Lue keskustelun säännöt.
Kadutko lapsien hankkimista? mies haluaa lapsia, minä en oikein tiedä...
31.08.2018 |
ollaan menossa siihen suuntaan että pian pitäis alkaa päättämään tehdäänkö niitä vai ei. Mies haluaa lapsia mutta sanoo että haluaa mielummin olla minun kanssani vaikka ilman niitä lapsia.
Minulla on selvät urasuunnitelmat ja haluan menestyä. Pelkään että lapset estäisi kouluttautumisen loppuun siihen ammattiin mihin pyrin ja pelkään että en voisi tehdä sitä työtä samalla panoksella lapsien takia.
Pelkään myös että jäisin yksinhuoltajaksi. Sitä pelkään eniten. Mitä jos mies ei osallistu lapsen hoitamiseen ja se onkin yhtäkkiä ihan vaan mun lapsi eikä miehen. Mitä jos koko suhde kariutuu lapsen tuoman lisäpaineen takia
Nuorempana halusin varmasti perheen mutta nyt kun katson tilannetta niin en vain koe että pystyisin siihen. Jaksan juuri ja juuri elämää tällaisenaan niin mitä jos olisi yksi ihminen huolehdittavana vielä... jäisin ihan yksin siihen kuitenkin ja en koskaan saavuttaisi uraan liittyviä tavoitteitani.
Neuvoja? vielä on hedelmällistä aikaa reilusti jäljellä että sinänsä ei kiire mutta pitäis suunnitella asioiden kulkua lähinnä ja sitä että millainen suhde meillä sitten on jos mies ei saa haluamiansa lapsia tai jos minä hankin ne lapset ja kaikki hajoaa käsiin
ps. pahoittelen sekavaa kirjoitusta
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä. Aika hurjaa ja pelottavaa, kun niin moni tuntuu olevan sitä mieltä, että on ihan tavallista katua... Onko kyse nuoremmasta sukupolvesta? Eivät monet nuoret enää kestä itsekeskeisestä elämästä luopumista? Koska ainakaan minun (kohta 50v) laajassa kaveripiirissä ei ole katujia. Jos joku on, on salannut sen visusti, eikä ole näkynyt äitiydessä mitenkään.
Lapsivapaus ei tee kenestäkään itsekeskeistä. Väitteesi perusteella lapsettomat ovat itsekeskeisiä, joten tämä pätisi myös heihin, jotka ovat vielä lapsettomia tai ovat sitä olleet joskus, kuten kaikki.
Olitko siis itse ennen lapsien tekemistä itsekeskeinen p***iainen? Sääli läheisiäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama, että aina ajatellut että ei nyt ihan pakko, mutta joskus haluan perustaa perheen. No tänä vuonna tulee 33v täyteen eikä vieläkään ole sellaista fiilistä että nyt! Mies on samoilla linjoilla onneks, eli ehkä joskus 1 lapsi muttei nyt ole erityistä hinkua. Se on niin iso elämänmuutos varsinkin jos on vaativa lapsi, oon seurannut läheltä, että huhhuh... Ajattelen että aika näyttää ja jos ikinä ei tule sellaista oloa että nyt haluan äidiksi, niin sitten jään lapsettomaksi. Kyllä muakin ahdistaa, mutta oon sitä mieltä että näin isot päätökset pitää tehdä tunteella, ei järjellä "oon nyt jo tän ikäinen joten olisi jo aika":...