Pitääkö tuttaville valehdella kun he kyselevät kuulumisia?

Päätät itse, ei sinun "pidä" tehdä/vastata jollain tietyllä tavalla. Eikä edes tarvitse valehdella, sanot vaikka ympäripyöreästi että "Eipä tässä mitään uutta, mitä sinulle kuuluu".

Vointiasi voisi kyllä parantaa jos sinulla on ystävä johon luotat ja jolle voisit kertoa rehellisesti mitä ajattelet ja mitä sinulle kuuluu.

Ja oikeastaan, samaan kokonaisuuteen vissiin kuuluu se, että jos joku kysyy minulta minkälaisista asioista pidän ja mistä olen kiinnostunut ja mitä toivon elämältä...

niin pitääkö minun sepittää jotain mitäsattuu pitämisiä/kiinnostuksia/toiveita?

vai pitääkö minun kertoa rehellisesti että en tiedä mitä "pitäminen" ja "kiinnostus" ja "toiveet" tarkoittavat ja että kenties se johtuu siitä että en tiedä syytä elää?

-ap

Erittäin hyvä kysymys. Olen itse painiskellut saman asian kanssa varmaan 12-vuotiaasta saakka ja nyt ikää on 37. Kun menee huonosti, tottumus iskee päälle: kerron että eipä tässä mitään erikoista ole, samaa vanhaa vaan... ja se sama vanha on itse asiassa juuri niitä itsetuhoajatuksia, pohjatonta yksinäisyyttä ja kelvottomuuden tunnetta, mutta tätähän kysyjä ei tiedä. Eivät nuo omaiset osaa käsitellä sitä karmeaa ajatusmaailmaa joka minua kiduttaa päivästä päivään. 

Toivotan ap:lle voimia ja jaksamista, toivoa siitä että elämä alkaa kääntyä valon puolelle. T. M37.

"Mitä kuuluu?" ei todellakaan tarkoita, että kysyjälle pitää avautua todellisista kuulumisista. Siihen vastataan esim. että "Siinähän se, entäs itsellesi?". Sitten siirrytään puhumaan yleisistä asioista.

Terapeutillesi sitten kerrot, mitä todella kuuluu.

Minää en ainakaan koskaan valehtele.

Älkää nyt hei käyttäkö tota sanaa iiitttseeemmmuuuurrrhhhaaa täällä, kun sellaiset viestit poistetaan täältä! :( Tahtoisin keskustella aiheesta mutta ei maksa vaivaa, koska poistetaan.

Todellisen olon kertomiselle on oma aikansa ja paikkansa. Tuttavan kysymänä esim. kadulla tai kaupassa "mitä kuuluu" on lähinnä keskustelun / pintapuolisten kuulumisten vaihdon avaus. Syvällisemmin voi avautua muissa olosuhteissa. Itse olen masentunut yms. ja vastaan aina, ihan hyvää kuuluu tai mitäs tässä. En oleta, että joku tuttava haluaa kaupan maitohyllyllä kuulla, miten ihan oikeasti menee.

Jaa, ai että "kuulumiset" on vain pintapuolista mitäsattuujutustelua kuten pari henkilöä täällä on vastannut..? Ok. Mutta siinä tapauksessa en kyllä ymmärrä miksi niitä kuulumisia ollenkaan jutellaan. En ymmärrä miksi ihmisillä on pintapuolisia mitäsattuuihmissuhteita.

Ei multa oo koskaan kukaan tollasia henkilökohtaisuuksia kysynyt, eivät edes parhaat kaverini! Kerron mitä kerron ja mitä jätän kertomatta, on se oma asiani.

Ei kun kerro totuus. Voi tulla shokkina joillekin, mutta pidemmälle päälle ihmiset arvostaa totuudenpuhujia enemmän kuin mitään valkoisia valheita latelevia sievistelijöitä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kun kerro totuus. Voi tulla shokkina joillekin, mutta pidemmälle päälle ihmiset arvostaa totuudenpuhujia enemmän kuin mitään valkoisia valheita latelevia sievistelijöitä.

Ei kun pitää vastatata: "anteeksi, en voi kertoa miten minulla menee, se olisi sopimatonta, en tahdo järkyttää sinua"

Vierailija kirjoitti:

Kun tuttavani kyselevät minulta kuulumisia, pitääkö minun valehdella?

Siis pitääkö minun kertoa "minulla menee hyvin, voin hyvin, olen työskennellyt ja tapaillut ihmisiä ja lenkkeillyt ja lukenut kirjoja"?

Vai pitääkö minun kertoa totuus?

Siis pitääkö minun kertoa "minulla menee samoin kuin aina, samoin kuin lapsesta asti, voin huonosti, olen viettänyt kaiken aikani harkiten itsemurhaa, en tiedä syytä elää, lääkkeet ja terapia eivät mitään hyödytä, juuri nyt olen menossa kotiin itkemään kuten joka ilta"?

...

Jos tuttavani kysyvät minulta harrastuksistani, musiikkimaustani, elokuvamaustani, matkoistani, perheestäni, ym, niin pitääkö minun puhua noista asioista? Vai pitääkö minun vastata rehellisesti eli pitääkö minun kertoa heille "en välitä noista asioista yhtään, en ajattele niitä yhtään, ajattelen vain itsemurhaa... musiikilla ei ole minulle merkitystä, ainoa millä on minulle merkitystä on että en tiedä syytä elää"?

Olen ihan samassa veneessä, ollut lapsesta asti. Toivottavasti tätä ketjua ei poisteta tuon kielletyn sanan, *tse*urha, takia. Sen takia en jaksa kirjoittaa enempää, kun aina on poistettu. T: N45

Tilanteen mukaan. Tuttavalle kaupassa voi sanoa vaikka että on väsynyt tms. Läheiselle ystävälle sopivassa tilanteessa avautua enemmän. Ei sinulla ole mitään velvollisuutta kertoa ”totuutta” jokaiselle vastaantulijalle ellet ole sitten todella avoin luonteeltasi.