Lue keskustelun säännöt.
Kauheaa jäädä työttömäksi viisikymppisenä!
01.09.2018 |
Mieheni jäi työttömäksi puoli vuotta sitten, eikä näytä hyvältä, että työllistyisi lähiaikoina. Hänellä on akateeminen koulutus ja työkokemusta 25 v, viimeisessä työpaikassaan oli yli 10 v. Aiemmin on vaihtanut työpaikkaa muutaman kerran ja hänet on suunnilleen haettu edellisestä paikasta uuteen. Nyt hän on hakenut kaikkia mahdollisia paikkoja 100 km:n säteellä, eikä yhteenkään ole kutsuttu edes haastatteluun. Joka kerta paikan on saanut vähintään 10 v nuorempi hakija.
Se on siis todellakin totta, että keski-ikäisen on vaikea työllistyä. Mieheni on hakenut oman alansa paikkoja ja kaikkia, jotka vähänkään liippaavat läheltä hänen osaamisaluettaan. Hänellä on loistavat paperit, hän on älykäs, oppii helposti uusia asioita, on harrastuksia, on liikunnallinen ja täysin terve., lapset melkein aikuisia. Nyt hänellä on alkanut mieli masentua, en ihmettele, että pitkään työttömänä olleet ovat niin masentuneita. Hän on hakenut myös muutamaan "duunaripaikkaan", joissa työnantaja on luvannut järjestää koulutuksen, eikä pohjakoulutusta vaadita. Vaan ei sinnekään ole päässyt haastatteluun.
Mitä ihmettä tämän ikäinen voi tehdä, että työllistyy? Pitääkö muuttaa suurempaan kaupunkiin ja alkaa opiskelemaan jotain? Täällä ei ole oikein mitään opiskelumahdollisuuksiakaan, ei kursseja, ei täydennyskoulutusta, ainoastaan jotain työkkärin pilipalikursseja. Miksi ihmeessä työnantajat ei palkkaa keski-ikäisiä??
Kommentit (59)
Muuttakaa Porvooseen. Ja sinä voisit noilla kirjoittajan taidoilla tehdä muutakin kun veivata tänne tota samaa soopaa milloin mistäkin aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu niin monesta asiasta. Itse olen palkannut tässä kesällä 2 uutta työntekijää. Molemmat olleet +50.
Joukossa oli hakijoita 18v-57v.
Höpölöpö jäin torstaina työttömäksi ja keskiviikkona sain uuden duunin. Ikää 45v ja en oo ronkeli töiden suhteen.
Tiedän liiankin hyvin, mitä tarkoitat.
Olin vuosia sairauslomalla rankkojen syöpähoitojen vuoksi, onnekkaasti paranin ja pääsin kuudeksi kuukaudeksi työkokeiluun.
Työkokeilupaikan saaminen oli haasteellista, vaikka eläkekassa maksoi palkkani ja olin ilmainen työntekijä. Kuka haluaa töihin vuosia sairauslomalla olleen? Lopulta paikka löytyi ja sain jatkaa toisessa paikassa.
Olen etsinyt uutta työtä Helsingistä lokakuusta lähtien.
Kukaan ei huoli minua edes haastatteluun. Olen 53-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Joo hah hah, ei 50 vuotias ole mikään vanha. Jolla on kremppaa, niin sitä on jo nelikymppisenä, jos on viisikymppiseksi terve, niin on todennäköisesti eläkeikään asti, koska on pitänyt huolta itsestään.
Mutta kun työelämässä 40-vuotiaita saatetaan kutsua ikääntyneiksi työntekijöistä, niin silloin 50-vuotiaat ovat jo ikäloppuja. Ja tässä on kyse pelkästään iästä. Ei auta vaikka on huippukunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavaa, mutta niin totta. Itse olen 49 vuotias nainen ja kokenut saman.
Aikaa ei kannata tuhlata itsensä uudelleenkoulutuksiin, ei se tuota ikäongelmaa korjaa ja paranna työllistymistä. Miehelläsi on kuitenkin jo akateeminen koulutus ja mittava työrura, sen pitäisi riittää.
Onko miehesi harkinnut oman yrityksen perustamista? Silloin hän ei ole riippuvainen työnantajien hyväntahtoisuudesta, vaan tekee tuloksen itse ja työllistäisi itse itsensä. Mm. kirjanpitäjäjistä on pulaa ja siinä myös ansaitsee ihan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Muuttakaa Porvooseen. Ja sinä voisit noilla kirjoittajan taidoilla tehdä muutakin kun veivata tänne tota samaa soopaa milloin mistäkin aiheesta.
Mistähän sinä puhut? Olenhan minä tänne joskus jotain kirjoittanut, mutta en montakaan aloitusta, enkä tästä aiheesta kertaakaan. Olisko tämä kaiken kaikkiaan kymmenes aloitus minulta ja olen käynyt täällä viimeiset 15 v, tosin viime vuosina harvakseltaan. Että muuta itse Porvooseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samat sanat. Pitäisi varmaan kysyä apua Sipilältä. Hänhän tietää firmoja jotka ottavat kenet tahansa, mutta ei vain suostu kertomaan mitä ne ovat.
Vierailija kirjoitti:
Joo hah hah, ei 50 vuotias ole mikään vanha. Jolla on kremppaa, niin sitä on jo nelikymppisenä, jos on viisikymppiseksi terve, niin on todennäköisesti eläkeikään asti, koska on pitänyt huolta itsestään.
Voi kun se olisikin noin helppoa, ihan vaan riittää kun pitää itsestään huolta. :)
t. 45-vuotiaana ms-tautiin sairastunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma isäni jäi päälle viisikymppisenä työttömäksi. Oli tehnyt 30 vuotta ahtaajan hommia. Haki pari kurssille ja pääsi niille (jotain maarakennukseen liittyvää) ja sen jälkeen ei ole ollut kuin muutamia kuukausia työttömänä.
Ehkä sitten akateemisilla työn saaminen ei ole yhtä helppoa kuin tavallisella duunarilla?
Mun mies lähti Norjaan. Mies oli johtotehtävissä ja tuli kunnon siivous. Oli vuoden kotona ja sai tietoon konsernin avoimista työpaikoista.
Haki ihan perusduunari asemaan ja sai paikan.
Viihtyy älyttömän hyvin uudessa työssään. Puoli vuotta asui kimppakämpässä ja osti kaksion läheltä työpaikkaa.
Käy kerran kk täällä. Hakee koko ajan työpaikkaa Suomesta, siirto olisi paras vaihtoehto, mutta nauttii olosta siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Höpölöpö jäin torstaina työttömäksi ja keskiviikkona sain uuden duunin. Ikää 45v ja en oo ronkeli töiden suhteen.
Työnantajat ovat ronkeleita työnhakijoiden suhteen. Jos on liikaa koulutusta, ei kelpaa. Sinulla ei taida olla?
Kyllä jonkunlainen itsensä työllistäminen on varmasti varteenotettava vaihtoehto, firmat ei välitä minkäikäiseltä ostavat palveluita. Jos ei halua heti perustaa firmaa, laskutuspalvelua voi käyttää alkuaikoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä välitä. Itse olen koko ikäni tehnyt pätkätöitä ja vielä 56-vuotiaanakin työllistyin. Kolmen vuoden töissäoloajan jälkeen sitten ansiosidonnaiselle. Se oli yllätys, että ansiosidonnainen ei päättynytkään, kun tuli 500 päivää täyteen vaan jatkuu 65-vuotiaaksi saakka.
Jostain syystä en saa vastattua viesteihin, tai en saa lainattua niitä, mikä lienee. Kiitos kuitenkin vastaajille!
Mieheni miettii tuota yrityksen perustamista, mutta siihen pitäisi olla jonkin verran pääomaa ja sitä ei oikeastaan ole ja tietysti mietityttää, että menestyisikö yritys. Nyt saa kuitenkin kohtuullista työttömyyskorvausta, sillä pärjätään, kun minä kuitenkin olen työssä. Mutta eihän korvaustakaan loputtomiin saa ja mieheni haluaisi kyllä ehdottomasti töihin, tämä on hänelle vaikea ja masentava tilanne, kun on tottunut olemaan työelämässä teinistä saakka.
Kovin helppoa ei lähteminen muualle ole, kun on täällä talo, jota ei olisi helppo myydä ja siitäkin on vielä lainaa moneksi vuodeksi, emme saisi omiamme pois. Lukiolaiset lapset eivät tietenkään haluaisi muuttaa ja lisäksi meillä on iäkkäät vanhemmat huolehdittavana.
Työvuosia kuitenkin olisi vielä ainakin se 15 ja on tosiaan terve ja liikunnallinen, ei juo eikä polta. Ahkera ja työhönsä sitoutuva ja aina ollut oikein pidetty työpaikallaan. Eikö työnantajat tosiaan arvosta kokemusta enää ollenkaan? Mieheni on myös pysytellyt ajan hermolla osallistumalla koulutuksiin ja käymällä luennoillia, opiskelemalla itsekseen, koska on edelleen alastaan innoissaan ja kiinnostunut. Ikäkö se vain ratkaisee?
Vierailija kirjoitti:
Höpölöpö jäin torstaina työttömäksi ja keskiviikkona sain uuden duunin. Ikää 45v ja en oo ronkeli töiden suhteen.
Ja alapeukkuja, just joo :D
Näinhän se ap on. Eikä tilanne on täällä stadissa sen kummempi. Vaikka työpaikkoja on enemmän auki, hakijoitakin on vastaavasti enemmän.
Jos se akateeminen koulutus on kapea-alaiseen ammattiin, jonka työpaikat ovat vähissä, olet todellakin kusessa.
Ja ei, ei edes Mäkkäri tai Sol palkkaa liian koulutettua ja "liian vanhaa". Parikymppisiäkin tulijoita kun on tulossa ihan tarpeeksi. Ikärasismi on tosiasia!
Uudelleen koulututtautua toki voi, mutta mille alalle pääsee töihin liki kuusikymppinen vastavalmistunut? Jos sellainen maaginen ala olisi olemassa, johon kuka tahansa työllistyisi, ei Suomessa olisi työttömiä!
En ymmärrä tähän ketjuun tulleita aggressiivisia paskavastauksia. Jos teillä ei ole ap:n miehen ongelmaa, älkää aukoko sitä ruma leipäläpeänne.
Joku voi työllistyä hyvälöä tuurilla nopeastikin, jos osuu oikea duuni kohdalle. Mutta keskimäärin 50-vuotta täyttäneiden uudelleentyöllistyminen on selvästi vaikeampaa kuin 20-40-vuotiaiden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpölöpö jäin torstaina työttömäksi ja keskiviikkona sain uuden duunin. Ikää 45v ja en oo ronkeli töiden suhteen.
Ja alapeukkuja, just joo :D
No mitäpä luulisit, ylimielinen paska!
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä en saa vastattua viesteihin, tai en saa lainattua niitä, mikä lienee. Kiitos kuitenkin vastaajille!
Mieheni miettii tuota yrityksen perustamista, mutta siihen pitäisi olla jonkin verran pääomaa ja sitä ei oikeastaan ole ja tietysti mietityttää, että menestyisikö yritys. Nyt saa kuitenkin kohtuullista työttömyyskorvausta, sillä pärjätään, kun minä kuitenkin olen työssä. Mutta eihän korvaustakaan loputtomiin saa ja mieheni haluaisi kyllä ehdottomasti töihin, tämä on hänelle vaikea ja masentava tilanne, kun on tottunut olemaan työelämässä teinistä saakka.
Kovin helppoa ei lähteminen muualle ole, kun on täällä talo, jota ei olisi helppo myydä ja siitäkin on vielä lainaa moneksi vuodeksi, emme saisi omiamme pois. Lukiolaiset lapset eivät tietenkään haluaisi muuttaa ja lisäksi meillä on iäkkäät vanhemmat huolehdittavana.
Työvuosia kuitenkin olisi vielä ainakin se 15 ja on tosiaan terve ja liikunnallinen, ei juo eikä polta. Ahkera ja työhönsä sitoutuva ja aina ollut oikein pidetty työpaikallaan. Eikö työnantajat tosiaan arvosta kokemusta enää ollenkaan? Mieheni on myös pysytellyt ajan hermolla osallistumalla koulutuksiin ja käymällä luennoillia, opiskelemalla itsekseen, koska on edelleen alastaan innoissaan ja kiinnostunut. Ikäkö se vain ratkaisee?
Ikävä kyllä monesti tuo ikä on esteenä, vaikka ihminen olisi hyvä työntekijä. Toivon, että tilanteenne paranee ja vaikeaahan se olisi jättää kaikki ja lasten asiat on mietittävä.
Joo hah hah, ei 50 vuotias ole mikään vanha. Jolla on kremppaa, niin sitä on jo nelikymppisenä, jos on viisikymppiseksi terve, niin on todennäköisesti eläkeikään asti, koska on pitänyt huolta itsestään.