Sisko sekosi saatuaan vauvan
Siskoni sai vauvan keväällä ja yhteinen ajanvietto hänen kanssaan on mennyt sen jälkeen aivan mahdottomaksi. Sisko vauvoineen tapaa säännöllisesti meitä eli perhettäni, johon kuuluu kaksi pientä omaa lastani. Hän jatkuvasti polttaa hermonsa siihen että hänen vauvansa ei saa nukahdettua kun muut (lähinnä minun lapseni) metelöivät. En itse jaksa ymmärtää tuollaista kiukuttelua sillä esikoiseni (joka myös oli herkkäuninen) ollessa vauva, ei olisi tullut mieleenikään syyttää muita vaan lähdin vauvan kanssa vaikka vaunulenkille tai kotiin päiväuniaikaan vaikka se tylsää onkin.
Samoin jos kyläilyä seuraavana päivänä meillä lapset sattuvat sairastumaan, siskoni hermostuu siitä minulle ikään kuin olisin tiennyt lasten sairastuvan ja olisin altistanut hänet ja vauvansa tahallisesti taudille. Onkohan tällainen jotain ohimenevää vai onko siskostani tullut lopullisesti hermoheikko? Olen tähän asti suhtautunut noihin tunteenpurkauksiin tyynesti mutta pikkuhiljaa alkaa kyllästyttää nämä kyläilyt kun niistä jää aina paha mieli.
Kommentit (38)
En tietääkseni missään väittänyt että kahden lapsen äitinä tiedän millaista kaikkien äitien arki on. Yritin vain viestittää ettei omienkaan lapsieni kanssa ole ollut niin ruusuista mutta en silti ole purkanut sitä toisiin ihmisiin. Mutta en tiedä mitä odotin, täällä av:llahan kaikki kanaemot on sitä mieltä että äidit saa käyttäytyä toisia kohtaan miten sattuu, onhan heillä se ikuinen get out of jail-kortti eli se vauva.
-ap
Vierailija kirjoitti:
En tietääkseni missään väittänyt että kahden lapsen äitinä tiedän millaista kaikkien äitien arki on. Yritin vain viestittää ettei omienkaan lapsieni kanssa ole ollut niin ruusuista mutta en silti ole purkanut sitä toisiin ihmisiin. Mutta en tiedä mitä odotin, täällä av:llahan kaikki kanaemot on sitä mieltä että äidit saa käyttäytyä toisia kohtaan miten sattuu, onhan heillä se ikuinen get out of jail-kortti eli se vauva.
-ap
Musta sä olet uskomattoman tunnekylmä ihminen. Ei täällä kukaan ole sanonut että siskosi on jotenkin oikeutettu purkamaan pahaa oloaan, vaan täällä on yritetty kertoa sulle mahdollisia syitä käytöksen taustalla. Sen sijaan että edes yrittäisit tukea ja ymmärtää tuota ehkä vähän väsynyttä, turhautunutta ja ehkä yksinäistäkin (hakeutuu seuraasi vaikeuksista huolimatta) äitiä, toistat joka tekstissäsi kuinka sä olit tässäkin asiassa parempi äiti kun osasit hoitaa tilanteen paremmin. Kyllä, vauvojen kanssa on joskus vaikeaa, toiset kestää sen paremmin. Ei se silti susta mitenkään parempaa tee. Kyllä sitä soisi edes toiselta äidiltä saavan ymmärrystä mutta sä olet kyllä susi toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tietääkseni missään väittänyt että kahden lapsen äitinä tiedän millaista kaikkien äitien arki on. Yritin vain viestittää ettei omienkaan lapsieni kanssa ole ollut niin ruusuista mutta en silti ole purkanut sitä toisiin ihmisiin. Mutta en tiedä mitä odotin, täällä av:llahan kaikki kanaemot on sitä mieltä että äidit saa käyttäytyä toisia kohtaan miten sattuu, onhan heillä se ikuinen get out of jail-kortti eli se vauva.
-ap
Musta sä olet uskomattoman tunnekylmä ihminen. Ei täällä kukaan ole sanonut että siskosi on jotenkin oikeutettu purkamaan pahaa oloaan, vaan täällä on yritetty kertoa sulle mahdollisia syitä käytöksen taustalla. Sen sijaan että edes yrittäisit tukea ja ymmärtää tuota ehkä vähän väsynyttä, turhautunutta ja ehkä yksinäistäkin (hakeutuu seuraasi vaikeuksista huolimatta) äitiä, toistat joka tekstissäsi kuinka sä olit tässäkin asiassa parempi äiti kun osasit hoitaa tilanteen paremmin. Kyllä, vauvojen kanssa on joskus vaikeaa, toiset kestää sen paremmin. Ei se silti susta mitenkään parempaa tee. Kyllä sitä soisi edes toiselta äidiltä saavan ymmärrystä mutta sä olet kyllä susi toiselle.
En ymmärrä mitä tunnekylmää siinä on että olen tähän asti suhtautunut tyynesti siskoni huutamiseen ja ottanut suuttumuksen vastaan. Mutta joku raja minullakin on. Kummallista että ajattelet että siskoni saa olla lyhytpinnainen ja on ok räyhätä mutta minulla pitäisi olla loputon pinna. Eikö se ole vähän ristiriitaista? Joo, siskolla on tuoreena äitinä nyt vaikeaa ja haluan häntä tukea mutta toivoisin hänen ymmärtävän hallitsemattomien tunteenpurkauksiensa seuraukset täällä vastaanottajapäässä. Kurjaa on toistuvasti joutua lohduttamaan itkevää lastani kun hän ihmettelee miksi täti sanoo rumasti, eikö täti enää pidä minusta.
Oletpa todella ikävä sisko, ap. Ei voi muuta sanoa.
No niin. Sainkin tästä provosta riidan aikaiseksi kuten aavistinkin. All yours! Jatkakaa.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Oletpa todella ikävä sisko, ap. Ei voi muuta sanoa.
Millä tavalla voisin tässä tilanteessa sitten olla parempi sisko? Eikö riitä että kuuntelen siskoni murheita ja yritän myötäelää, hoivaan siskonpoikaani, vaihdan vaippaa ja syötän, teen meille ruokaa jotta siskokin pääsee välillä valmiiseen pöytään ja annoin tarpeellisia lastenhoitotarvikkeita jotta hänen ei tarvitsisi kaikkea ostaa? Onko liikaa pyydetty että hän puolestaan ei tiuskisi alle kouluikäisille lapsille heidän omassa kodissaan ihan normaaleista leikinäänistä tai huutaisi ja kiroilisi minulle lasteni kuullen?
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tietääkseni missään väittänyt että kahden lapsen äitinä tiedän millaista kaikkien äitien arki on. Yritin vain viestittää ettei omienkaan lapsieni kanssa ole ollut niin ruusuista mutta en silti ole purkanut sitä toisiin ihmisiin. Mutta en tiedä mitä odotin, täällä av:llahan kaikki kanaemot on sitä mieltä että äidit saa käyttäytyä toisia kohtaan miten sattuu, onhan heillä se ikuinen get out of jail-kortti eli se vauva.
-ap
Musta sä olet uskomattoman tunnekylmä ihminen. Ei täällä kukaan ole sanonut että siskosi on jotenkin oikeutettu purkamaan pahaa oloaan, vaan täällä on yritetty kertoa sulle mahdollisia syitä käytöksen taustalla. Sen sijaan että edes yrittäisit tukea ja ymmärtää tuota ehkä vähän väsynyttä, turhautunutta ja ehkä yksinäistäkin (hakeutuu seuraasi vaikeuksista huolimatta) äitiä, toistat joka tekstissäsi kuinka sä olit tässäkin asiassa parempi äiti kun osasit hoitaa tilanteen paremmin. Kyllä, vauvojen kanssa on joskus vaikeaa, toiset kestää sen paremmin. Ei se silti susta mitenkään parempaa tee. Kyllä sitä soisi edes toiselta äidiltä saavan ymmärrystä mutta sä olet kyllä susi toiselle.
En ymmärrä mitä tunnekylmää siinä on että olen tähän asti suhtautunut tyynesti siskoni huutamiseen ja ottanut suuttumuksen vastaan. Mutta joku raja minullakin on. Kummallista että ajattelet että siskoni saa olla lyhytpinnainen ja on ok räyhätä mutta minulla pitäisi olla loputon pinna. Eikö se ole vähän ristiriitaista? Joo, siskolla on tuoreena äitinä nyt vaikeaa ja haluan häntä tukea mutta toivoisin hänen ymmärtävän hallitsemattomien tunteenpurkauksiensa seuraukset täällä vastaanottajapäässä. Kurjaa on toistuvasti joutua lohduttamaan itkevää lastani kun hän ihmettelee miksi täti sanoo rumasti, eikö täti enää pidä minusta.
Sinun olisi hyvä sanoa siskollesi että lasten kuullen / lapsillesi ei huudeta. Ja että hänen on hyvä hakea apua masennukseen/väsymykseen/ ahdistukseen neuvolasta ja sanoa että on tervetullut luoksesi kun osaa käyttäytyä.
Voit sanoa, että lapsen nukkumattomuus ahdistaa, että ymmärrät sen, mutta ahdistuksen purkaminen toisiin ei ole hyväksyttävää.
Ehdota, että lapsen kanssa yritetään päiväunia kävelyllä, tai tapaatte ennen/jälkeen päiväunien.
Sain neuvolasta lähetteen kunnan perhetyöntekijään kun lapseni ei nukkunut yöllä kuin tunnin pätkissä vielä 8kk ja olin ihan poikki. Sain kotiapua 3x3h eli joku hoiti lastani ja ohjeita unikouluun. Elämä alkoi näyttää valoisammalta tämän jälkeen, samoin kun lapsi vähitellen kuukausien päästä alkoi nukkumaan hieman paremmin vain kahdella/yhdellä heräämisellä.
Onko siskosi yksinhuoltaja? Löytyykö kunnastasi jotain apua yksinhuoltajille?
Etkö voi vain auttaa siskoasi haukkumisen sijaan?
Jos siskosi on tosi agressiivinen niin viimeinen keino on tehdä lastensuojeluilmoitus jos sinulle herää epäilys että hän ei pärjää lapsen kanssa. Itselleni on tullut aivan järkyttävä raivostus kun olen itse ollut todella väsynyt ja lapsi ei nukahda päiväunille. Minun on vain pitänyt lähteä pois huoneesta ja olen kyllä kiroillutkin kuin seireeni, mutta en ikinä tekisi sitä jos olisin vieraana tai muita vieraita kotona. Juotuani lasillisen vettä ja hengähdettyäni olen mennyt rauhoittuneena uudelleen nukuttamaan tai sitten päiväunet on tehty myöhemmin.
Toisin sanoen, ymmärrän siskosi raivostumisen tunteen, mutta en hänen reaktioitaan teitä kohtaan. Noin ei saa käyttäytyä lapsille eikä aikuisille.
Miten lapsi nukkuu muuten ja onko lapsen isästä mitään apua? Eli aloita keskustelu että oletko aivan väsynyt ja ehdota, että pyytää neuvolasta apua jaksamiseen.
Auta sitä siskoasi.
Älä moralisoi ja saarnaa edessäpäin, esitä kaikkitietävää parempaa äitiä.
Älä hauku takanapäin.
Älä sotke viranomaisia asiaan.
Kysy asiallisesti miten voisit auttaa häntä.
Auta.
Jonkun pitäisi ottaa nyt apn siskoa jämäkästi harteista, katsoa silmiin ja kertoa että joo, tämä lapsi ei nuku nyt ja se tuntuu maailman pahimmalta asialta tässä hetkessä mutta jossain vaiheessa se kuitenkin nukkuu sillä tavoin ja niin pitkään kuin nukkuu. Ja tämä lapsi tulee joskus sairastumaan ekaa kertaa ja se on todella ikävää ja pelottavaakin mutta niin tulee käymään ja tulee käymään vielä monia kertoja hänen lapsuutensa aikana. Lasta voi suojata mutta kaikkea ei voi hallita. Ympärillä on sisko perheineen tarjoamassa tukeaan mutta heidänkään ei voi olettaa kykenevän hallitsemaan kaikkea. Näitä asioita kannattaa miettiä jotta ei tule hädän hetkellä työnnettyä pois sellaisia ihmisiä jotka haluavat auttaa.
T. Synnytyksen jälkeisen masennuksen läpikäynyt erityislapsen äiti
Lapsen saaminen on henkisesti niin kova paukku, jos on traumaattista taustaa esim. kiintymyssuhteen osalta, että kannattaa ihan todella katsoa vähän sen tuoreen äidin perään, että ei hänellä vaan mene överiksi se huolehtiminen ja että pitäisi itsestäänkin huolen. Itsellä meni överiksi ja sitä yli kymmenen vuotta selvittelin. Ihmiset reagoi kovin eri tavoin vanhemmuuteen ja toisen reaktioita ei välttämättä voi ymmärtää. Edes ammattilaiset. Kannattaa kaikesta huolimatta olla lempeä tuorelle äidille ja tarjota tukea.
Siskosi on itsekäs, kun änkeää teille vauvan uniaikaan.
Vaikka ajatteleekin lapsensa parasta, ei se oikeuta odottamaan, että koko maailma "polvistuu" juuri hänen ja lapsensa eteen.
Sinä voit tukea siskoasi olemalla hänen kanssaan silloin, kun vauva ei nuku ja jos vauva on herkkäuninen ja äiti väsynyt, nukkuvat sitten kotona. Voit myös tiedustella, painaako tai vaivaako siskoasi jokin asia, onko kaikki ok. Jos siskosi on väsynyt vauva-ajasta tai tuntee yksinäisyyttä ja epävarmuutta äitiydestään, on hänen asiansa hoitaa ongelmaa jossakin muualla kuin joka negatiiviinen hetki änkeytyä luoksesi.
Ap ei ole kylmä sisko vaan aika realisti mielestäni.
Muille on siis ilmeisen ok ängetä toiselle kylään aina silloin kun huvittaa ja samalla olettaa, että talossa hommat pyörivät vain hänen toiveensa mukaisesti. Kyllähän se niin on, että vieras tulee ajallaan, talo toimii tavallaan.
Siskosi ilmeisesti tarvitsisi järeämpää apua. Neuvolassa asia puheeksi, kyllä sieltä tarvittaessa ohjataan eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Siskosi on itsekäs, kun änkeää teille vauvan uniaikaan.
Vaikka ajatteleekin lapsensa parasta, ei se oikeuta odottamaan, että koko maailma "polvistuu" juuri hänen ja lapsensa eteen.
Sinä voit tukea siskoasi olemalla hänen kanssaan silloin, kun vauva ei nuku ja jos vauva on herkkäuninen ja äiti väsynyt, nukkuvat sitten kotona. Voit myös tiedustella, painaako tai vaivaako siskoasi jokin asia, onko kaikki ok. Jos siskosi on väsynyt vauva-ajasta tai tuntee yksinäisyyttä ja epävarmuutta äitiydestään, on hänen asiansa hoitaa ongelmaa jossakin muualla kuin joka negatiiviinen hetki änkeytyä luoksesi.
Ap ei ole kylmä sisko vaan aika realisti mielestäni.
Muille on siis ilmeisen ok ängetä toiselle kylään aina silloin kun huvittaa ja samalla olettaa, että talossa hommat pyörivät vain hänen toiveensa mukaisesti. Kyllähän se niin on, että vieras tulee ajallaan, talo toimii tavallaan.
Siskosi ilmeisesti tarvitsisi järeämpää apua. Neuvolassa asia puheeksi, kyllä sieltä tarvittaessa ohjataan eteenpäin.
Ap on kutsunut tuohon aikaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskosi on itsekäs, kun änkeää teille vauvan uniaikaan.
Vaikka ajatteleekin lapsensa parasta, ei se oikeuta odottamaan, että koko maailma "polvistuu" juuri hänen ja lapsensa eteen.
Sinä voit tukea siskoasi olemalla hänen kanssaan silloin, kun vauva ei nuku ja jos vauva on herkkäuninen ja äiti väsynyt, nukkuvat sitten kotona. Voit myös tiedustella, painaako tai vaivaako siskoasi jokin asia, onko kaikki ok. Jos siskosi on väsynyt vauva-ajasta tai tuntee yksinäisyyttä ja epävarmuutta äitiydestään, on hänen asiansa hoitaa ongelmaa jossakin muualla kuin joka negatiiviinen hetki änkeytyä luoksesi.
Ap ei ole kylmä sisko vaan aika realisti mielestäni.
Muille on siis ilmeisen ok ängetä toiselle kylään aina silloin kun huvittaa ja samalla olettaa, että talossa hommat pyörivät vain hänen toiveensa mukaisesti. Kyllähän se niin on, että vieras tulee ajallaan, talo toimii tavallaan.
Siskosi ilmeisesti tarvitsisi järeämpää apua. Neuvolassa asia puheeksi, kyllä sieltä tarvittaessa ohjataan eteenpäin.
Ap on kutsunut tuohon aikaan...
En ole kyllä siskoa mihinkään tiettyyn aikaan kutsunut ja vaikka olisinkin niin eihän hänen olisi pakko tulla vauvanhoidon kannalta huonolla hetkellä kyläilemään. Lähinnä varmistaa mihin aikoihin ollaan kotosalla ja tulee oman aikataulunsa mukaan.
Ikävintä tässä tilanteessa on se että siskoa ja tämän vauvaa olisi tosi kiva nähdä vaikka vielä useamminkin jos ei tarvitsisi jatkuvasti olla varpaillaan sen suhteen että mikä häiritsee häntä niin paljon että muuttuu vihamieliseksi. Vierailut on omien lastenikin kannalta vaikeita kun joskus vauvaa saa silitellä ja toisinaan täti ärähtää tosi ikävästi jos vauvaa haluaisi paijata. Toki sen ymmärrän että aina ei ole sopiva hetki mutta välillä se tilanteen sopivuus tuntuu olevan siskoni korvien välissä.
-ap
Hakeudu hoitoon katkera yh!