Kaveri hakee töitä ja keksi feikkisuosituksen CV:hensä - kaveri vastaa ja kehuu
Siis lisäsi keksityn nimen ansioluetteloonsa ja laittoi siihen kaverinsa numeron. Kaveri on muka esimiesasemassa firmassa ja kun työnantajat soittavat hän kehuu ja ylistää tätä työntekijäänsä.
Minusta tämä ei ole oikein ja olen varoittanut, että entä jos soittavatkin firman numeroon ja kysyvät tätä kaveria. Mutta ei kuulemma haittaa, koska nytkin on töissä eikä jäänyt kiinni.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Jännästi usea teksti tästäkin ketjusta on kuin saman kirjoittajan kirjoittama, kirjoitustyyli sama...
Mikä ihmeen "kirjoitustyyli"? Minä kirjoitin viestit 16 ja 17, mutta näistä viesteistä kirjoitustyyliltään aika monikin voisi olla minun näppikseltäni. Entä sitten? Ihmiset kirjoittavat normaalia yleiskieltä ja suurin osa välimerkeistäkin ihan kohdallaan. Sekö on nyt jokin suuri salaliitto?
Vierailija kirjoitti:
Jännästi usea teksti tästäkin ketjusta on kuin saman kirjoittajan kirjoittama, kirjoitustyyli sama...
Huomasin saman :D. Taitaa hakea hyväksyntää teolleen. Sori, epärehellisyys ei ole kannattavaa, yritykset ovat paljon tekemisissä toisten kanssa ja asioista keskustellaan.
Vierailija kirjoitti:
Ok, nyt ymmärrän, miksen pääse haastatteluihin. Ei tulisi mieleenkään valehdella tai kaunistella asioita. Mieluummin laitan osaamisen alakanttiin, jos olen epävarma osaamisestani. Harmi, etteivät rehellisyys, tunnollisuus ja luotettavuus ole valttia. :)
Etkö ole ikinä kirjoittanut hakemukseen olevasi erittäin kiinnostunut juuri kyseisestä työstä, vaikket nyt erityisen kiinnostunut olisikaan tai et edes tietäisi, mitä työtehtäviä siihen kuuluu?
Vierailija kirjoitti:
On mullakin sukulainen suosittelijana ja olen muka ollut töissä hänen firmassaan.
Ulkomaalainen ystäväni toimi myös näin kun haki ensimmäisiä työpaikkojaan Suomessa. Ei kukaan soita ulkomaille ja tarkasta asiaa. Muutenkin vaikea ymmärtää heidän aksenttiaan ja nämä kotimaassa asuvat sukulaiset eivät edes osaa englantia joten keskustelu ei pitkälle etene vaikka joku yrittäisikin tarkistaa suositukset. Oli kätevää kun erilaisia työpaikkoja hakiessa ystäväni keksi aina sopivan suosittelijan. Ravintola-alalle hakiessaan keksi ravintolan jossa oli ollut töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännästi usea teksti tästäkin ketjusta on kuin saman kirjoittajan kirjoittama, kirjoitustyyli sama...
Huomasin saman :D. Taitaa hakea hyväksyntää teolleen. Sori, epärehellisyys ei ole kannattavaa, yritykset ovat paljon tekemisissä toisten kanssa ja asioista keskustellaan.
Pitää olla kohtalaisen kovan tason positio, että työnantajat keskustelevat keskenään asiasta. Ja kun av:llä ollaan, niin tässä tuskin ollaan mitään geotekniikan asiantuntijaa, joka osaa soveltaa siihen elementtimenetelmää hakemassa. Tai vastaavaa.
"Valheista jää ennen pitkää kiinni."
Ihanan naiivi ajatus. Jotkut jää, iso osa ei. Ja vaikka jää, porskuttavat edelleen kovaa vauhtia eteenpäin urallaan.
Vierailija kirjoitti:
Ok, nyt ymmärrän, miksen pääse haastatteluihin. Ei tulisi mieleenkään valehdella tai kaunistella asioita. Mieluummin laitan osaamisen alakanttiin, jos olen epävarma osaamisestani. Harmi, etteivät rehellisyys, tunnollisuus ja luotettavuus ole valttia. :)
Täällä toinen rehellinen joka ei pääse töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok, nyt ymmärrän, miksen pääse haastatteluihin. Ei tulisi mieleenkään valehdella tai kaunistella asioita. Mieluummin laitan osaamisen alakanttiin, jos olen epävarma osaamisestani. Harmi, etteivät rehellisyys, tunnollisuus ja luotettavuus ole valttia. :)
Täällä toinen rehellinen joka ei pääse töihin.
Olette varmaan aika nuoria vielä. Minäkin ensimmäisillä työnhakukerroilla olin rehellinen hakemuksissani, mutta sitten rupesin vähitellen kertomaan puolitotuuksia ja pieniä valheita (en toki osaamisestani vaikka siinä mielessä, että olisin sanonut osaavani esim. SAPpia tms.), ja työnantajat alkoivat kiinnostua. Suosittelijaa en ole koskaan laittanut, onneksi sellaista ei ole tarvittu.
No esim minun entisistä esimiehistäni moni ei enää työskentele kyseisessä firmassa. Jos käyttäisin heitä suosittelijana, eikö se olisi ihan se ja sama, kenen numeron annan, ja kenen väitän joskus olleen esimies firmassa x ?
Koko suosittelijasysteemi on aivan pelleilyä. Se ei kerro lopulta yhtään mistään. Ainakaan totuudenmukaisesti. Esim minulla ei yksinkertaisesti ole sellaista "työelämän kummisetää", joka osaisi suositella minua tarpeeksi monipuolisesti. Haepa siinä vaikka esimiestason tehtäviin, jos mikään aikaisempi työ ei ole vastaavaa, ja esimieheen välit on olleet asiapitoista moikkailutasoa.
Mitä jos paras suosittelija on vaikka kuollut?! Tekeekö se minusta huonon tekijän?
Vierailija kirjoitti:
"Valheista jää ennen pitkää kiinni."
Ihanan naiivi ajatus. Jotkut jää, iso osa ei. Ja vaikka jää, porskuttavat edelleen kovaa vauhtia eteenpäin urallaan.
Minäkin pidin tuota pitkään naiivina ajatuksena. Naurettavana suorastaan. Olen kuitenkin alkanut nähdä useita esimerkkejä siitä, miten epärehellisyys ennen pitkää kostautuu. Tietenkin se tapahtuu viiveellä, mutta tavalla tai toisella se silti tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän tuossa sitten käy, jos henkilö saa työpaikan ja pitäisi osata niitä asioita, joita suosittelija kehui hänen osaavan eikä osaakaan? Minä esimiehenä saattaisin siinä vaiheessa vielä soittaa sille suosittelijalle, että mitenkäs tämä nyt menikään. Saisikohan tuosta jonkun petossyytteen kasaan, jos on merkittävä valhe.
Eivät asiat välttämättä ole niin vaikeita; yleensä valheet eivät ole niin suuria että niistä jäisi kiinni.
Työpaikkailmoituksissa vasta valehdellaankin! Tarjoamme sinulle mukavan työilmapiirin ja hyvän korvauksen jne. Mielestäni on vaan kohtuullista, että myös työnhakijalla sama oikeus puhua muunneltua totuutta.
Olen esimies ja tarkistan aina referenssit. Ensin tarkistan että ilmoitetut henkilöt ovat oikeasti kyseisessä firmassa ja soitan heille vaihteen kautta. Olen kantapään kautta oppinut, että näin pitää tehdä.
Kerran yksi työnhakija kärähti väärennetystä työtodistuksesta. Oli "oikea" nimi alla, mutta päivämäärä ei täsmännyt. Satuin nimittäin tietämään, että allekirjoittaja ei ollut kyseisenä aikana enää siinä firmassa töissä vaan eläkkeellä. Kilautus kaverille paljastikin, että hakija oli väärentänyt työtodistuksen.
Laitoin tiedon tästä ihmisestä kaikille tutuille kollegoilleni, että osaavat varoa tätä limanuljaskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän tuossa sitten käy, jos henkilö saa työpaikan ja pitäisi osata niitä asioita, joita suosittelija kehui hänen osaavan eikä osaakaan? Minä esimiehenä saattaisin siinä vaiheessa vielä soittaa sille suosittelijalle, että mitenkäs tämä nyt menikään. Saisikohan tuosta jonkun petossyytteen kasaan, jos on merkittävä valhe.
Eivät asiat välttämättä ole niin vaikeita; yleensä valheet eivät ole niin suuria että niistä jäisi kiinni.
Minä puhuinkin merkittävistä valheista. Työelämässähän on osaamista aika laidasta laitaan.
Harvemmin HR:t niihin numeroihin soittelee. Tärkeintä että suosittelija näkyy CV:ssä.
Tuli vaan mieleen. HR voi käydä kyseksen firman nettisivuilla. Jos siellä on joku pärstäkavalkadi (monesti silloin myös esimiehet), eikä kyseistä jamppaa näy, saattaa se herättää "kysymyksiä".
Vierailija kirjoitti:
Työpaikkailmoituksissa vasta valehdellaankin! Tarjoamme sinulle mukavan työilmapiirin ja hyvän korvauksen jne. Mielestäni on vaan kohtuullista, että myös työnhakijalla sama oikeus puhua muunneltua totuutta.
Muunneltu totuus tuossa tapauksessa olisi "tulen toimeen ihmisten kanssa", vaikka oikeasti on k*sipää. Ei se, että "olen toiminut japanin kielen kääntäjänä 8 vuotta kaverin firmassa". Ei työpaikkailmoituksessakaan sanota, että on kyse kansainvälisestä menestyneestä suuryhtiöstä, jos oikeasti on joku 2 ihmisen rekkafirma Pihtiputaalla.
Vierailija kirjoitti:
Harvemmin HR:t niihin numeroihin soittelee. Tärkeintä että suosittelija näkyy CV:ssä.
Tuli vaan mieleen. HR voi käydä kyseksen firman nettisivuilla. Jos siellä on joku pärstäkavalkadi (monesti silloin myös esimiehet), eikä kyseistä jamppaa näy, saattaa se herättää "kysymyksiä".
Aika harvan firman nettisivuilla on ihan kaikkien työntekijöiden pärstäkuvat. Lähinnä siellä on ne esimiehet.
Kuvitellaanpa. Siskollani on oma firma. Samoin ystävälläni. Ei muita työntekijöitä. Paitsi tietysti minä olen ollut, leikisti, ja mahdottoman hyvä työntekijä olinkin, jos joku heiltä kysyy.
Ei niin minkäänlaista riskiä jäädä kiinni, jos ei väitä osaavansa jotain erityistä, mitä ei kuitenkaan osaa.
Onhan se kaunis ajatus, että rehellisyys maan perii, mutta työmarkkinoilla se ei vaan mene niin, kuten tämänkin ketjun yltiörehelliset työttömät jo todistivat. Jollain pitää päästä muiden hakijoiden ohi. Jos se on suositukset, mitä vaaditaan, niin ne voidaan järjestää kyllä. Mitäs vaaditaan typeryyksiä ihan tavallisiinkin hommiin.
Erikoisalat, joissa kaikki Suomessa työskentelevät tunnetaan, ovat kuitenkin verrattain harvinaisia.
Itselläni on ystävä suosittelijana, koska todellakin olin aikanaan töissä hänellä. Eipä ole hänelle tullut kertaakaan yhteydenottoja hakemistani työpaikoista, joita on useita.
Kaikki valehtelevat hakuvaiheessa. Osa jää kiinni, osa ei. Eikä kiinnijääneillekään tapahdu yleensä mitään, vaikka olisi väittänyt osaavansa viittä kieltä sujuvasti ja hallitsevansa vaikka mitä tietokoneohjelmia, mutta totuus onkin vähän toinen.
Jos puute on merkittävä, työsuhde voidaan tietenkin purkaa jo ihan koeajan turvin. Yleensä ei taida tapahtua pitkää silmäystä enempää.