Mitä omia juttuja ja harrastuksia alle kouluikäisen lapsen äidillä voi olla?

Itsellä harrastakusena vpk ja meripelastus. On kerran viikossa, aina en toki pääse siihem ei harrastus kuole. Neulon kans aina kun on ylimääräistä aikaa... Ja oon 3v.n yh ja todella onnekas hyvästä tukiverkosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka kuntosalijäsenyys? Sinnehän voi mennä milloin vain.

Ei se kehitä jos ei pysty käymään säännöllisesti tietyn ohjelman mukaisesti.

Voi siellä käydä säännöllisesti ohjelmaa noudattaen, vaikka viikonpäivät ja kellonajat vaihtelisi. Ei sillä ole väliä käykö sunnuntaina aamulla vai tiistaina illalla, treenikassi vaan ovenpieleen ja sitten matkaan kun tilaisuus tulee.

Entä jos salillemeno ei yhtään kiinnosta ja ympäristönäkin ahdistaa?

Hanki penkki ja käsipainot kotiin.

Meillä on kuntoiluvölineitä kotona. Ja mies on kyllä lasten kanssa tunteja viikossa yleensä, mutta omien eikä minun aikataulujen mukaisesti. Minulla on siis mahdollisuus kuntoilla kotona, mutta ei omien suunnitelmieni ja aikataulujeni mukaisesti, vaan paljon epävarmemmin silloin kun se miehelle sopii. Ja olen usein töiden jälkeen niin väsynyt että ennemmin nukun kun kuntoilen jos mies sattuu oleman ulkona lasten kanssa. Ap

Eli sinulla on jo nyt aikaa ja mahdollisuus tehdä mitä haluat, mutta sen koittaessa mieluiten nukut. Mikä on tietenkin ihan ok jos väsyttää. Mutta outoa syyttää miestä ettet saa omaa aikaa, jos kerran saat.

En syytäkään miestä. Mutta onhan siinä ero että voi sanella muille koska oma aika on kuin se että oma aika saattaa olla joskus. Ja kotona on aina hommia rästissä joten miten siellä voisi keskittyä yksinkään mihinkään omaan tekemiseen. Ap

Minä työssäkäyvä päiväkoti-ikäisten äiti harrastan lenkkeilyä. Onnistuu milloin vain, tekee hyvää keholle ja mielelle. Voi tehdä tavoitteellisestikin ken haluaa, itse en sellaista kaipaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä työssäkäyvä päiväkoti-ikäisten äiti harrastan lenkkeilyä. Onnistuu milloin vain, tekee hyvää keholle ja mielelle. Voi tehdä tavoitteellisestikin ken haluaa, itse en sellaista kaipaa.

Se on yksi asia jota olen harkinnut kyllä. En vain meinaa jaksaa kun tuntuu niin epämiellyttävältä. Viimeksi kun yritin jouduin luovuttamaan melkein heti koska alkoi pistää. Ja jos ei pääse usein ja säännöllisesti niin ei helpotu yhtään. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkiset harrastukset muovaavat minun mielestäni identiteettiä tehokkaammin kuin fyysiset, koska ne vaikuttavat kokonaisvaltaisemmin ajatteluun.

Lapsen kanssa voi esimerkiksi aloittaa uuden soittimen soiton tai alkaa katsoa lastenohjelmia jollakin kielellä, jota ei itsekään osaa. Pieniä juttuja, jotka tuovat toisteisiin päiviin heti uutta haastetta.

Ja lapsen mentyä nukkumaan onkin mieli vapaa menemään minne vain. Itse kirjoitan fantasiaa harrastuksenani.

Siis anteeksi nyt, miten aloitat uuden soittimen soiton lapsen kanssa? Onko sinulla lapsi joka istuu hipihiljaa paikallaan kun äiti keskittyy pari tuntia soittimeensa?! Ap

Ei kukaan aloita uutta soitinta treenaamalla paria tuntia kerrallaan. Tunti tehokasta harjoittelua päivässä riittää pitkän matkaa ammattiinkin tähtäävälle.

Ja sinulle, joka haet vain mielen virkistystä, riittää että hankit muutaman matalan kynnyksen soittimen (lyömäsoittimet hyviä), pistät hyvää musiikkia soimaan ja kutsut lapset mukaan kalistelemaan. Siitä se lähtee. Netistä löydät harjoituksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkiset harrastukset muovaavat minun mielestäni identiteettiä tehokkaammin kuin fyysiset, koska ne vaikuttavat kokonaisvaltaisemmin ajatteluun.

Lapsen kanssa voi esimerkiksi aloittaa uuden soittimen soiton tai alkaa katsoa lastenohjelmia jollakin kielellä, jota ei itsekään osaa. Pieniä juttuja, jotka tuovat toisteisiin päiviin heti uutta haastetta.

Ja lapsen mentyä nukkumaan onkin mieli vapaa menemään minne vain. Itse kirjoitan fantasiaa harrastuksenani.

Siis anteeksi nyt, miten aloitat uuden soittimen soiton lapsen kanssa? Onko sinulla lapsi joka istuu hipihiljaa paikallaan kun äiti keskittyy pari tuntia soittimeensa?! Ap

Ei kukaan aloita uutta soitinta treenaamalla paria tuntia kerrallaan. Tunti tehokasta harjoittelua päivässä riittää pitkän matkaa ammattiinkin tähtäävälle.

Ja sinulle, joka haet vain mielen virkistystä, riittää että hankit muutaman matalan kynnyksen soittimen (lyömäsoittimet hyviä), pistät hyvää musiikkia soimaan ja kutsut lapset mukaan kalistelemaan. Siitä se lähtee. Netistä löydät harjoituksia.

Minä en pysty keskittymään mihinkään omaan jos lapset kotona. Saati samassa huoneessa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkiset harrastukset muovaavat minun mielestäni identiteettiä tehokkaammin kuin fyysiset, koska ne vaikuttavat kokonaisvaltaisemmin ajatteluun.

Et liene perehtynyt tutkimuksiin liikunnan vaikutuksesta aivojen välittäjäaineenvaihduntaan? Puhumattakaan positiivisen kehonkuvan vaikutuksesta minäkuvaan ja itsetuntoon.

Mieli ja keho ovat yhtä, tästä on niin tieteellistä kuin filosofistakin tietoa yllin kyllin. Luulisi että kokonaisvaltainen ajattelusi olisi sinut tämänkin tiedon äärelle johdattanut.

Nämä ovat mielenkiintoisia juttuja. Kaikkinainen taiteen luominen vaikuttaa myös aivojen välittäjäaineisiin, mieli ja keho ovat toden totta yhtä.

Mutta se, mikä on yllättävää, on että hyvä fyysinen kunto ja hoikka vartalo eivät automaattisesti tarkoitakaan positiivista minäkuvaa. Etenkin nuorilla naisilla korrelaatio menee suorastaan toisinpäin: mitä enemmän urheilua ja timmimpi vartalo, sitä huonompi itsetunto.

Ehkä ratkaisua pitäisikin lähestyä juuri henkisen kautta. Terve mieli terveessä ruumiissa - ja jotakin kehittävää kummallekin. Tässä ketjussa melkein kaikki ovat tarjonneet ap:n identiteetin muovaajaksi urheilua, joten edelleen ylpeänä ehdotan musiikkia, kuvataidetta, kielten tai filosofian opiskelua, luovaa kirjoittamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkiset harrastukset muovaavat minun mielestäni identiteettiä tehokkaammin kuin fyysiset, koska ne vaikuttavat kokonaisvaltaisemmin ajatteluun.

Lapsen kanssa voi esimerkiksi aloittaa uuden soittimen soiton tai alkaa katsoa lastenohjelmia jollakin kielellä, jota ei itsekään osaa. Pieniä juttuja, jotka tuovat toisteisiin päiviin heti uutta haastetta.

Ja lapsen mentyä nukkumaan onkin mieli vapaa menemään minne vain. Itse kirjoitan fantasiaa harrastuksenani.

Siis anteeksi nyt, miten aloitat uuden soittimen soiton lapsen kanssa? Onko sinulla lapsi joka istuu hipihiljaa paikallaan kun äiti keskittyy pari tuntia soittimeensa?! Ap

Ei kukaan aloita uutta soitinta treenaamalla paria tuntia kerrallaan. Tunti tehokasta harjoittelua päivässä riittää pitkän matkaa ammattiinkin tähtäävälle.

Ja sinulle, joka haet vain mielen virkistystä, riittää että hankit muutaman matalan kynnyksen soittimen (lyömäsoittimet hyviä), pistät hyvää musiikkia soimaan ja kutsut lapset mukaan kalistelemaan. Siitä se lähtee. Netistä löydät harjoituksia.

Minä en pysty keskittymään mihinkään omaan jos lapset kotona. Saati samassa huoneessa. Ap

Ehkä juuri tässä voisi olla se identiteetin kehittämisen paikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkiset harrastukset muovaavat minun mielestäni identiteettiä tehokkaammin kuin fyysiset, koska ne vaikuttavat kokonaisvaltaisemmin ajatteluun.

Et liene perehtynyt tutkimuksiin liikunnan vaikutuksesta aivojen välittäjäaineenvaihduntaan? Puhumattakaan positiivisen kehonkuvan vaikutuksesta minäkuvaan ja itsetuntoon.

Mieli ja keho ovat yhtä, tästä on niin tieteellistä kuin filosofistakin tietoa yllin kyllin. Luulisi että kokonaisvaltainen ajattelusi olisi sinut tämänkin tiedon äärelle johdattanut.

Nämä ovat mielenkiintoisia juttuja. Kaikkinainen taiteen luominen vaikuttaa myös aivojen välittäjäaineisiin, mieli ja keho ovat toden totta yhtä.

Mutta se, mikä on yllättävää, on että hyvä fyysinen kunto ja hoikka vartalo eivät automaattisesti tarkoitakaan positiivista minäkuvaa. Etenkin nuorilla naisilla korrelaatio menee suorastaan toisinpäin: mitä enemmän urheilua ja timmimpi vartalo, sitä huonompi itsetunto.

Ehkä ratkaisua pitäisikin lähestyä juuri henkisen kautta. Terve mieli terveessä ruumiissa - ja jotakin kehittävää kummallekin. Tässä ketjussa melkein kaikki ovat tarjonneet ap:n identiteetin muovaajaksi urheilua, joten edelleen ylpeänä ehdotan musiikkia, kuvataidetta, kielten tai filosofian opiskelua, luovaa kirjoittamista.

Itse asiassa kaikki sinun ehdotuksesi ovat sellaisia, joihin sisään pääsyyn vaaditaan tuntikausia aikaa olla yksin / itse valitussa seurassa viikossa. Ja myös riittävä vireystasoa eikä jatkuvaa uupumuksen tunnetta. Tiedän, koska tuttuja juttuja - ajalta ennen lapsia! Liikunta on tässä tilanteessa minustakin järkevin tapa käyttää omaa aikaa koska liikkua on pakko jo siksi että jaksaisi tätä työ- ja perhearkea. Se on siis välttämätöntä. Mutta mitään tavoiteita siihenkään ei pysty asettamaan koska ei pysty varmuudella liikkumaan silloin kuin itse haluaa. Ap

Sekin vaikuttaa näköalattomuuden tunteeseen että lähes jatkuva lasten / muiden ihmisten läsnäolo uuvuttaa minua niin paljon, että keskittymiskykyni on muutenkin todella onneton. Säännölliseen liikuntaan on helpoin keksittyä jos vain päättää ja laji on riittävän helppo ja jos ei väsyttäisi liikaa. Mutta mitään tavoiteita en voi liikuntaan asettaa koska en saa itse vapaasti päättää koska liikun. Ap

Minä lenkkeilen, kuntoilen kotona kuntoiluvälineillä, teen käsitöitä, luen, opiskelen. Lapsenvahtia ei ole meilläkään ja isovanhemmat ovat iäkkäitä vahtiakseen, mutta kun vanhempia on kaksi, onnistuu mainiosti lomittaa niin, että saamme myös itsellemme aikaa. Olemme molemmat työssäkäyviä ja lapsi on 3v.

Vierailija kirjoitti:

Minä lenkkeilen, kuntoilen kotona kuntoiluvälineillä, teen käsitöitä, luen, opiskelen. Lapsenvahtia ei ole meilläkään ja isovanhemmat ovat iäkkäitä vahtiakseen, mutta kun vanhempia on kaksi, onnistuu mainiosti lomittaa niin, että saamme myös itsellemme aikaa. Olemme molemmat työssäkäyviä ja lapsi on 3v.

Ovatko omat aikasi etukäteen sovittu meihen kanssa miten pitkälle ja pitävätkö sopimukset varmasti? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä lenkkeilen, kuntoilen kotona kuntoiluvälineillä, teen käsitöitä, luen, opiskelen. Lapsenvahtia ei ole meilläkään ja isovanhemmat ovat iäkkäitä vahtiakseen, mutta kun vanhempia on kaksi, onnistuu mainiosti lomittaa niin, että saamme myös itsellemme aikaa. Olemme molemmat työssäkäyviä ja lapsi on 3v.

Ovatko omat aikasi etukäteen sovittu meihen kanssa miten pitkälle ja pitävätkö sopimukset varmasti? Ap

Ilmoitusluontoisiahan nämä ovat. Kysyn töistä tullessani, että voinko mennä nyt lenkille eikä ole koskaan kielletty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä lenkkeilen, kuntoilen kotona kuntoiluvälineillä, teen käsitöitä, luen, opiskelen. Lapsenvahtia ei ole meilläkään ja isovanhemmat ovat iäkkäitä vahtiakseen, mutta kun vanhempia on kaksi, onnistuu mainiosti lomittaa niin, että saamme myös itsellemme aikaa. Olemme molemmat työssäkäyviä ja lapsi on 3v.

Ovatko omat aikasi etukäteen sovittu meihen kanssa miten pitkälle ja pitävätkö sopimukset varmasti? Ap

Ilmoitusluontoisiahan nämä ovat. Kysyn töistä tullessani, että voinko mennä nyt lenkille eikä ole koskaan kielletty.

Kuinka usein käyt lenkillä töiden jälkeen? Hetikö lähdet kun pääset kotiin? Entä ruoka? Mitä tekisit jos olisit todella väsynyt päästyäsi kotiin? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkiset harrastukset muovaavat minun mielestäni identiteettiä tehokkaammin kuin fyysiset, koska ne vaikuttavat kokonaisvaltaisemmin ajatteluun.

Et liene perehtynyt tutkimuksiin liikunnan vaikutuksesta aivojen välittäjäaineenvaihduntaan? Puhumattakaan positiivisen kehonkuvan vaikutuksesta minäkuvaan ja itsetuntoon.

Mieli ja keho ovat yhtä, tästä on niin tieteellistä kuin filosofistakin tietoa yllin kyllin. Luulisi että kokonaisvaltainen ajattelusi olisi sinut tämänkin tiedon äärelle johdattanut.

Nämä ovat mielenkiintoisia juttuja. Kaikkinainen taiteen luominen vaikuttaa myös aivojen välittäjäaineisiin, mieli ja keho ovat toden totta yhtä.

Mutta se, mikä on yllättävää, on että hyvä fyysinen kunto ja hoikka vartalo eivät automaattisesti tarkoitakaan positiivista minäkuvaa. Etenkin nuorilla naisilla korrelaatio menee suorastaan toisinpäin: mitä enemmän urheilua ja timmimpi vartalo, sitä huonompi itsetunto.

Ehkä ratkaisua pitäisikin lähestyä juuri henkisen kautta. Terve mieli terveessä ruumiissa - ja jotakin kehittävää kummallekin. Tässä ketjussa melkein kaikki ovat tarjonneet ap:n identiteetin muovaajaksi urheilua, joten edelleen ylpeänä ehdotan musiikkia, kuvataidetta, kielten tai filosofian opiskelua, luovaa kirjoittamista.

Itse asiassa kaikki sinun ehdotuksesi ovat sellaisia, joihin sisään pääsyyn vaaditaan tuntikausia aikaa olla yksin / itse valitussa seurassa viikossa. Ja myös riittävä vireystasoa eikä jatkuvaa uupumuksen tunnetta. Tiedän, koska tuttuja juttuja - ajalta ennen lapsia! Liikunta on tässä tilanteessa minustakin järkevin tapa käyttää omaa aikaa koska liikkua on pakko jo siksi että jaksaisi tätä työ- ja perhearkea. Se on siis välttämätöntä. Mutta mitään tavoiteita siihenkään ei pysty asettamaan koska ei pysty varmuudella liikkumaan silloin kuin itse haluaa. Ap

Mutta av:lla pystyt kuitenkin olemaan. En syyllistä - täällähän minäkin olen. Itse ajattelin vuosia, että en pysty tekemään mitään henkistä, kun olen uupunut lasten läsnäolosta, ja samanaikaisesti tuhlasin täällä henkisiä resurssejani.

Sitten aloin tietoisesti opetella, että pystyn olemaan olemassa omana itsenäni myös lasten seurassa. Helpointa se on aivan pienen vauvan tai sitten vähän isompien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkiset harrastukset muovaavat minun mielestäni identiteettiä tehokkaammin kuin fyysiset, koska ne vaikuttavat kokonaisvaltaisemmin ajatteluun.

Et liene perehtynyt tutkimuksiin liikunnan vaikutuksesta aivojen välittäjäaineenvaihduntaan? Puhumattakaan positiivisen kehonkuvan vaikutuksesta minäkuvaan ja itsetuntoon.

Mieli ja keho ovat yhtä, tästä on niin tieteellistä kuin filosofistakin tietoa yllin kyllin. Luulisi että kokonaisvaltainen ajattelusi olisi sinut tämänkin tiedon äärelle johdattanut.

Nämä ovat mielenkiintoisia juttuja. Kaikkinainen taiteen luominen vaikuttaa myös aivojen välittäjäaineisiin, mieli ja keho ovat toden totta yhtä.

Mutta se, mikä on yllättävää, on että hyvä fyysinen kunto ja hoikka vartalo eivät automaattisesti tarkoitakaan positiivista minäkuvaa. Etenkin nuorilla naisilla korrelaatio menee suorastaan toisinpäin: mitä enemmän urheilua ja timmimpi vartalo, sitä huonompi itsetunto.

Ehkä ratkaisua pitäisikin lähestyä juuri henkisen kautta. Terve mieli terveessä ruumiissa - ja jotakin kehittävää kummallekin. Tässä ketjussa melkein kaikki ovat tarjonneet ap:n identiteetin muovaajaksi urheilua, joten edelleen ylpeänä ehdotan musiikkia, kuvataidetta, kielten tai filosofian opiskelua, luovaa kirjoittamista.

Itse asiassa kaikki sinun ehdotuksesi ovat sellaisia, joihin sisään pääsyyn vaaditaan tuntikausia aikaa olla yksin / itse valitussa seurassa viikossa. Ja myös riittävä vireystasoa eikä jatkuvaa uupumuksen tunnetta. Tiedän, koska tuttuja juttuja - ajalta ennen lapsia! Liikunta on tässä tilanteessa minustakin järkevin tapa käyttää omaa aikaa koska liikkua on pakko jo siksi että jaksaisi tätä työ- ja perhearkea. Se on siis välttämätöntä. Mutta mitään tavoiteita siihenkään ei pysty asettamaan koska ei pysty varmuudella liikkumaan silloin kuin itse haluaa. Ap

Mutta av:lla pystyt kuitenkin olemaan. En syyllistä - täällähän minäkin olen. Itse ajattelin vuosia, että en pysty tekemään mitään henkistä, kun olen uupunut lasten läsnäolosta, ja samanaikaisesti tuhlasin täällä henkisiä resurssejani.

Sitten aloin tietoisesti opetella, että pystyn olemaan olemassa omana itsenäni myös lasten seurassa. Helpointa se on aivan pienen vauvan tai sitten vähän isompien kanssa.

Olen samaan aikaan kävelemässä puistoon lapsen kanssa. Ei vaadi yhtään keskittymistä täällä olla. Enkä tosiaan täällä usein ole, juuri pidin puolen vuoden tauon. Ap

Pienen lapsen äitinä kävin 2 krt viikossa iltalukiossa espanjan kielen tunneilla. Palkkasin lastenhoitajan aina espanjan opintojen ajaksi.

Nettikirppiksellä tavaroiden myymistä harrastin vauvan päiväunien aikana.

Lapsen kanssa kävimme yhdessä muskarissa.

Tuo on kyllä tyypillinen kuitti että ”pystythän täälläkin olemaan” vaikka lapsia. Lasten seurassa pystyy kyllä kännykällä olemaan. Muuta ”omaa” ei pystykään. Olen kyllä joskus pystynyt lukemaan kirjaakin mutta se on inhottavaa kun ei saa kunnon rauhaa keksittyä. En siihen enää ryhdy. Ap

Osta iso dildo ja runkkaat aivosi pihalle pari kertaa päivässä. Helpottaisi oloasi kummasti.

Vierailija kirjoitti:

Pienen lapsen äitinä kävin 2 krt viikossa iltalukiossa espanjan kielen tunneilla. Palkkasin lastenhoitajan aina espanjan opintojen ajaksi.

Nettikirppiksellä tavaroiden myymistä harrastin vauvan päiväunien aikana.

Lapsen kanssa kävimme yhdessä muskarissa.

Entä jos ei olisi ollut varaa palkata hoitajaa? Ap