Nyt kun lapsi on 10v, olen onnellinen ettei aikoinaan tullut tehtyä kuin tämä yksi lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap päivät siis kotona? Meilläkin lapsi päivät koulussa, mutta niin olen minäkin päivät töissä...

Teen iltatöitä. Mulla on päivät vapaat kun lapsi on koulussa. Ap

Oi mä oon kanssa onnellinen päätöksestäni jättää lapsiluku yhteen. Lapsi on kasvanut nyt aikuiseksi ja muuttanut omilleen. Tuen häntä taloudellisesti koska on opiskelija, jestas jos näitä olisi vaikkapa kolme! Ja....niin ihanaa että vauvakuume iski aikoinaan hieman päälle parikymppisenä, olen vasta 40+ ja yhä siis aika nuori.

Jos sinulla olisi toinen lapsi, hänkin olisi jo koulussa todennäköisesti. Eli saisit olla päivät rauhassa.

Minusta kuulostaa kurjalta, ettei lapsi näe vanhempaansa koko päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jos sulla olisi kaksi, olisit myös tyytyväinen.

Mulla on kaksoset, ja ihan huippujuttu kun on kaksi samanikäistä!

Kaksoset olisinkin halunnut jos meillä olisi useampi lapsi tullut. Mutta ikinä en olis enkä ole halunnut useampaa eri ikäistä lasta. Joko kaksoset tai yksi lapsi. Ja yksi lapsi meillä nyt on ja olen tyytyväinen tähän nykyiseen tilanteeseen. Ap

Sama täällä!

22

Vierailija kirjoitti:

Oi mä oon kanssa onnellinen päätöksestäni jättää lapsiluku yhteen. Lapsi on kasvanut nyt aikuiseksi ja muuttanut omilleen. Tuen häntä taloudellisesti koska on opiskelija, jestas jos näitä olisi vaikkapa kolme! Ja....niin ihanaa että vauvakuume iski aikoinaan hieman päälle parikymppisenä, olen vasta 40+ ja yhä siis aika nuori.

Mä olen vähän päälle 40, ja mun kuopukseni on vauva. Sekin on ihanaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos sinulla olisi toinen lapsi, hänkin olisi jo koulussa todennäköisesti. Eli saisit olla päivät rauhassa.

Minusta kuulostaa kurjalta, ettei lapsi näe vanhempaansa koko päivänä.

No tottakai näkee. Aamulla ja koulun jälkeen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Elämä on niin paljon helpompaa kun lapsi on omatoiminen ja päivät koulussa.

Jos tässä olisi vielä pienempiä lapsia elämä olisi paljon kaaoottisempaa, kokoajan joku huomiota vailla ja rääkynää ja itkua ja kiukuttelua ja kylmän kahvin juomista jne jne jne...

Nyt tuo on vain kaukaista painajaista eikä todellisuutta mun elämässä. Monen muun elämässä on. Eikä käy kyllä kateeksi. Yhtään.

Nyt saa nauttia omasta ajasta eikä kaikki pyöri vain lasten ympärillä.

Onkohan lapsesi onnellinen sitten kun kasvaa hieman isommaksi eikä hänellä ole sisarusta ja teidän vanhempien kuoltua hänen lapsuuden perheestäkään ole ketään muuta jäljellä. Lapsen parasta on että lapsia on vähintään kolme mutta tottakai myös vanhemman paras täytyy ottaa huomioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oi mä oon kanssa onnellinen päätöksestäni jättää lapsiluku yhteen. Lapsi on kasvanut nyt aikuiseksi ja muuttanut omilleen. Tuen häntä taloudellisesti koska on opiskelija, jestas jos näitä olisi vaikkapa kolme! Ja....niin ihanaa että vauvakuume iski aikoinaan hieman päälle parikymppisenä, olen vasta 40+ ja yhä siis aika nuori.

Mä olen vähän päälle 40, ja mun kuopukseni on vauva. Sekin on ihanaa.

Kenen mielestä on, kenen ei. Itse olen tyytyväinen että lapseni on melkein aikuinen. -eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä on niin paljon helpompaa kun lapsi on omatoiminen ja päivät koulussa.

Jos tässä olisi vielä pienempiä lapsia elämä olisi paljon kaaoottisempaa, kokoajan joku huomiota vailla ja rääkynää ja itkua ja kiukuttelua ja kylmän kahvin juomista jne jne jne...

Nyt tuo on vain kaukaista painajaista eikä todellisuutta mun elämässä. Monen muun elämässä on. Eikä käy kyllä kateeksi. Yhtään.

Nyt saa nauttia omasta ajasta eikä kaikki pyöri vain lasten ympärillä.

Onkohan lapsesi onnellinen sitten kun kasvaa hieman isommaksi eikä hänellä ole sisarusta ja teidän vanhempien kuoltua hänen lapsuuden perheestäkään ole ketään muuta jäljellä. Lapsen parasta on että lapsia on vähintään kolme mutta tottakai myös vanhemman paras täytyy ottaa huomioon.

😂 Sori..... Ap

Mä ihmettelen miksi niitä lapsia pitää tehdä yhtään, jos se elämä on niin hirveää ku ap kuvailee? Eikö olis kannattanu nauttia siitä rauhasta vaan koko ajan sen sijaan että (todennäköisesti) on antanu lapsensa tuntea itsensä pelkäksi riippakiveksi ja stressin lähteeks?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oi mä oon kanssa onnellinen päätöksestäni jättää lapsiluku yhteen. Lapsi on kasvanut nyt aikuiseksi ja muuttanut omilleen. Tuen häntä taloudellisesti koska on opiskelija, jestas jos näitä olisi vaikkapa kolme! Ja....niin ihanaa että vauvakuume iski aikoinaan hieman päälle parikymppisenä, olen vasta 40+ ja yhä siis aika nuori.

Mä olen vähän päälle 40, ja mun kuopukseni on vauva. Sekin on ihanaa.

Meitä on moneen junaan. 🚄

Toinen tykkää vauva-/pikkulapsivaiheesta 40+ -iässä, toinen ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oi mä oon kanssa onnellinen päätöksestäni jättää lapsiluku yhteen. Lapsi on kasvanut nyt aikuiseksi ja muuttanut omilleen. Tuen häntä taloudellisesti koska on opiskelija, jestas jos näitä olisi vaikkapa kolme! Ja....niin ihanaa että vauvakuume iski aikoinaan hieman päälle parikymppisenä, olen vasta 40+ ja yhä siis aika nuori.

Mä olen vähän päälle 40, ja mun kuopukseni on vauva. Sekin on ihanaa.

Sä oot melkein kuuskymppinen kun lapsesi muuttaa kotoa pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä on niin paljon helpompaa kun lapsi on omatoiminen ja päivät koulussa.

Jos tässä olisi vielä pienempiä lapsia elämä olisi paljon kaaoottisempaa, kokoajan joku huomiota vailla ja rääkynää ja itkua ja kiukuttelua ja kylmän kahvin juomista jne jne jne...

Nyt tuo on vain kaukaista painajaista eikä todellisuutta mun elämässä. Monen muun elämässä on. Eikä käy kyllä kateeksi. Yhtään.

Nyt saa nauttia omasta ajasta eikä kaikki pyöri vain lasten ympärillä.

Onkohan lapsesi onnellinen sitten kun kasvaa hieman isommaksi eikä hänellä ole sisarusta ja teidän vanhempien kuoltua hänen lapsuuden perheestäkään ole ketään muuta jäljellä. Lapsen parasta on että lapsia on vähintään kolme mutta tottakai myös vanhemman paras täytyy ottaa huomioon.

Mitä nyt sönkkäät? Olen onnellinen nelikymppinen vaikka vanhempani ovat kuolleet muutama vuosi sitten. Mulla on oma perhe, mies ja lapsi, myös työ joka pitää naisen raiteilla. Mihin sitä sisarusta tässä nyt tarvittaisiin? Miehelläni on yksi sisarus jonka kanssa ei ole juurikaan tekemisissä. Veikkaan kyllä tulista perintöriitaa tulevaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oi mä oon kanssa onnellinen päätöksestäni jättää lapsiluku yhteen. Lapsi on kasvanut nyt aikuiseksi ja muuttanut omilleen. Tuen häntä taloudellisesti koska on opiskelija, jestas jos näitä olisi vaikkapa kolme! Ja....niin ihanaa että vauvakuume iski aikoinaan hieman päälle parikymppisenä, olen vasta 40+ ja yhä siis aika nuori.

Mä olen vähän päälle 40, ja mun kuopukseni on vauva. Sekin on ihanaa.

Sä oot melkein kuuskymppinen kun lapsesi muuttaa kotoa pois.

Ehkä hän tykkää ajatuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen miksi niitä lapsia pitää tehdä yhtään, jos se elämä on niin hirveää ku ap kuvailee? Eikö olis kannattanu nauttia siitä rauhasta vaan koko ajan sen sijaan että (todennäköisesti) on antanu lapsensa tuntea itsensä pelkäksi riippakiveksi ja stressin lähteeks?

Kuka näin on sanonut? En mä ainakaan oo sanonut lastani riippakiveksi. Sanoin vaan että elämä olisi haastavampaa ja kiireisempää useamman lapsen kanssa. Nyt saa täysillä nauttia tästä yhdestä lapsesta ja keskittyä häneen.

Ei se määrä vaan se laatu, katsos. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oi mä oon kanssa onnellinen päätöksestäni jättää lapsiluku yhteen. Lapsi on kasvanut nyt aikuiseksi ja muuttanut omilleen. Tuen häntä taloudellisesti koska on opiskelija, jestas jos näitä olisi vaikkapa kolme! Ja....niin ihanaa että vauvakuume iski aikoinaan hieman päälle parikymppisenä, olen vasta 40+ ja yhä siis aika nuori.

Mä olen vähän päälle 40, ja mun kuopukseni on vauva. Sekin on ihanaa.

Sä oot melkein kuuskymppinen kun lapsesi muuttaa kotoa pois.

Ehkä hän tykkää ajatuksesta.

Tai ehkä hän ei vaan ole ajatellut elämäänsä vielä niin pitkälle eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oi mä oon kanssa onnellinen päätöksestäni jättää lapsiluku yhteen. Lapsi on kasvanut nyt aikuiseksi ja muuttanut omilleen. Tuen häntä taloudellisesti koska on opiskelija, jestas jos näitä olisi vaikkapa kolme! Ja....niin ihanaa että vauvakuume iski aikoinaan hieman päälle parikymppisenä, olen vasta 40+ ja yhä siis aika nuori.

Mä olen vähän päälle 40, ja mun kuopukseni on vauva. Sekin on ihanaa.

Mun tunnelmat 8 vuoden takaa. Nauti! T:11

Voi te sisaruksista haaveilleet. Minulla on kaksi vanhempaa sisarusta, mutta olin silti yksinäinen, koska sisaruksiini oli 5-8 vuotta ikäeroa. Eli teidän kannattaisi vaatia samalla, että olisitte halunneet sisaruksen max. parin vuoden ikäerolla.

Aina ei napit mene tasan. En vieläkään ole läheinen sisaruksieni kanssa, vaikka todella rakkaita he minulle ovatkin.

Olen itse raskaana, ja päättänyt lapsiluvun jäävän yhteen. Tähän tietysti vaikuttaa oman lapsuuteni kokemus. On kuitenkin mahdollista käyttää lasta sosiaalisissa tapahtumissa ja onhan perheessämme koira, josta varmasti tulee rakas lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen miksi niitä lapsia pitää tehdä yhtään, jos se elämä on niin hirveää ku ap kuvailee? Eikö olis kannattanu nauttia siitä rauhasta vaan koko ajan sen sijaan että (todennäköisesti) on antanu lapsensa tuntea itsensä pelkäksi riippakiveksi ja stressin lähteeks?

Kuka näin on sanonut? En mä ainakaan oo sanonut lastani riippakiveksi. Sanoin vaan että elämä olisi haastavampaa ja kiireisempää useamman lapsen kanssa. Nyt saa täysillä nauttia tästä yhdestä lapsesta ja keskittyä häneen.

Ei se määrä vaan se laatu, katsos. Ap

Juurikin näin!

22

Minulla on kolme lasta, 15 - 11 vuotiaita. Elämä heidän kanssaan on ihanaa ja todella helppoa. Lapset ovat keskenään hyvissä väleissä. Olen äärettömän onnellinen heistä kaikista. Itse myös pidän siitä, että minulla on sisar ja miehelläkin on sisaruksia. Kaikkien kanssa ollaan hyvissä väleissä. Lapsetkin nauttii kun on serkkuja.