miehelle oikeastaan se avioliitto oli tärkeämpi, vaikka ei hänkään ollut aiemmin naimisissa ollut. Puhuttiin siitä kyllä ihan silloin ensimmäisenä seurusteluvuonna mutta juttu jäi ajatuksen tasolle. Ostettiin yhteinen koti ja oltiin jo silloin sitoutuneita toisiimme.
Reilu vuosi sitten keväällä mies palasi avioliittoasioihin. Minä olin sitä mieltä että no kai me voidaan. Miehelle se oli tärkeämpää, niin sitten noin reilun kuukauden päästä tästä meidät vihittiin maistraatissa. Molempien lapset olivat paikalla, ei muita. Käytiin sitten kahdestaan lomalla sen jälkeen. Itse vihkimisen jälkeen vietiin lapset syömään.
Sukulaisille kerrottiin vasta parin kk päästä, tai ensimmäiset sai tietää heti loman jälkeen ja sotten siitä eteenpäin tipottain ja loput luki asiasta facebookista kun oltiin oltu 2,5 kk naimisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu todella tutulta. Meillä mies luopasi kosia monesti, muttei koskaan ollut "oikea aika". Lopulta muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin alkaa seksilakkoon kunnes sormus on saatu hankittua. 3 viikkoa ja sain kihlat ja sovittiin hääpäivä. Tiedän ettei seksillä sovi kiristää, mutta tämä oli hätätapaus. Lapsi on minulla myös haaveissa, en tiedä miten sen saan läpi. Ehkäisynä kondomi, joten pillereitäkään en voi "unohtaa"
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu todella tutulta. Meillä mies luopasi kosia monesti, muttei koskaan ollut "oikea aika". Lopulta muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin alkaa seksilakkoon kunnes sormus on saatu hankittua. 3 viikkoa ja sain kihlat ja sovittiin hääpäivä. Tiedän ettei seksillä sovi kiristää, mutta tämä oli hätätapaus. Lapsi on minulla myös haaveissa, en tiedä miten sen saan läpi. Ehkäisynä kondomi, joten pillereitäkään en voi "unohtaa"
Ymmärrän kyllä tekosi, mutta kyllä aika rajaa hivotaan milloin menee jo kiristyksen puolelle. Tietenkin nainen voi itse päättää milloin seksiä haluaa ja ei haluta kunnes on onnellinen (=kihloissa).
Itse olisin kyllä koittanut puhumalla selvitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro miehellesi omista tunteistasi. Mitä pelkäät avoliitossa. Koetko itsesi turvattomaksi, jos et ole naimisissa. Ole rehellinen.
Avoliitto ei ole täyttä sitoutumista, vaikka moni niin yrittää väittää. Siinä on ikäänkuin se takaportti raollaan.
Edesmennyt mieheni oli myös avioliittotyyppiä ja sillä oli vaikutusta niin häneen kuin hänen lähiomaisiinsa. Ikään kuin vakavan sitoutumisen merkki. Minulle taas vain muodollisuus, joka ei aivan vastaa arvojani ihmissuhteessa.Painotan ihan muita asioita, joilla kaksi ihmistä sitoutuvat toisiinsa.
Sinuna en siis syväanalysoisi asiaa enempää. Jos mies on suostunut avioliittoon hän ei todellakaan ohita sinun tunteitasi, vaan nimenomaan tekee sellaista sinun vuoksesi jota sinä tahdot ja jota hän ei itse tahtoisi missään parisuhteessa.
Voitko ajatella, että olet romanttisen rakkauden tyyppejä ja kaipaat ulkoisia vahvistuksia sinun tunteitasi pönkittämään ja sen myötä vasta uskallat luottaa toiseen?
Avioliitto ei ole tae ikuisesta parisuhteesta, vaan toinen voi kuolla tai haluaa erota tai mitä tahansa. Ei se estä ikäviä asioita tapahtumasta, eikä se turvaa sinussa muuta kuin tämän hetken. Huomenna voi tapahtua ihan mitä vaan.
PArisuhteet ovat toisintoa lapsuutemme kiintymussuhteista vanhempiimme/huoltajiimme, joten onko siellä epävarmuustekijöitä ja joiden vuoksi et kykene uskomaan parisuhteessa muuhun kuin papin tai notaarin vahvistukseen? Miksi tarvitset auktoriteetteja vakuuttamaan,että olet parisuhteessa ?
Avioliittohan on taloudellinen sitoumus. Ei muuta.
Miksi haluat mennä naimisiin ihmisen kanssa, jolle avioliitto ei merkitse mitään? Eihän koko asialla silloin ole mitään pohjaa. Et sinä voi yksin tehdä teidän avioliitosta sitä sitoutumisen syvempää astetta, jos se ei miestä saa sitoutumaan enempää kuin avoliittokaan.
Pidä huoli, että omaisuutesi pysyy sinun nimissäsi. Äläkä maksa mitään juoksevia menoja enempää kuin tulojenne mukaisessa suhteessa.
Kuitit talteen, arvo-omaisuus selkeästi sen nimiin, joka on sen maksanut.
Itse en aio ikinä mennä naimisiin enää, olen kahdesti ollut ja se riitti.