Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka ovat olleet pitkään "poissa" yhteiskunnasta? Vinkkejä uudelleen aloittamiseen? Kokenuksia?
01.09.2018 |
Kyse voi olla fyysisestä tai psyykkisestä sairaudesta, vankilassa istumisesta tai mistä vain, mitä en osaa kuvitella. Ihan sama. Jos jollakulla on kokemusta tai vinkkejä, niin otan ne mielelläni vastaan.
Itse olen ollut pahasti sekaisin viimeiset kymmenisen vuotta ja sinä aikana olen lähinnä kököttänyt yksin asunnossani, käynyt kaupassa joskus ja kävelyillä öisin, koska silloin ulkona ei ole juuri ketään. Siis koko aikuisen ikäni. Joskus kaljan loppuminen kotoa on pakottanut mut baareihin ja pääasiassa olen tavannut ihmisiä kännissä ja sitten unohtanut koko jutun (alkoholismikin on nyt hallinassa).
En ole yhtään kärryillä nykyteknologiasta, en osaa pukeutua ja vaikutan oudolta, kun yritän tutustua muihin. Olen jopa kehittänyt omituisen puhetavankin ilmeisesti. Johtuu kaiketi runsaasta yksinolosta. Mulla ei ole yhtään työkokemusta tai kokemusta monista muistakaan ilmeisesti normielämään kuuluvista jutuista. Olen mies, enkä ole käynyt armeijaa tai ollut sivarissakaan (hulluus).
Aloitin opinnot tänä syksynä ja on tullut tuskallisen selväksi, että olen ihan pihalla. Tekisi vain mieli piiloutua uudestaan, mutta en käynyt läpi sitä p askaa luovuttaakseni kun asiat on vihdoin paremmin. Kesti kymmenen vuotta päästä tähän. Mun pitäisi olla onneni huipulla. Kävin läpi todella paljon tähän päästäkseni.
Opiskelukaverit tuntuu pitävän mua aika outona tyyppinä. Olen muita hieman vanhempi, mutten niin paljon lopulta. Lisäksi näytän hyvin nuorelta. Mun vitsini ja juttuni näyttää menevän täysin ohi ja osa näyttää pelkäävänkin mua.
Olen siis ikäänkuin herännyt nykymaailmaan ja kokenut sen nyt täydessä loistossaan ja kaameudessaan. Ja olen ihan pihalla. En edes tajunnut ennen, miten pihalla olen ja miten paljon asiat on muuttuneet.
En tajunnut ennen, miten mökkiytynyt olen. Olen niin tottunut erakkomaiseen elämään, että kaikki ulkoapäin tuleva (paitsi tutut ostokset) tuntuu vaaralliselta. Tämä on kai vähän sama juttu kuin laitostuminen. Osa mun vaatteistanikin on 15 vuotta vanhoja tai mahdollisimman samanlaisia kuin ne, mitä mulla oli 15 vuotta sitten. Yllättäen saan pukeutumisestakin kommentteja melkein aina kun lähden ihmisten ilmoille. Haluaisin näyttää siistiltä, mutten osaa enää. Olen elektroniikastakin ihan pihalla. En haluaisi älypuhelinta. Mun kännykkäni on toiminut jo 8 vuotta tosi hyvin ja akku kestää noin viikon, jos en käytä sitä.
Kommentit (27)
Anteeksi pitkä aloitus. Tiivistän sen tähän:
Hullu ihminen on ollut kymmenen vuotta aivan pihalla. Kaipaa vinkkejä käytöksen, elektroniikan, pukeutumisen yms. suhteen, vertaistukea tai kokemuksia asiasta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa, että olet päässyt näin pitkälle! Onnittelut!
Itse en ole ollut pihalla (tai eristyksissä) 10 vuotta, mutta havahduin tänä kesänä miten erilaista nykyelämä on verrattuna vuosien takaiseen. Kaikkea on liikaa ja ihmiset narsistisen itsekkäitä. Hienoin asia nykyelämässä on yksilöllisyyden ja erilaisuuden arvostaminen. Käännä siis asetelma toisin päin, sinulle on annettu erilaisuuden lahja!
En osaa muuta neuvoa, kuin että ole oma itsesi ja mene virran mukana. Kyllä se siitä lähtee käyntiin.
Saitko selville miksi eristäydyit, siis oletko nyt muuten kunnossa?
Olet hakeutunut opiskelemaan eli ottanut ensimmäisen askeleen.
En valitettavasti taida pystyä neuvomaan koska vaikka itsekin olin aika off the grid useita vuosia niin minulla oli kuitenkin lapsi ja mies jonka kanssa asuin, mies kävi töissä normaalisti ja lapsi eskaria ja koulua lopulta. Älä luovuta opiskelun suhteen, kyllä se on reitti takaisin yhteiskuntaan ja kohti normia jos sellainen nyt on tavoittelemisen arvoista.
Minut yllätti että oikeastiko saat kommentteja vaatteistasi jotka ovat 15 v vanhoja? Siis jos ne vain ovat ehjiä ja suht siistejä niin en kyllä ymmärrä miksi niistä kommentoidaan. Muoti toki on muuttunut mutta aika harva loppujen lopuksi niin orjallisesti muotia seuraa ja tänä päivänä näkee todella paljon erilailla pukeutuvia ihmisiä. Minusta tuntuu että käytän hyvin samanlaisia vaatteita nykyäänkin kuin 15 v sitten ja olen aika varma että tuon ikäisiä vaatteita löytyy kaapista myös mutta ei minulle kukaan niistä kommentoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi pitkä aloitus. Tiivistän sen tähän:
Hullu ihminen on ollut kymmenen vuotta aivan pihalla. Kaipaa vinkkejä käytöksen, elektroniikan, pukeutumisen yms. suhteen, vertaistukea tai kokemuksia asiasta.
ap
Erinomainen tiivis tiivistys.
En ole ollut pois. Joten tässä mun neuvot:
Hanki mentori. Eli kaveri tai sukulainen, joka on mukana normaalissa elämänmenossa ja osaa neuvoa.
Katso netistä omaa silmääsi miellyttävä trendikäs nuori mies ja kopioi hänen pukeutumistyylinsä ja tukkamallinsa. Tuntuu tyhmältä kun et ole tottunut näyttämään siltä, mutta toimii ulospäin.
Katsele ja kuuntele miten muut toimii, matki. Sopeudu.
Älypuhelin on hyvä idea, vaikka et siitä pidätkään, koska sillä voit pitää yhteyttä uusiin kavereihisi esim whatsappilla. Se oikeasti helpottaa sun elämää ja tekee susta heti piirun verran helpommin lähestyttävän ja normaalin oloisen.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita kirja tai bloggaa noista vaiheistasi, siitä miten olet pääsemässä "takaisin". Kuulostaa mielenkiintoiselta.
Kiitos! :) Olen huomannut, että ihmiset samoilla taustoilla ja diagnooseilla ei yleensä nouse. Haluaisin auttaa heitä. Toivoisin, että yksi "noussut" voisi vetää muita perässään. Olisi hienoa, jos kokemuksistani olisi apua.
Olen joskus haaveillut kirjan kirjoittamisesta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä äijälle ja kyllä se siitä lähtee!
Muista että joskus pitää mennä vähän epämukavuusalueelle, että voi mennä niitä tavoitteita kohti, joita haluat elämältä. Mainitsemasi uusi teknologia... Ihmiset niitäkin hommia tekee, ja tuskastuttavan moni nytkin työelämässä oleva on ihan pihalla niistä. Mutta ajan oloon suurin osa oppii uutta ja uudet kujeet tulevat tutuiksi.
Muista, että kaiken muun voi opettaa, mutta asennetta ei. Mutta asenne sulla on varmasti kunnossa, ei muuta ku tsemppiä!
Kuulostat älykkäältä ja mielenkiintoiselta ihmiseltä. Älä luovuta! Pienin askelin ja sitkeästi vain eteenpäin. Olisi helpompaa, jos sinulla olisi edes joku läheinen jonka kanssa jutella... Moni painii samantapaisten asioiden kanssa pienemmässä mittakaavassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä piiloudu uudestaan. Vaikea tilanne, ja inhottavaa, että sua pelätään ja pidetään kummana. Onko ketään jolle voisit jutella, miten opiskelijapalveluissa? Toki sielläkin helposti riski ettei ymmärretä ja pitävät outona. Hienoa että olet jaksanut taistella.
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että olet päässyt näin pitkälle! Onnittelut!
Itse en ole ollut pihalla (tai eristyksissä) 10 vuotta, mutta havahduin tänä kesänä miten erilaista nykyelämä on verrattuna vuosien takaiseen. Kaikkea on liikaa ja ihmiset narsistisen itsekkäitä. Hienoin asia nykyelämässä on yksilöllisyyden ja erilaisuuden arvostaminen. Käännä siis asetelma toisin päin, sinulle on annettu erilaisuuden lahja!
En osaa muuta neuvoa, kuin että ole oma itsesi ja mene virran mukana. Kyllä se siitä lähtee käyntiin.
Iso osa sosiaalisuudesta tuntuu nykyisin keskittyvän nettiin. Ennen oltiin läsnä enemmän. Ainakin muistaakseni. Mulla on aika huono muisti kaiken lisäksi.
Koitan suhtautua asioihin humoristisesti. Mähän olen oikeasti enemmän muinaisjäänne kuin mua paljon vanhemmat ihmiset. Mun omat vanhempanikin on menneet ajan mukana eteenpäin. En edes kiinnittänyt siihen huomiota kun me tavataan aika harvoin, mutta näin on. Jopa 90v-mummollani on älypuhelin ja se käyttää näitä pilvipalveluja.
Huomaan kyllä, että opiskelijatoverit myös ehkä pitää mua älykkäämpänä kuin ehkä oikeasti olen. Teen kyllä tehtävät yms. todella huolellisesti ja opiskelen tosissani. Mun outo olemukseni tuntuu vahvistavan tuota mielikuvaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-vie vhs-asema romunkeräykseen, jos sellaisen omistat.
-osta jokin perusälypuhelin ja opettele käyttämään sitä.
-älä tee facebookiin tunnuksia. jos olet paranemassa sairudesta, niin facebook ei tee terveydelle hyvää.
Olet ikään kuin "toipilas", joten älä vaadi itseltäsi liikaa heti alkuun. Muuten uuvut täysin.
Jokainenhan saa olla millainen haluaa, mutta kieltämättä tosiasioita saatat eristää itsesi monista asioista, jos pidät kynsin ja hampain kiinni menneisyudestä. Esimerkiksi kukaan ei osaa edes ajatella, etteikö opiskelijalla olisi älypuhelinta. Älypuhelimella tarkistetaan viime hetkellä muuttuneet luokkatilat, käydään keskusteluja ryhmätöistä ja vapaa-ajan tapaamisista ja juhlista, ylipäätään netissä on nykyään kaikki oppimateriaaleista lähtien.
Jos haluat sulautua massaan, kannattaa pukeutua ajattomasti mutta tämän päivän henkeen. Eihän muodilla tai vaatteilla ole oikeasti juuri merkitystä, mutta se lisää itsevarmuutta, ettei pistä hirveästi toisten silmään. Sellainen perusvaatetus riittää aivan hyvin, eli vaikka sopivat nykyaikaiset farkut, tavalliset perus-t-paidat, hupparit ja vaikka tummat tennarit. Älä ota vaatteista liikaa stressiä :)
Sosiaalisissa tilanteissa jännittäminen ja liiallinen yrittäminen helpottaa luultavasti, kun tutustut ihmisiin ja saat kavereita. Ole rohkeasti oma itsesi vain. Liiallinen häpeän tunne voi tosin olla asia, jota kannattaa ehkä käydä läpi jopa ammatti-ihmisen kanssa. Eli jos häpeä rajoittaa elämääsi ja murehdit esim. iltaisin liikaa kaikkea päivällä tekemääsi ja sanomaasi, ota rohkeasti yhteyttä esimerkiksi depressiohoitajaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että olet päässyt näin pitkälle! Onnittelut!
Itse en ole ollut pihalla (tai eristyksissä) 10 vuotta, mutta havahduin tänä kesänä miten erilaista nykyelämä on verrattuna vuosien takaiseen. Kaikkea on liikaa ja ihmiset narsistisen itsekkäitä. Hienoin asia nykyelämässä on yksilöllisyyden ja erilaisuuden arvostaminen. Käännä siis asetelma toisin päin, sinulle on annettu erilaisuuden lahja!
En osaa muuta neuvoa, kuin että ole oma itsesi ja mene virran mukana. Kyllä se siitä lähtee käyntiin.
narskut on nimenomaan näitä erityisyyden ja yksilöllisyyden suurimpia tavoittelijoita
Tsemppiä! Mulla on parikin ystävää, jotka ovat olleet pahasti masentuneita ja samaan tyyliin "pudonneet kärryiltä" nykykehitysestä. Toinen on sinkku joka on kyllä taas töissä mutta jutut ja kommentit ovat vanhentuneita ja jotenkin 90-luvun huumoria. Hän pääsi pinnalle osittain urheilun avulla, ja koko ajan menee parempaan suuntaan. Käy liikkumassa parissakin porukassa, jonka ansiosta selvästi on paremmin kirimässä mukaan nykymenoon. Hänen kohdallaan arvelisin, että tulevaisuus on hyvin valoisa.
Toinen ystäväni on syvällä masennuksen kourissa, ajoittaiset sairaalajaksot taitavat jatkua edelleen 5 vuoden jälkeenkin. Hänellä on lapsia, joista on pääasiallisesti vastuussa. Exänsä kanssa välit aivan tulehtuneet, eivät kommunikoi lainkaan keskenään. Lapset ovat exällä joka toinen viikonloppu. Tämä ystäväni on työkyvytön ja aivan "pihalla" nykymenosta. Vastustaa myös kaikkia pädejä ja älypuhelimia, eikä soisi lasten käyttää niitä ollenkaan (ovat jo koululaisia). Ystäväni puhuu hieman erikoisesti, ihan kuin jännittäisi koko ajan kommunikointia, yleensä ei vastaa puheluihin, mutta tekstareilla saamme sovittua tapaamisia. Nekin ovat aina hyvin muodollisia ja huolellisesti kirjakielellä kirjoitettuja. Hänen kohdallaan en osaa arvioida mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mitään etenemistä en ole havainnut viime aikoina. Päinvastoin.
Tapaan molempia ystäviäni aika ajoin, mutta rehellisesti sanottuna ikävöin ja kaipaan "vanhoja" aikoja, jolloin heidän kanssaan oli oikeasti hauskaa. Nykyisin heidän kanssaan on erilaista ja toisinaan aika vaivannuttavaakin. Tiedän, että monet vanhat ystävät ovat jääneet, mutta itse elättelen toiveita, että vielä joskus löytyisi sama vanha yhteys joka joskus heidän kanssaan on ollut. Joitain pilkahduksia tästä onkin ollut havaittavissa erityisesti sinkkukaverin kanssa. Tämä vaatii aikaa, ja paljon aikaa, mutta vain aktiivisella elämällä, harrastuksilla ja kommunikoinnilla ulkomaailman kanssa etenemistä voi tapahtua.
Vierailija kirjoitti:
Olet hakeutunut opiskelemaan eli ottanut ensimmäisen askeleen.
En valitettavasti taida pystyä neuvomaan koska vaikka itsekin olin aika off the grid useita vuosia niin minulla oli kuitenkin lapsi ja mies jonka kanssa asuin, mies kävi töissä normaalisti ja lapsi eskaria ja koulua lopulta. Älä luovuta opiskelun suhteen, kyllä se on reitti takaisin yhteiskuntaan ja kohti normia jos sellainen nyt on tavoittelemisen arvoista.
Minut yllätti että oikeastiko saat kommentteja vaatteistasi jotka ovat 15 v vanhoja? Siis jos ne vain ovat ehjiä ja suht siistejä niin en kyllä ymmärrä miksi niistä kommentoidaan. Muoti toki on muuttunut mutta aika harva loppujen lopuksi niin orjallisesti muotia seuraa ja tänä päivänä näkee todella paljon erilailla pukeutuvia ihmisiä. Minusta tuntuu että käytän hyvin samanlaisia vaatteita nykyäänkin kuin 15 v sitten ja olen aika varma että tuon ikäisiä vaatteita löytyy kaapista myös mutta ei minulle kukaan niistä kommentoi.
Siskoni oli myös pari vuotta ikäänkuin ulkona kaikesta. Hän edelleenkin puhuu siitä joskus, miten se vaikuttaa edelleen. Nämä on juttuja, joista ei juuri puhuta.
Itsekin ajattelen samaa opiskelusta. Tarvitsen tutkinnon. Mulla riitti panokset hyvään opiskelupaikkaan onneksi. Tulevaisuuden pitäisi olla turvattu, jos valmistun.
Viimeksi joku kommentoi mun housujani. Ne on vihreät. Osallistuin opiskelijabileisiin ja pari kertaa joku ihmetteli niitä. Munkin mielestäni tämä tuntuu vähän erikoiselta. Ehkä olen tullut vainoharhaiseksi, mutta joskus nuoremmat koululla tosiaan tuntuvat katselevan niitä oudosti. Myönnän toki, että mulla on mieltymys liian isoihin vaatteisiin ja outoihin väreihin. Ennen se oli enemmän ok ehkä.
ap
Aika erakko olen itsekin mutta sosiaalisuus sujuu koska minulla on se periaate että olen oma rento itseni ihmisten edessä ja jos heitä ei miellytä niin haistakoot p*skan. Kun ei välitä mitä muut ovat sinusta mieltä niin on helpompi olla sosiaalinen. Pukeudun itsekin repaleisiin metalli-ja varustelekan rääsyihin joten en mikään pop-muotitietoinen ole itsekään. Ja niin kauan kun et pahalta haise niin ei tarvitse ollakaan.
Oikeasti tosi hienoa että olet jo ottanut sen askeleen, että aloitit opiskelemaan. Koita jaksaa vaikka varmasti onkin tosi stressaavaa ja tuntuu ulkopuoliselta. Kyllä se tulee helpottumaan ajan kuluessa. Hanki se älypuhelin jos haluat sopeutua nopeammin ja paremmin joukkoon. Jos sulla on rahaa, hommaa myös modernimpia vaatteita, eihän niitä tarvii kuin muutama asu jos peset viikottain kerran tai pari pyykkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi pitkä aloitus. Tiivistän sen tähän:
Hullu ihminen on ollut kymmenen vuotta aivan pihalla. Kaipaa vinkkejä käytöksen, elektroniikan, pukeutumisen yms. suhteen, vertaistukea tai kokemuksia asiasta.
ap
Erinomainen tiivis tiivistys.
En ole ollut pois. Joten tässä mun neuvot:
Hanki mentori. Eli kaveri tai sukulainen, joka on mukana normaalissa elämänmenossa ja osaa neuvoa.
Katso netistä omaa silmääsi miellyttävä trendikäs nuori mies ja kopioi hänen pukeutumistyylinsä ja tukkamallinsa. Tuntuu tyhmältä kun et ole tottunut näyttämään siltä, mutta toimii ulospäin.
Katsele ja kuuntele miten muut toimii, matki. Sopeudu.
Älypuhelin on hyvä idea, vaikka et siitä pidätkään, koska sillä voit pitää yhteyttä uusiin kavereihisi esim whatsappilla. Se oikeasti helpottaa sun elämää ja tekee susta heti piirun verran helpommin lähestyttävän ja normaalin oloisen.
Mielestäni nykyajan pukeutuminen näyttää vain oudolta ja epämukavalta. Todennäköisesti en ole vain tutustunut asiaan kovin syvällisesti, enkä voi ajatella niin, jos haluan sopeutua. Jos joutuisin jonnekin renessanssiajan palatsiin, niin mun pitäisi kai oppia käyttämään korkokenkiä.
Se on kai paha, että lähinnä pidän esim 60v-isäpuoleni pukeutumista hyvänä tyylinä, jos sitä voi tyyliksi sanoa. Isäpuoli pukeutuu niin kuin 60v+ poliitikot ja muut tärkeät ihmiset pukeutuvat.
Olen kuitenkin oikeasti aika nuori. Enkä rehellisesti sanottuna osaa pukeutua edes niin kuin tyylikäs vanha tärkeä mies.
Meidän vuosikurssilla on tuolla koululla whatsapp ryhmä. Ehkä jään jostain paitsi ilman sitä. Nytkin pitäisi tehdä joku ryhmätyö. Olen tehnyt jo kaiken yksin, mutta tämä tosiiaan piti tehdä ryhmänä...
ap
Kirjoita kirja tai bloggaa noista vaiheistasi, siitä miten olet pääsemässä "takaisin". Kuulostaa mielenkiintoiselta.