Kauheaa jäädä työttömäksi viisikymppisenä!
Mieheni jäi työttömäksi puoli vuotta sitten, eikä näytä hyvältä, että työllistyisi lähiaikoina. Hänellä on akateeminen koulutus ja työkokemusta 25 v, viimeisessä työpaikassaan oli yli 10 v. Aiemmin on vaihtanut työpaikkaa muutaman kerran ja hänet on suunnilleen haettu edellisestä paikasta uuteen. Nyt hän on hakenut kaikkia mahdollisia paikkoja 100 km:n säteellä, eikä yhteenkään ole kutsuttu edes haastatteluun. Joka kerta paikan on saanut vähintään 10 v nuorempi hakija.
Se on siis todellakin totta, että keski-ikäisen on vaikea työllistyä. Mieheni on hakenut oman alansa paikkoja ja kaikkia, jotka vähänkään liippaavat läheltä hänen osaamisaluettaan. Hänellä on loistavat paperit, hän on älykäs, oppii helposti uusia asioita, on harrastuksia, on liikunnallinen ja täysin terve., lapset melkein aikuisia. Nyt hänellä on alkanut mieli masentua, en ihmettele, että pitkään työttömänä olleet ovat niin masentuneita. Hän on hakenut myös muutamaan "duunaripaikkaan", joissa työnantaja on luvannut järjestää koulutuksen, eikä pohjakoulutusta vaadita. Vaan ei sinnekään ole päässyt haastatteluun.
Mitä ihmettä tämän ikäinen voi tehdä, että työllistyy? Pitääkö muuttaa suurempaan kaupunkiin ja alkaa opiskelemaan jotain? Täällä ei ole oikein mitään opiskelumahdollisuuksiakaan, ei kursseja, ei täydennyskoulutusta, ainoastaan jotain työkkärin pilipalikursseja. Miksi ihmeessä työnantajat ei palkkaa keski-ikäisiä??
Kommentit (59)
Autotehtaalle? Siellä on paljon akateemisiakin ihan duunaritasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan poikkeus kun olen onnellinen viiskymppinen työtön. Työ on yliarvostettua.
Et ole poikkeus. Itse olen yli 6-kymppinen ja myös nykyään työtön. Minulla on paljon aikaa lastenlapsilleni ja ensimmäistä hoidinkin kaksi vuotta "päätyökseni". Olen siis aina saatavilla, jos apua tarvitaan. Ei työ kuitenkaan ole yliarvostettua; Miniä sai vakituisen työpaikan, koska pystyin hoitamaan lasta. Ei 9kk ikäistä olisi voinut viedä hoitoon.
Edit: Lainaan itseäni ja korjaan; olen siis nykyään varhennetulla varhaiseläkkeellä.
Miestäni ketuttaa niin nämä sipilöiden ym. puheet, että ei voi katsoakaan heidän haastattelujaan. Moniko haluaa olla työtön? Tuskin kovinkaan moni, kyllä lähes kaikki haluaa tienata itse elantonsa, eikä elää tuilla. Miehelleni jo kova paikka tehdä päivärahahakemuskin, ei ole aiemmin ollut päivääkään työttömänä. Hänen tiimistään sanottiin irti useita työntekijöitä kerralla, kaikki 40-60-vuotiaita, ainoastaan joukon nuorin on saanut vuoden pestin, muut ei mitään. Ja kaikki ovat yrittäneet tosissaan. Sipilä voisi antaa hyviä neuvoja työnhakuun. ap
".... potkut oli miehelle kova paikka.
Hän kuitenkin uskoi, että työllistyy melko nopeasti ja haki ensimmäistä paikkaa jo ennenkuin oli työt olivat loppuneet.
Ihmettelen, miten nämä vuosia työttömänä olleet, kursseja käyneet ja ehkä satoja paikkoja hakeneet enää jaksaa? Miten he elävät masentumatta ja menettämättä toivoaan? Meillä alkaa olla kotona jo melko apeat tunnelmat, vaikka tässä on vasta puoli vuotta kulunut. ap[/quote]
Ei sitä meinaa jaksaakaan. Varsinkin kun oikein hierotaan naamaan sitä ettei kelpaa ja kontrolloidaan aikuista ihmistä puhelinsoitoin että "montako paikkaa olet tässä viikolla hakenut" ja "nyt ei kyllä aktiivisuus täyttynyt kun sinua ei valittu mihinkään ja tuestasi otetaan tämän vuoksi osa pois".
Vierailija kirjoitti:
Miestäni ketuttaa niin nämä sipilöiden ym. puheet, että ei voi katsoakaan heidän haastattelujaan. Moniko haluaa olla työtön? Tuskin kovinkaan moni, kyllä lähes kaikki haluaa tienata itse elantonsa, eikä elää tuilla. Miehelleni jo kova paikka tehdä päivärahahakemuskin, ei ole aiemmin ollut päivääkään työttömänä. Hänen tiimistään sanottiin irti useita työntekijöitä kerralla, kaikki 40-60-vuotiaita, ainoastaan joukon nuorin on saanut vuoden pestin, muut ei mitään. Ja kaikki ovat yrittäneet tosissaan. Sipilä voisi antaa hyviä neuvoja työnhakuun. ap
Sipilähän antoi: aktiivimallin ja kikyn.
Vierailija}Joo hah hah, ei 50 vuotias ole mikään vanha.[/quote kirjoitti:
Kai ymmärsit, että tässä on kyse työnantajien näkökulmasta? Olen työtön nelikymppinen tohtori. Välillä ruokakaupan kassalla kysytään yhä papereita, jos ostan tölkin olutta, mutta työelämään olen liian vanha. Ei ole mitään paikkoja, joihin otettaisiin töihin korkeasti koulutettuja keski-ikäisiä pitkäaikaistyöttömiä. Sellaisia ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän liiankin hyvin, mitä tarkoitat.
Olin vuosia sairauslomalla rankkojen syöpähoitojen vuoksi, onnekkaasti paranin ja pääsin kuudeksi kuukaudeksi työkokeiluun.
Työkokeilupaikan saaminen oli haasteellista, vaikka eläkekassa maksoi palkkani ja olin ilmainen työntekijä. Kuka haluaa töihin vuosia sairauslomalla olleen? Lopulta paikka löytyi ja sain jatkaa toisessa paikassa.
Olen etsinyt uutta työtä Helsingistä lokakuusta lähtien.
Kukaan ei huoli minua edes haastatteluun. Olen 53-vuotias.
Et ole yksin, kohtalontovereitasi on useita. Nimittäin heitä jotka joutuivat vaihtopenkille vuosiksi työelämästä vakavan sairauden parissa kamppaillen eläviuen kirjoihin ja ovat nyt viisivuotiskontrollin/vuosittaisen kontrollikäynnin piirissä ( sen jälkeen katsotaan parantuneeksi ko syövästä). Korkeintaan määrä-aikaisiin matalapalkkatöihin uskalletaan palkata vaikka olisi huipputekijä, sillä jos on kaksi hakijaa : nuori terve hakija tai vuosittaisen s-kontrollin alla yhä oleva keski-ikäinen , niin kumpikohan palkataan?
Sipilä on autuaasti unohtanut sen että työttömät muodostuvat hyvin yksilöllisistä ihmisistä ja tilanteista. On omituista ajatella että työttömien joukko muodostuu laiskureista joita tulee aktivoida ja rokottaa viemällä tuesta osan surutta pois ellei kukaan palkkaa.
Kun ihminen on kamppailut vakavan sairauden kanssa vuosia, niin tämähän näkyy suoraan CV:ssä (ansioluettelossa tyhjinä vuosina). Työhaastattelussa tottakai asia otetaan esiin ja kontrollikäynnit tulevat puheeksi. Mikäli päälle neli/viisikymppinen työnhakija sen jälkeenkin palkataan hommiin täytyy hänen olla melkoisen vaikuttava persoona.
Ja tästähän tekee raskasta vielä sekin, että 50 v on kuitenkin jonkinlainen rajapyykki ihmisen elämässä, tajuaa, että nuoruus on todellakin jäänyt taakse ja nyt lähdetään laskettelemaan kohti vanhuutta. Ikääntymisen merkkejä alkaa todenteolla näkyä, hiukset harmaantuu, pitää tehdä enemmän töitä pysyäkseen normaalipainossa, pitää hankkia silmälasit yms. Omat lapset aikuistuu, vanhempia ei tarvita enää entiseen malliin, omat vanhemmat alkavat olla ns. heikolla hapella ja tajuaa, että me olemme sukupolvien ketjussa seuraavat vanhukset. Ja sitten menee työ ja uutta ei saa, se ottaa lujille. Mieheni sanoi eräänä päivänä, että hänestä tuntuu, että häntä ei enää tarvita mihinkään, paitsi vanhustenhoitoon.
No, tulipa vähän synkkää tekstiä näin lauantai-iltaan. Kiitos kaikille osallistuneille ja kiitos vinkeistä, ne tulee tarpeeseen! Hyvää jatkoa kaikille ja toivon todella, että kaikki halukkaat löytävät töitä! ap
Olin 28-vuotiaana työhaastattelussa, esimies/haastattelija oli mies, lupailtiin että saisin töitä sieltä, mutta en saanutkaan. Myöhemmin kuuli , että sinne oli kuitenkin palkattu jotain 23-vuotiaita vastavalmistuneita tyttöjä ilman työkokemusta.
Tää on niin hullu tilanne; ne, jotka kuuluis eläkkeelle terveydentilan takia, eivät pääse iän takia. Ne, jotka kuuluis töihin, ei pääse, koska ovat muka liian vanhoja! Jotain on pielessä. Mun tuttava on saanut jo kaksi sydänkohtausta ja on muitakin sairauksia, mutta ei pääse eläkkeelle, koska on vasta 60 v.
Meillä tehtiin niin että muualla ei ollut töitä kuin Helsingissä. Puoliso vuokrasi yksiön,olihan se kallista maksaa sitä vuokraa mutta ei ollut vaihtoehtoja. Oli 6v siellä 2 äitiysloman ja 2 lapsen hoitovapaat ja sitten lasten äiti tulikin takaisin töihin. Mies irtisanoi asunnon ja sai määräaikaisia pestejä lähempää kotoa. Kun jäi eläkkeelle niin totesimme että ratkaisut oli aikoinaan oikeita vaikka se oli kallista ja minä yksikseni pyöritin viikolla arkea. Mutta eläkkeen määrä olisi nyt tosi pieni jos olisi jäänyt laakereilleen.
5-kymppisenä, jolla työkokemusta 25 vuotta ja tehnyt töitä jo teini-iästä lähtien? Nyt en saa tätä täsmäämään... Ei ihme ettei töitä löydy, koska jokin tässä ei voi pitää paikkaansa. Ja työnantajat arvostaa rehellisyyttä.
Muista liikkuvuusavustus. Miehesi voi hankkia esim. Puolen vuoden sijaisuuden toiselta paikkakunnalta ja hankkia jonkinlaisen alivuokralaishuoneen liikkuvuusavustuksen avulla siksi ajaksi. Olisi ikävää olla koko pitkä kylmä ja pimeä talvi työttömänä.
Voisiko miehesi ryhtyä yksityiseksi perhepäivähoitajaksi? Osaako hän olla lasten kanssa?
Ja sitten herkkä aihe: kun teidän vanhempanne ovat jo noin vanhoja ja huonokuntoisia, niin teille on luultavasti perintöä tulossa lähivuosina. Tällainen ajattelu voi olla jonkun mielestä sopimatonta, mutta ollaan realisteja. Muutaman vuoden päästä lapsenne ovat aikuisia ja omillaan, teillä jonkin verran perittyä omaisuutta. Eli valoisampia aikoja on luvassa.☺
Jos mies päättää hakea toiselle paikkakunnalle töihin ja saa paikan, niin kannattaa harkita tarkkaan ennen sopimuksen kirjoitusta. Jos perheen luota poissaolo ei olekaan hyvä ratkaisu, niiin työpaikkaa ei voi jättää ilman karenssia.
Laitoin tuon 'testin', koska olen jo kahdesti yrittänyt lähettää kommenttia turhaan. Ilmeisesti olen käyttänyt jotain bann attua sanaa. Yritän nyt uudestaan katkomalla sanoja.
Moni tuntuu olevan sitä mieltä, että ty önhakem isen pitäisi olla työh ön verrattavaa toimintaa, jota tehdään 8h/pv. Mutta kuinka monen työ on sellaista, ettei siinä ole on nistumisen m ahdollisuutta lainkaan? Turhien hakemu sten lähettäminen sen sijaan on kuin pään ha kk aamista seinään pä iv ästä toiseen. Ei mitään posi tii vista, ei mitään iloa.
Annoin alap eukun henkilölle, joka ehdotti ul k0maille lähtemistä tai elämän kääntämistä ylösa laisin, mutta ei hän ihan vää rässä ollut. Itsekin olen harkinnut vastaavaa. Ei paljon kiinnosta tämä yhte1skunta enää.
Ei tosiaan kannata jäädä työttömäksi yli 50-vuotiaana. Olen saanut nyt suorittaa uusia tutkintoja, mutta hakemuksiin ei tule sen enempää vastauksia.