Lue keskustelun säännöt.
Nyt kun lapsi on 10v, olen onnellinen ettei aikoinaan tullut tehtyä kuin tämä yksi lapsi.
01.09.2018 |
Elämä on niin paljon helpompaa kun lapsi on omatoiminen ja päivät koulussa.
Jos tässä olisi vielä pienempiä lapsia elämä olisi paljon kaaoottisempaa, kokoajan joku huomiota vailla ja rääkynää ja itkua ja kiukuttelua ja kylmän kahvin juomista jne jne jne...
Nyt tuo on vain kaukaista painajaista eikä todellisuutta mun elämässä. Monen muun elämässä on. Eikä käy kyllä kateeksi. Yhtään.
Nyt saa nauttia omasta ajasta eikä kaikki pyöri vain lasten ympärillä.
Kommentit (78)
Eipä tästä auta kiistellä, toiset tahtoo kakaralauman, toiset ei. Ihme vänkäämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oi mä oon kanssa onnellinen päätöksestäni jättää lapsiluku yhteen. Lapsi on kasvanut nyt aikuiseksi ja muuttanut omilleen. Tuen häntä taloudellisesti koska on opiskelija, jestas jos näitä olisi vaikkapa kolme! Ja....niin ihanaa että vauvakuume iski aikoinaan hieman päälle parikymppisenä, olen vasta 40+ ja yhä siis aika nuori.
Mä olen vähän päälle 40, ja mun kuopukseni on vauva. Sekin on ihanaa.
Sä oot melkein kuuskymppinen kun lapsesi muuttaa kotoa pois.
Ehkä hän tykkää ajatuksesta.
Tai ehkä hän ei vaan ole ajatellut elämäänsä vielä niin pitkälle eteenpäin.
Olen 44v ja nuorin lapsistani 1,5v ja raskaana odotan neljättä. En halua että lapset ikinä muuttaa pois ja hoidan lapsenlapsenikin!
Mulla oli nuori äiti (20v kun synnyin) ja oli paska äiti ja paskempi mummo. Nuori ikävei ole tae mistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oi mä oon kanssa onnellinen päätöksestäni jättää lapsiluku yhteen. Lapsi on kasvanut nyt aikuiseksi ja muuttanut omilleen. Tuen häntä taloudellisesti koska on opiskelija, jestas jos näitä olisi vaikkapa kolme! Ja....niin ihanaa että vauvakuume iski aikoinaan hieman päälle parikymppisenä, olen vasta 40+ ja yhä siis aika nuori.
Mä olen vähän päälle 40, ja mun kuopukseni on vauva. Sekin on ihanaa.
Sä oot melkein kuuskymppinen kun lapsesi muuttaa kotoa pois.
Ehkä hän tykkää ajatuksesta.
Tai ehkä hän ei vaan ole ajatellut elämäänsä vielä niin pitkälle eteenpäin.
Olen 44v ja nuorin lapsistani 1,5v ja raskaana odotan neljättä. En halua että lapset ikinä muuttaa pois ja hoidan lapsenlapsenikin!
Mulla oli nuori äiti (20v kun synnyin) ja oli paska äiti ja paskempi mummo. Nuori ikävei ole tae mistään.
Lapset eivät kerkiä muuttamaan edes kotoa pois kun jo joutuvat jäämään kotiin hoitamaan ikääntyviä vanhempiaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen miksi niitä lapsia pitää tehdä yhtään, jos se elämä on niin hirveää ku ap kuvailee? Eikö olis kannattanu nauttia siitä rauhasta vaan koko ajan sen sijaan että (todennäköisesti) on antanu lapsensa tuntea itsensä pelkäksi riippakiveksi ja stressin lähteeks?
Kuka näin on sanonut? En mä ainakaan oo sanonut lastani riippakiveksi. Sanoin vaan että elämä olisi haastavampaa ja kiireisempää useamman lapsen kanssa. Nyt saa täysillä nauttia tästä yhdestä lapsesta ja keskittyä häneen.
Ei se määrä vaan se laatu, katsos. Ap
Kyllä tuosta sun aloituksesta sai vahvasti vaikutelman, että parasta lapsissa on se, että vaivaavat sua mahdollisimman vähän. Miksi hankkia edes sitä yhtä? Nollassa olisi vielä vähemmän kestämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oi mä oon kanssa onnellinen päätöksestäni jättää lapsiluku yhteen. Lapsi on kasvanut nyt aikuiseksi ja muuttanut omilleen. Tuen häntä taloudellisesti koska on opiskelija, jestas jos näitä olisi vaikkapa kolme! Ja....niin ihanaa että vauvakuume iski aikoinaan hieman päälle parikymppisenä, olen vasta 40+ ja yhä siis aika nuori.
Mä olen vähän päälle 40, ja mun kuopukseni on vauva. Sekin on ihanaa.
Sä oot melkein kuuskymppinen kun lapsesi muuttaa kotoa pois.
Ehkä hän tykkää ajatuksesta.
Tai ehkä hän ei vaan ole ajatellut elämäänsä vielä niin pitkälle eteenpäin.
Olen 44v ja nuorin lapsistani 1,5v ja raskaana odotan neljättä. En halua että lapset ikinä muuttaa pois ja hoidan lapsenlapsenikin!
Mulla oli nuori äiti (20v kun synnyin) ja oli paska äiti ja paskempi mummo. Nuori ikävei ole tae mistään.
Toivottavasti ymmärrät, kun se aika koittaa, että lasten kuuluu aikuistuessaan haluta muuttaa pois. Anna heidän silloin mennä, sillä läheisriippuvainen ja takertuva äiti on raskas taakka. Vanhempien tehtävä on antaa lapsille juuret, mutta myös siivet - tehdä itsensä tarpeettomiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kiva että se on tehnyt sut onnelliseksi. Ootko lapselta kysynyt, onko kivaa olla yksin ja ainoa?
Minä olen ainoa lapsi. Sisko tai veli olisi ollut aika kiva, olis edelleen.
Mäkin olen ainoa. Olen kysynyt tuota omaltani, 17, joka on myös ainokainen. Vastaus oli "Mitä mä sisaruksilla, kun kavereissakin on riittävästi tekemistä"? Ymmärrän hyvin, en minäkään ole koskaan kaivannut sisaruksia. En edes nyt kun hoidan vanhojen vanhempieni asioita.
Vanhempiesi kuoltua joudut yksin hoitamaan järjestelyt joka on melko rankkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kiva että se on tehnyt sut onnelliseksi. Ootko lapselta kysynyt, onko kivaa olla yksin ja ainoa?
Minä olen ainoa lapsi. Sisko tai veli olisi ollut aika kiva, olis edelleen.
Mäkin olen ainoa. Olen kysynyt tuota omaltani, 17, joka on myös ainokainen. Vastaus oli "Mitä mä sisaruksilla, kun kavereissakin on riittävästi tekemistä"? Ymmärrän hyvin, en minäkään ole koskaan kaivannut sisaruksia. En edes nyt kun hoidan vanhojen vanhempieni asioita.
Vanhempiesi kuoltua joudut yksin hoitamaan järjestelyt joka on melko rankkaa.
Ei ole. Kerron kokemuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kiva että se on tehnyt sut onnelliseksi. Ootko lapselta kysynyt, onko kivaa olla yksin ja ainoa?
Minä olen ainoa lapsi. Sisko tai veli olisi ollut aika kiva, olis edelleen.
Mäkin olen ainoa. Olen kysynyt tuota omaltani, 17, joka on myös ainokainen. Vastaus oli "Mitä mä sisaruksilla, kun kavereissakin on riittävästi tekemistä"? Ymmärrän hyvin, en minäkään ole koskaan kaivannut sisaruksia. En edes nyt kun hoidan vanhojen vanhempieni asioita.
Vanhempiesi kuoltua joudut yksin hoitamaan järjestelyt joka on melko rankkaa.
Katsotaan sitä sitten. Olen molempien edunvalvoja, toistaiseksi en pidä tuota todennäköisenä. Surutyötäkin on saanut tehdä jo etukäteen, toisen ei olisi vuosiin pitänyt olla enää elossakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oi mä oon kanssa onnellinen päätöksestäni jättää lapsiluku yhteen. Lapsi on kasvanut nyt aikuiseksi ja muuttanut omilleen. Tuen häntä taloudellisesti koska on opiskelija, jestas jos näitä olisi vaikkapa kolme! Ja....niin ihanaa että vauvakuume iski aikoinaan hieman päälle parikymppisenä, olen vasta 40+ ja yhä siis aika nuori.
Mä olen vähän päälle 40, ja mun kuopukseni on vauva. Sekin on ihanaa.
Sä oot melkein kuuskymppinen kun lapsesi muuttaa kotoa pois.
Saatan olla ylikin kuusikymppinen. Itse olin 21, kun muutin kotoa.
Meilläkin on vain yksi lapsi, vaikka etukäteen kuviteltiin että halutaan neljä. Kun tämä ensimmäinen saatiin, huomattiin pikku hiljaa että meille riittää tämä yksi. Ollaan introverttejä koko perhe, viihdytään omassa rauhassa. Lapsella on bestis, oikea sielunsisko, jonka löysi ekalta luokalta ja ovat pitäneet yhtä jo 10 vuotta. Omien sisarusteni kanssa minulla oli todella julmia tappeluita, nämä kaksi eivät koskaan ole tapelleet.
Ei niistä sisaruksista välttämättä lapselle seuraa ole, saati mitään iloa. Etukäteen ei voi tietää tuleeko sydänystävät vai veriviholliset. Onko välit aikuisina lämpimät vai etäiset.
Eniten toivoisin, että jokainen miettisi tarkkaan omalla kohdalla, mikä itselle tuntuu hyvältä. Haluaako lasta ensinkään ja jos haluaa, pitääkö heti olla lakisääteiset kaksi lasta, vai riittäisikö yksi? Liian monet hosuvat ja tekevät lapset peräperää, jolloin esikoinen ei saa rauhassa kasvaa kunnes on valmis olemaan isosisko tai -veli jollekin pienemmälle. Sitä toivoisin, että jokainen lapsi saisi vuorollaan riittävän kauan olla äidin ja koko perheen lellikki ja huomion keskipiste. Ettei vauva tule liian varhain ja syrjäytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oi mä oon kanssa onnellinen päätöksestäni jättää lapsiluku yhteen. Lapsi on kasvanut nyt aikuiseksi ja muuttanut omilleen. Tuen häntä taloudellisesti koska on opiskelija, jestas jos näitä olisi vaikkapa kolme! Ja....niin ihanaa että vauvakuume iski aikoinaan hieman päälle parikymppisenä, olen vasta 40+ ja yhä siis aika nuori.
Mä olen vähän päälle 40, ja mun kuopukseni on vauva. Sekin on ihanaa.
Sä oot melkein kuuskymppinen kun lapsesi muuttaa kotoa pois.
Ehkä hän tykkää ajatuksesta.
Tai ehkä hän ei vaan ole ajatellut elämäänsä vielä niin pitkälle eteenpäin.
Te olette kyllä ihania. Eihän mun tarvitse ajatella elämääni eteenpäin, kun te teette sen puolestani.
T. Se vähän päälle 40-vuotiaana vauvan saanut - ja pitkästä matikasta ällän kirjoittanut.
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin on vain yksi lapsi, vaikka etukäteen kuviteltiin että halutaan neljä. Kun tämä ensimmäinen saatiin, huomattiin pikku hiljaa että meille riittää tämä yksi. Ollaan introverttejä koko perhe, viihdytään omassa rauhassa. Lapsella on bestis, oikea sielunsisko, jonka löysi ekalta luokalta ja ovat pitäneet yhtä jo 10 vuotta. Omien sisarusteni kanssa minulla oli todella julmia tappeluita, nämä kaksi eivät koskaan ole tapelleet.
Ei niistä sisaruksista välttämättä lapselle seuraa ole, saati mitään iloa. Etukäteen ei voi tietää tuleeko sydänystävät vai veriviholliset. Onko välit aikuisina lämpimät vai etäiset.
Eniten toivoisin, että jokainen miettisi tarkkaan omalla kohdalla, mikä itselle tuntuu hyvältä. Haluaako lasta ensinkään ja jos haluaa, pitääkö heti olla lakisääteiset kaksi lasta, vai riittäisikö yksi? Liian monet hosuvat ja tekevät lapset peräperää, jolloin esikoinen ei saa rauhassa kasvaa kunnes on valmis olemaan isosisko tai -veli jollekin pienemmälle. Sitä toivoisin, että jokainen lapsi saisi vuorollaan riittävän kauan olla äidin ja koko perheen lellikki ja huomion keskipiste. Ettei vauva tule liian varhain ja syrjäytä.
Just näin. Itsekin haaveilin kolmesta lapsesta, mutta ekan ja vikan synnyttyä totesin että tämä oli tässä. Olen itse ainoa lapsi, meillä oli aina kotona hiljaista ja harmonista, rakastin kirjoja. Lapsen tultua kirjat ja lukeminen jäi, koska aina piti olla käytettävissä eikä omaa rauhallista aikaa enää ollut. Mies olisi halunnut toisen lapsen mutta jälkikäteen on kiitellyt että lapsiluku jäi yhteen. Ei silloin ymmärtänyt kun lapsi oli pieni että millainen työsarka on vielä edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oi mä oon kanssa onnellinen päätöksestäni jättää lapsiluku yhteen. Lapsi on kasvanut nyt aikuiseksi ja muuttanut omilleen. Tuen häntä taloudellisesti koska on opiskelija, jestas jos näitä olisi vaikkapa kolme! Ja....niin ihanaa että vauvakuume iski aikoinaan hieman päälle parikymppisenä, olen vasta 40+ ja yhä siis aika nuori.
Mä olen vähän päälle 40, ja mun kuopukseni on vauva. Sekin on ihanaa.
Sä oot melkein kuuskymppinen kun lapsesi muuttaa kotoa pois.
Ehkä hän tykkää ajatuksesta.
Tai ehkä hän ei vaan ole ajatellut elämäänsä vielä niin pitkälle eteenpäin.
Te olette kyllä ihania. Eihän mun tarvitse ajatella elämääni eteenpäin, kun te teette sen puolestani.
T. Se vähän päälle 40-vuotiaana vauvan saanut - ja pitkästä matikasta ällän kirjoittanut.
Mitä se pitkä ällä matikasta kertoo sinusta - ei muuta kuin mummoäitiyden.
Mä olen itsekin perheen ainut lapsi ja olen ajatellut, että jos joskus lisäännyn niin yksi lapsi riittää. Pystyn tarjoamaan yhdelle lapselle niin henkisesti, kuin rahallisestikin paljon enemmän, kuin useammalle ja itse en ainakaan siitä kärsiny, ettei sisaruksia ollut ja sain vanhempien jakamattoman huomion ja oli mahdollisuus kalliiseen harrastukseen ym, kun olin ainut.
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin on vain yksi lapsi, vaikka etukäteen kuviteltiin että halutaan neljä. Kun tämä ensimmäinen saatiin, huomattiin pikku hiljaa että meille riittää tämä yksi. Ollaan introverttejä koko perhe, viihdytään omassa rauhassa. Lapsella on bestis, oikea sielunsisko, jonka löysi ekalta luokalta ja ovat pitäneet yhtä jo 10 vuotta. Omien sisarusteni kanssa minulla oli todella julmia tappeluita, nämä kaksi eivät koskaan ole tapelleet.
Ei niistä sisaruksista välttämättä lapselle seuraa ole, saati mitään iloa. Etukäteen ei voi tietää tuleeko sydänystävät vai veriviholliset. Onko välit aikuisina lämpimät vai etäiset.
Eniten toivoisin, että jokainen miettisi tarkkaan omalla kohdalla, mikä itselle tuntuu hyvältä. Haluaako lasta ensinkään ja jos haluaa, pitääkö heti olla lakisääteiset kaksi lasta, vai riittäisikö yksi? Liian monet hosuvat ja tekevät lapset peräperää, jolloin esikoinen ei saa rauhassa kasvaa kunnes on valmis olemaan isosisko tai -veli jollekin pienemmälle. Sitä toivoisin, että jokainen lapsi saisi vuorollaan riittävän kauan olla äidin ja koko perheen lellikki ja huomion keskipiste. Ettei vauva tule liian varhain ja syrjäytä.
Että jokainen tehköön tavallaan, mut kuitenkin sinulla oli loppuun joku visio, jonka mukaan olisi hyvä toimia :D
Kyllä meillä ainakin oli hyva ratkaisu pieni ikäero, ei ehtinyt tulla mustasukkaisuuttakaan.
On se jännä miten äidit koko ajan kuvittelee voivansa olla oikeita ihmisiä neuvomaan miten muut perheensä rakentaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oi mä oon kanssa onnellinen päätöksestäni jättää lapsiluku yhteen. Lapsi on kasvanut nyt aikuiseksi ja muuttanut omilleen. Tuen häntä taloudellisesti koska on opiskelija, jestas jos näitä olisi vaikkapa kolme! Ja....niin ihanaa että vauvakuume iski aikoinaan hieman päälle parikymppisenä, olen vasta 40+ ja yhä siis aika nuori.
Mä olen vähän päälle 40, ja mun kuopukseni on vauva. Sekin on ihanaa.
Sä oot melkein kuuskymppinen kun lapsesi muuttaa kotoa pois.
Ehkä hän tykkää ajatuksesta.
Tai ehkä hän ei vaan ole ajatellut elämäänsä vielä niin pitkälle eteenpäin.
Te olette kyllä ihania. Eihän mun tarvitse ajatella elämääni eteenpäin, kun te teette sen puolestani.
T. Se vähän päälle 40-vuotiaana vauvan saanut - ja pitkästä matikasta ällän kirjoittanut.
Mitä se pitkä ällä matikasta kertoo sinusta - ei muuta kuin mummoäitiyden.
Miten "pitkä ällä" voi kertoa mummoäitiyden?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oi mä oon kanssa onnellinen päätöksestäni jättää lapsiluku yhteen. Lapsi on kasvanut nyt aikuiseksi ja muuttanut omilleen. Tuen häntä taloudellisesti koska on opiskelija, jestas jos näitä olisi vaikkapa kolme! Ja....niin ihanaa että vauvakuume iski aikoinaan hieman päälle parikymppisenä, olen vasta 40+ ja yhä siis aika nuori.
Mä olen vähän päälle 40, ja mun kuopukseni on vauva. Sekin on ihanaa.
Sä oot melkein kuuskymppinen kun lapsesi muuttaa kotoa pois.
Ehkä hän tykkää ajatuksesta.
Tai ehkä hän ei vaan ole ajatellut elämäänsä vielä niin pitkälle eteenpäin.
Te olette kyllä ihania. Eihän mun tarvitse ajatella elämääni eteenpäin, kun te teette sen puolestani.
T. Se vähän päälle 40-vuotiaana vauvan saanut - ja pitkästä matikasta ällän kirjoittanut.
Ja mitenkähän tuo matikan ällä mihinkään liittyy? Mullakin yo-todistuksessa älliä ja olen yhden lapsen äiti. Sain lapsen 24-vuotiaana ja nyt ikää on yli 40, mutta en koe yo-todistuksen liittyvän tähän asiaan mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen itsekin perheen ainut lapsi ja olen ajatellut, että jos joskus lisäännyn niin yksi lapsi riittää. Pystyn tarjoamaan yhdelle lapselle niin henkisesti, kuin rahallisestikin paljon enemmän, kuin useammalle ja itse en ainakaan siitä kärsiny, ettei sisaruksia ollut ja sain vanhempien jakamattoman huomion ja oli mahdollisuus kalliiseen harrastukseen ym, kun olin ainut.
Kyllä meilläkin näin. On jotenkin niin helppoa kun on vain yksi lapsi. Rahaa menee ainoastaan yhteen, vain yksi uhma- ja murrosikä, ei lastenvälisiä riitoja, ei tarvetta isolle lastenkuljetusautolle.....voi, hyviä puolia on niin paljon, että suosittelen kyllä yhtä lasta.
22
Minua taas harmittaa, kun en eronnut vaimostani ja tyydyin vaan yhteen ainoaan lapseen joka on nyt 13v, vaimon sairaiden takia emme yhdessä koskaan voi saada lisää lapsia.