Mitä omia juttuja ja harrastuksia alle kouluikäisen lapsen äidillä voi olla?

Hoitajaa minulla ei todellakaan ole varaa palkata. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitä omaa haluaisit tehdä? Onko sinulla jotain tiettyä mielessä? Liikuntaa, opiskelua, rentoutumista..?

Aivan sama mitä omaa haluaisin tehdä, koska en saa vapaasti päättää ajankäytöstäni, eikä aikaa mihinkään omaan paneutumiseen vain ole tarpeeksi, joten ei minua oikeastaan kiinnosta edes miettiä enää koko asiaa. Eletään sitten perhe-elämää omat tarpeet unohtaen. Otetaan takaisin sitten vuosien päästä kera korkojen omat menetetyt mahdollisuudet. Ap

Aikamoinen marttyyriasenne sinulla!

Pakko ei ole mitään omaa tehdä, mutta jos haluat niin se kyllä ihan varmasti jossain muodossa onnistuu.

Ei onnistu säännöllisesti eikä riittävästi siinä määrin jotta asia voisi olla identiteettiäni määrittävä harrastus. Ei varmasti onnistu niin kauan kunnes lapsia ei enää tarvitse huoltaa ja vahtia. Ap

Voisiko vähän vähempi kuin ”identiteettiä määrittelevä” riittää? Identiteettiä määrittelevää harrastusta ei yleensä aloiteta pikkulapsiaikana..

Kauheaa uhriutumista. Mitä jos vain yrittäisit sopeutua tilanteeseen? Ei siinä kovin montaa vuotta mene kun lapset ovat jo isoja.

Ihan hyvin onnistuu. Mulla on kerran viikossa kuoroharjoitukset ja kaksi kertaa käyn jumpassa. Toinen jumppa on lauantaina, toinen maanantai-iltana. Kuoro on keskiviikkona. Ne on merkitty kalenteriin ja mies tietää sen ja hoitaa silloin lapset.

Samoin miehen tennis on lauantaina ja kuoro tiistaina, silloin on mun vuoro olla lasten kanssa.

Olet aivan oikeassa. Tilanne on mahdoton ja sinulla ei ole tulevaan 15 vuoteen mitään mahdollisuuksia mihinkään mukavaan, kehittävään tai identiteettiä määrittelevään. Nyt joudut tyytymään nykyiseen marttyyri-valittajan identiteettiisi ja istumaan sohvalla naama väärinpäin. Jaksuhalit.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin onnistuu. Mulla on kerran viikossa kuoroharjoitukset ja kaksi kertaa käyn jumpassa. Toinen jumppa on lauantaina, toinen maanantai-iltana. Kuoro on keskiviikkona. Ne on merkitty kalenteriin ja mies tietää sen ja hoitaa silloin lapset.

Samoin miehen tennis on lauantaina ja kuoro tiistaina, silloin on mun vuoro olla lasten kanssa.

Mitä jos miehen työvuorot vaihtelisivat niin etteivät viikottaiset menosi onnistuisi niin että mies hoitaa?

Vierailija kirjoitti:

Kauheaa uhriutumista. Mitä jos vain yrittäisit sopeutua tilanteeseen? Ei siinä kovin montaa vuotta mene kun lapset ovat jo isoja.

Muutaman vuoden päästä olen jo vanha luuska. Ap

Henkiset harrastukset muovaavat minun mielestäni identiteettiä tehokkaammin kuin fyysiset, koska ne vaikuttavat kokonaisvaltaisemmin ajatteluun.

Lapsen kanssa voi esimerkiksi aloittaa uuden soittimen soiton tai alkaa katsoa lastenohjelmia jollakin kielellä, jota ei itsekään osaa. Pieniä juttuja, jotka tuovat toisteisiin päiviin heti uutta haastetta.

Ja lapsen mentyä nukkumaan onkin mieli vapaa menemään minne vain. Itse kirjoitan fantasiaa harrastuksenani.

Vierailija kirjoitti:

Hoitajaa minulla ei todellakaan ole varaa palkata. Ap

Just, ja teillä ole todellakaan ketään, joka voisi lapsia vahtia joskus. Isovanhemmat asuu kaukana/ovat kaikki kuolleet/ovat vanhoja, sairaita, juoppoja tai mielenterveysongelmaisia/ muuten vaan hankalia ihmisiä, joihin ei pidetä yhteyttä. Vanhemmilla ei ole sisaruksia tai niiden kanssa sama juttu kuin isovanhempien. Lasten kummien kanssa ei olla väleissä tai asuvat liian kaukana. Yhtään ystävää ei ole, ei edes kaveria. Edes lapsilla ei ole yhtään kaveria, joiden luo voisi mennä pariksi tunniksi leikkimään. Naapureita ei ole tainiitä tunneta. Juu, teillä ei ole ketään. Et pääse kotoa koskaan mihinkään ilman lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Henkiset harrastukset muovaavat minun mielestäni identiteettiä tehokkaammin kuin fyysiset, koska ne vaikuttavat kokonaisvaltaisemmin ajatteluun.

Lapsen kanssa voi esimerkiksi aloittaa uuden soittimen soiton tai alkaa katsoa lastenohjelmia jollakin kielellä, jota ei itsekään osaa. Pieniä juttuja, jotka tuovat toisteisiin päiviin heti uutta haastetta.

Ja lapsen mentyä nukkumaan onkin mieli vapaa menemään minne vain. Itse kirjoitan fantasiaa harrastuksenani.

Siis anteeksi nyt, miten aloitat uuden soittimen soiton lapsen kanssa? Onko sinulla lapsi joka istuu hipihiljaa paikallaan kun äiti keskittyy pari tuntia soittimeensa?! Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka kuntosalijäsenyys? Sinnehän voi mennä milloin vain.

Ei se kehitä jos ei pysty käymään säännöllisesti tietyn ohjelman mukaisesti.

Voi siellä käydä säännöllisesti ohjelmaa noudattaen, vaikka viikonpäivät ja kellonajat vaihtelisi. Ei sillä ole väliä käykö sunnuntaina aamulla vai tiistaina illalla, treenikassi vaan ovenpieleen ja sitten matkaan kun tilaisuus tulee.

Entä jos salillemeno ei yhtään kiinnosta ja ympäristönäkin ahdistaa?

Hanki penkki ja käsipainot kotiin.

Olen itse tuskaillut saman asian kanssa. Tykkäisin tehdä käsitöitä, ommella, neuloa, maalata, piirtää, lukea, pelata (esim wow ja dota). Noista ei oikein mitään ole mieleistä aloittaa, jos käytettävissä oleva aika kahden tunnin (päikkäriaika) lapsivapaa onkin syystä tai toisesta 30min. Ompelu ja maalaaminen ainakin vaatii vielä välineiden esille laiton ja ne olisi hyvä saada korjattua myös pois. Jotain vaatetta tehdessä on ikävä pysäyttää kone kesken sauman tai maalaus juuri kun on saanut oikeat värit sekoitettua. Pelaamisesta puhumattakaan, ei se edisty mihinkään jos ei pääse juoksemaan instoja alusta loppuun tai pelaa mappia läpi.

No asiaa vähän auttaisi jos ompelukoneelle ja -töille olisi oma huoneensa, että voisi ne kankaat ja kaavat, nuppineulat ja sakset jättää vaikka niille sijoilleen lattialle odottamaan huomista. Ajattelin virkkaamisen olevan helppo toteuttaa, minulla on yksi pitsiliina ollut tekeillä jo vuosia mutta ei siitäkään mitään tule. Kuviota kun pitäisi tehdä ja pysyä kartalla tuleeko seuraavaksi pylväs ja montako vai ketjusilmukoita vai piilosilmukoita...

Mies ei ymmärrä ollenkaan tätä asiaa. Hänen mielestään sillä ei pitäisi olla väliä onko minulla vapaata yksi kahden tunnin pätkä vai yhteensä kaksi tuntia kymmenen minuutin pätkissä. Onhan se nyt aivan eri! Eikä hänen kanssaan olla tämän kolmen vuoden aikana saatu sovittua mitään, että lähtisin vaikka kansalaisopistolle kertelemään. Esikoisen kanssa piti yhteinen jumppakin lopettaa kesken, kun mies ei selviytynyt vauvan kanssa sitä kahta tuntia kerran viikossa. Eläkkeellä olevia isovanhempia en kehtaa viikoittain lapsenvahdeiksi nakittaa.

No, onneksi lapsilla on tapana kasvaa :)! Enköhän mä ehdi sitten vaikka lapsenlapsille tehdä vauvanuttuja ja nukkekotia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitajaa minulla ei todellakaan ole varaa palkata. Ap

Just, ja teillä ole todellakaan ketään, joka voisi lapsia vahtia joskus. Isovanhemmat asuu kaukana/ovat kaikki kuolleet/ovat vanhoja, sairaita, juoppoja tai mielenterveysongelmaisia/ muuten vaan hankalia ihmisiä, joihin ei pidetä yhteyttä. Vanhemmilla ei ole sisaruksia tai niiden kanssa sama juttu kuin isovanhempien. Lasten kummien kanssa ei olla väleissä tai asuvat liian kaukana. Yhtään ystävää ei ole, ei edes kaveria. Edes lapsilla ei ole yhtään kaveria, joiden luo voisi mennä pariksi tunniksi leikkimään. Naapureita ei ole tainiitä tunneta. Juu, teillä ei ole ketään. Et pääse kotoa koskaan mihinkään ilman lapsia.

Aika tarkkaan noin. Muutaman kerran vuodessa käyn meihen kanssa jossain iltamenossa jolloin joku lapsia hoitaa. Ketään hoitajaa ei ole käytettävissä siihen että minä menisin arki-iltana johonkin harrastukseen. Tai säännöllisesti viikonloppunakaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin onnistuu. Mulla on kerran viikossa kuoroharjoitukset ja kaksi kertaa käyn jumpassa. Toinen jumppa on lauantaina, toinen maanantai-iltana. Kuoro on keskiviikkona. Ne on merkitty kalenteriin ja mies tietää sen ja hoitaa silloin lapset.

Samoin miehen tennis on lauantaina ja kuoro tiistaina, silloin on mun vuoro olla lasten kanssa.

Mitä jos miehen työvuorot vaihtelisivat niin etteivät viikottaiset menosi onnistuisi niin että mies hoitaa?

No sitten pitäisi järjestää toisin. Pyytäisin meidän vakilapsenvahtia hommiin. Kuoroharrastuksesta en luopuisi missään olosuhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Henkiset harrastukset muovaavat minun mielestäni identiteettiä tehokkaammin kuin fyysiset, koska ne vaikuttavat kokonaisvaltaisemmin ajatteluun.

Et liene perehtynyt tutkimuksiin liikunnan vaikutuksesta aivojen välittäjäaineenvaihduntaan? Puhumattakaan positiivisen kehonkuvan vaikutuksesta minäkuvaan ja itsetuntoon.

Mieli ja keho ovat yhtä, tästä on niin tieteellistä kuin filosofistakin tietoa yllin kyllin. Luulisi että kokonaisvaltainen ajattelusi olisi sinut tämänkin tiedon äärelle johdattanut.

Mitä/minkätyyppistä asiaa haluaisit harrastaa?

Harrastitko sitä jo ennen lapsia vai onko tarkoitus aloittaa jotain ihan uutta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka kuntosalijäsenyys? Sinnehän voi mennä milloin vain.

Ei se kehitä jos ei pysty käymään säännöllisesti tietyn ohjelman mukaisesti.

Voi siellä käydä säännöllisesti ohjelmaa noudattaen, vaikka viikonpäivät ja kellonajat vaihtelisi. Ei sillä ole väliä käykö sunnuntaina aamulla vai tiistaina illalla, treenikassi vaan ovenpieleen ja sitten matkaan kun tilaisuus tulee.

Entä jos salillemeno ei yhtään kiinnosta ja ympäristönäkin ahdistaa?

Hanki penkki ja käsipainot kotiin.

Meillä on kuntoiluvölineitä kotona. Ja mies on kyllä lasten kanssa tunteja viikossa yleensä, mutta omien eikä minun aikataulujen mukaisesti. Minulla on siis mahdollisuus kuntoilla kotona, mutta ei omien suunnitelmieni ja aikataulujeni mukaisesti, vaan paljon epävarmemmin silloin kun se miehelle sopii. Ja olen usein töiden jälkeen niin väsynyt että ennemmin nukun kun kuntoilen jos mies sattuu oleman ulkona lasten kanssa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin onnistuu. Mulla on kerran viikossa kuoroharjoitukset ja kaksi kertaa käyn jumpassa. Toinen jumppa on lauantaina, toinen maanantai-iltana. Kuoro on keskiviikkona. Ne on merkitty kalenteriin ja mies tietää sen ja hoitaa silloin lapset.

Samoin miehen tennis on lauantaina ja kuoro tiistaina, silloin on mun vuoro olla lasten kanssa.

Mitä jos miehen työvuorot vaihtelisivat niin etteivät viikottaiset menosi onnistuisi niin että mies hoitaa?

No sitten pitäisi järjestää toisin. Pyytäisin meidän vakilapsenvahtia hommiin. Kuoroharrastuksesta en luopuisi missään olosuhteissa.

Entä jos ei olisi ketään vakilapsenvahtia? Ap

Pianonsoitto ja päiväkirjan kirjoittaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka kuntosalijäsenyys? Sinnehän voi mennä milloin vain.

Ei se kehitä jos ei pysty käymään säännöllisesti tietyn ohjelman mukaisesti.

Voi siellä käydä säännöllisesti ohjelmaa noudattaen, vaikka viikonpäivät ja kellonajat vaihtelisi. Ei sillä ole väliä käykö sunnuntaina aamulla vai tiistaina illalla, treenikassi vaan ovenpieleen ja sitten matkaan kun tilaisuus tulee.

Entä jos salillemeno ei yhtään kiinnosta ja ympäristönäkin ahdistaa?

Hanki penkki ja käsipainot kotiin.

Meillä on kuntoiluvölineitä kotona. Ja mies on kyllä lasten kanssa tunteja viikossa yleensä, mutta omien eikä minun aikataulujen mukaisesti. Minulla on siis mahdollisuus kuntoilla kotona, mutta ei omien suunnitelmieni ja aikataulujeni mukaisesti, vaan paljon epävarmemmin silloin kun se miehelle sopii. Ja olen usein töiden jälkeen niin väsynyt että ennemmin nukun kun kuntoilen jos mies sattuu oleman ulkona lasten kanssa. Ap

Eli sinulla on jo nyt aikaa ja mahdollisuus tehdä mitä haluat, mutta sen koittaessa mieluiten nukut. Mikä on tietenkin ihan ok jos väsyttää. Mutta outoa syyttää miestä ettet saa omaa aikaa, jos kerran saat.