Luulin jo olevani sinut pojan homouden kanssa, mutta näköjään en
Poika 17v, kertoi homoudestaan jo melkein vuosi sitten ja ajattelin silloin, että ei se mitään, rakastan poikaa sellaisena kuin hän jne. Nyt on löytynyt ensimmäinen poikaystävä ja poika lähti tämän luokse yökylään. Olen hirveä ihminen, en voi sille mitään että puistattaa ajatella poikaani toisen pojan/miehen kanssa nyt, kun se poikaystävä on todella olemassa ja olen tavannutkin hänet. Pitääkö lyödä pää seinään, vai millä saan itseni järkiini?
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt miten käy lapsenlapsien? Suvun geenit kun ei enää jatku.
Jotkut homot hankkivat lapsen lesbon kanssa. Ei muuta kuin nesteet muumimukiin ja pipetillä sisään.
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt miten käy lapsenlapsien? Suvun geenit kun ei enää jatku.
Mitä ap:n tarkalleen ottaen pitäisi asiasta pohtia? Ja kuinka ap:n pohtiminen vaikuttaa siihen tuleeko lapsenlapsia vai ei?
Sulla on avoimet ja hyvät välit poikasi kanssa. Älä mieti seksiä. Korkeintaan puhu, että olet huolissasi suojaamattomasta seksistä. Ole aina poikasi tukena, tuli mitä tuli. Auta, jos tulee ongelmia. Kaikki haluavat seksiä, muodossa jos toisessa. Iloitse, että poikasi kasvaa aikuiseksi, johon kuuluu onnellinen yhteiselo kumppanin kanssa.
Olemme itsekin olleet nuoria joskus. Muistatko, miten seksi vei, ja taksi toi...
Vierailija kirjoitti:
Jaaha, täältä sensuroitiin pois hiv:n riskit. Ei muuta kuin silmät ja korvat vaan kiinni.
Ei "suurempi Hiv riski" heteroksi muuta. Itse varmaan eläisin rakastaen, mutta tietenkin mahdollisimman turvallisesti ja hyväksyn riskit siinä sivussa ja ehkä elän pahimmillaan lyhyemmän elämän. Silti parempi lyhyt onnellinen elämä kuin rakkaudeton pitkä. En siis ole homomies mutta ihan pohdintana tätä mietin jos olisin sellaiseksi syntynyt.
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt miten käy lapsenlapsien? Suvun geenit kun ei enää jatku.
Oletko juuri sinä miettinyt asiaa näin päin.
Elämä on muutakin kuin lapsien tekoa. Kannattaa myös sinne omaan tajuntaan iskostaa seuraavanlainen ajatus. Sinun tai kenenkään muun jälkeläiset eivät ole mitään toiveautomaatteja joiden pitäisi täyttää sinun tai heidän toiveet. Jälkeläisesi eivät ole sinun tai kenenkään jatkeita.
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt miten käy lapsenlapsien? Suvun geenit kun ei enää jatku.
En ole miettinyt. Ehkä tytär hankkii biologisia lapsia, ehkä ei. Ei se minun asiani enää ole, kun olen omat lapseni jo tehnyt. No tietysti, nyt kun mietin, haluaisin lapsenlapsia, mutta en tietenkään voi vaatia niitä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Sulla on avoimet ja hyvät välit poikasi kanssa. Älä mieti seksiä. Korkeintaan puhu, että olet huolissasi suojaamattomasta seksistä. Ole aina poikasi tukena, tuli mitä tuli. Auta, jos tulee ongelmia. Kaikki haluavat seksiä, muodossa jos toisessa. Iloitse, että poikasi kasvaa aikuiseksi, johon kuuluu onnellinen yhteiselo kumppanin kanssa.
Olemme itsekin olleet nuoria joskus. Muistatko, miten seksi vei, ja taksi toi...
Yritän ajatella näin.
ap
Sinulla on myös oikeus olla surullinen poikasi valinnan takia.
Äläpä ajattele kenenkään seksielämää. Ihminen on muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on myös oikeus olla surullinen poikasi valinnan takia.
Valinnan? Valitsitko sä olla hetero? En mäkään.
Mä olen aina puhunut lapsilleni neutraalisti tyyliin "sitten joskus kun tuotte tyttö- tai poikaystäviä kylään". Olenko mä ainoa jolle asia on oikeasti ihan sama? Toki sikäli toivon lasteni olevan heteroita koska tämä maailma ei vielä ole tasa-arvoinen. Mutta henkilökohtaisella tasolla, ihan sama. Pääasia että ovat sinut itsensä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on myös oikeus olla surullinen poikasi valinnan takia.
No mitäs sitten jos alapeukutatte? Ei ole oikeutta olla surullinen? Niinkö?
Voit surea poikasi valintaa mutta hyväksyä asian täysin käytännön tasolla. Niin minä tekisin. Ja olen ihan uskonnoton ihminen, ei ole mitään raamatullista taustalla tässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on myös oikeus olla surullinen poikasi valinnan takia.
Valinnan? Valitsitko sä olla hetero? En mäkään.
Mä olen aina puhunut lapsilleni neutraalisti tyyliin "sitten joskus kun tuotte tyttö- tai poikaystäviä kylään". Olenko mä ainoa jolle asia on oikeasti ihan sama? Toki sikäli toivon lasteni olevan heteroita koska tämä maailma ei vielä ole tasa-arvoinen. Mutta henkilökohtaisella tasolla, ihan sama. Pääasia että ovat sinut itsensä kanssa.
Todella rasistinen maailma vielä on ja pahimpina uskovaiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on myös oikeus olla surullinen poikasi valinnan takia.
Valinnan? Valitsitko sä olla hetero? En mäkään.
Mä olen aina puhunut lapsilleni neutraalisti tyyliin "sitten joskus kun tuotte tyttö- tai poikaystäviä kylään". Olenko mä ainoa jolle asia on oikeasti ihan sama? Toki sikäli toivon lasteni olevan heteroita koska tämä maailma ei vielä ole tasa-arvoinen. Mutta henkilökohtaisella tasolla, ihan sama. Pääasia että ovat sinut itsensä kanssa.Todella rasistinen maailma vielä on ja pahimpina uskovaiset.
Olen kommentin kirjoittaja enkä ole minkään sortin uskovainen.
Vai voisiko tässä kuitenkin olla kyse jostain ikäkriisistä tai tyhjän pesän syndroomasta, kun nuorempikin lapsista on aikuistumassa? Se olisi ehkä helpompi hyväksyä. No kohta alan katsella Sohvaperunoita ja yritän unohtaa nämä ajatukset.
ap
Eikai ne välttämättä siellä edes paneskele
Vierailija kirjoitti:
Vai voisiko tässä kuitenkin olla kyse jostain ikäkriisistä tai tyhjän pesän syndroomasta, kun nuorempikin lapsista on aikuistumassa? Se olisi ehkä helpompi hyväksyä. No kohta alan katsella Sohvaperunoita ja yritän unohtaa nämä ajatukset.
ap
Olet epävarma miten suhtautua ylipäänsä homouteen, siitä on kyse. Ehkä asia selkeytyy ajan kanssa jos pohdiskelet sitä enemmän.
Mitäs ap:lle kuuluu sitten järkytyksen?
Muista valistaa poikaa kondomien käytöstä.
Oletko miettinyt miten käy lapsenlapsien? Suvun geenit kun ei enää jatku.