Lue keskustelun säännöt.
Nyt kun lapsi on 10v, olen onnellinen ettei aikoinaan tullut tehtyä kuin tämä yksi lapsi.
01.09.2018 |
Elämä on niin paljon helpompaa kun lapsi on omatoiminen ja päivät koulussa.
Jos tässä olisi vielä pienempiä lapsia elämä olisi paljon kaaoottisempaa, kokoajan joku huomiota vailla ja rääkynää ja itkua ja kiukuttelua ja kylmän kahvin juomista jne jne jne...
Nyt tuo on vain kaukaista painajaista eikä todellisuutta mun elämässä. Monen muun elämässä on. Eikä käy kyllä kateeksi. Yhtään.
Nyt saa nauttia omasta ajasta eikä kaikki pyöri vain lasten ympärillä.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oi mä oon kanssa onnellinen päätöksestäni jättää lapsiluku yhteen. Lapsi on kasvanut nyt aikuiseksi ja muuttanut omilleen. Tuen häntä taloudellisesti koska on opiskelija, jestas jos näitä olisi vaikkapa kolme! Ja....niin ihanaa että vauvakuume iski aikoinaan hieman päälle parikymppisenä, olen vasta 40+ ja yhä siis aika nuori.
Mä olen vähän päälle 40, ja mun kuopukseni on vauva. Sekin on ihanaa.
Sä oot melkein kuuskymppinen kun lapsesi muuttaa kotoa pois.
Ehkä hän tykkää ajatuksesta.
Tai ehkä hän ei vaan ole ajatellut elämäänsä vielä niin pitkälle eteenpäin.
Te olette kyllä ihania. Eihän mun tarvitse ajatella elämääni eteenpäin, kun te teette sen puolestani.
T. Se vähän päälle 40-vuotiaana vauvan saanut - ja pitkästä matikasta ällän kirjoittanut.
Ja mitenkähän tuo matikan ällä mihinkään liittyy? Mullakin yo-todistuksessa älliä ja olen yhden lapsen äiti. Sain lapsen 24-vuotiaana ja nyt ikää on yli 40, mutta en koe yo-todistuksen liittyvän tähän asiaan mitenkään.
No, osaatko sinä laskea yo-pohjalta, minkä ikäinen olet kun lapsesi on täysi-ikäinen? Siitähän tämä sai alkunsa, että tultiin porukalla kertomaan vähän päälle nelikymppiselle, minkä ikäinen hän on, kun hänen lapsensa muuttaa kotoa - ja arveltiin ettei hän itse ole asiaa miettinyt tai älynnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen itsekin perheen ainut lapsi ja olen ajatellut, että jos joskus lisäännyn niin yksi lapsi riittää. Pystyn tarjoamaan yhdelle lapselle niin henkisesti, kuin rahallisestikin paljon enemmän, kuin useammalle ja itse en ainakaan siitä kärsiny, ettei sisaruksia ollut ja sain vanhempien jakamattoman huomion ja oli mahdollisuus kalliiseen harrastukseen ym, kun olin ainut.
Kyllä meilläkin näin. On jotenkin niin helppoa kun on vain yksi lapsi. Rahaa menee ainoastaan yhteen, vain yksi uhma- ja murrosikä, ei lastenvälisiä riitoja, ei tarvetta isolle lastenkuljetusautolle.....voi, hyviä puolia on niin paljon, että suosittelen kyllä yhtä lasta.
22
Suosittele ihan vapaasti, mutta ketään ei kiinnosta sun suosittelut yhtään enempää ku sua kiinnostaa muiden suosittelut slle isommasta perheestä. Mikä pätemisen tarve joillain oikein on?
No onhan elämä nyt aivan ***metin paljon mukavampaa ja helpompaa yhden kuin useamman lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen itsekin perheen ainut lapsi ja olen ajatellut, että jos joskus lisäännyn niin yksi lapsi riittää. Pystyn tarjoamaan yhdelle lapselle niin henkisesti, kuin rahallisestikin paljon enemmän, kuin useammalle ja itse en ainakaan siitä kärsiny, ettei sisaruksia ollut ja sain vanhempien jakamattoman huomion ja oli mahdollisuus kalliiseen harrastukseen ym, kun olin ainut.
Kyllä meilläkin näin. On jotenkin niin helppoa kun on vain yksi lapsi. Rahaa menee ainoastaan yhteen, vain yksi uhma- ja murrosikä, ei lastenvälisiä riitoja, ei tarvetta isolle lastenkuljetusautolle.....voi, hyviä puolia on niin paljon, että suosittelen kyllä yhtä lasta.
22
Suosittele ihan vapaasti, mutta ketään ei kiinnosta sun suosittelut yhtään enempää ku sua kiinnostaa muiden suosittelut slle isommasta perheestä. Mikä pätemisen tarve joillain oikein on?
No onhan elämä nyt aivan ***metin paljon mukavampaa ja helpompaa yhden kuin useamman lapsen kanssa.
Sinun elämäsi siis. Joku muu pitää muunlaista elämää mukavana ja ehkä jopa helpompanakin.
Taitaa sulla olla ongelmia ymmärtää yksinkertaisia asioita.
Vierailija kirjoitti:
No kiva että se on tehnyt sut onnelliseksi. Ootko lapselta kysynyt, onko kivaa olla yksin ja ainoa?
Minä olen ainoa lapsi. Sisko tai veli olisi ollut aika kiva, olis edelleen.
Joillain ainoilla lapsilla on se ihmeellinen kuvitelma, että sisarukset olisivat automaattisesti kavereita.
Itselläni on sisko, vuosi ikäeroa. Jo lapsesta saakka tehnyt kiusaa, koulussa usuttanut muita kiusaamaan, yrittänyt aina nolata minut kavereideni edessä jne.
Nyt aikuisena välit on katkolla, koska en kerta kaikkiaan enää jaksa sitä ihmistä.
Eli joskus sisarus ei todellakaan ole kaveri, vaan kovaksikeitetty kiusaaja, jonka päämäärä on tehdä elämästäsi mahdollisimman kurjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen itsekin perheen ainut lapsi ja olen ajatellut, että jos joskus lisäännyn niin yksi lapsi riittää. Pystyn tarjoamaan yhdelle lapselle niin henkisesti, kuin rahallisestikin paljon enemmän, kuin useammalle ja itse en ainakaan siitä kärsiny, ettei sisaruksia ollut ja sain vanhempien jakamattoman huomion ja oli mahdollisuus kalliiseen harrastukseen ym, kun olin ainut.
Kyllä meilläkin näin. On jotenkin niin helppoa kun on vain yksi lapsi. Rahaa menee ainoastaan yhteen, vain yksi uhma- ja murrosikä, ei lastenvälisiä riitoja, ei tarvetta isolle lastenkuljetusautolle.....voi, hyviä puolia on niin paljon, että suosittelen kyllä yhtä lasta.
22
Suosittele ihan vapaasti, mutta ketään ei kiinnosta sun suosittelut yhtään enempää ku sua kiinnostaa muiden suosittelut slle isommasta perheestä. Mikä pätemisen tarve joillain oikein on?
No onhan elämä nyt aivan ***metin paljon mukavampaa ja helpompaa yhden kuin useamman lapsen kanssa.
Anteeksi jos kysymys on tungetteleva, mutta sä teit niille lopuille lapsille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kiva että se on tehnyt sut onnelliseksi. Ootko lapselta kysynyt, onko kivaa olla yksin ja ainoa?
Minä olen ainoa lapsi. Sisko tai veli olisi ollut aika kiva, olis edelleen.
Joillain ainoilla lapsilla on se ihmeellinen kuvitelma, että sisarukset olisivat automaattisesti kavereita.
Itselläni on sisko, vuosi ikäeroa. Jo lapsesta saakka tehnyt kiusaa, koulussa usuttanut muita kiusaamaan, yrittänyt aina nolata minut kavereideni edessä jne.
Nyt aikuisena välit on katkolla, koska en kerta kaikkiaan enää jaksa sitä ihmistä.Eli joskus sisarus ei todellakaan ole kaveri, vaan kovaksikeitetty kiusaaja, jonka päämäärä on tehdä elämästäsi mahdollisimman kurjaa.
Kaikki on varmaan mahdollista, mutta tällainen psykopaattisisarus nyt on äärimmäisen harvinainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oi mä oon kanssa onnellinen päätöksestäni jättää lapsiluku yhteen. Lapsi on kasvanut nyt aikuiseksi ja muuttanut omilleen. Tuen häntä taloudellisesti koska on opiskelija, jestas jos näitä olisi vaikkapa kolme! Ja....niin ihanaa että vauvakuume iski aikoinaan hieman päälle parikymppisenä, olen vasta 40+ ja yhä siis aika nuori.
Mä olen vähän päälle 40, ja mun kuopukseni on vauva. Sekin on ihanaa.
Sä oot melkein kuuskymppinen kun lapsesi muuttaa kotoa pois.
Ehkä hän tykkää ajatuksesta.
Tai ehkä hän ei vaan ole ajatellut elämäänsä vielä niin pitkälle eteenpäin.
Olen 44v ja nuorin lapsistani 1,5v ja raskaana odotan neljättä. En halua että lapset ikinä muuttaa pois ja hoidan lapsenlapsenikin!
Mulla oli nuori äiti (20v kun synnyin) ja oli paska äiti ja paskempi mummo. Nuori ikävei ole tae mistään.Toivottavasti ymmärrät, kun se aika koittaa, että lasten kuuluu aikuistuessaan haluta muuttaa pois. Anna heidän silloin mennä, sillä läheisriippuvainen ja takertuva äiti on raskas taakka. Vanhempien tehtävä on antaa lapsille juuret, mutta myös siivet - tehdä itsensä tarpeettomiksi.
Eihän tuo kerro takertumisesta vaan siitä, että pitää elämästä, jossa on perheen hälinää ympärillä.
Se ainoa hyväksytty malli kun tuntuu olevan se, että eletään yksin hiljaisessa asunnossa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kiva että se on tehnyt sut onnelliseksi. Ootko lapselta kysynyt, onko kivaa olla yksin ja ainoa?
Minä olen ainoa lapsi. Sisko tai veli olisi ollut aika kiva, olis edelleen.
Joillain ainoilla lapsilla on se ihmeellinen kuvitelma, että sisarukset olisivat automaattisesti kavereita.
Itselläni on sisko, vuosi ikäeroa. Jo lapsesta saakka tehnyt kiusaa, koulussa usuttanut muita kiusaamaan, yrittänyt aina nolata minut kavereideni edessä jne.
Nyt aikuisena välit on katkolla, koska en kerta kaikkiaan enää jaksa sitä ihmistä.Eli joskus sisarus ei todellakaan ole kaveri, vaan kovaksikeitetty kiusaaja, jonka päämäärä on tehdä elämästäsi mahdollisimman kurjaa.
Tai sitten se kovaksikeitetty kiusaaja onkin oma vanhempi, ja sisarus voi olla ainoa liittolainen. Ikävä kyllä kaikki lapset eivät pääse syntymään täydellisiin perheisiin. Tässäkin ketjussa on niin kauheaa vuodatusta lasten kamaluudesta ja lapsiperhearjen hirveydestä, että enpä haluaisi olla näiden ihmisten perheenjäsen - ainokaisenakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen itsekin perheen ainut lapsi ja olen ajatellut, että jos joskus lisäännyn niin yksi lapsi riittää. Pystyn tarjoamaan yhdelle lapselle niin henkisesti, kuin rahallisestikin paljon enemmän, kuin useammalle ja itse en ainakaan siitä kärsiny, ettei sisaruksia ollut ja sain vanhempien jakamattoman huomion ja oli mahdollisuus kalliiseen harrastukseen ym, kun olin ainut.
Kyllä meilläkin näin. On jotenkin niin helppoa kun on vain yksi lapsi. Rahaa menee ainoastaan yhteen, vain yksi uhma- ja murrosikä, ei lastenvälisiä riitoja, ei tarvetta isolle lastenkuljetusautolle.....voi, hyviä puolia on niin paljon, että suosittelen kyllä yhtä lasta.
22
Suosittele ihan vapaasti, mutta ketään ei kiinnosta sun suosittelut yhtään enempää ku sua kiinnostaa muiden suosittelut slle isommasta perheestä. Mikä pätemisen tarve joillain oikein on?
No onhan elämä nyt aivan ***metin paljon mukavampaa ja helpompaa yhden kuin useamman lapsen kanssa.
Anteeksi jos kysymys on tungetteleva, mutta sä teit niille lopuille lapsille?
Hyvä kuitti, mutta todennäköisesti menee täysin hukkaan. Ei se tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kiva että se on tehnyt sut onnelliseksi. Ootko lapselta kysynyt, onko kivaa olla yksin ja ainoa?
Minä olen ainoa lapsi. Sisko tai veli olisi ollut aika kiva, olis edelleen.
Joillain ainoilla lapsilla on se ihmeellinen kuvitelma, että sisarukset olisivat automaattisesti kavereita.
Itselläni on sisko, vuosi ikäeroa. Jo lapsesta saakka tehnyt kiusaa, koulussa usuttanut muita kiusaamaan, yrittänyt aina nolata minut kavereideni edessä jne.
Nyt aikuisena välit on katkolla, koska en kerta kaikkiaan enää jaksa sitä ihmistä.Eli joskus sisarus ei todellakaan ole kaveri, vaan kovaksikeitetty kiusaaja, jonka päämäärä on tehdä elämästäsi mahdollisimman kurjaa.
Kaikki on varmaan mahdollista, mutta tällainen psykopaattisisarus nyt on äärimmäisen harvinainen.
Ei edes ole "äärimmäisen harvinainen". Googlaapa vaikka ketjuja hankalista sisaruksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kiva että se on tehnyt sut onnelliseksi. Ootko lapselta kysynyt, onko kivaa olla yksin ja ainoa?
Minä olen ainoa lapsi. Sisko tai veli olisi ollut aika kiva, olis edelleen.
Joillain ainoilla lapsilla on se ihmeellinen kuvitelma, että sisarukset olisivat automaattisesti kavereita.
Itselläni on sisko, vuosi ikäeroa. Jo lapsesta saakka tehnyt kiusaa, koulussa usuttanut muita kiusaamaan, yrittänyt aina nolata minut kavereideni edessä jne.
Nyt aikuisena välit on katkolla, koska en kerta kaikkiaan enää jaksa sitä ihmistä.Eli joskus sisarus ei todellakaan ole kaveri, vaan kovaksikeitetty kiusaaja, jonka päämäärä on tehdä elämästäsi mahdollisimman kurjaa.
Kaikki on varmaan mahdollista, mutta tällainen psykopaattisisarus nyt on äärimmäisen harvinainen.
Ei edes ole "äärimmäisen harvinainen". Googlaapa vaikka ketjuja hankalista sisaruksista.
:D Googlen mukaan varmaan joka toisen puolisokin on narsistisikahullupaskapää ja itsessä ei ole mitään vialla? Kai nyt osaan suhteuttaa väkilukuun. Jos ihminen on todella ongelmainen, niin hän on sitä joka ihmissuhteissa, tai ainakin useissa. Jos ongelma on vain yhdessä suhteessa, niin silloin kyse on usein jostain muusta kuin toisen silkasta pahuudesta. Perhesuhteissa ollaan niin avoimesti sitä mitä ollaan verrattuna esim ystävyyssuhteisiin, joissa nuoleskellaan perseitä ja sallitaan ystävälle käytös, jota ei muulle sallittais itseensä kohdistuen. "Ai sä petät puolisoasi.. joo, no hei, mut sun elämä ja sillee..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mitä täällä taas tapahtuu. Minusta aloitus oli ihan normaali: henkilö hehkutti omaa valintaansa. Olisi aika surullista, jos ei hehkuttaisi. Miksi siis niin moni useamman lapsen äiti kokee tarpeelliseksi puolustautua?
Minäkin olen onnellinen yhden lapsen valinnastani, mutta ei se tarkoita, että pitäisin muun valinnan tehneitä huonoina ihmisinä. Meille vain sopii eri asiat.
Eikä meillä olisi edes ollut varaa kuin yhteen lapseen. Huom, siis meillä. Johtuu valinnoistamme: haluamme syödä ravintoloissa, käydä matkoilla, maksaa kalliit harrastukset, merkkivaatteet ym. Kaikille nuo ei ole tärkeitä asioita ja ymmärrän sen.
Mä oon myös tyytyväinen valintaani. Ei mun tarvitse sitä puolustella. Enkä edes kerro olenko yhden vai useamman lapsen äiti.
Annetaan vapaus valinnoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä täällä taas tapahtuu. Minusta aloitus oli ihan normaali: henkilö hehkutti omaa valintaansa. Olisi aika surullista, jos ei hehkuttaisi. Miksi siis niin moni useamman lapsen äiti kokee tarpeelliseksi puolustautua?
Minäkin olen onnellinen yhden lapsen valinnastani, mutta ei se tarkoita, että pitäisin muun valinnan tehneitä huonoina ihmisinä. Meille vain sopii eri asiat.
Eikä meillä olisi edes ollut varaa kuin yhteen lapseen. Huom, siis meillä. Johtuu valinnoistamme: haluamme syödä ravintoloissa, käydä matkoilla, maksaa kalliit harrastukset, merkkivaatteet ym. Kaikille nuo ei ole tärkeitä asioita ja ymmärrän sen.
Ehkä huomasit kuitenkin tuon provokatiivisen sävyn aloituksessa? Eihän tuo ollut onnellisen ihmisen toteamus tilanteestaan, kun puhuttiin lapsiperhearjesta noin.
Sama kun minä sanoisin, et onpa kiva kun meillä on rahaa! Olis painajaista joutuu elää jossain massalähiössä normipäivää tehden nyt kun voimme valita keskustasta luksusasunnon ja matkustella ja tehdä töitä sen verran ku halutaan! Ihanan vapaa elämä meillä.
Meinaatko et kaikki suhtautuis vaan et onpa ihana kuulla! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen itsekin perheen ainut lapsi ja olen ajatellut, että jos joskus lisäännyn niin yksi lapsi riittää. Pystyn tarjoamaan yhdelle lapselle niin henkisesti, kuin rahallisestikin paljon enemmän, kuin useammalle ja itse en ainakaan siitä kärsiny, ettei sisaruksia ollut ja sain vanhempien jakamattoman huomion ja oli mahdollisuus kalliiseen harrastukseen ym, kun olin ainut.
Kyllä meilläkin näin. On jotenkin niin helppoa kun on vain yksi lapsi. Rahaa menee ainoastaan yhteen, vain yksi uhma- ja murrosikä, ei lastenvälisiä riitoja, ei tarvetta isolle lastenkuljetusautolle.....voi, hyviä puolia on niin paljon, että suosittelen kyllä yhtä lasta.
22
Suosittele ihan vapaasti, mutta ketään ei kiinnosta sun suosittelut yhtään enempää ku sua kiinnostaa muiden suosittelut slle isommasta perheestä. Mikä pätemisen tarve joillain oikein on?
No onhan elämä nyt aivan ***metin paljon mukavampaa ja helpompaa yhden kuin useamman lapsen kanssa.
Anteeksi jos kysymys on tungetteleva, mutta sä teit niille lopuille lapsille?
Hyvä kuitti, mutta todennäköisesti menee täysin hukkaan. Ei se tajua.
Huono kuitti. Ei ollut minulle, mutta vastaan sivusta. Näitä tapahtuu, vaikka itse en hyväksy lasten jättämistä. Tuttuni jätti ekan liiton lapset puolisolleen. Uudessa perheessään ei hankkinut lapsia, mutta uudella puolisolla oli ennestään.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä täällä taas tapahtuu. Minusta aloitus oli ihan normaali: henkilö hehkutti omaa valintaansa. Olisi aika surullista, jos ei hehkuttaisi. Miksi siis niin moni useamman lapsen äiti kokee tarpeelliseksi puolustautua?
Minäkin olen onnellinen yhden lapsen valinnastani, mutta ei se tarkoita, että pitäisin muun valinnan tehneitä huonoina ihmisinä. Meille vain sopii eri asiat.
Eikä meillä olisi edes ollut varaa kuin yhteen lapseen. Huom, siis meillä. Johtuu valinnoistamme: haluamme syödä ravintoloissa, käydä matkoilla, maksaa kalliit harrastukset, merkkivaatteet ym. Kaikille nuo ei ole tärkeitä asioita ja ymmärrän sen.
Mua taas ihmetyttää tuo "ei meillä olisi ollut varaa kun yhteen lapseen..." -jargon. Kun sitä varaa kumminkin on kaikkeen muuhun.
Mä en välitä merkkivaatteista. Mutta mä voin ihan suoraan sanoa, etten välitä niistä, ei tarvitse alkaa satuilla, miten on rahaa kolmeen lapseen ja autoon ja kaikkien musiikkiopistoon ja matkailuun - mutta just mun omien merkkivaatteiden kohdalla ne rahat loppuvat.
Mullakin on onneksi vain yksi lapsi. Onneksi hän muuttaa (toivottavasti) pian pois, olisi se hirveää jos pyörisi tuossa vielä monta vuotta. Ja se vasta kamalaa olisi, jos noita kakaroita olisi useampia. Onneksi älysin, että ei niitä ole pakko tehdä kuin se yksi.
Todella onnellista tämä yhden lapsen äidin elämä. Kuten näette ja kuulette, oikein säkenöin onnesta.
4/5. Jatkakaa!
Suosittele ihan vapaasti, mutta ketään ei kiinnosta sun suosittelut yhtään enempää ku sua kiinnostaa muiden suosittelut slle isommasta perheestä. Mikä pätemisen tarve joillain oikein on?